Strategisen ajattelun haaste koskee kaikkia – oli sitten kysymys yrityksistä, yleishyödyllisestä toiminnasta tai lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä yhteiskuntapoliittisin keinoin. Ja kaikkeen strategiatyöhön liittyy aivan oleellisella tavalla tulevaisuuden ennakointi.
Aikaisemmin tapahtuneet asiat on syytä tunnistaa, mutta jos strategiatyön tietopohja jää vain menneeseen aikaan, päädymme astelemaan tulevaan selkä menosuuntaan kulkien. Strategisten tulevaisuustavoitteiden pohdinnan ohella on tärkeää kyetä ennakoimaan tulevaisuuden toimintaympäristöä ja sen myötä niitä merkittäviä muutoksia, jotka haastavat nykyiset tekemisen tavat.
Teimme marraskuun alussa Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiössä omaan oppimiseemme liittyen katsauksen lapsuuden ja perheiden arkeen kohdistuviin muutoksiin eri maissa seuraavien 10–20 vuoden aikana. Keräsimme aineistoa muun muassa Kanadasta, Singaporesta, Isosta-Britanniasta, Uudesta-Seelannista ja instituutioesimerkkejä OECD:stä ja Euroopan unionista.
Katsauksemme nosti esiin ainakin sen, miten teknologinen kehitys muuttaa yhteiskuntaa, yhteisöjen vuorovaikutusta ja työelämää.
Samalla perhemallit muuttuvat ja eriytyvät, globaalissa maailmassa kansallisia ja identiteettirajoja uudelleenarvioidaan. Ilmastonmuutos haastaa paitsi talouden logiikkaa myös esimerkiksi ravinnontuotantoa ja turvallisuutta. Monet maat ovat huolissaan väestörakenteensa kehityksestä, kun lapsia syntyy vähemmän ja eliniät pitenevät. Koulutuksen roolia, sisältöä ja ajoittumista ihmisen elämänkaarelle uudelleenarvioidaan.
Kaikki nämä maailmalla tunnistetut kehityskulut koskevat yhtä lailla Suomea, ja tärkeää on tunnistaa, että eri muutostekijöiden yhteisvaikutus voi muuttaa lasten, nuorten ja perheiden arkea enemmän kuin äkkiseltään arvaammekaan. Se kohtelee myös eri alueita eri lailla. Ja kun maailma muuttuu, muuttuvat myös hyvinvoinnin tuen tarpeet.
Oleellista on siis kysyä: Kuinka paljon julkisen sektorin organisaatiot, järjestöt ja palvelujen tuottajat omassa strategiatyössään hyödyntävät tulevaisuustietoa ja mistä hyvän ennakointitiedon tunnistaa?
Oletetut ja toivotut tulevaisuudet
Ennakointityö edellyttää, että kykenemme nostamaan jalat hetkeksi irti nykyhetkestä ja lähdemme tarkastelemaan hyvinvointia tulevaisuusnäkökulmasta. Ihmisillä ja organisaatioilla kun on tapana pääosin mieltää tulevaisuus menneisyyden ja nykyhetken jatkumoksi. Samaan aikaan kuitenkin myös vahvat epäjatkuvuudet muokkaavat maailmaamme. Äkilliset epäjatkuvuudet, kuten COVID19 -pandemia, saavuttavat ajattelumme helpommin kuin asteittaiset muutokset. Merkittäviä asteittaisia muutoksia ovat esimerkiksi työelämän ja elinkeinojen murros sekä Suomen muuntuminen monokulttuurisesta maasta monikulttuuriseksi. Näillä kaikilla muutoksilla on vahvoja hyvinvointivaikutuksia lasten ja perheiden elämään, ja niihin on tärkeä reagoida, ja nimenomaan ennakoivasti.
Vaikka strategiatyö on määritelmällisesti tulevaisuuteen kurkottamista, kaikki strategisten skenaarioiden laatiminen ei välttämättä ole tulevaisuuslähtöistä.
Nykyhetken arvoista ja käsityksistä lähtevän skenaariotyöskentelyn tunnistaa usein ristiriidattomuudesta ja valmiiden tulkintojen tarjoamisesta. Oletettuja tulevaisuuksia hahmotettaessa on nimittäin tärkeä kurkottaa ”oman boksin” ulkopuolelle. Yhteiskunnalliset kehityskulut ovat yhteen kietoutuneita eivätkä kunnioita ala- tai sektorijakoja. Lasten, nuorten ja perheiden elämässä muutokset myös näkyvät monitahoisina ilmiöinä, eivät tarkkarajaisina yksittäisinä ongelmina. Tulevaisuudessa ratkaistaviin kysymyksiin ei ole vielä valmiita vastauksia – valitettavasti – ja parasta varautumista tulevaisuuteen on hyvä ennakointitieto, joka haastaa tämänhetkistä ajatteluamme.
Monet strategioihin sisältyvät visionääriset tavoitteet kuvaavat toivottuja tulevaisuuksia. Vahvoilla, positiivisilla tulevaisuuskuvilla on maailmaa ja toimintaa muuttava vaikutus. Toivotut ja oletetut tulevaisuudet ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Oletetut tulevaisuudet ovat nimittäin niitä kehityskulkuja, jotka luovat muutokselle puitteet. Toivottuja ja oletettuja tulevaisuuksia kannattaa siis tarkastella rinnakkain. Vasta se tuo mukanaan tulevaisuusyhteensopivaa kehittämistä.
