Yhteiskunnassamme nostetaan usein esiin lasten ja nuorten sekä perheiden huonovointisuus ja eriarvoistuminen. Vaikka kokonaisluvut eivät olisi hälyttäviä, on jokainen tapaus surullinen kyseisen lapsen ja hänen lähipiirinsä osalta. Kasvattajan henkinen kuormittuminen vaikuttaa myös lapseen ja nuoreen, ja myös kouluhenkilökunnan uupuminen on noussut huolen aiheeksi. Korona-aikaan haasteet kärjistyvät entisestään ja ihmisiltä vaaditaan entistä enemmän henkistä joustavuutta ja kykyä selvitä haasteista. Epävarmuus luo oman tuskansa tilanteeseen.
On siis tärkeää kysyä miten lasten ja nuorten, perheiden ja kasvattajien sekä kaikkien muidenkin hyvinvointia voi edistää tavalla, joka luo pitkäaikaisia työkaluja ja voimavaroja vaikeuksien käsittelemiseen ja oman hyvinvoinnin lisäämiseen. Tai saa vielä ottamaan askeleen eteenpäin kukoistukseen – kuten ”flourishing” suomennetaan.
Folkhälsanin tutkimuskeskuksen Vahvuus, ilo ja myötätunto -projektinkin tulokset vahvistavat sitä käsitystä, että positiivisen psykologian keinoja hyödyntämällä voimme saada aikaan paremmin voivan yhteiskunnan. Yhteiskunnan, jossa oman hyvinvoinnin lisäksi halutaan edistää toisten hyvinvointia ja luoda ympärille hyvää.
Kaikki ongelmat eivät suinkaan ole ratkaistavissa positiivisen psykologian avulla, mutta jos voimme auttaa edes pääosaa ihmisistä niin se on tärkeä askel eteenpäin. Myös kansantaloudellisesti ajateltuna ennaltaehkäisy on kuntien kukkarolle halvempaa kuin psyykkisten ja somaattisten sairauksien hoitaminen usein jopa vuosien tai vuosikymmenien ajan. Puhumattakaan yksittäisille ihmisille koituvasta henkisestä ja taloudellisesta kuormituksesta sekä oman potentiaalin hukkaan heittämisestä.
Hyvinvointitaitoja oppilaille, vanhemmille ja koulun aikuisille
Mutta miten hyvinvoinnin edistämistä voisi käytännössä toteuttaa? Positiivisen psykologian menetelmiin perustuvassa tutkimusprojektissamme lähestyimme lasten hyvinvoinnin edistämistä kolmella eri interventio-ohjelmalla:
- opettamalla 5–6-luokkalaisille oppilaille hyvinvointitaitoja lukuvuoden ajan
- järjestämällä vanhempainryhmiä (8 tapaamista/ryhmä) sekä
- kouluttamalla kouluhenkilökuntaa (lähinnä opettajia) positiivisen psykologian ja pedagogiikan menetelmiin lukuvuoden ajan.
Osatutkimukset olivat satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia interventio- ja kontrolliryhmineen ja tutkimusaineistoa kerättiin erilaisin menetelmin. Nämä kolme osatutkimusta olivat erillisiä tutkimuksia, jotta pystyimme toteamaan kunkin intervention vaikutukset erikseen. Huomionarvoista tutkimuksessamme on ohjelmien kesto ja sisältöjen laajuus. Lisäksi halusimme useista aiemmista alan interventiotutkimuksista poiketen kehittää vanhemmille ja kouluhenkilökunnalle omat hyvinvointiohjelmat.
Esikuvanamme ja tärkeänä yhteistyökumppanina tutkimuksemme suunnittelussa on ollut australialainen Geelong Grammar School Melbournen lähellä. Keväällä 2016 saimme iloksemme kahden kollegani kanssa osallistua heidän järjestämäänsä Discovering Positive Education -koulutukseen, johon jokainen koulussa työskentelevä henkilö on osallistunut. Myös vanhemmille järjestetään aiheeseen liittyviä koulutuksia, missä kuvastuu koulussa tärkeä kokonaisvaltainen lähestymistapa hyvinvointiin.
