Tervetuloa tulevaisuuteen – maailma ympärillämme on jo muuttunut

 

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana melkoisesti. Suomesta on tullut palveluyhteiskunta. Globaalisuus tuo koko ajan mukanaan mahdollisuuksia ja uhkia. Maailmasta on tullut monimutkaisempi, mikä tarkoittaa käytännössä yhteiskunnallisten ilmiöiden ja instituutioiden keskinäisriippuvuutta. Edustuksellisen demokratian kriisi näkyy monissa kansallisvaltioissa ja ylikansallisissa instituutioissa.

 

Talouden ja työn murros on jättänyt jälkensä yhteiskuntaan, työmarkkinoihin, työmarkkinoiden instituutioihin, yrityksiin, julkisiin palveluihin, kansalaisyhteiskuntaan – ja kaikkien kansalaisten, ennen muuta lasten, nuorten ja lapsiperheiden elämään. Jotkut tutkijat ovat varoittaneet, että Suomea uhkaa aidosti ensimmäistä kertaa viimeksi kuluneeseen sataan vuoteen voimakas kahtiajakojen aikakausi. Kansalaisia jakavat vastakkaisiin ryhmiin eriarvoisuus ja poliittinen populismi.

 

Lapsipolitiikan näkökulmasta elämme tavallaan risteysvaiheessa. Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka -teoksen julkaiseminen sytytti kipinän, jonka vanavedessä maatalousvaltainen maamme uudistettiin hyvinvointivaltioksi. 1970-luvun suurista lainsäädäntöuudistuksista seurasi hyvinvointivaltion pala palalta rakentaminen. Kun asiaa tarkastelee jälkikäteen, hyvinvointivaltion myötä syntyi sosiaaliturvan ja hyvinvointietuuksien ja palvelujärjestelmän kokonaisuus, joka 2010-luvun lopussa näyttää moniulotteiselta, osin päällekkäiseltä ja vaikeasti koordinoitavalta.

 

Systeemiset muutostekijät ovat täällä

 

Yhteiskunnassamme vaikuttaa tällä hetkellä useita samanaikaisia systeemisiä muutostekijöitä, joille on leimallista läpitunkevuus, kattavuus ja suuret heijastusvaikutukset. Tällaisia systeemisiä muutostekijöitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, digitalisaatio, yhteiskunnan mediallistuminen, tiedon merkityksen lisääntyminen ja kulutuskäyttäytymisen muutokset.

 

Lapset kohtaavat näiden muutostekijöiden vaikutukset arjessaan, kotonaan, koulussa, kaveripiirissään, harrastuksissaan ja palveluja käyttäessään.

 

Lapsien, nuorten ja perheiden elämässä muutokset tarkoittavat sitä, että ymmärrys työelämästä ja käsitykset oppimisesta muuttuvat. Epätasa-arvo lisääntyy lasten arjessa. Käsitykset perheestä ja perherakenteesta ovat koko lailla toisenlaisia kuin mitä ne olivat vielä noin 20 vuotta sitten. Perheet monimuotoistuvat myös jatkossa.

 

Suomessa syntyvyys on laskenut viidenneksen seitsemässä vuodessa 2010-luvun kuluessa. Muutos on dramaattinen. Syntyvyyden tasoa kuvaava kokonaishedelmällisyysluku oli Suomessa 1,87 vuonna 2010 kun vastaava luku oli Tilastokeskuksen hiljattain julkaisemien tilastojen mukaan vuonna 2017 Suomen historian matalimmalla tasolla (1,49). Edellisen kerran syntyvyys on laskenut näin monena perättäisenä vuotena Suomessa 1960-luvulla.

 

Edessämme on vielä isompi muutos

 

Tulevaisuudentutkijat ovat arvioineet, että seuraavat 20 vuotta tulevat muuttamaan maailmaa enemmän kuin edelliset 200 yhteensä. Ymmärtääksemme muutoksen koon, meidän on siis tavallaan ajateltava mahdottomia asioita. Esimerkiksi viime vuosina on puhuttu paljon siitä, että työ loppuu teknologiamurroksen myötä. Tilanne on todellisuudessa juuri päinvastoin: uusi teknologia luo uutta työtä. Toki on niin, että jokin työ loppuu, mutta samalla syntyy paljon uutta työtä. Ja tämä kaikki heijastuu lapsiin ja nuoriin, nykyisiin ja tuleviin.

