Lapsiperheköyhyys on viheliäinen mutta ratkaistavissa oleva haaste.

Lapsiperheköyhyys datana -sivusto lisää ymmärrystä lapsiperheköyhyyden laajuudesta, kohdentumisesta, seurauksista ja ratkaisuista.

Lataa yhden sivun tiivistelmä PDF- tiedostona. 

Lapsiperheköyhyyden laajuus

Lapsiperheköyhyys on taloudellisten resurssien vähäisyydestä johtuvaa hyvinvoinnin vajetta toimintamahdollisuuksien puutetta tai poissulkemista. Lapsiperheköyhyys estää tai haittaa lasten oikeuksien ja potentiaalin toteutumisen.

Kuvaamme kuinka laajasti lapsiperheköyhyys koskettaa Suomessa ja keihin se kohdistuu. Tämän ohella käsittelemme lapsiperheköyhyyden syitä, seurauksia ja ratkaisuja.

Köyhyys koskettaa joka yhdeksää lasta

Köyhyyttä ei voida mitata täydellisesti koska ei ole olemassa vedenpitävää määritelmää köyhyydelle. Käytettävät mittarit liittyvät aina käytettyyn köyhyyden määritelmään. Kuvaamme seuraavassa lapsiperheköyhyyden yleisyyttä kolmella mittarilla: pienillä tuloilla, toimeentulotuen saannilla ja koetuilla toimeentulovaikeuksilla.

Vuonna 2020 noin 114 300 lasta eli pienituloisessa perheessä. Tämä vastaa 11 prosenttia kaikista Suomessa asuvista lapsista. Pienituloiseksi lasketaan, kun lapsi asuu kotitaloudessa, jonka tulot [i] ovat alle 60 prosenttia maan keskimmäisistä tuloista. Pienituloisuus on lapsiperheköyhyyden resurssipohjainen mittari. [i]

Alla olevassa kuvassa esitetään lasten määrä, jotka ovat pienituloisissa kotitaloudessa vuosina 1987–2020. Pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten määrä lisääntyi merkittävästi 1990-luvun jälkeen. 2000-luvulla luku ei ole merkittävästi muuttunut.


Lasten määrä, jotka elävät pienituloisissa kotitalouksissa. Lähde Tilastokeskus.

Toimeentulotuki on viimesijainen takuutulo. Toimeentulotuen saanti on lapsiperheköyhyyden sekä subjektiivinen että objektiivinen mittari.  Subjektiivisuus ilmenee niin, että toimeentulotuen hakija ei koe muuten tulevansa toimeen. Objektiivisuus taas ilmenee niin, että tulot eivät viranomaisten mukaan ole riittävät [1]. Toimeentulotuen on viimesijainen toimeentuloturva. Sen saanti edellyttää varattomuutta ja merkittäviä toimeentulovaikeuksia. Toimeentulotuen käyttöön liittyy häpeää.

Vuonna 2021 toimeentulotukea sai noin 9,4 prosenttia kaikista lapsiperheistä. Luku vastaa noin 52 000 lapsiperhettä. Noin 2,8 prosenttia lapsiperheistä sai toimeentulotukea pitkäkestoisesti eli yli kuusi kuukautta. Pitkäkestoinen toimeentulotuen saanti kertoo pitkittyneistä toimeentulovaikeuksista.

Kuvassa alla on vuosina 1992–2020 lapsiperheiden osuus, jotka saivat toimeentulotukea. Toimeentulotuen käyttö on lisääntynyt merkittävästi lapsiperheissä pitkittyneen taloudellisen taantuman jälkeen.

Toimeentuloa saaneiden lapsiperheiden osuus kaikista lapsiperheistä. Lähde THL.

 

Pienituloisuusmittarit tai toimeentulotuen saanti eivät kerro lasten köyhyyskokemuksista. Pienituloisten vanhempien kyvyt turvata lasten toimeentulo vaihtelevat, vaikka tulot olisivat samat.

Lapset ovat tietoisia perheen taloudellisista resursseista. Resurssien puute määrittää lasten osallisuutta ja näkyy vertaissuhteissa.

Lasten subjektiivisista köyhyyskokemuksista on saatavilla vähän väestötason tietoja. Kouluterveyskyselyissä on kysytty tunnetta perheen taloudellisesta tilanteesta 8 ja 9. luokkalaisilta nuorilta.

