Ubiikkiyhteiskunta
Jos et ole huomannut, elämme ubiikkiyhteiskunnassa. Kyse on aina auki olevasta yhteiskunnasta, jossa erilaiset informaatio- ja kommunikaatioteknologiaratkaisut ja Internetiin kytketyt laitteet antavat puitteet ihmisten elämälle, hyvinvoinnille ja vuorovaikutukselle.
Digitalisaatio on ubiikkiyhteiskunnan systeeminen muutostekijä, joka läpäisee yhteiskunnan kaikki kerrokset. On arvioitu, että digitaalinen vallankumous muuttaa radikaalisti ihmiskunnan kehitystä ja nämä muutokset näkyvät taloudessa, politiikassa, palveluissa, ihmisen arjessa ja arvoissa. Muutokset koskettavat kaikkia ihmisryhmiä – myös lapsia.
Digitalisaatio on hieno asia. Se ei kuitenkaan voi koskaan korvata toista ihmistä.
Digitaalisessa ubiikkiyhteiskunnassa selviäminen
Tässä kirjoituksessa kyseenalaistamme digitaalisuuden itseisarvon hyvinvoinnin tuottajana ja pohdimme asiaa erityisesti lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta.
Digitaalisuudesta puhuminen on saattanut jättää katveeseen kysymyksiä, joilla on merkitystä nimenomaan lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. Kehittyvässä älylaitteiden maailmassa nimittäin pitäisi huolehtia siitä, että osaamme toimia toistemme kanssa. Ja että emme kadota empatiakykyämme.
Onko käynyt niin, että digitaalisuutta korostava puheenparsi on vieraannuttanut meidät dialogisuudesta, yhteisestä tarinanluomisesta ja toisen ihmisen kunnioittamisesta? Sosiaalisen median vihapuhetta seuratessa voi kyllä tällainenkin ajatus tulla mieleen.
Dialogisuus rakentaa yhteisöllisyyttä ja edistystä
Ihmiskunnan historiassa on tapahtunut kaikenlaista. On ollut kehitystä, taantumusta, teknologisia harppauksia, tuotantorakenteen muutoksia, kirjoitustaidon leviämistä, sotia ja rauhanjaksoja. Aika monet tutkijat ovat sitä mieltä, että ihmiskunnan suurimmat edistysaskeleet – innovaatiot, niin kuin nykyisin sanotaan – on saatu aikaan organisoidulla yhteistyöllä. Esimerkiksi tieteessä tavanomaista on, etteivät tieteelliset läpimurrot juuri koskaan synny yksilöllisen vaan kollektiivisen ponnistelun tuloksena.
Dialogisuudella on suuri merkitys myös ihmiskunnan kehityksen kanavana. Dialogisuus tuo ihmisiä yhteen rakentamaan yhteisöllisyyttä ja edistystä, koko ihmiskunnan mitassa.
Dialogisuutta pitää opetella, se ei tule itsestään
Dialogi on toisen kunnioittamista, kuuntelemista, yhteistä tietoisuuden rakentamista, ajatuksellisten tulkintojen diversiteetin kasvattamista.
Siinä missä otetaan haltuun uusia ohjelmistoja ja pohditaan digiratkaisuja, tulisi myös dialogisuustaitoja harjoitella ja ylläpitää. Ihmiset muuttuvat ja ihmisten välisissä suhteissa tapahtuu muutoksia. Nämä muutokset haastavat meitä myös opettelemaan uusia asioita ja kasvamaan.
Inhimilliset perustarpeet ovat kuin ovatkin aika pysyviä. Ne liittyvät ravinnon saamiseen, turvallisuuteen, yhteenkuuluvuuteen ja rakkauden tunteeseen, kunnioituksen saamiseen muilta, itsensä toteuttamiseen ja mielekkääseen tekemiseen. Dialogisuudessa hienoa on, että sen myötä voidaan vahvistaa kokemuksia näissä kaikissa perustarpeissa ja niiden tyydyttämisessä.
Dialogisuuden viisautta pitäisi opetella elämänpolulla varhaisista vuosista alkaen. Varhaiskasvatus ja koulu ovat merkittäviä dialogisuuden harjaannuttamisen paikkoja. Päiväkodeissa ja koulussa tämä voi tarkoittaa yksinkertaisuudessaan ajan antamista vuorovaikutukselle erilaissa arkisissa tilanteissa. Esimerkiksi viikonloppujen jälkeiset kuulumiskierrokset ovat hyviä hetkiä alkaa opetella kuuntelemista, keskustelua ja huomion antamista toiselle.
Dialogisuus lasten maailmassa
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi uudenvuodenpuheessaan hiljattain kantavansa kasvavaa huolta siitä, miten kohtelemme Suomessa toisiamme. Presidentti Niinistö totesi myös, että tapamme keskustella on nopeasti muuttunut ja kaikkien pitäisi tiedostaa, että tarvitsemme toistemme ymmärtämystä menestyäksemme.
