Syntyvyyden lasku ja suomalaisten lastensaannin ihanteiden muutokset herättävät vilkasta keskustelua. Syntyvyyskeskustelussa on hyvä muistaa, että jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja onnellisuutta tukevasta elämäntyylistään. Lastensaantia ei tule nähdä velvoitteena.
Lapset ovat ilo. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapseton elämä olisi onnetonta. Nykyisin vapaaehtoinen lapsettomuus onkin toivottu perhemuoto yhä useammalle. Sen sijaan, että vapaaehtoisesti lapsettomia syyllistettäisiin velvoitepuheella, meidän tulisi tukea niitä aikuisia, jotka toivovat saavansa lapsia, mutta eivät niitä syystä tai toisesta ole vielä saaneet. Monet tekijät, kuten poliittiset ratkaisut, työelämän murros, yksilökeskeinen kulttuurimme, tehokkuutta korostava aikakautemme ja median luoma kauhukuva lapsiperhearjesta ovat omiaan esittämään seuraavan kysymyksen: ovatko lapset tervetulleita 2020-luvun Suomeen?
Keskeneräiset uudistukset lisäävät koettua epävarmuutta
Lapsimyönteisen ilmapiirin luomiseksi tarvitaan sitä, että väestön luottamus perhepoliittisiin ratkaisuihin elpyisi. Esimerkiksi pitkään keskeneräiset sote- ja perhevapaauudistukset voivat liittyä väestön kokemaan epävarmuuteen ja siihen, ettei lapsihaaveita uskalleta tai haluta toteuttaa. Lisäksi nuorten aikuisten tasapainoilu koulutuksen, työn ja taloudellisen vakauden välillä vaikuttaa perheenlisäyssuunnitelmiin.
Vanhemmuuden riittäviksi koettuihin resursseihin tähtääminen ja perheenlisäyksen suunnittelun lykkääminen johtavat yhä useammin tilanteeseen, jolloin yksilöt kohtaavat haasteita raskaaksi tulossa tai jopa tahatonta lapsettomuutta. Suomessa on monia ensiluokkaisia hyvinvointivaltion malleja perheiden tukemiseen, mutta ne ovat jääneet ajasta jälkeen. Perhepolitiikkaan tarvitaan uudistuksia, joissa kiinnitetään huomiota esimerkiksi sukupuolten, lasta kotona hoivaavien vanhempien ja yleisesti perheellistymisen tasa-arvo-kysymyksiin.
Konkreettiset keinot väestön toiveikkuuden edistämiseksi
Suomessa tarvitaan yhteistä pitkän tähtäimen perhepoliittista suunnitelmaa ja monialaisia politiikkasuosituksia, jotka synnyttävät luottamusta ja tulevaisuuden uskoa lapsista haaveileville nuorille ja aikuisille. Tarvitaan yhteistä, yli hallituskausien kulkevaa näkemystä siitä, kuinka perheenlisäystä toivovaa ihmistä tuetaan haaveidensa saavuttamisessa. Valmisteilla oleva kansallinen lapsistrategia on hieno edistysaskel tässä kehityksessä.
Lisäksi naisten asemaan työmarkkinoilla on kiinnitettävä edelleen erityistä huomiota. Niin työelämän kuin koulutuksenkin yhteensovittamista perhe-elämän kanssa tulisi kehittää ja siihen kehitystyöhön tarvitaan työnantajatahot aktiivisesti mukaan. Organisaatiokulttuurien tulisi tukea sukupuolineutraaliutta urakehityksessä ja lasten hoivavastuissa. Perhevapaauudistuksen toteutuminen on keskiössä työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvon tukemisessa, ja sen vaikutukset heijastuisivat luultavasti aiempaa lapsimyönteisempään ilmapiiriin laajasti.
Lapsiperheköyhyyden vähentäminen on merkittävä haaste. Pikkulapsiperheiden tukemiseksi lapsilisäjärjestelmässä ja ansiosidonnaisessa perhevapaajärjestelmässä olisi tarkastamisen paikka, etenkin aikana, jolloin toinen vanhemmista hoitaa lasta kotona. Lisäksi tukijärjestelmissä olisi tärkeää huomioida aiempaa monipuolisemmin perheen taloustilanteeseen vaikuttavat tekijät, kuten lasten lukumäärään liittyvien kokonaiskustannusten portaittainen nousu.
Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ovat korona-aikana mielenkiintoisessa taitekohdassa. Erilaiset digi- ja etätyömahdollisuudet ovat yleistyneet vapauttaen aikaa esimerkiksi työmatkoista. Nähtäväksi jää, voivatko yleistyneet etätyömallit toimia sysäyksenä muuttoliikkeelle pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen, jossa asumiskustannukset ovat monille perheille realistisemmat.
Haluamme uskoa lapsimyönteiseen Suomeen nyt ja jatkossa
Haluamme uskoa, että lapset koetaan tervetulleiksi yhteiskunnassamme ja sen rakenteissa nyt ja jatkossa. Lapsimyönteisemmän Suomen luomiseksi tarvitsemme lisää rohkaisevia ja aitoja esimerkkejä myös lapsiperheiden kokemasta onnellisuudesta, jotta puhe perheellistymisestä ei typisty vain kielteisiin mielikuviin. Uskomme, että lapsia toivovat haluavat kuulla vertaisten voimaannuttavia tarinoita perheistä, joissa jaetaan ilot ja surut, onnen hetkiä ja onnistumisia piilottamatta. Näitä väestön onnen hetkiä tukemaan ja mahdollistamaan tarvitsemme puolestaan entistä modernimpaa poliittista päätöksentekoa.
Blogikirjoitus pohjautuu Itlan ja Väestöliiton koordinoiman Synty-verkoston järjestämään syntyvyystutkimuksen webinaarin: Mitkä tekijät vaikuttavat syntyvyyteen Suomessa? Webinaari järjestettiin perjantaina 16.10.2020. Syntyvyyden eri aiheista olivat puhumassa asiantuntijat tutkimusprofessori Mika Gissler (THL), tutkimusjohtaja Venla Berg (Väestöliitto), erikoistutkija Marika Jalovaara (Turun yliopisto, INVEST, NEFER) ja lääkäri Päivi Joki-Korpela (HUS Naistenklinikka, lisääntymislääketiede). Asiantuntijapuheenvuoroja kommentoivat valtiosihteeri Maria Kaisa Aula valtiovarainministeriöstä, kansallisen lapsistrategian pääsihteeri Johanna Laisaari valtioneuvoston kansliasta ja tutkimusprofessori Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Teksti edustaa kirjoittajien näkemystä tapahtuman teemoista.
Lämmin kiitos kaikille tapahtuman puhujille sekä aktiivisille osallistujille!
Tallenne tilaisuudesta on katsottavissa Väestöliiton YouTube-kanavalla.
Synty-verkoston koordinaattori Karla Uusitalo, Väestöliitto
Tiedeasiantuntija Marko Merikukka, Itla
Kirjoitus on julkaistu myös Väestöliiton blogissa.
