Blogi: Tieto ei muutu toiminnaksi itsestään

 

Sähkökään ei tule luoksemme automaattisesti töpselistä

 

Me kaikki käytämme sähköä. Sähkön saamiseksi maksamme sekä sähköstä itsestään, mutta myös sen siirtämisestä. Sähkö ei siis tule luoksemme lämmöksi ja valoksi automaattisesti sähkötöpselistä. Sähkö pitää siirtää.

 

Sähkön siirtohinnan nousu on herättänyt syystäkin paljon porua. Sähkön siirtäminen maksaa suurin piirtein yhtä paljon kuin itse sähkö. Joku tolkku siirtohinnoittelussa tulee tietysti olla, mutta analogia sähkön siirtämisen ja tiedon välittämisen välillä on kuitenkin huomionarvoinen. Ollakseen jotain, tiedon pitää siirtyä ja välittyä. Merkittävä tieto ilman tiedon välittämistä on – ikävä kyllä – merkityksetöntä. Tiedon siirtäminen, syntetisointi, uudelleen analysointi ja muokkaaminen ymmärrettävään muotoon vaatii taloudellisia ja ajallisia resursseja vähintään yhtä paljon kuin tiedon tuottaminen.

 

Tieteellisen tiedon monimutkaisuus

 

Tieteellinen tieto ei siis muutu automaattisesti toiminnaksi. Tähän on monta syytä. Tiede voi ensinnäkin olla vaikeaselkoista, sitä on vaikea ymmärtää. Esimerkkinä voidaan mainita filosofian akateeminen ”kauhukakara” Ludwig Wittgenstein, joka väitteli tohtoriksi vuonna 1929 Cambridgen yliopistossa teoksellaan Tractatus Logico-Philosophicus ja josta sittemmin tuli mainitun yliopiston filosofian professori.

 

Wittgensteinin väitöskirjasta on muuten sanottu, että sitä voi lukea sujuvasti vain muutama ihminen maapallolla. Wittgensteinin vastaväittäjinä olivat aikakauden tähtifilosofit Russell ja Moore. Väitöstilaisuus oli farssi, joka päättyi Ray Monkin Wittgenstein-biografian mukaan niin, että Wittgenstein lopetti tilaisuuden, laski kätensä vastaväittäjiensä harteille ja totesi kuolettamattomasti: ”tiedän, ettette tule koskaan ymmärtämään sitä, mitä yritin sanoa” (Monk 1990).

 

Tieteellinen tieto ei välttämättä istu ammattilaisten ja päätöksentekijöiden maailmankuvaan

 

Toinen syy siihen, ettei tieteellinen tieto muutu toiminnaksi itsestään tai automaattisesti, on se, ettei tieteellisen tiedon vastaanottaminen ole itsestään selvää. Ihmisille on nimittäin leimallista se, ettemme välttämättä usko sellaista tietoa, joka ei sovi maailmankuvaamme tai josta meille ei ole jollain tavalla määriteltyä hyötyä.

 

Lee McIntyre on kirjassaan Dark Ages osuvasti sanonut, että ihmiset todellakin välttävät sellaista tietoa, joka on jollain tavalla ristiriidassa maailmankuvamme kanssa: tällöin tapahtuu helposti niin, että suhtaudumme tietoon emotionaalisesti, emmekä rationaalisesti (McIntyre 2006).

 

Mieti vaikka hetki sitä, miten ilmastomuutosta koskevaan tietoon ja tietämykseen tänä päivänä suhtaudutaan. Osalle ihmisistä koko ilmastomuutosta ei ole olemassa, osa pitää ilmiötä olemassa olevana mutta täysin liioiteltuna, osa taas suhtautuu asiaan kuolemanvakavasti.

