Blogi: Onko lapsimyönteinen yhteiskunta yhteiskuntapoliittinen tavoite vai julkisen politiikan keino?

 

Maailman epävarmuus

 

Strategioita ja toimintasuunnitelmia on tehty maailman sivu – erilaisia monella tapaa, erilaisilla odotuksilla ja vaikutuksilla. Strategiat liittyvät erityyppisiin asioihin, kuten sodankäyntiin, kauppaan, myyntiin, markkinointiin ja viestintään. Eipä siis ihme, että strategisen johtamisen koulukuntia on lukuisia. Esimerkiksi Henry Minzberg erottaa kirjoittajakumppaneineen kaikkiaan kymmenen koulukuntaa toisistaan [1]. Strategisen johtamisen tapoja on varmasti tätäkin enemmän. Esimerkiksi Google Scholar antaa hakusanaparilla strategic management 3 540 000 osumaa (!). Se on aika paljon ja kertoo strategisen johtamisen vetovoimasta myös akateemisella kentällä.

 

Strategisen johtamisen keskellä on ajatus tiedosta. Tietoon kannattaa nykyisin suhtautua vähintäänkin skeptisesti. Jeremy Fantl ja Matthew McGrath arkipäiväistivät aikanaan kirjassaan Knowledge in an uncertain world tämän skeptisyyden hienosti toteamalla, että teemme kaikki virheitä, mikä ei johdu pelkästään siitä, että tarkoituksellisesti väheksymme meille tarjottua tietoa. Me vain yksinkertaisesti uskomme johonkin, johon haluamme uskoa. Kirjoittajien mukaan ihmisten ensisijaiset tiedonlähteet (joista totutusti saamme tietoa) ovat luonteeltaan erehtyväisiä siinä mielessä, että ne johtavat meitä aika usein vääriin johtopäätöksiin [2]. Organisaatiotutkimuksessa puhutaan tällöin hahmotusvääristymistä.

 

Politiikka on alue, jossa päätöksenteot tietovirrat ovat suuria, lonkeromaisia ja ennen muuta monimutkaisia. Oletus politiikasta rationaalisen päätöksenteon areenana on paitsi liioitteleva, myös absurdi. Politiikkaan nimittäin kuuluu, että tietoa käytetään hyväksi omien tarkoitusperien tavoittelemiseen. Se tekee politiikasta politiikan.

 

Strategioiden laatimisesta strategiseen ajatteluun

 

Politiikka (politics) ja julkinen politiikka (public policy) ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Lapsipolitiikka ja perhepolitiikka ovat esimerkkejä julkisen politiikan alueista.

 

Julkisessa politiikassa on viime vuosina voimistunut ajatus tiedolla johtamisesta ja siitä, että tietämys päätöksenteon valintatilanteissa olisi mahdollisimman suuri koskien sekä tehtyjä päätöksiä että oletuksia koskien päätösten seurauksista. Ratkaisuna on esitetty, että meidän pitäisi tehdä ero strategisen suunnittelun ja strategisen sensitiivisyyden välillä. Strateginen suunnittelu kuvaa terminä strategiaa ajallisesti rajattuna erillisenä projektina. Strateginen sensitiivisyys viittaa taas siihen, että strategia ei ole projekti, vaan pikemminkin ajattelutapa, jonka pitäisi kulkea läpi koko organisaation. Tutkimuskirjallisuudessa tätä on kutsuttu myös ketteräksi tai joustavaksi strategiaksi, johon liittyy jatkuvan strategisen sensitiivisyyden ajatus, resurssien liikuteltavuuden idea ja johdon yhtenäisyys valittujen strategisten painopisteiden tavoittelemisessa [3].

 

Tiedon määrän lisääminen ei välttämättä auta, jos ymmärryksemme tietämyksestä on puutteellinen. Joskus on hyvä tietää etukäteen, koska tällä on monesti positiivisia vaikutuksia. Tulevaisuudentutkijat arvostavat ennakointia, koska se on tuntosarvien suuntaamista tulevaisuuteen. Ennakointi on varautumista tiedon varassa – katseen suuntaamista tulevaisuuteen ja johtopäätösten tekemistä tulevaisuudessa esiin nousevista asioista. Tällä hetkellä näemme ympärillämme megatrendit ja heikot signaalit murtavat maata jalkojemme alla, mutta emme välttämättä osaa vielä sanoa millaiset tulevaisuuden ilmiöt näkyvät ympärillämme jo nyt.