Millaisena esimerkkinä keskustelukulttuurimme näkyy lapsille ja nuorille? Dialoginen keskustelu vaatii muun muassa läsnäoloa, kunnioitusta, toisten kuuntelua ja omien kokemusten jakamista. Kokemukseen ympäristön turvallisuudesta vaikuttaa se, kokeeko kuuluvansa yhteisöön ja kokeeko tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Jokainen tietää, miten kurjalta ja turhauttavalta tuntuu, jos ei tule kuulluksi tai kokee ulkopuolisuutta.
Yhteisöön kuulumattomuuden tunteella ja kohtaamattomuudella on kohtalokkaat seuraukset. Asioiden jakaminen luo luottamusta ja yhteyttä ihmisten välille sekä mahdollistaa uuden oppimisen. Lapset opettelevat näitä taitoja toistensa kanssa toimiessaan.
On tärkeää tukea taitoja myös kodeissa omalla esimerkillä ja muistaa ne myös aikuisten välisissä suhteissa. Dialogitaitoja tarvitaan myös demokraattisen järjestelmän toimimiseksi, ehkä enemmän kuin koskaan.
Yhteisövaikuttaminen tapahtuu dialogisuuden kautta
Lasten hyvinvointitutkimuksesta tiedämme yhtäältä, että suurin osa lapsistamme voi hyvin. Toisaalta tutkimus tuo esille, että osaa lapsista kuormittavat erilaiset riskit, ja aika usein kyse on ylisukupolvisesta huono-osaisuuden periytymisestä sukupolvelta toiselle.
Lasten hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa on tuotu esille, että lapsen turvallisessa kasvuympäristössä juuri yhteisöjen toimijoilla on ratkaisevan suuri merkitys. Perhe, isovanhemmat, sukulaiset, ystävät, kaverit, päiväkodin hoitajat, koulun opettajat, kaupan kassat, kirjastovirkailijat ja harrastekerhojen ohjaajat ovat lasten hyvinvoinnin tukipilareita. Tällaiset toimijat muodostavat hyvinvointia tuottavan verkoston ja lisäävät lasten kasvuympäristön turvallisuutta.
Yhteisövaikuttamisen ydin on dialogisuus. Se sisältyy käytännössä kaikkiin yhteisövaikuttamisen työmenetelmiin, esimerkiksi Lapset puheeksi -menetelmään. Dialogisuus varmistaa, että lasten ympärillä olevat toimijat rakentavat yhdessä lapsen kanssa näkemystä kasvuympäristön turvallisuudesta.
Kun pohdimme lapsen näkökulmaa edellä mainitulla tavalla, tarkastelun keskiöön nousee nimenomaan lapsi. Tällöin on myös otettu monta askelta pois siitä maailmasta, jossa lapsen hyvinvointia tarkastellaan kapeakatseisesti eri ammattikuntien siiloista erilaisiin ammattietiketteihin ja -toimintakäytäntöihin jumittuen.
(L)opetus
Vanhaa sananpartta mukaillen voi sanoa, että yhteiskunnan digitalisoituminen voi olla hyvä renki, mutta varsin huono isäntä. Digitaalisuus tarjoaa hienoja mahdollisuuksia täydentää dialogisuuden opettelemista ja siinä harjaantumista.
Digitalisaation vaikutuksista aivojen kehitykseen tiedetään vielä melko vähän. Emme siis tiedä, mitä vaikutuksia tällä kaikella on tämän päivän lasten ja nuorten eli tulevaisuuden aikuisten hyvinvointiin.
Sen kuitenkin tiedämme, että dialogitaitojen harjoittelussa kodin esimerkillä on suuri merkitys. Yhteiset ruokailuhetket, iltasatujen lukeminen, päivällä tapahtuneista asioista jutteleminen ja yhteisen ajan viettäminen harjaannuttavat pienestä pitäen dialogisuuteen, josta on varmasti hyötyä lapsille heidän elämänpolullaan.
Elina Vesterinen, YTM
muutosagentti, lapset, nuoret & perheet
Sosiaalialan osaamiskeskus Verso
Kuva: Anssi Lindström
Petri Virtanen
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön toimitusjohtaja
Vaasan yliopiston hallintotieteen professori
Viitteet
Loh KK & Kanai R (2016). How has the internet reshaped human cognition? Neuroscientist 22: 506–520. doi.10.1177/1073858415595005.
Niemelä M, Kallunki H, Jokinen J, Räsänen S, Ala-Aho B, Hakko H, Ristikari T and Solantaus T (2019). Collective Impact on prevention: Let’s Talk About Children Service Model and decrease in referrals to child protection services. Front. Psychiatry 10:64. doi.10.3389/fpsyt.2019.00064.
Virtanen P & Kaivo-oja J (2015). Public service systems and emerging systemic governance challenges. International Journal of Public Leadership 11(2): 77-91. doi.org/10.1108/IJPL-02-2015-0007
Wessman J (2017). Miten digimaailma vaikuttaa lapsen kehitykseen? Lääkärilehti 40(72): 2230-2231 (6.10.2017).
