Uutiset>Blogi
26.01.2022

Sisältäpäin lähtevä muutos lapsi- ja perhepalveluissa, mitä on AO-työ?

Alueellinen oppimisverkosto on Itlan, Oulun yliopiston ja alueellisessa oppimisverkostossa mukana olevien alueiden vuonna 2020 yhteistyönä alkanut lasten ja perheiden sujuvaa arkea ja pärjäävyyden vahvistamista tukeva aloite. Alueellisessa oppimisverkostossa edistetään paikallisista lähtökohdista nousevia toimintamallien kehittämistä – vertaisoppimalla, tukemalla ja jakamalla. Alueellisen oppimisverkoston taustalla on yhteisövaikuttavuuden viitekehys.

Yhteisövaikuttavuus on ylisektoraalista systeemistä toimintaa, jossa muutos kehittämiseen ja yhteistyöhön lähtee systeemin sisältä. Yhteisövaikuttavuudella voidaan ratkaista kompleksisia haasteita, esimerkiksi lapsien ja perheiden pärjäävyyden ja hyvinvoinnin oikeanaikaisessa tukemisessa. Yhteisövaikuttavuuden edellytyksinä on, että toimijoilla on yhteisesti asetetut tavoitteet, työ perustuu jatkuvaan kommunikointiin ja monialaisen työn sisällä eri osa-alueet vahvistavat toisiaan. Yhteisen työn etenemisestä saadaan havaintoja jaetuilla mittareilla. Taustatukiorganisaatio vahvistaa ja tukee alueellista yhteisövaikuttavuustyötä.  

Sisältäpäin lähtevän muutoksen kannalta keskeistä on, että yhteisö, esimerkiksi palveluorganisaatio tai yhteistyöverkosto, tulee mahdollisimman tietoiseksi omista tarpeistaan. Esitämme, että tietoiseksi tulemista voidaan tavoitella havainto-analyysi-ilmiö-aloite-havainto -kehän kautta. 

Havainnot tutkimuksen ja kehittämisen tukena 

Havainnot lasten ja perheiden tarpeista sekä heidän kanssaan tehtävän työn ääreltä ovat keskeisiä muutoksen mahdollistajia. Jaamme havainnot kahteen luokkaan: ensimmäisenä ovat havainnot, jotka antavat palautetta siitä kehittämistyöstä, mitä olemme parhaillaan tekemässä.  Tämä palaute koskee esimerkiksi uuden kehitetyn palvelurakenteen toimintaa. Miten se toimii lasten ja perheiden sekä työntekijöiden kannalta ja millaisia ovat sen vaikutukset arjessa? Toinen havaintoluokka on se, joka kertoo mahdollisesti tulevaisuudessa lasten ja perheiden elämään ja palvelutarpeeseen liittyvistä asioista. Näillä havainnoilla ei näytä ensi katsomalta olevan mitään tekemistä olemassa olevan tai kehitetyn palvelurakenteen kannalta.

Tätä näennäisesti asiaankuulumattoman tiedon keräämistä ja analyysia, niin sanottua entropiaosaamista, muun muassa Ståhle ja Kuosa (2009) pitävät yhteisön uudistumisen kannalta keskeisenä. Lämpöopista lainattua entropian  käsitettä (suomeksi haje) (Niiniluoto 1996) hyödynnetään monitieteisesti, ja se liitetään yhteydestä riippuen systeemissä olevaan informaatioon. Tätä epäjärjestyksestä kertovaa tietoa pidetään toiminnan kannalta niin sanottuna ylijäämätietona, jota nykyinen yhteisö (systeemi) ei voi hyödyntää. Aika lisää epäjärjestystä ja nykyiset rakenteet rapautuvat ajan vaikutuksesta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kannalta tämä voisi tarkoittaa sitä, että maailma luotujen rakenteiden ympärillä muuttuu ja ajan paine rakenteen muutosta kohtaan kasvaa.

Aikoinaan lasten tarkka punnitseminen oli perusteltua neuvoloissa sen vuoksi, että aliravitsemuksen vaara oli ilmeinen. Tämän rakenteen merkitys on muuttunut, kun väestön keskuudessa muun muassa mielenterveyden tarpeet ovat nousseet ravinnon tarpeen rinnalle. Mielenterveyteen liittyvä tieto ei palvele alipainon tunnistamiseen luotua rakennetta. Sen sijaan mielenterveyteenkin liittyvissä so. epäjärjestykseen liittyvissä havainnoissa on ainekset seuraavaan ilmiöön. Jos tätä tietoa voidaan ajoissa hyödyntää, voidaan uusiin ilmiöihin reagoida parhaimmillaan ennakoivasti. Kun voidaan kerätä tarpeeksi havaintoja kulkijoiden tarpeista valita tiettyjä reittejä kuljettavakseen, voidaan ennakoida huomisen polkujen muodostumista. 