Entä jos?
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö on tämän vuoden aikana kokeillut yhdessä OECD:n ja kahden suuren kaupungin kanssa tulevaisuuslähtöisen ja ennakoivan kehittämisen menetelmiä nuorten ja maahanmuuttajien palveluissa. Keskeisenä havaintona on ollut, että kaupungeilla on valtavasti hyviä palveluja, mutta samallekin kohderyhmälle tarkoitetut eri palvelut kommunikoivat vähänlaisesti keskenään. Paikkoja yhteisen oppimisen ja kertyvän ymmärryksen jakamiseen pitäisi siis olla huomattavasti enemmän, jotta tavoitellut hyvinvointivaikutukset saavutettaisiin.
Tämä, jo sinällään tärkeä ja toimenpiteitä aiheuttava huomio, ei kuitenkaan itsessään ole vielä tulevaisuuslähtöistä kehittämistä.
Mahdollisia tulevaisuuksia olemme päässeet mainituissa kokeiluissa hahmottamaan kysymällä mitä pitäisi tehdä, että nykyisenkaltaista palvelurakennetta ei edes tarvittaisi?
Kuinka haasteisiin voisi tarttua jo aikaisemmin, ennakoivammin ja ihmislähtöisemmin? Millä tavoin julkisen sektorin toiminnan pitäisi uudistua, jotta se olisi yhteensopivampaa kaupungin muuttuvan väestörakenteen kanssa? Millaisia oppimisrakenteita tällaisen tulevaisuuden tekemisen tueksi pitäisi rakentaa?
Organisaatioiden toimintatavat eivät muutu sormia napsauttamalla. Erilaisten tulevaisuuksien hahmottaminen ja vaihtoehtoisista tulevaisuuksista oppiminen ovat kuitenkin tärkeitä tienviittoja toiminnan uudistamiseen. Ilman niitä toiminta helposti jäykistyy vanhoihin rakenteisiin ja menneen maailman tekemisen tapoihin. Tulevaisuuslähtöisesti innovoiva julkinen hallinto tuottaa paremmin tarpeeseen osuvia palveluja ja saa aikaan parempia hyvinvointivaikutuksia.
Yksittäisistä iskulauseista kehityskulkuja yhdistävään ennakointiin
Mahdollisia, oletettuja ja toivottuja tulevaisuuden tiloja sekä niihin johtavia kehityskulkuja kuvataan ennakointityössä usein skenaarioilla. Skenaarioiden tekeminen sisältää aina pohdintoja ja vaikeita valintoja erilaisten painotusten ja dynaamisten tekijöiden välillä. Parhaiden skenaarioiden taustaoletukset on riittävällä tasolla avattu, jotta niiden hyödynnettävyyttä voidaan arvioida eri toimintaympäristöissä.
Skenaarioiden rakentaminen lisää jo itsessään kykyä tunnistaa erilaisten toimijoiden vuorovaikutuksen roolia muutosten aikaansaamisessa. Sillä kaikkein tärkein asia erilaisten tulevaisuuksien pohtimisessa on tietenkin muistaa, että tulevaisuus tehdään aktiivisella toiminnalla ja halutun tulevaisuuden toteutumisen todennäköisyyttä lisätään käytännön valinnoilla.
Koska kaikenlaiset tulevaisuudet ovat monen tekijän yhteisvaikutuksen aikaansaamia, hyvä ennakointitieto herättää ja innostaa erilaisia toimijoita keskustelemaan tulevaisuuden vaihtoehdoista ja löytämään oman roolinsa tulevaisuuden tekijänä. Emme voi ennustaa tulevaisuutta, mutta voimme siihen kaikki tavallamme kyllä vaikuttaa.
Niin lasten hyvinvoinnin laadukkaaseen ennakointiin kuin tulevaisuuden toimintatapoja edistävään kehittämiseen löytyy maailmalta hyviä esimerkkejä. Niistä kannattaa ammentaa nyt, kun meillä on käynnissä kansallisen lapsistrategian ja sen toimeenpanosuunnitelman rakentaminen.
Tässä yhteydessä Suomella on mahdollisuus rakentaa lasten hyvinvoinnin ennakointimalli, josta jatkossa käydään maailmalta meiltä ottamassa oppia. Tulevaisuus on avoin vaihtoehdoille, ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden aikajänne pitkä, joten toimenpiteitäkin kannattaa suunnitella tulevaisuudesta tähän hetkeen katsellen.
Marika Tammeaid, kehitysjohtaja, Itla
Petri Virtanen, toimitusjohtaja, Itla, hallintotieteen professori, Vaasan yliopisto
Lisälukemista
Expert Panel Final Report: Investing in New Zealand’s Children and their Families (2015) (pdf)
Lowe T, French M, Hawkins M, Hesselgreaves H, Wilson R (2020). New development: responding to complexity in public services—the human learning systems approach. Public Money & Management, DOI: 10.1080/09540962.2020.1832738.
