Lasten, nuorten ja perheiden sujuva arki on avain pärjäävyyden ja sitä kautta hyvinvoinnin vahvistumiseen. Sujuvan arjen ympärille rakentuvista lapsiperhepalveluista on lupaavia esimerkkejä eri puolilla Suomea. Hyvän kehityksen vauhdittamiselle on kuitenkin tilaa. Yhtenä vastauksena haasteeseen Itla rakentaa yhteistyössä Oulun yliopiston ja MIELI ry:n kanssa uutta Lapsuuden rakentajat -alueellista oppimisverkostoa. Siinä pohjana on systeemiteoreettinen ja niin kutsuttu yhteisövaikuttavuus-ajattelu (collective impact). Oppimisverkosto tukee paikallista kehittämistä sekä kehittämisestä oppimista vahvistamalla myös jatkuvan tutkimuksen ja vertaisarvioinnin rakenteita alueellisesti.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Pekka Saranpään vastauksesta 8-vuotiaan Alman tiedekysymykseen ”Puhuvatko puut oikeasti toisilleen?” (Helsingin Sanomat, 4.9.2020) voi ammentaa ajattelemisen aihetta myös aikuisille. Saranpää avaa kiehtovasti sitä, kuinka puut lehvästönsä sekä juurten ja sienirihmastojen muodostaman verkoston avulla jakavat vettä, ravinteita ja viestejä toisilleen. Yhteydet puiden välillä toimivat kilometrien päähän ja kattavat kymmeniä puita ja eri puulajeja. Metsän hienous ei olekaan vain puissa vaan niiden välisissä suhteissa.

Miltä toimintamme sivistys-, kulttuuri-, sosiaali- ja terveyspalveluissa voisikaan näyttää, jos metsän ekosysteemin tavoin, keskeistä toiminnassa olisi kaikkien lapsen elämää koskettavien aikuisten välisten suhteiden ja vuorovaikutuksen luonteen, laadun ja syvyyden kehittäminen? Miten se näkyisi opettajan elämässä, jolle herää huoli oppilaasta ja joka lastensuojeluilmoituksen tehtyään ei tiedä, miten sosiaalipalveluissa käynnistynyt prosessi etenee? Tai miten se vaikuttaisi sosiaalityöntekijään, joka tunnistaa lapsen ilon musiikkiharrastuksesta, vaikka koulunkäynti ei onnistu ja kodissakin arki takkuaa?

Pärjäävyyden vahvistaminen lähtee ympäröivästä yhteisöstä

Kohorttitutkimuksista on havaittu, että lasten, nuorten ja perheiden palveluiden tarpeessa ei pääsääntöisesti ole kyse ylisukupolvisen huono-osaisuuden välittymisestä tai riskitekijöiden kasaantumisesta (Ristikari ym. 2019). Sen sijaan huomattavan paljon tavallisempaa on, että lapsen ja perheen elämään ilmaantuu tilanteita, jotka haastavat arkea kokonaisvaltaisesti. Joka toinen lapsi kohtaa ennen täysi-ikäisyyttään jonkin merkittävästi elämäntilanteeseen vaikuttavan tapahtuman, kuten vanhemman sairauden. Kohorttitutkimukset osoittavat myös kiistattomasti, että arjen merkittävistä vastoinkäymisistä huolimatta iso osa perheistä pärjää.

Kysymys kuuluukin, mikä pärjäävyyttä tukee? Elämänkulun teorioiden mukaan pärjäävyydessä (resilienssi) ei, yleisestä mielikuvasta huolimatta, ole kysymys yksilön sisäsyntyisestä ominaisuudesta – siitä, kuinka hyvin joku kestää vastoinkäymisiä – vaan kyse on enemmänkin vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa. Siitä, miten lapsen elämään vaikuttavat ihmiset ja organisaatiot pystyvät toiminnallaan suojaamaan ja kannattelemaan lapsen arkea. Kodin, varhaiskasvatuksen sekä koulun lisäksi erilaiset vapaa-ajan ympäristöt, kuten harrastukset ja kaverit tukevat lapsen hyvän arjen muodostamisessa ja siten pärjäävyyden vahvistamisessa. (Ungar, 2012)

Miksi järjestelmämme parhaista yrityksistä huolimatta luo lasten, nuorten ja perheiden arkeen ratkaisuja, jotka eivät tavoita heidän elämänsä sosiaalista todellisuutta? Erikoistumisen varaan rakennettu palvelujärjestelmämme on erikoistunut pilkkomaan asioita, palveluita ja toimintaa yhä pienempiin paloihin ja ratkomaan ongelmia irrallaan lapsen, nuoren ja perheen arjen kokonaisuudesta. Suuren yhtenäisen metsäekosysteemin sijaan meillä on palvelujärjestelmänä raivaushakkuiden toisistaan erottamia puita.

Systeeminen uudistus lähtee sisältä päin – rakenteiden sovittamisesta tukemaan arjen työtä

Muutokseen tarvitaan sellaisten paikallisten toimintamallien rakentamista, jossa lapsen, nuoren sekä perheen sujuvaa arkea tuetaan laajalla toimijoiden yhteiseen päämäärään sitoutuneella yhteistyöllä, paikallisista tarpeista lähtien ja paikalliset yhteisöt toimintaan aktiivisesti osallistaen. Tästä on kyse Itlan, Oulun yliopiston ja MIELI Ry:n kehittämässä Lapsuuden rakentajat -alueellisessa oppimisverkostossa.

Toiminta käynnistyy syksyllä 2020 pilottina neljällä eri alueella, joiden lapsiperhepalveluiden kehittäminen jo nykyisellään pohjautuu lasten kehitysympäristöjen ja palveluiden yhteistoimintaan Lapset puheeksi -menetelmää hyödyntäen.

