Kohtaamisen kohtia

Mitä sinä kaipaat ja tarvitset, jotta kokisit tulevasi kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi, kohdatuksi? Millaisia erilaisia asioita tarvitset eri tilanteissa, erilaisissa kohtaamisen kohdissa, erilaisten tunteiden ja tarpeiden ollessa sinussa läsnä ja elossa? Kun olet väsynyt, innostunut, ärtynyt, häpeissäsi, onnellinen? Kun tarvitsisit rauhaa, aikaansaamista, yhteistyötä, rehellisyyttä, lepoa?

Kohtaamisen ihmettelyä

Vuorovaikutus, ihmisten väliset kohtaamiset, on kiinnostava teema. Lähdin ihmettelemään sitä ja pohtimaan vastauksia yllä esittämiini kysymyksiin osallistumalla Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja (RVO®) -koulutukseen. Opin koulutuksessa esittämään kysymyksiä, arvauksia ja ihmettelemään yhä enemmän. Kaikkein eniten opin siitä, miten itse tulisin kunnioittavasti kohdatuksi. Itsensä tunteminen on yksi kohtaamisen avainasioista.

Tietoa siitä, mitä itse toivon, en voi kuitenkaan suoraan käyttää sen määrittelemiseen, miten toinen tulisi arvostavasti kohdatuksi. Näin me ihmiset kuitenkin usein toimimme, jos emme kohtaamisen vaikuttimiamme pysähdy pohtimaan. Vuorovaikutuksesta, ihmisten välisestä kohtaamisesta tekee haastavaa, että se mikä toimii toiselle, saattaakin mennä toisen kohdalla kaukaa ohi. Vilpittöminkin kohtaamisen yritys voi muodostua toisen ohittamiseksi, jos emme pyri tietoisesti katsomaan tilannetta kohtaamamme ihmisen vinkkelistä. Minua tässä tukee ja muistuttaa mielikuva, jossa maltan pysähtyä katsomaan toisen kanssa ulos samasta ikkunasta, samaan suuntaan ja keskityn aidosti kiinnostumaan siitä, mihin toisen huomio maisemassa kiinnittyy.

Tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen on avainasemassa  

Vuorovaikutuksessa on arvokasta ja myös haastavaa pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvin hereillä niin suhteessa itseensä kuin toiseen. Rohkenenko esimerkiksi olla hereillä silloinkin, kun toisen kaipaamalle kohtaamiselle ei ole minun näkökulmastani sopiva hetki? Tunnistanko omat tarpeeni ja voinko ne arvostavasti toiselle kertoa?

Kuulen, että tämä asia on sinulle merkityksellinen ja toivot tulevasi tässä kuulluksi. Samaan aikaan huomaan tarvitsevani nyt hetken rauhaa voidakseni saada valmiiksi erään toisen asian. Sopisiko sinulle, että varaamme asiallesi uuden hetken, vaikka huomenna?

Hyvä, yhteyttä vahvistava kohtaaminen voi tapahtua hetkessä, ohimennen vaihdetussa tervehdyksessä tai hymyssä. Useimmiten, etenkin yhtään voimakkaampien tunteiden läsnä ollessa tai käsillä olevan asian ollessa haastava, kohtaaminen vaatii aikaa. Kiireessä katoaa kykymme keskittyä kuulemaan, säntäillessä sanotut sanat sotkeutuvat sekamelskaksi.

Arvokkaampaa kuin pyrkiä aina onnistumaan, on pysähtyä ymmärtämään, miten kohdata ne hetket, joissa kohtaamista ei tapahdu, voimakkaat tunteet heräävät ja yhteys ihmisten välillä tulee haastetuksi tai katkeaa ehkä kokonaan. Miten ja mistä havaita yhteyden haasteet, miten tunnistaa omat tunteensa tilanteessa, miten tarvittaessa rauhoittaa itsensä, miten kiinnostua toisen kokemuksesta ja miten lähteä vahvistamaan tai rakentamaan yhteyttä uudelleen.