”On selvää, että tarvittavien havaintojen määrä, mukaan lukien nykyiseen rakenteeseen tarvittavien ja mahdollisten tulevien tarpeiden, on suuri. Havaintojen kerääminen on järkevää siksi joukkoistaa.”


Kun kiinnostuksen kohteena on lasten ja perheiden hyvinvointi, lasten ja perheiden sekä heidän kanssaan työskentelevien havainnot arjesta, on tärkeää kerätä havaintoja ajankohtaisesti ja laajasti. Kerääminen olisi toteutettava paljon tehokkaammin, kuin mitä nykyisellään teemme erillisten palaute- ja muiden kyselyjen avulla. Tarvitsemme havaintojen kokoamiseen säännöllisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat havaintojen karttumisen. Kumuloituva tietoaineisto auttaa myös näkemään, vaihtelevatko havainnot ajan mittaan. Tätä tavoittelemme AO-verkostossa Tilannehuone-sovelluksella, jonka kehittäminen on juuri työn alla.  

Kun yhteisöt kokoavat yhteen suuren määrän havaintoja väestön ja työn arjesta, on tärkeää pystyä analysoimaan ne. Jaamme analyysin kahteen osaan. Aluksi on keskeistä käsitellä kertyneitä havaintoja niin, että on mahdollista tunnistaa ilmiöitä. Esimerkiksi keskeisten toimijoiden yhteisten vuoropuhelujen kautta voidaan luoda havainnoista skenaarioita, jotka kertovat lasten ja perheiden tarpeista palveluille. Muodostuvat ilmiöt voivat kertoa kipukohdista, mutta myös erityisesti lasten ja perheiden elämää kannattelevista asioista. Toinen osa koskee olemassa olevien indikaattorien tarkastelua muodostettujen ilmiöiden pohjalta. Keskeistä on kysyä, mitkä indikaattorit liittyvät muodostamiimme ilmiöihin? Mitä laajemmin ja osuvammin löydämme ilmiöiden kannalta keskeiset indikaattorit, sitä selkeämmäksi maisema ilmiön ympärillä muodostuu. Indikaattorien ajallinen tarkastelu on erityisen tärkeää. Kysymys siitä, miten tähän ilmiöön liittyvä indikaattori on käyttäytynyt viimeisen viiden–kymmenen vuoden aikana on keskeinen. Vuosien aikana noussut myrsky keikuttaa todennäköisemmin venettä myös tulevaisuudessa. Tai laskeva käyrä voi kertoa ilmiön hiipumisesta. 

AO-verkoston alueilla havaintojen, ilmiöiden ja indikaattorien yhdistäminen on hyvässä vauhdissa. Esimerkkinä tästä voi mainita Pohjois-Karjalan Siun sote kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasrekisterit, jotka pitävät sisällään perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon informaatiota.  Oulun yliopiston ja Siun soten välille solmittavan tutkimusyhteistyön kautta voidaan rekisteritietoon pohjautuvaa akateemista tutkimusta suunnata ilmiöpohjaisen kehittämistyön tukemiseksi. Tässä keskeistä on se, että paikalliset toimijat osaavat kysyä asioita arkisiin havaintoihinsa perustuen. Tampereen kaupungin kanssa puolestaan kehitämme Tilannehuone-sovellusta mahdollisimman käyttäjälähtöiseksi havaintojen keräämisen joukkoistamisen mahdollistamiseksi.

Hankekehittämisestä paikallisiin aloitteisiin ja sisältäpäin lähtevään muutokseen 

Edellä kuvatun mukaisesti yhteisö osoittaa sisältäpäin niitä aiheita, jotka ovat sen kannalta keskeisiä. Kun näiden yhdessä tunnistettujen ilmiöiden suhteen aletaan toimia, voidaan ilmiöistä muodostaa toiminnallisia yhteisövaikuttavuuden (Ristikari ym. 2021) aloitteita. Tällä tarkoitamme sitä, että keskeiset toimijat asettavat yhdessä tavoitteen aloitteen eteenpäin viemiseksi, asettavat yhteiset mittarit edistymisen tunnistamiseksi, toimijat korjaavat yhdessä suuntaan tarpeen mukaan, he käyvät työhön liittyvää keskinäistä vuoropuhelua sekä hankkivat tarvittavat resurssit aloitteen toteuttamiseksi. Kun tämä rakenne on saatu toimimaan, tehdään käynnistetystä toiminnasta havaintoja ja koetetaan ymmärtää ympärillä olevaa kohinaa ennakoiden uusia ilmiöitä.  