 

Tiedon palasista kohti tiedonmuodostuksen kokonaisuutta

 

Saamme tietoa koko ajan erilaisista lähteistä, sitä tuotetaan erilaisissa ympäristöissä ja hyödynnetään erilaisilla areenoilla. Tiedolla voidaan ajatella olevan useita erilaisia markkinoita: akateemiset, kaupalliset, päätöksenteon, ammatilliset ja suuren yleisön markkinat (Ylijoki ym. 2011).

 

Tieteenalojen välillä ja sisällä on lainalaisuuksia, jotka vaikuttavat siihen, miten tietoa käsitellään. Tutkimustiedon merkitystä on vaikea hahmottaa ja arvioida, jos se esitetään irrallaan kontekstista. Ihmisten innostaminen jostakin yksittäisestä, kontekstista irrallaan olevasta asiasta on usein pikemminkin haitallista kuin hyödyllistä ja jopa harhaanjohtavaa. Sen sijaan tarvitaan kontekstia ja kokonaisuudentajua.

 

Tieto päätöksenteon pohjana – realismia ja utopiaa

 

Tiedon käyttämistä päätöksenteossa pidetään tavoiteltavana ja tärkeänä. Yhteiskuntapolitiikan valmistelun, päätöksenteon ja toimeenpanon tulisi perustua tutkittuun tietoon, koska se vahvistaa päätöksenteon tietopohjaa ja parantaa päätöksenteon laatua ja vaikuttavuutta.

 

Päätöksenteon kontekstit ovat kuitenkin erilaisia eivätkä päätöksentekijät ole yhtenäinen joukko. Päätöksiä ei myöskään tehdä puhtaasti tiedon pohjalta. On vähän utopistista ajatella, että yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko perustuisi aina tietoon ja rationaaliseen ajatteluun. Tämä on ollut iso keskustelu julkisen politiikan ja hallintotieteen alalla jo 1950-luvulta alkaen. Tutkimusten perusteella tiedämme nykyisin, että päätöksenteon logiikkaa selittävät tutkimustiedon lisäksi paitsi päätöksentekijöiden maailmankuva myös tunteet ja henkilökohtainen kokemus.

 

Miten tietoa sitten pitäisi käsitellä ja välittää, että sitä voidaan hyödyntää päätöksenteossa?

 

Tiedon ja päätöksenteon yhdyspintaosaaminen

 

Knowledge brokering on toimintaa, jonka avulla voidaan pienentää tiedon ja käytännön välillä olevaa kuilua ja rakentaa siltoja tiedon tuottajien ja käyttäjien välille. Kyseessä on kuitenkin tiedon jakamista laajempi toimintamalli.

 

Tälle englanninkieliselle sanaparille on yllättävän vaikea löytää napakkaa suomenkielistä vastinetta. Hannu-Pekka Ikäheimo (2019) on määritellyt asiaa ”tutkitun tiedon ja päätöksenteon yhdyspintaosaamiseksi ja sen kehittämiseksi” ja hän on oikeilla jäljillä. Kyse on tiedon siirtämisestä yhdyspinnalta toiselle.

 

Laajasti ymmärrettynä tämä tiedon siirron rajapintaosaaminen pitää sisällään seuraavaa: tiedon hallintaa, tiedon linkittämistä, vaihtoa ja luomista vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä voimavarojen (capacity-building) ja luottamuksen rakentamista. Tiedon yhdyspintaosaamisen tavoitteena on ymmärtää poliittista, sosiaalista ja taloudellista kontekstia ja avustaa päätöksentekoa. (Bornbaum ym. 2015; Phipps 2017.)

 

Itlan yhdyspintaosaaminen alkoi Kasvun tuesta

 

Itlan Kasvun tuki -toimintaan on sisältynyt näyttöön perustuvien menetelmien arviointikriteeristön rakentaminen, menetelmien arviointi − tutkimuksen läpikäynti, menetelmään perehtyminen ja arvion antaminen − menetelmien levittäminen ja implementoiminen sekä näyttöön pohjautuvan toimintakulttuurin rakentamisen tukeminen. Kasvuntuki.fi-sivusto on jäävuoren huippu, tietolähde, jossa arviointityön tulokset on esitetty yleiskielellä ja tieto on alan ammattilaisten käytettävissä.

