Uuden hallitusohjelman kunnianhimon taso yhteiskunnallisten muutosten toteuttamisessa on korkealla: tarvitsemme systeemisiä muutoksia, hienoinen pikkuparantelu ei riitä suomalaisen yhteiskunnan syvälliseksi uudistumiseksi. Globaalissa keskinäisriippuvuuksien maailmassa politiikkaratkaisujen tekeminen on varsin monimutkaista. Julkisen vallan, kansalaisten ja yksityisen sektorin keskinäiset roolit uudistuvat – ja arvot ja toimintamallit ovat muutoksessa.

”Hallitukset tarvitsevat uuden innovatiivisen politiikanteon ja hallinnon mallin, koska ajassamme tapahtuu valtavia sosiaalisia ja teknologisia mullistuksia, ja ne tapahtuvat erittäin nopeasti ja erittäin suuren epävarmuuden vallitessa”, todetaan myös taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä OECD:ssä.

Mitä systeeminen muutos tarkoittaa lapsipolitiikassa?

Arkikielellä se on uudelleenajattelua politiikanteossa sekä lasten ja perheiden palvelujen ohjauksessa. Katsantoa pitää monelta osin kääntää ylösalaisin. Sitä varten tarvitsemme uusia ideoita ja innovaatioita. Kuulostaako epämääräiseltä ja abstraktilta? Konkreettisesti se voi olla uusia toimintatapoja ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tai johtamista, joka innostaa yhteiseen lopputulokseen. Kaiken kaikkiaan huomion siirtämistä homman tarkoitukseen sen sijaan, että keskitymme miettimään, kenellä on valta ja kuka saa viimeisen sanan. OECD:n sanoin kyse on ajattelutavan muuttumisesta instituutiopainotteisesta ongelma- ja tarkoitussuuntautuneeksi.

Systeeminen muutos voi olla luonteeltaan hyvinkin yksinkertainen, kun sen vain keksii. Ensin tarvitaan kuitenkin riittävän laaja yhteisymmärrys muutoksen tarpeesta ja kunnollinen yhteiskunnallinen keskustelu sen syvyydestä ja suunnasta. Systeeminen muutos merkitsee usein kansalaisten ja uudenlaisten toimijoiden ottamista mukaan poliittisiin prosesseihin. Se koetaan helposti uhaksi olemassa olevalle valtatasapainolle. Siksi tarvitaan määrätietoista työtä, jota kannattaa tukea ymmärryksellä laajemmasta kehityskaaresta muuallakin maailmassa.

Mukaan ennakoivan ja innovatiivisen lapsipolitiikan kehittämistyöhön?

OECD tukee jäsenmaiden hallintoa eri politiikkasektoreiden systeemisessä uudistumisessa parhaita kansainvälisiä kokemuksia hyödyntäen. Uusinta uutta on tilannearviointi- ja politiikka-analyysiapu sekä työkalupakin kehittäminen ennakoivan innovatiivisen hallintomallin luomiseen (Anticipatory Innovation Governance). Menossa on kansainvälinen hanke, jossa selvitetään, mitä innovatiivinen hallintomalli vaatii niin koko kokonaissysteemin, yksittäisen organisaation kuin yksilönkin tasolla.

OECD hakee parhaillaan kumppanimaita ja -hankkeita tähän työhön. Suomi voisi tarjota poikkihallinnollista lapsipolitiikan kehittämistyötä yhdeksi systeemisen muutoksen pilotti- ja analyysikohteeksi. Tätä kautta Suomi voisi olla parhaimmillaan yleisemminkin maailmalla kiinnostava ennakoivan innovaation pioneerimaa. Tämä resonoisi hyvin hallitusohjelman kunnianhimotasoon. Ovathan lapsipolitiikan haasteet samat, jotka Suomen hallitusohjelma nimeää yleisiksi politiikanteon ja ohjauksen haasteiksi: politiikka- ja resurssiohjauksen yhteen sovittaminen, politiikan koordinaatio, toimeenpanon tehostaminen ja ylivaalikautinen politiikkavalmistelu.

Jotta lapsistrategia tukisi syvällisempää yhteiskunnan uudistumista lapsimyönteisemmäksi eikä jäisi paperityöksi, olisi tärkeää tunnistaa ja ennakoida politiikka- ja palveluohjauksen systeemiset haasteet yhteiskunnassa.

Sirpa Kekkonen

Kirjoittaja toimii ohjelmaneuvoksena valtioneuvoston kanslian strategiaosastolla, yhteiskuntapolitiikan suunnitteluyksikössä

 

Lue seuraavaksi