Koulun mottona on ”Learn it, Live it, Teach it, Embed it”.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointitaitoja voi opettaa toisille vasta siinä vaiheessa, kun nämä asiat on oppinut itse ja menetelmät on otettu osaksi omaa arkea. Opettamisen jälkeen ne on tärkeää ottaa näkyväksi osaksi (koulu)arkea ja toimintakulttuuria.
Suomessa ei ole ollut ihan vastaavanlaisia resursseja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen, mutta Vahvuus, ilo ja myötätunto -tutkimus on tuottanut lupaavia tuloksia eli interventiomme lisäsivät lasten, vanhempien ja kouluhenkilökunnan hyvinvointia. Näin ollen toiveenamme on, että tulevaisuudessa voisimme toteuttaa tutkimustamme australialaisen mallin mukaisesti. Uskomme saavamme pidempiaikaisia vaikutuksia lähestymällä hyvinvointia samanaikaisesti oppilaiden, kouluhenkilökunnan ja vanhempien tahoilta. Näin opitut hyvinvointitaidot jäävät parhaiten elämään osallistujien arkeen ja rakentavat pitkäaikaisia voimavaroja tulevaisuudenkin varalle.
Hyvinvointi alkaa arkisista muutoksista ja positiivisesta vuorovaikutuksesta
Vaikka Geelongin ”Learn it, Live it, Teach it, Embed it” -motto on luoto kouluympäristöön koskevaksi, voimme me jokainen soveltaa sitä ainakin osittain. Joten toivon teidän tätä blogia lukevien toteuttavan positiivisen psykologian keulahahmon Martin Seligmanin klassisen What Went Well -harjoituksen. Eli seuraavan viikon ajan kirjoita ylös joka ilta kolme asiaa, jotka menivät hyvin sinä päivänä ja miksi ne menivät hyvin. Tämän jälkeen voit opettaa harjoituksen jollekin toiselle. Voit myös ottaa harjoituksen osaksi esim. perheesi arkea muistelemalla yhdessä päivän aikana tapahtuneita kivoja tapahtumia.
Uskon, että meille jokaiselle on kertynyt päivän varrella edes pieniä hyvien hetkien hippusia, joita voi päivän päätteeksi muistella. Ja mikä parasta, hyvien hetkien ja tunteiden muistelemisella on todettu olevan lyhytaikaisten vaikutusten lisäksi monenlaisia pitkäaikaisia terveysvaikutuksia kuten mielialan laskun vähenemistä ja elämäntyytyväisyyden lisääntymistä.
Mari Laakso
Kirjoittaja on tohtorikoulutettavana Vahvuus, ilo ja myötätunto -tutkimusprojektissa. Väitöskirjatyön aihe liittyy lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseen positiivisen psykologian näkökulmasta. Tutkija- ja väitöskirjatyön ohella Mari toimii kouluttajana.
Lukuvinkkejä
Voit lukea lisää Vahvuus, ilo ja myötätunto -tutkimusprojektistamme osoitteessa gladje.fi/fi.
Geelong Grammar School -verkkosivut löytyvät osoitteesta ggs.vic.edu.au. Suosittelen tutustumaan heidän materiaaleihinsa.
Kirjavinkkinä suosittelen Positiivisen psykologian voima, toim. Lotta Uusitalo-Malmivaara. Jyväskylä: PS-kustannus.
Action for Happiness -yhteisön nettisivuilta saa käytännön vinkkejä hyvinvoinnin lisäämiseen, mm. perhekalenteri sekä eri teemoihin keskittyneet kuukausikalenterit. Lokakuun kalenterin teemana on optimismi.