”Sisältäpäin uudistumisen dynamiikka nostaa esille uusia aiheita, joihin voidaan myös yhteisön ulkopuolelta kiinnittyä. Tämä on ajattelussamme se kohta, joka voi muuttaa maassamme tavaksi tulleen hankekehittämisen.”   


Hankkeissa perinteisesti pyritään juurruttamaan uusi käytäntö yhteisöön esimerkiksi valtakunnallisen ohjauksen avulla. Tämä yhteisöön ulkoapäin vaikuttamisen yritys on osoittautunut, tekemämme katsauksen mukaan, lähihistorian valossa vaikeaksi toteuttaa tuloksekkaasti (Virtanen ym.). Paikallisten yhteisöjen toimijoiden mukaan saamista on alettu korostaa. Nähdäksemme pelkkä paikallisten toimijoiden mukaan saaminen valtakunnallisiin hankkeisiin ei ole riittävää, vaan kehittämisen rakenne tulee muuttaa kokonaan. Tai tarkemmin – kehittämisen toteutuksen suunta täytyy muuttaa päinvastaiseksi. Sen sijaan, että kehittäminen noudattelee alueille implementoitavia politiikkaohjelmia, tulee tarpeiden virta käydä alueilta ulospäin yhteisiin resursseihin, kuten rahoitukseen, tutkimukseen ja kehittämisen tukeen. Alueilta nousevia ideoita koetellaan yhdessä edellä mainittujen resursseista vastaavien kanssa, ja kun päätetään lähteä liikkeelle ideoista, tehdään yhteisövaikuttavuuden eli arjen työn, kehittämisen ja tutkimuksen aloitteita. Näin esimerkiksi hyvinvointialueen kipukohtia ovat ratkaisemassa muun muassa paikalliset arjen työtä tekevät ja tutkijat paikallisesta yliopistosta. Myös valtionhallinnon kehittämisrahat menevät suoraan kohteeseen, aiempien projektiorganisaatioiden rakentamisen sijaan. Saatuja tuloksia voidaan mitata, ja jatkotarpeita nostaa esille opitun aloitteen pohjalta muun muassa toteutetun tutkimuksen perusteella.


Kirjoittaja
Tiina Ristikari

Aloitin Itlassa syksyllä 2019 kehitysjohtajana vastuulla säätiön innovaatiotoiminnan rakentaminen. Johdan Itlan yhteisövaikuttavuustyötä, Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -ohjelmaa sekä strategisen tutkimuksen rahoittamaa Services to belong -tutkimushanketta. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden tohtori ja lapsiperhetutkimuksen dosentti.

Edustan Itlaa lukuisissa verkostoissa ja neuvottelukunnissa, ja olen mukana eri yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Tutkimustoimintani keskittyy lapsuuden ja nuoruuden merkitykseen aikuisuuden hyvinvoinnissa, palvelu- ja etuusjärjestelmän kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Tutustu asiantuntijaan
Kirjoittaja
Mari Hirvonen

Toimin erityisasiantuntijana lasten, nuorten ja perheiden palveluiden systeemisen uudistamisen parissa.

Olen osa yhteisövaikuttavuustyön taustatukitiimiä. Yhteisövaikuttavuustyössä vastaan tiedolla johtamisen digitaalisen Näkymä -tilannekuva työkalun kehittämisestä.

Työskentelen myös Samalta viivalta -ohjelmassa, jossa muun muassa fasilitoin nuorten kokemusvaikuttajien Valoisat -ryhmän toimintaa.

Olen toiminut Itlan työsuojeluvaltuutettuna vuodesta 2020 alkaen. Aloitin työni Itlassa vuonna 2019, jolloin työ painottui missiolähtöiseen ennakoivaan innovaatiotoimintaan. Olen koulutukseltani sosionomi (YAMK) ja lisäkoulutusta omaan johtamisen, organisaatio- ja henkilöstön kehittämisen sekä palvelumuotoilun saralta. Nykyisten tehtävien lisäksi minulla on yli 10 vuoden kokemus lastensuojelun sijaishuollon erilaisista asiakas-, kehittämis- ja esihenkilötyön tehtävistä.