 

Kansallinen lapsipolitiikka tekee tuloaan

 

Maaliskuun alussa julkaistiin tulevalle hallitukselle politiikkavalintoja mahdollistava hahmotelma tulevien vuosien ja vuosikymmenten lapsipolitiikan sisällöksi. Lapsen aika -raportti sisältää paljon hyvää tausta-aineistoa ja ennen muuta tietoa, jonka varaan kansallista lapsistrategiaa voi jatkossa alkaa rakentamaan [4].

 

Jännityksellä voi odottaa nyt sitä, millaisia valintoja tulevat hallitukset tekevät. Tulevilta strategisilta valinnoilta ei voi odottaa muuta kuin sitä, että Suomesta tehdään seuraavien vuosikymmenten aikana maailman lapsimyönteisin yhteiskunta.

 

Olisi syytä pohtia sitä, mikä on yhteiskuntapoliittisen tavoitteen ja keinon välinen ero.

 

Olisi syytä pohtia sitä, mikä on yhteiskuntapoliittisen tavoitteen ja keinon välinen ero. Tavoitteet ovat kansanvaltaisen demokraattisen prosessin myötä kiteytyviä ajatuksia siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa pitäisi kehittää. Maailman lapsimyönteisin yhteiskunta on tavoite, joka on ajallisesti pitkäjänteinen ja saa todennäköisesti kannatusta politiikan kentällä laidasta laitaan. Yhteiskunnan lapsimyönteisyys on samassa sarjassa yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden joukossa kuin ilmastomuutoksen pysäyttäminen.

 

On tärkeätä, että lapsimyönteistä yhteiskuntaa rakennetaan pitkäjänteisesti, yli hallituskausien ja vuosikymmenten. Yhtä tärkeätä on, että toimeen tartutaan nyt heti, koska ratkaisua vaativat asiat eivät voi odottaa. Lapsiperheköyhyys, lasten eriarvoisuus ja turvallisten kasvuympäristöjen puute ovat asioita, joilta ei saa sulkea silmiä eikä niihin puuttumista voi siirtää tulevaisuuteen.

 

Kokonaan oma lukunsa taas ovat julkisen politiikan keinot, joilla isoja ja merkityksellisiä yhteiskuntapolitiikan tavoitteita toteutetaan. Politiikkainstrumentit (public policy instruments) jaetaan perinteisesti kolmeen luokkaan: juridiseen ohjaukseen (lainsäädäntö), taloudelliseen ohjaukseen (julkisen hallinnon budjettiresurssien kohdentaminen) ja informaatio-ohjaukseen (tiedolla johtaminen; erilaiset selonteot, strategiadokumentit jne.). Julkisen hallinnon roolit vaihtelevat kovasti näissä keinoissa. Yksi viime vuosien kiinnostavimmista jäsennyksistä tällä alueella on ollut UK Policy Labin malli julkisen hallinnon eri rooleista. Mallissa korostuu julkisen hallinnon toimijoiden rooli uudistusten kumppanina, kokeilijana ja mahdollistajana [5]. Esimerkkinä voidaan todeta, että työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja perhevapaamallin uudistaminen ovat julkisen politiikan keinoja lapsimyönteisen yhteiskunnan rakentamisessa.

 

Itla-säätiö edistää lapsimyönteistä yhteiskuntaa

 

Säätiön hallitus on käsitellyt säätiön vuoden 2019 toimintasuunnitelmaa loppuvuodesta 2018 alkaen. Toimintasuunnitelman perustana on vahva usko siihen, että olemme matkalla kohti entistä lapsimyönteisempää Suomea – ollaksemme Suomessa tässä asiassa maailman parhaita parinkymmenen vuoden aikaperspektiivillä. Tämä edellyttää sitä, että lasten ja perheiden hyvinvoinnin kysymykset on nostettu hallinnollis-poliittisen päätöksenteon keskiöön ja että tutkimustietoon perustuvilla interventioilla edistetään merkittävällä tavalla lasten ja perheiden parempaa hyvinvointia.