 

Uudet teknologiat tulevat muuttamaan elämäntapamme ja -tyylimme. Miltei kaikki asiat tehdään tulevaisuudessa eri tavalla. Esimerkiksi matkapuhelin oli aikanaan aluksi vain pelkkä puhelin. Myöhemmin matkapuhelimesta tuli älytietokone ja palvelualusta monelle muulle asialle. Samalla tavalla lapsiperheiden sähkö- ja robottiautot ovat aluksi vain ”autoja”, mutta myöhemmin niistä tulee todennäköisesti sofistikoituja palvelualustoja. Myös älykodeista (ja älykouluista) tulee palvelualustoja. Nämä palvelualustat voivat yhdistää yllättäviä toimijoita toisiinsa.

 

Teknologinen murros tulee tulevina vuosina entistä suuremmalla ryminällä lasten, nuorten ja perheiden arkeen. Oletko koskaan miettinyt, millainen on virtuaalilaseilla luettava lastenkirja? Siinä ensimmäiseksi kaikki kuvat ja kirjaimet voivat karata kirjasta ja ne pitää ensin juosta kiinni laajennetussa todellisuudessa ja pistää takaisin kirjaan, ennen kuin lapsi voi rauhoittua iltasadulle. Iltasatujen kuunteleminen voi jatkossa edellyttää myös älykkäitä tehtäviä: pitää esimerkiksi osata sanoa jotakin englanniksi tai tietää mitä on 2 + 1.

 

Hyvinvointijärjestelmiemme joustavuus lisääntyy jatkossa voimakkaasti: koulutus- sekä sosiaali- ja terveysjärjestelmän on siedettävä erilaisuutta ja tuettava ihmisten kykyä tarttua uuteen. Jatkossa lapsiperheiden erilaiset toimeentulon tavat on ”kerättävä yhteen” joustavaksi kokonaisuudeksi, joka mahdollistaa ja kannustaa kaikkea tekemistä ja aktiivisuutta. Vaikka suurimmalla osalla suomalaisista on tulevaisuudessakin ihan tavalliset työsuhteet tavallisilla työpaikoilla, niin yhä suurempi joukko joutuu kuitenkin keräämään toimeentulonsa monesta eri lähteestä, monella eri tavalla eri aikaan ja samanaikaisesti.

 

Pirstaleisesta tutkimuksesta evidenssiperusteiseen lapsipolitiikkaan

 

Lapsia koskevaa tutkimustietoa on tällä hetkellä olemassa paljon, mikä on hieno asia. Ongelma on, että tieto on pirstaleista ja sitä on vaikea hyödyntää lapsipolitiikan suunnittelussa, toimeenpanossa ja arvioinnissa. Lapsia koskeva tutkimustieto ei välttämättä tavoita päätöksentekijöitä, lapsipalvelujen ammattihenkilöstöä – eikä suurta yleisöä. Näyttöön perustuvasta päätöksenteosta meillä on Suomessa paljon opittavaa maailmalta, esimerkiksi Kanadasta ja Australiasta.

 

Lapsia koskeva tutkimuksemme on tähän asti painottunut usein – ja ehkä liiallisesti –hyvinvointitutkimuksen tradition mukaisesti erilaisiin lasten, nuorten, perheiden ja vanhemmuuden ongelmiin, eikä niinkään lapsuutta tukeviin ja kannattaviin voimavaratekijöihin.

 

Julkisen politiikan kysymyksenä lapsipolitiikka ja lasten palvelujärjestelmä on nykyisin vahvasti sektoroitunut. Eri sektorit ja ammattikäytännöt ovat ratkoneet lasten asioita ja ongelmia omalla logiikallaan ja usein vailla keskinäistä yhteistyötä, dialogia ja koordinaatiota.

 

Meillä on vielä paljon tehtävää. Mutta meillä on myös mahdollisuus. Voimme vaikuttaa siihen, että jatkossa niin julkisen politiikan kuin tutkimuksen alueella huomioidaan paremmin lasten arjen ja elämän moninaisuus.

 

Petri Virtanen

Itlan toimitusjohtaja

Petri Virtanen

 

15.2.2019