Tutustu asiantuntijaan

Kirjoittaja

Mika Niemelä

Työelämäprofessori

Oulun yliopisto

Kirjoittaja

Venla Ritola

Projektikoordinaattori

Kirjoittaja

Bitta Söderblom

sosiaalityöntekijä ja -psykologi, varhaiskasvatuksen opettaja, Tlp-kouluttaja


Lähteet 

Niiniluoto, Ilkka: Informaatio, tieto ja yhteiskunta: Filosofinen käsiteanalyysi. 5. täydennetty painos (1. painos: Valtion painatuskeskus, 1989). Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1997-9.

Ristikari, T., Söderblom, B., Häggman, A. & Niemelä, M. (2021). Alueellinen oppimisverkosto ja yhteisövaikuttavuus lapsiperheiden tukemisessa. Kasvun tuki –aikakauslehti 1, 32–38. 

Ståhle, P., & Kuosa, T. (2009). Systeemien itseuudistuminen: uutta ymmärrystä kollektiivien kehittymiseen. Aikuiskasvatus, 29(2), 104–115. https://doi.org/10.33336/aik.94181 

Virtanen, P. ym. Suomalainen perhepolitiikka vuosituhannen vaihteen jälkeen – kokonaisvaltaista perheiden tuen uudistamista vai hallituskausiin sidottua tempoilevaa kehittämistä?  Käsikirjoitus vertaisarvioinnissa.   

Uutiset

Selaa tuoreimpia artikkeleita tai katso kaikki artikkelit
Katso kaikki artikkelit
Tapahtuma
|
19.04.2024
Vahvat perheet – vahva työllisyys
Samalta viivalta Oulu - kokeilun tilaisuudessa kuullaan tutkimustietoa työllisyyden ja lapsiperheköyhyyden yhteydestä.
30.05.2024
8:30-12:00
Wegelius-sali, Albertinkatu 16 (0. krs), 90100 Oulu Mahdollista osallistua myös etänä!
Lapsiperheköyhyys
Samalta viivalta Oulu
Pitkähiuksinen lapsi painaa päätään pöytää vasten kynä kädessä.
Uutiset
|
17.04.2024
Neurokehityksellisen häiriön diagnoosin saaneiden lasten tilanteet eskaloituvat pahimmillaan kuin lumipallot
Neurokehityksellisen häiriön diagnoosin saaneista lapsista lähes viidennes sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Eri taustatekijöistä pitkittynyt toimeentulotuen saanti on vahvimmin yhteydessä sijoituspäätöksiin.
Yhteisövaikuttavuus
Tapahtuma
|
17.04.2024
Miten lasten ja nuorten köyhyydessä pärjäämistä voidaan tukea?
Valoisat-ryhmän nuoret kokemusvaikuttajat ovat yhdessä Itlan tutkijoiden kanssa tutkineet nuorten aikuisten kokemuksia lapsuuden köyhyydestä ja köyhyydessä pärjäämisestä. Toukokuussa on aika perehtyä tutkimuksen tuloksiin ja keskustella yhdessä siitä, miltä köyhyys tuntuu ja miten köyhyydessä pärjäämistä voidaan tukea?
21.05.2024
10.00-11.30
Kansalaisinfo, Arkadiankatu 3, Helsinki
Lapsiperheköyhyys
Samalta viivalta
Uutiset
|
08.04.2024
Oma Häme ja Itla käynnistivät menetelmien arviointipilotin
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja seurantaa parannetaan Kanta-Hämeen hyvinvointialue Oma Hämeen ja Itlan puoli vuotta kestävässä pilottiprojektissa.
Kasvun tuki
Poika istuu ja katselee älypuhelintaan
Uutiset
|
04.04.2024
Mitä ajattelet Lapsuuden rakentajat podcastista? Vastaa kyselyyn
Mistä aiheista haluaisit kuulla Lapsuuden rakentajat podcastissa? Kaipaatko räväkkää keskustelua ja sähäkkää kommentointia vai analyyttista, punnittua pohdintaa? Auta meitä kehittämään podcastiamme vastaamalla kyselyyn!
Kaksi nuorta hymyilevät kameralle kesäpäivänä.
Tapahtuma
|
25.03.2024
Kuvittele, jos onnistuisimme paremmin nuorten mielenterveyden tukemisessa
Kuvittele jos jokainen lapsi ja nuori saisi tulevaisuudessa tutkitusti vaikuttavaa apua mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen hoitoon. Mitä pitäisi tapahtua, jotta tästä tulisi totta Suomessa?
Ma 22.4.2024
12:00-16:30
Siltasaarenkatu 10, Helsinki
Kasvun tuki