Lapset puheeksi -menetelmän avulla lapsen tärkeät aikuiset voivat arvioida omia toimintamahdollisuuksiaan hyvän arjen mahdollistamisessa lähes kaikissa kuntien perus- ja erityispalveluissa. Osana tätä kehittämistyötä perustetaan alueittain monialainen johtoryhmä, jonka toimintaa ohjaa erityisesti käytännön työstä työntekijöiltä, asiakkailta ja kuntalaisilta säännöllisesti kerättävä palaute. Johtoryhmän tehtävänä on yhteisjohtamisen keinoin tukea palveluiden muodostumista siten, että lähetekäytännön sijaan palvelut ohjataan lapsen ja perheen luo kotiin, varhaiskasvatukseen tai kouluun.

Toinen kehittämisen osa-alue on vahvistaa alueilla toiminnallisia, osallisuuteen kutsuvia yhteisöjä. Yhtenä esimerkkinä on harrastusten tuominen koulupäivien yhteyteen niin sanotun Suomen-mallin mukaisesti. Tässä osiossa keskeistä on perustaa paikallisyhteisöjen lapsia ja nuoria tukeva toiminta ymmärrykseen lapsia ja nuoria suojaavista prosesseista.

Kolmantena kehittämisen kokonaisuutena on tuoda tietoa päätöksenteon ja johtamisen tueksi koneoppimiseen pohjautuvan työkalun avulla. Kehittämisessä keskeistä on paikallinen tieto lapsiperheiden elämään vaikuttavista paineisista tai pärjäävyyttä edistävistä tekijöistä. Työkalun avulla pyritään ennakoimaan ja kohdistamaan lähitulevaisuuden palveluita mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Alueellisessa oppimisverkostossa paikallisen kehittämisen kokonaisuudet rakentuvat alueilla jo meneillään olevaan lapsiperhepalveluiden kehittämiseen. Emme siis ole tuomassa uutta toimintamallia, vaan vahvistamassa meneillään olevaa paikallista kehittämistä. Siksi myös eri pilottialueilla kehittämisen kokonaisuuden painotukset voivat vaihdella.

Kun haarautuvia polkuja on useita, tienviittana toimii omasta, toisten ja yhteisestä tekemisestä oppiminen

Yhteisövaikuttavuuteen pohjautuvassa työssä yhteiset tavoitteet, yhteiset arvioinnin mittarit, toisiaan vahvistavat toiminnot ja jatkuva kommunikointi ovat keskeisiä periaatteita. Monet kirjoitetut strategiat, visiot ja hankesuunnitelmat kautta historian todistavat, että ne eivät tavoitteista huolimatta itsestään elä arjessa vaan periaatteiden toteutuminen vaatii erityistä tukea, huomiota ja resursseja. Alueellisessa oppimisverkostossa tämä taustatukiorganisaatio (backbone organization) muodostuu alueittain kehittäjätyöntekijöistä ja monialaisesta johtoryhmästä. Lisäksi Itla toimii oppimisverkoston yhteisen oppimisen taustatukiorganisaationa. Taustatukiorganisaatio pyrkii barbapapamaisesti – alun perin ranskalaisen kirjasarjan hahmoihin viitaten – aina muuntautumaan sellaiseen muotoon, jolla kaikki kohdalle sattuvat pulmat voidaan ratkoa ja siten mahdollistaa käytännön ammattilaisten sujuva arki ja mutkaton yhteistyö.

Eri puolilla Suomea on innovatiivisia esimerkkejä moniammatillisesta yhteistyöstä ja yhä vahvemmin palveluiden välisiä synergioita hakevista malleista. Tavoite siintää siis yhä kirkkaampana mielessä, mutta se, miten nykytilanteesta liikutaan sitä kohti näyttää erilaiselta riippuen kunnasta tai alueesta sekä kenen näkökulmasta – nuoren, lapsiperheen, sivistys-, kulttuuri-, sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisen, harrastustoiminnan ohjaajan, kuntapäättäjän, viranomaisen – muutosta tarkastellaan. Pilottivaiheessa vielä moni kysymys on auki. Käytännön kokemusten kautta keräämme oppeja ja suuntaamme toimintaa niiden pohjalta. Näitä oppeja on tarkoitus jakaa muillekin avoimesti. Ennen kaikkea haluamme vahvistaa sitä puiden juuriston tiheyttä, joka kannattelee jokaista lasta ja lapsiperhettä.

 

 

Kirjoittajat

Anna Häggman on Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön erityisasiantuntija. 

Mika Niemelä on Oulun yliopiston työelämäprofessori. 

Tiina Ristikari on Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön kehitysjohtaja. 

Bitta Söderblom on kehittäjäkoordinaattori MIELI Suomen mielenterveys ry:ssä. 

 

Lisätietoja alueellisesta oppimisverkostosta:

Anna Häggman, erityisasiantuntija, p. 040 828 2006

 

Jos haluat oppia lisää yhteisövaikuttavuudesta, ilmoittaudu mukaan YHTEISÖ + VAIKUTTAVUUS Bootcamp -verkkotapahtumiin 1.10. ja 12.10.

 

Lähteet

Tiina Ristikari, Liisa Törmäkangas, Aino Lappi, Pasi Haapakorva, Tomi Kiilakoski, Marko Merikukka, Ari Hautakoski, Elina Pekkarinen, Mika Gissler. Suomi nuorten kasvuympäristönä. 25 ikävuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Nuorisotutkimusverkosto. Raportti 9/2016. 112 sivua. Helsinki 2016

Ungar, 2012 Preventive Medicine 55(5): Researching and theorizing resilience across cultures and contexts

 

Lue seuraavaksi