Ilmastonmuutos ja lapset

 

Yle uutisoi yliopisto-opiskelijoiden kärsimästä ilmastoahdistuksesta ja yliopiston järjestämään ympäristöahdistuksen terapiailtaan on ilmoittautunut tuhansia osallistujia. HS Mielipiteessä 16.4. lukija sanoitti kokemustaan siitä, miten ilmastomuutos uhkaa yhtä perustavanlaatuisimmista ihmisoikeuksista, oikeutta ja mahdollisuutta hankkia jälkeläisiä. Tiedelehti Nature omisti huhtikuun numeronsa ilmastomuutoksen mielenterveysvaikutusten tutkimiselle. Ilmastonmuutos ja sen psyykkiset vaikutukset puhuttavat.

Itla kumppaneineen käsitteli ilmastomuutosta ja sen lapsivaikutuksia osana säätiön Lapset, nuoret ja perheet satavuotiaassa Suomessa ohjelmaa (2013-2017). Pyöreän pöydän keskustelussa 2014 asiaa pohtivat keskeiset lapsijärjestöt, yliopistot ja sektoritutkimuslaitokset. Professori Mikael Hildén Suomen Ympäristökeskuksesta alusti aiheesta ”Mikä muuttuu, kun ilmasto muuttuu?”. Hildén piti tärkeänä, että eri toimijat ja toimialat tulevat mukaan ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun.

Pidemmän tähtäimen tavoitteena on pohtia, miten lapsiasioista vastaava toimiala voi vastata asetettuihin kansainvälisiin ja kansallisiin tavoitteisiin. Lyhyellä aikavälillä nousi esille kysymys siitä, millaista psyykkistä kuormitusta tietoisuus ilmastonmuutoksesta lapsissa aiheuttaa ja mitä asialle olisi tehtävissä. Keskustelun tuloksena syntyi kannanotto, jossa toimijat vetoavat yhteiskuntaan ja sen aikuisjäseniin ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta. Kannanotossa kehotetaan myös entistä tarmokkaammin ottamaan nuoria mukaan muutostyöhön, jota ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen pysäyttäminen edellyttää.

Vaikka ilmastomuutos haasteena on ennennäkemätön, ovat lapset ja perheet aikaisemminkin joutuneet pohtimaan uhkakuvia ja pelkoja, jotka ovat olleet äärimmäisiä ja silti sen hetkisessä tilanteessa rationaalisia. Moni nykyvanhempi muistaa 1980-luvun ja ydinsotaan liittyneet pelot, joita tuolloin potivat lapset niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Jo tuolloin johtavassa tiedelehdessä Lancetissa todettiin, ettei asian käsittelyä lasten ja nuorten kanssa tule välttää, vaan päinvastoin rohkaista keskusteluun, antaa ajan- ja ikätasoista tietoa sekä hyväksyä asian monimutkaisuus ja sen herättämät vaikeatkin tunteet. Riippumatta siitä millaisesta haasteesta on kysymys, ongelmien ja niiden herättämien tunteiden kieltäminen ei auta sen paremmin yhteisön kuin yksilönkään tasolla. Sen sijaan toivoa, optimismia ja psyykkistä hyvinvointia lisää muun muassa kokemus siitä, että asioihin voi vaikuttaa joko yksin tai osana laajempaa joukkoa.

Tutkimustieto ilmastonmuutoksen lapsivaikutuksista ja etenkin ilmasto-ahdistuksesta lapsiväestössä on toistaiseksi varsin vähäistä. 12-vuotiaiden ruotsalaislasten kohdalla havaittiin, että tieto ilmastonmuutoksesta, sen mekanismeista ja omista vaikuttamismahdollisuuksista oli yhteydessä ympäristövaikutukset huomioivaan käyttäytymiseen. Tieto yksin ei kuitenkaan riittänyt lisäämään lasten psyykkistä hyvinvointia, vaan saattoi jopa lisätä lasten kokemia negatiivisia tunteita. Tutkimuksessa todettiinkin, että tiedon lisäksi aikuisten tärkeänä tehtävänä on ylläpitää luottamusta ja optimismia tieteen ja ihmiskunnan mahdollisuuksiin tuottaa ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin.

Itlan ja kumppaneiden kannanotosta on nyt kulunut tasan kolme vuotta. Satavuotisohjelmansa päätteeksi oli mukana viemässä Suomen nuorten kestävän kehityksen sitoumusten julistusta Suomen YK-suurlähetystöön New Yorkiin. Julistus luovutettiin suurlähettiläs Kai Sauerille juuri ennen YK-viikkoa, 13.–18.9.2017 toteutetulla matkalla. Yhdessä nuorten kanssa työstetty julistus pyrki välittämään viestiä siitä, että jokainen voi pienillä konkreettisilla teoilla kantaa kortensa kekoon kestävämmän tulevaisuuden puolesta.  

Toistaiseksi kotimaisessa keskustelussa on jäänyt varsin vähälle huomiolle se, miten lapset ja lasten vanhemmat kokevat tilanteen. Miten puhua eri-ikäisten lasten kanssa ilmastonmuutoksesta? Millaisia ajatuksia ja tunteita asia herättää lapsissa? Miten käsitellä asian mahdollisesti herättämää ahdistusta? Olisiko nyt aika tälle. Ajantasainen tieto, ymmärrys omista vaikuttamismahdollisuuksista sekä toivo ja positiivisten muutosten huomaaminen uhkien, riskien ja menetysten tunnistamisen lisäksi. Tämä näyttäisi tämänhetkisen tutkimuksen valossa olevan se yhdistelmä, joka lisää sekä lasten ja nuorten psyykkistä hyvinvointia että heidän halukkuuttaan vaikuttaa ja osallistua ympäristön suojeluun ja yhteisiin ponnisteluihin ilmasto-ongelman ratkaisemiseksi. Sama resepti todennäköisesti toimii parhaiten myös aikuisten kokemaan ilmastoahdistukseen ja auttaa toimimaan proaktiivisesti valoisan tulevaisuuden takaamiseksi myös lapsillemme.

 

Taina Laajasalo

Psykologi (PsT), oikeuspsykologian dosentti, tieteellinen päätoimittaja, Kasvun tuki

 

Petra Kouvonen

VTT, kehitysjohtaja, asiamies, Itla

 

Lähteitä

 

Beardslee, W. (1988). Youth and The Threat of Nuclear War. The Psychological Task of Venturing into Unknown Territory. Lancet, 332, 618-620.

 

Clayton, S., Manning, C. M., Krygsman, K., & Speiser, M. (2017). Mental Health and Our Changing Climate: Impacts, Implications, and Guidance. Washington, D.C.: American Psychological Association, and ecoAmerica.

 

Ojala, M. (2012). How do children cope with global climate change? Coping strategies, engagement, and well-being.

 

Journal of Environmental Psychology, 32(3), 225–233

 

Chew-Hung Chang & Liberty Pascua (2017) The state of climate change education – reflections from a selection of studies around the world, International Research in Geographical and Environmental Education, 26:3, 177-179

 

Stevenson, K. & Peterson, N. (2016). Motivating Action through Fostering Climate Change Hope and Concern and Avoiding Despair among Adolescents. Sustainability, 8, 6. doi:10.3390/su8010006

 

https://www.rainforest-alliance.org/articles/how-to-talk-to-kids-about-climate-change