Lapsiperheköyhyyttä on vähennettävä ja nuorten mielenterveyttä on tuettava

Eri mittareilla mitattuna lapsiperheköyhyys koskettaa noin yhtä lasta kymmenestä. Köyhyys ei kuitenkaan jakaannu tasaisesti väestössä. Se koskettaa erityisesti pieniä lapsia, monilapsisia perheitä ja yhden aikuisen kotitalouksia. Lapsiperheköyhyyden syyt ovat monimutkaisia ja seuraukset monitahoisia. Siksi ratkaisujakin tarvitaan usealta sektorilta.

Ylisukupolvisuus on
lapsiperheköyhyyden merkittävä syy

Mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä todennäköisemmin myös lapsi saa aikuisena toimeentulotukea. Perheen toimeentulovaikeuksia edeltävät usein vaikeat elämäntapahtumat.

Tutkimuksissa on havaittu, että perheiden toimeentulotuelle tippumista ja maksuhäiriömerkintöjä edeltää usein vanhempien ero, työttömyys tai sairastuminen.

Suuret yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat lapsiperheköyhyyden yleisyyteen

Esimerkiksi hintojen nousu lisää taloudellista niukkuutta lapsiperheissä. Vuoden 2022 hintojen nousu on arvioiden mukaan lisännyt viitebudjettiköyhyysrajan alapuolella olevien lasten määrää jopa 31 000.

Lapsiperheköyhyys rikkoo lapsen oikeuksia

Lapsiperheköyhyydellä on monia pitkän aikavälin vaikutuksia.

Lapsuudessa koetut toimeentulovaikeudet ennustavat

• vaikeuksia koulunkäynnissä
• suurempia talousvaikeuksia aikuisuudessa
• suurempaa sairaustaakkaa.

Kansainvälinen tutkimusnäyttö yhdistää lapsiperheköyhyyden suurempaan lastensuojelun tarpeeseen sekä muihin sosiaalisiin ongelmiin, joista syntyy yhteiskunnalle merkittävät kustannukset.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella tulee olla kehityksen kannalta riittävä elintaso. Lapsiperheköyhyys rikkoo lasten oikeuksia.

Tällä hetkellä riippuu perusterveydenhuollon ja opiskeluhuollon mahdollisuuksista vastata myös lieviin hoitoa vaativiin mielenterveysongelmiin sekä asuinpaikasta, onko vaikuttavaa varhaisen vaiheen mielenterveyden tukea saatavilla. Saatavuuteen liittyvää ongelmaa on yritetty ratkaista esimerkiksi verkkomuotoisella tuella. Pelkkä tuen saatavuuden lisääminen ei kuitenkaan riitä. Myös palvelujen laatu täytyy turvata yhdenvertaisesti perusterveydenhuollossa ja opiskeluhuollossa.

Lapsille ja nuorille suunnatun mielenterveyden tuen laatu voidaan varmistaa käyttämällä psykososiaalisia menetelmiä, joiden tiedetään tutkimusten perusteella olevan vaikuttavia. Menetelmien käyttöönottoon ja juurruttamiseen tarvitaan kansallista koordinaatiota.

Nuorten mielenterveyden varhainen hoito perusterveydenhuollossa edellyttää selkeitä vastuita ja työnjakoa

Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmia voidaan hoitaa perustasolla, mutta vastuut ja työnjako erityisesti lievien mielenterveysongelmien hoidosta ovat epäselviä. Tästä syystä jonot erikoissairaanhoitoon kasvavat.
Peruskouluikäisten lasten ja nuorten opiskeluhuollon tehtäviin mielenterveyden ongelmien hoito ei taas tällä hetkellä kuulu.

Työnjakoa pitäisikin muuttaa siten, että nuorten lievien mielenterveysongelmien hoito mahdollistetaan myös peruskouluikäisten opiskeluhuollossa ja perusterveydenhuollossa. Olemassa olevat resurssit on organisoitava siten, että jokainen nuori saa ajoissa ja yhdenvertaisesti laadukasta tukea.

Apua vaikuttavista menetelmistä

Lapsille ja nuorille suunnatun mielenterveyden tuen laatu voidaan varmistaa käyttämällä psykososiaalisia menetelmiä, joiden tiedetään tutkimusten perusteella olevan vaikuttavia. Menetelmien käyttöön täytyy olla riittävästi osaamista ja käyttöä on myös seurattava.

Vaikka työntekijät olisivat kouluttautuneet menetelmien käyttöön, asiakastyössä niiden käyttö on nykyisellään siihen nähden vähäistä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että tuki menetelmätyölle Suomessa on vähäistä, puuttuu tai on kiinni pienen paikallisen tai alueellisen motivoituneen joukon panostuksesta menetelmien käyttöön. Näin ei saisi olla.

Menetelmien käyttö ja implementointi edellyttävät kansallista koordinaatiota

Hyvinvointialueilla tarvitaan koulutusta paitsi vaikuttavien menetelmien käyttöön myös niiden implementointiin. Yliopistosairaaloissa pitää olla menetelmäkohtaisia kotipesiä, jotka vastaavat kansalliseen levitykseen valittujen psykososiaalisten menetelmien käyttöönoton, juurruttamisen ja seurannan koordinoinnista.

Kansallisella tuella menetelmätyölle voitaisiin varmistaa, että nuorille olisi tarjolla laadukasta mielenterveyden tukea asuinpaikasta riippumatta.