Nonviolent Communication – Rakentava vuorovaikutus

Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus perustuu NVC eli nonviolent communication -filosofiaan, jonka kehittäjä on yhdysvaltalainen psykologian tohtori Marshall B. Rosenberg. Suomeen filosofian on tuonut ja koulutuksesta vastaa Savanna ConneXions.

Tästä vuorovaikutusprosessista rakentavaa tekee sen lähtökohtainen pyrkimys rakentaa yhteyttä omaan itseen ja ihmisten välille. Yhteyttä rakennetaan suuntaamalla huomio omiin ja toisen tunteisiin ja tarpeisiin ja tutkimalla niiden välistä yhteyttä rehellisen itseilmaisun sekä niin itsen kuin toisen hyväksyvän, empaattisen kuuntelun keinoin.

Rakentavassa vuorovaikutuksessa ajatellaan, että kaikki mitä ihminen sanoo tai tekee, viestii henkilökohtaisista tunteista ja tarpeista ja on sellaisena mielekästä, vaikka sanat tai teot eivät aina kokonaisuuden kannalta mielekkäitä olisikaan. Niiden taustalla on tunteita ja tarpeita, jotka kaipaavat ja ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Rakentava vuorovaikutus kohtaa ja hyväksyy ihmisen haavoittuvana ja erehtyvänä, epätäydellisenä, siis kokonaisena.

Rakentava vuorovaikutus ei arvota, kyseenalaista, kuulustele, moiti, ryhdy neuvomaan, ohjeistamaan tai kiireesti keksimään ratkaisuja käsillä olevaan asiaan. Rakentavassa vuorovaikutuksessa on aidosti tilaa niille kokemuksille, jotka eivät aina tässä kiireisessä järkimaailmassa tule ehkä vastaanotetuiksi ja ymmärretyiksi.

Tunteiden ja tarpeiden tultua kohtaamisessa riittävän tarkoin kuulluiksi ja ymmärretyiksi, kohdatuiksi, on rakentavan vuorovaikutuksen keinona myös pohtia, mitä pyyntöjä itselle tai toisille voi esittää, jotta mieltä askarruttava tai kuormittava asia voisi helpottua. Pyynnöt pyritään muotoilemaan myönteisiksi, konkreettisiksi, mahdollisimman tarkoiksi ja toteutettavissa oleviksi.

Tilaa tunteille

Olen ollut pitkään kiinnostunut tunteiden roolista ja merkityksestä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Työikäisenä, monenlaisissa työyhteisöissä työskennelleenä sekä työelämän ja arjen haasteissa uupuneena olen paljon myös pohtinut tunteita ja niiden tilaa työelämässä. Hoito– ja asiakastyötä tehneenä ja erilaisia palveluja käyttäneenä olen usein miettinyt, mitä tapahtuisi ihmisten jaksamisessa, hyvinvoinnissa ja tuetuksi tulemisessa, jos arvostavasta, läsnäolevasta ja myötätuntoisesta kohtaamisesta tulisi vuorovaikutustilanteiden perustaa. Mikä merkitys vuorovaikutuksen laadulla on työssä lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Miten voi ihminen, joka kokee tulleensa kohdatuksi tai hän, joka lähtee tapaamisesta ohitetuksi tulleena. Mitä tapahtuisi hyvinvoinnissamme, jos pysähtyisimme hyödyntämään hetket, joissa on mahdollisuus aitoon kohtaamisen.

Olen itse saanut kokea, miltä tuntuu, kun tulee suurimman hätänsä hetkellä rauhallisesti, myötätuntoisesti kuulluksi ja siten heikoimmillaan nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Se on kokemus siitä rakastavasta katseesta, jota haavoittuneimmillamme tarvitsemme. Se on kauneimpia asioita, mitä kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa voi tapahtua. Sen kokemuksen tuoman turvan tunteen soisin jokaiselle. Sen varassa voi tuntea itsensä kipunsakin kanssa kokonaiseksi ja ehjäksi. Kohdatuksi.