 

Säätiö haluaa edistää lapsimyönteisen yhteiskunnan rakentamista. Tätä silmällä pitäen se tuottaa yhteistyökumppaneidensa kanssa verkottuneena luotettavaa, objektiivista ja avointa tietoa lasten hyvinvointiin liittyvien toimenpiteiden vaikutuksista, lasten ja perheiden arjesta ja hyvinvoinnista. Ajatus on, että tutkittu tieto auttaa alan ammattilaisia ja päätöksentekijöitä suoriutumaan paremmin ja paremmilla vaikutuksilla tehtävistään.

 

Johtamiskoulutus on merkittävässä roolissa tulevina vuosina kaikilla julkisen politiikan lohkoilla, eikä lapsi- ja perhepolitiikka ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Päätöksentekijöiden johtamiskoulutuksella voidaan nimittäin vaikuttaa siihen, miten päätöksiä jatkossa tehdään ja miten lapsille ja perheille palveluja järjestäviä ja tuottavia organisaatioita johdetaan niin, että lasten ja perheiden hyvinvointi on palvelurepertuaarin keskiössä. Tästä syystä säätiö kouluttaa vuoden 2020 alusta alkaen lapsipolitiikan keskeisiä yhteiskunnallisia päätöksentekijöitä ja tekee samalla aloitteita lasten ja perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi.

 

Maailmalla tehdään paljon kiinnostavaa lapsipolitiikkaan ja -palveluihin liittyen ja näitä oppeja on syytä välittää myös Suomen suuntaan.

 

Kolmantena toiminnan muotona säätiöllä on jatkossa tutkimusavusteisen innovaatiotoiminnan edistäminen lasten ja perheiden palvelujen alueella. Suomessahan on perinteisesti kiinnitetty huomiota palvelujen innovoimiseen, mutta tämä on tavallaan tehty metodisesti kestämättömällä tavalla. Jatkossa säätiö on kiinnostunut innovatiivisuuden prosessista – siitä, miten asioita oikeasti uudistetaan ja millaisia alueellisia ja paikallisia konteksteja, vauhdittajia ja hidastavia tekijöitä lapsipalvelujen uudistamiseen liittyy. Tätä varten organisoimme jatkossa lapsipolitiikan ennakointiverkoston toimintaa, rahoitamme innovatiivisiin palvelukonsepteihin liittyviä tutkimushankkeita ja levitämme kokeilujen lupaavia käytäntöjä. Tässä yhteydessä on tärkeätä kääntää katse myös maailmalle – maailmalla tehdään paljon kiinnostavaa lapsipolitiikkaan ja -palveluihin liittyen ja näitä oppeja on syytä välittää myös Suomen suuntaan.

 

Lopuksi voi tietysti kysyä: Millä tavalla edellä sanottu onnistuu? Tähän on helppo vastata. Kukaan ei pärjää yksin. Lähtökohtana on, että säätiön palveluksessa on lapsipolitiikan ja -palvelujen parhaat osaajat ja sen yhteistyöverkostot koostuvat alan kotimaisista ja kansainvälisistä edelläkävijöistä.

 

Tervetuloa mukaan tekemään maailman lapsimyönteisintä yhteiskuntaa!

Petri Virtanen
toimitusjohtaja

Petri Virtanen

Viittaukset

[1] Minzberg H, Ahlstrand B, Lampel J (2005) Strategy safari. A guided tour through the wilds of strategic management. Free Press, New York.[2] Fantl J, McGrath M (2011) Knowledge in an uncertain world. Oxford University Press, Oxford, s. 6.

[3] Doz Y, Kosonen M, Virtanen P (2018) Strategically agile government. In: Farazmand A. (ed.) Global Encyclopedia of Public Administration, Public Policy and Governance. DOI:10.1007/978-3-319-31816-5_3554-1.

[4] Lapsen aika. Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4. Helsinki.

[5] UK Policy Lab (2018). https://www.slideshare.net/Openpolicymaking/styles-of-intervention-for-government-policymaking, accessed on 11.6.2018.

29.3.2019