 

Tarkoituksemme on kehittää Itlaa tulevina vuosina lapsipolitiikan tiedon yhdyspintaosaamisen kansalliseksi ja myös kansainväliseksi suunnannäyttäjäksi. Tiedon siirtämiseksi Itlan kantaverkosta edelleen hyödynnettäväksi käytetään monia eri väyliä: julkaisuja, raportteja, analyyseja, podcasteja ja videota.

 

Tavoite on vaativa, mutta kuitenkin realistinen. Tarkoituksemme on tähän liittyen hakea mallia maailmalta, muun muassa Kanadasta, missä on ansiokkaasti kehitetty päätöksenteon tueksi lapsiin ja perheisiin liittyvissä asioissa niin sanottua rapid learning -metodiikkaa John Lavisin johdolla Toronton liepeillä olevassa McMaster-yliopistossa.

 

Tekstimme lopuksi – ja huipennukseksi – viittaamme kosmologian professori Kari Enqvistiin (2019), joka kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan, että ”…faktoja enemmän yhteiskuntaelämä kaipaisi kriittistä, erittelevää ajattelua”. Tutkimus tuottaa tietoa, mutta faktat saavat merkityksensä vain asiayhteydestään. Sitä tiedon yhdyspinnoillakin tapahtuu, faktoista syntyy merkityksellistä tietoa, mutta ainoastaan jos, ja vain jos, tiedon tuottamisen ja faktoihin päätymisen prosessit ovat läpinäkyviä.

 

 

Petri Virtanen, toimitusjohtaja

Kirsi Campello, viestintäpäällikkö

 

Blogitekstiä varten on haastateltu professori John Lavista McMaster yliopistosta Kanadasta. Lavis on Department of Health Evidence and Impact -laitoksen professori ja on perustanut ja johtaa McMaster Health Forumia ja Forum+ohjelmaa, joiden tarkoituksena on kehittää tapoja tuoda parasta olemassa olevaa tutkimusnäyttöä päätöksenteon ja järjestelmätason työn tueksi. Professori Lavis vieraili Suomessa Itlan kutsumana helmikuussa 2019.

 

Lähteet

 

Bornbaum CC, Kornas K, Peirson L, Rosella LC (2015) Exploring the function and effectiveness of knowledge brokers as facilitators of knowledge translation in health-related settings: a systematic review and thematic analysis. Implementation science: IS, 10, 162. doi:10.1186/s13012-015-0351-9.

 

Enqvist K (2019).  Tutkijat äkkiä julkisuuteen opettamaan kuinka ajatellaan ja ollaan kriittisiä.  Ylen kolumni. https://yle.fi/uutiset/3-10727419.

 

Ikäheimo HP (2019) Tieteen hyökkäysjoukot eivät riitä – päätöksentekoon tarvitaan osallistavaa tiedon luontia. Sitran blogi.  https://www.sitra.fi/blogit/tietoa-valittavan-toiminnan-tehostaminen-ei-yksin-riita/.

 

McIntyre L (2006) Dark ages. The case for a science of human behaviour. The MIT Press, Cambridge Massachusetts.

 

Monk R (1990) Ludwig Wittgenstein. The duty of a genius. Vintage, New York.

 

Phipps DJ, Brien D, Echt L, Kyei-Mensah G, Weyrauch V (2017) Determinants of successful knowledge brokering: a transnational comparison of knowledgeintermediary organizations.  Research for All, 1 (1), 185–97. doi: 10.18546/RFA.01.1.15.

 

Ylijoki OH, Lyytinen A, Marttila L (2011) Different research markets: a disciplinary perspective. Higher Education (00181560), 62(6), 721–740.  https://doi.org/10.1007/s10734-011-9414-2.

 

 

10.4.2019