Kuvittele eteesi elefantti, jonka ympärillä on kymmenen ihmistä. Ihmiset eivät näe toisiaan, koska elefantti on niin iso. Paitsi että ihmiset eivät näe koko norsua, he eivät välttämättä edes tiedosta toisiaan, koska heidän näkökenttänsä on rajoittunut. Kukin ympärillä olevista katsoo elefanttia omasta näkökulmastaan – mutta kukaan ei katso savannin jättiläistä kokonaisuutena.
Kehittämisessä on aika usein kyse ihan samasta: kokonaisuus häviää eikä ”elefanttia” hahmoteta kokonaisuutena, puhumattakaan että ”elefantin” sielunelämästä saataisiin jotain vihiä.
Mitä jos luopuisimme byrokraattisesta turhanpäiväisyydestä?
Kuvittele jos luopuisimme turhanpäiväisistä kokouksista, vailla tavoitetta olevista työryhmistä, selvityksistä, joita juuri kukaan ei lue, arkirealismista irrallaan olevista toimintasuunnitelmista ja pitkäpiimäisistä projektiraporteista.
Kuvittele jos kokeilisimme jotain uutta ilman monimutkaisia prosessisuunnitelmia ja luottaisimme kehittämisessä entistä enemmän intuitioon? Kuvittele jos alkaisimme ajatella enemmän ihmisten arkea, palvelujen käyttäjien toiveita ja tiedostaisimme arjen muutostarpeet. Voisimmeko muuttaa maailmaa ketterillä kokeiluilla ja uusilla sujuvilla toimintakäytännöillä?
Palvelut ovat asiakkaita varten
Julkisesti rahoitetuilla lasten ja perheiden palveluilla on valtava merkitys yhteiskunnassa. Niiden kustannusvaikutus vuositasolla on varovaisen arvion perusteella ja laskutavan mukaan noin kymmenen miljardia euroa. Ei siis ole ihan yhdentekevää, miten niitä uudistetaan.
Ketterien kokeilujen lähtökohtana pitäisi olla asiakaskokemus, ammattilaisten vuorovaikutus ja toivotun muutoksen yhdessä tekeminen. Näin kukin tietäisi toisistaan ja oppii uutta toisesta, toisen työntekemisen tavasta sekä luottaa toiseen. Asiakkaan murheille ei enää käännetä selkää.
Tarvitaan uudenlaista kokeilutoiminnan johtamisen taitoa
George Lucasin Tähtien sota -elokuvasarjasta tiedämme, että universumissa on olemassa Kuoleman tähti, jolla Darth Vader lymyilee. Tähtien sotaa mukaillen voisi sanoa, että pirstaleinen, poukkoileva ja katkeileva kehittämistoiminta on lasten ja perheiden palvelujen Kuoleman tähti. Kehittämistä on nimittäin aiheesta kritisoitu siitä, että se tapahtuu pirstaleisesti kaukana perustyöstä, katkonaisesti ja ikävä kyllä usein myös vailla ymmärrystä arjen kiireestä ja ihmisten tarpeista.
Kehittämisen hankemaisuus ja katkonaisuus rasittavat toimijoita niin kunnissa kuin valtion hallinnon eri tasoilla. Hankkeita saattaa olla käynnissä hyvin monella eri sektorilla, eikä kaikilla hankkeilla ole toisistaan tietoa, puhumattakaan että niitä johdettaisi kokonaisvaltaisesti. Hyvätkin aikeet ja tavoitteet voivat kaatua yksinkertaisesti siihen, ettei jakseta innostua uudesta ja täysin poikkeuksellisen mahtavasta hankkeesta, jonka pitäisi muuttaa maailmaa paremmaksi.
Paradoksi on, että maailman muuttamisen mahdollisuus on oikeasti kulman takana, ulottuvissamme. Se edellyttäisi sitä, että johdamme muutosta pitkäjänteisesti, saamme ihmiset motivoitua ja jaksamme odottaa tulosten näkymistä arjessa.
Luota intuitioon – kokeiluista oppiminen johtaa toimiviin käytäntöihin
Eri puolella Suomea on nykyään paljon kokemusta siitä, miten ammattilaiset alkavat katsoa uudella tavalla asiakkaiden palvelutarpeita, kun lapset ja perheet on otettu mukaan ideoimaan palveluja. Näistä saatu käyttäjäpalaute motivoi jatkamaan ja laajentamaan kokeiluja.
Kuvittele jos tällainen muutos – asiakastarpeiden tunnistaminen, yhdessä tekeminen, liikkeelle lähteminen, intuitioon luottaminen ja muutoksen aikaan saaminen – tapahtuisi itsestään. Se olisi hienoa.
Totuus kuitenkin on, ettei näin ole. Maailman muuttaminen lasten ja perheiden palveluissa tarkoittaa, että kokeilujen hedelmiä viedään arjen käytöntöihin, mikä edellyttää oppimista ja poisoppimista, eikä tapahdu ilman johtamisen kautta saatua valtuutusta.
Kuvittele jos lasten ja perheiden palveluissa johtaminen muuttuisi kaikilla hallinnon tasoilla kokeilu- ja kehittämistoimintaa ymmärtäväksi ja tukevaksi. Kuvittele jos käynnistyneen hallituskauden LAPE-prosessissa onnistuttaisi tässä. Se olisi hienoa, koska se muuttaisi maailmaa.
Elina Vesterinen
Muutosagentti, Päijät-Häme,
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma
Kuva: Saku Tiainen
Petri Virtanen
Toimitusjohtaja, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö
Hallintotieteen professori, Vaasan yliopisto