Korona kohtelee meitä eri tavoin. Monille koronaepidemian rantautuminen Suomeen on tarkoittanut ympäripyöreitä päiviä ja pahimpaan varautumista huolehtien, ennakoiden ja järjestäen. Toisille korona on tuonut mukanaan toiminnan yhtäkkisen hiljenemisen, tekemättömyyden ja ajan tappamisen haasteen. Joillain on jo vanhastaan vahvat digirutiinit, mutta nyt kaikkien elämä ja vuorovaikutusväylät ovat muuttuneet aikaisempaa virtuaalisemmiksi.
Lasten ja aikuisten yhteiselo kotikonttoreilla on vaatinut luovuutta, pitkää pinnaa. Uudenlaisen yhteiselon pelisääntöjä ja reunaehtoja pitänyt miettiä huolella, jotta koulu, työt ja leikit on saatu edes jotenkuten sujumaan. Aikaisemmin paljon parjattu some on ollut verraton voimavara tässä muutoksessa. Sen kautta on jaettu loistavia ensikäden vinkkejä ja ohjeita hyvän arjen rakentamiseksi uudenlaisissa oloissa.
Kun noin viikko poikkeustilaelämää alkaa olla takana, voisi olla hyvä hetki pysähtyä miettimään mitä perheissä ja työpaikoilla on tähän mennessä opittu, mikä on toiminut hyvin ja mitä olisi hyvä muuttaa, jotta kaikkien toimintakyky ja henkinen kantti säilyy myös tulevina viikkoina. Kun suurin osa ihmisistä on kauempana kuin koskaan, ja jotkut ihmiset lähempänä kuin koskaan – aamusta iltaan – kyse ei ole vain virtuaalityökalujen omaksumisesta vaan kaikkien kyvystä huolehtia arjen sujuvuudesta yhteiset ja yksilölliset tarpeet huomioon ottaen.
Yksin ja yhdessä voisi miettiä ainakin seuraavia asioita:
- Mitä sellaista olen tehnyt tällä viikolla, johon olen hyvin tyytyväinen?
- Mitkä vahvuuteni ja ominaisuuteni ovat auttaneet minua tässä muuttuneessa tilanteessa?
- Mikä on ilahduttanut minua/meitä yhteisesti viikon aikana?
- Mitä voin itse tehdä sen eteen, että tästä poikkeuksellisesta ajasta tulee mahdollisimman hyvä kokemus? Mitä voimme tehdä yhdessä?
- Mitä fiksuja/luovia/hauskoja/hyödyllisiä tapoja olen/olemme kehittäneet arkeen?
- Minkä tekemistä kannattaisi todennäköisesti jatkaa?
- Mitä vielä opettelen? Entä me yhdessä? Mihin täytyy vielä kehittää jokin parempi ratkaisu?
- Mistä ensi viikolla huomaan, että asiat etenevät oikeaan suuntaan?
Näiden kysymysten ääneen pohdinta on yhtä tärkeää kotona ja työyhteisöissä.
Ihminen on hyvin sopeutuvainen ja kekseliäs olio, kunhan sille antaa mahdollisuuden. Se sävy, jolla käsittelemme kiistattomia haasteita tai alkuvaiheen karikoita ja niistä oppimista vie tai tuo voimavaroja karanteenitodellisuudessa eteenpäin taapertamiseen.
Suunnataan huomio siis niihin voimavaroihin, joita meillä on, ja joita voimme yhdessä kehittää poikkeuksellisessakin tilanteessa.
Marika Tammeaid
Kehitysjohtaja
