Oli aurinkoinen perjantai, kun istuimme toimistolla yhdessä viestintäsuunnittelija Tildan kanssa napostellen juuri päättyneen kokouksen hedelmätarjontaa. Muistaakseni vitsailimme, että eihän korona nyt hedelmistä tartu – se oli viimeinen päiväni toimistolla ennen etätyöskentelyn alkua.  

Aloitin harjoittelun Itlan viestinnässä helmikuun alussa, joten kerkesin olla toimistolla kuukauden päivät tutustuen säätiöön ja työkavereihini. Tämä on ollut monelle harjoittelijalle jännittävä kevät, koska rajoituksien tuomat muutokset muuttivat harjoittelun normaalia luonnetta. Opiskelijalle harjoittelu on mahdollisuus saada oman alan työkokemusta ja ohjausta sekä kasvattaa omaa ymmärrystä siitä, mitä oikeastaan haluaa tulevalta uraltaan. Onnekseni ihana viestintätiimi heitti minut heti niin sanotusti syvään veteen ja pääsin nopeasti mukaan työrutiineihin ennen kuin poikkeustila alkoi. 

Pienet teot 

Juuri opitut rutiinit toki muuttuivat koronan myötä. Siirryimme kaikki kokoaikaiseen etätyöskentelyyn maaliskuun alkupuolella, ja itselläni ei ollut ennen tätä etätyöskentelystä kokemusta muuta kuin opintojen muodossa. Itse työ tuntui helpolta teknologian mahdollistamana, mutta rutiinit kokivat suuren muutoksen. Rutiinit täytyi sovittaa helsinkiläiseen elämäntyyliini pienessä yksiössä. Keittiö, työtila, makuu- ja olohuone kaikki samassa paketissa ovat omiaan luomaan kaaosta 30 neliöiseen yksiöön. Mutta kuinka kaaosta hallitaan? Järjestyksellä tietenkin. Järjestys tarkoittaa ihmisille eri asioita, mutta omalla kohdallani se on selkeyttä ja siistiä estetiikkaa. Kaikkien pienten tekojen summa, kuten sängyn petaaminen tai työtavaroiden piilottaminen kaappiin työpäivän päätteeksi johtavat hallittuun järjestykseen, joka taas vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiini. Näinkin itsestään selvä asia vaati opettelua etätyöskentelyyn siirtyessä. 

Kuinka tästä eteenpäin? 

Tämä kevät on ollut monilta osin opettavainen harjoittelijan näkökulmasta, esimerkiksi itsensä johtamisen harjoittelussa. Toisaalta olen oppinut myös sen, että kaipaan sosiaalisia kontakteja etenkin tietynlaisten työasioiden selvittelyssä. Kaikkea ei kuitenkaan voi välittää teknologian kautta. Tämä aika on kuitenkin osoittanut sen, että etätyöllä on turha stigma ja luovat järjestelyt ovat suotuisia monestakin näkökulmasta. Näin harjoitteluni loppusuoralla voin todeta, että harjoitteluni päättyessä työnteko jatkuu. Syksystä lähtien astun viestintäsuunnittelijan saappaisiin tai ainakin lainaan niitä hetken. Ilolla jatkan Itlan porukassa! 

Vielä loppuun jaan kirjailija Matt Haigin twiitin tästä keväästä: 

”Yes lockdown poses its own mental health challenges. But can we please stop pretending our former world of long working hours, stressful commutes, hectic crowds, shopping centres, infinite choices, mass consumerism, air pollution and 24/7 everything was a mental health utopia.”

 

Sara Fromholdt

Kirjoittaja on viestintätieteen opiskelija ja Itlan viestintäharjoittelija. Hän jatkaa Itlan viestintäsuunnittelijan sijaisena harjoittelun jälkeen.

Lue seuraavaksi