Ilmiöpöytä-keskustelujen trilogia perhetaustasta kumpuavista eroista koulutuksessa päättyi huhtikuun lopussa päättäjien pöytään. Osanottajilta kysyttiin, mihin koulu- ja palveluyhteistyössä tulisi jatkossa panostaa, jotta perhetaustan merkitystä koulutuspolkuihin voitaisiin keventää. Näkemyksissä korostuivat lapsi- ja perhekeskeisyys sekä rakenteellisten muutosten tarve.
Virkamiehistä ja kansanedustajista koostuva ryhmä peräänkuulutti lapsikeskeisyyttä palvelujen järjestämiseen. Palvelujärjestelmän tulisi vastata kasvuympäristön kupruihin ja liikkua tarvittaessa nopeasti, eikä siirrellä lasta palvelusta toiseen. Selkeä vastuunkanto ja toimiva, yhteisesti ymmärretty tavoite olivat keskustelijoiden mukaan avainasemassa.
Perhetaustan ja koulutuspolkujen ongelman ratkaisun tiellä on monia haasteita. Opettajankoulutuksesta on tällä hetkellä pitkä matka moniin käytännön työn osa-alueisiin, ja erityispedagogiikan merkitys kasvaa. Haasteita asettavat myös monialaisen työn vaatimien rakenteiden, osaamisen ja johtamisen puutteet.
Osa osallistujista näki, että opettajan roolin on laajennuttava yhä enemmän kasvattajan tehtävään, ja sen vaikuttavuutta on seurattava.
Valtion ja kuntien välinen yhteistyö tarvitsee uudistamista
Sattumalla on näppinsä pelissä alueellisen eriarvoisuuden tuottamisessa ja kaventamisessa. Kunnissa on nimittäin suuria eroja palveluissa ja koulujen toiminnassa.
Päättäjät pohtivat kuntien itsenäisyyttä koulutuspoliittisten ratkaisujen tekemisessä. Valtion ja kuntien koulutuspolitiikan rinnakkaisuus ei nykyisellään pysty vastaamaan paikallistason erityisiin kysymyksiin. Lisäksi kuntien elinvoima heijastuu koulutuspolitiikkaan. Tarvitaan uudenlaista, yhteisten tavoitteiden ohjaamaa yhdessä sopimista ja yhteistyötä valtion ja kuntien välille.
Näyttöön perustuva koulutuspolitiikka vaatii tuekseen toiminnallisempaa tutkimusotetta. Tutkimuksellisia tulokulmia tarvitaan estämään koulutussektorin politisoitumista ja kehitystä, jossa suuntaa vaihdetaan joka hallituskaudella.
Tarvitaan lisää vaikuttavuus- ja seurantatutkimusta alueellisen eriytymisen ja sosioekonomisen taustan vaikutuksista lasten hyvinvointiin ja koulumenestykseen.
Kunnianhimoisempaa politiikkaa
Keskustelua käytiin myös siitä ovatko tavoitteet eriarvoistumiskehityksen suhteen ylipäätään kyllin korkealla.
Lisäksi muutosta ehdotettiin muun muassa opettajien rekrytointiprosessiin, jossa muodollinen pätevyys painaa tällä hetkellä virkajärjestelmän vuoksi työhön sopivuutta enemmän.
Kuntia ja hyvinvointialueita pitäisi voida ohjata niin, että palvelujen yhdenvertaisuus olisi taattu. Samalla ratkaisujen tulisi nousta ja kehittyä paikallisten toimijoiden lähtökohdista ja pitkäjänteisestä työstä.
Hyvinvointialueiden monialaisten lasten ja nuorten hyvinvointiin keskittyneiden eri sektoreiden edustajista koostuvien tiimien tavoitteellinen yhteistyö voisi auttaa paikallisia toimijoita tunnistamaan itselleen sopivia ratkaisuja ja luomaan rakenteita kehitysympäristöjen ja palvelujen joustavalle yhteistyölle.
Keskustelijoiden mukaan tämä vaatii uudenlaisia yhteistyöotteita ja luottamuksen rakentamista valtion ja kuntien välille.
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö on järjestänyt yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Edu -tutkimusyksikön kanssa sarjan ilmiöpöytäkeskusteluja perhetaustasta kumpuavista eroista koulutuksessa. Sarjan viimeinen, päättäjien, keskustelu järjestettiin Helsingissä 29.4. Itla syntetisoi keskustelujen sisällön tarkemmin politiikkasuositukseen, joka julkaistaan kevään aikana.
Lisätiedot:
Tutkimusprofessori Tiina Ristikari, tiina.ristikari@itla.fi, 050 917 7396
Keskustelusarja oli osa Samalta viivalta -ohjelmassa sovellettavaa Ilmiökartta-menetelmää. Se on Sofin (Science Advice Initiative of Finland) kehittämä menetelmä luotettavien tietosynteesien toteuttamiseksi kompleksisista aiheista. Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -ohjelman tavoitteena on etsiä ratkaisuja lapsiperheköyhyyden poistamiseksi Suomesta.