Vuonna 2021 noin joka neljäs raportoi perheensä taloudellisen tilanteen olevan joko huono tai vain kohtalainen. Luku on vähentynyt vuodesta 2015, jolloin noin 30 prosenttia nuorista koki taloudellisen tilanteen huonoksi tai kohtalaiseksi. Samaan aikaan on laskenut myös niiden lasten määrä kotitalouksissa, joiden huoltaja raportoi vaikeita tai hyvin vaikeita toimeentulovaikeuksia.

Toimeentulovaikeuksia kokevien osuus. Lähde THL, Tilastokeskus

 

Pienituloisuus, toimeentulotuen saanti ja subjektiiviset kokemukset antavat toisistaan poikkeavan kuvan lapsiperheköyhyyden kehityksestä viimeisten 10 vuoden aikana.

Lapsiperheköyhyys voi yhdellä ulottuvuudella helpottua ja samaan aikaan toisella syventyä. Esimerkiksi nuoret voivat vertailla taloudellista tilannetta muihin perheisiin. Kun useammalla perheellä on taloudellista niukkuutta, köyhyyden aiheuttama poissulkeminen voi vähentyä.

Tästä syystä lapsiperheköyhyyttä on tärkeää tarkastella  usealla mittarilla ja tunnistaa lapsiperheköyhyyden monet ulottuvuudet.

Lapsiperheköyhyys jakautuu maantieteellisesti

Edellä esitetyt luvut eivät jakaudu tasaisesti Suomessa. Kuva alla esittää lasten pienituloisuusasteen, toimeentulotuen saannin ja koetun taloudellisen aseman mittarit maakunnittain.

Lapsiperheköyhyys on edellä mainittujen indikaattorien mukaan korkeinta Pohjois-Karjalassa sekä Päijät-Hämeessä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa 11,3 prosenttia lapsiperheistä oli saanut toimeentulotukea, kun luku Pohjois-Pohjanmaalla on 7,7 prosenttia. Myös muut mittarit osoittavat köyhyyden kohdentumisen näille alueille.

Maantieteelliselle jakautumiselle voi olla useita syitä. Esimerkiksi taloudelliset taantumat voivat kohdistua alueellisesti. Taloudelliset taantumat aiheuttavat työttömyyttä. Työttömyys näkyy lapsiperheissä taloudellisena niukkuutena ja vaikuttavat perheen jäsenten hyvinvointiin [2]. Alueilla voi olla myös vaihtelevat resurssit ehkäistä lapsiperheköyhyyttä.

Lapsiperheköyhyyden mittareiden – pienituloisuuden, toimeentulotuen käytön ja koetun taloudellisen tilanteen – maantieteellinen jakautuminen. Lähde Tilastokeskus, THL.

 

Kolmannes lapsista on kokenut toimeentulovaikeuksia

Yllä esitetyt luvut kuvaavat lapsiköyhyyden eri ulottuvuuksia tiettynä ajanhetkenä. Moninkertainen joukko kokee taloudellista niukkuutta kuitenkin jossain vaiheessa lapsuuttaan.

Alla oleva kuva esittää osuudet 1987 ja 1997 syntyneistä, joiden perheet saivat vähintään kerran toimeentulotukea, kun lapsi oli alle 18-vuotias. Toimeentulotukea vähintään kerran oli saanut noin 36 prosenttia vuonna 1997 syntyneiden lasten perheistä ja 37 prosenttia vuonna 1987 syntyneiden lasten perheistä. Perheistä, joilla oli vuonna 1997 tai 1987 syntynyt lapsi, noin joka viides oli saanut toimeentulotukea yli kolmena vuotena.

Lapsiperheköyhyys koskettaa siis merkittävää osaa lapsista jossain lapsuuden vaiheessa. Toisaalta moni lapsiperhe kykenee nousemaan pois lapsiperheköyhyydestä.

Toimeentulotukea saaneiden määrä lapsuudessa. Lähde Kohortti 1987 ja 1997 tutkimukset, THL.

Velkaongelmat ovat osa 100 000 lapsen perheen arkea

Velkaongelmia ovat liian suuri velkataakka, subjektiivinen kokemus velkaongelmista tai ylivelkaantuneisuutta kuvaava hallinnollinen asema, kuten ulosotto ja maksuhäiriömerkintä. Velkaongelmat ovat merkittävä lapsiperheköyhyyteen liittyvä ulottuvuus, jolla on suoria vaikutuksia lapsen elämään. Vanhempien velkaongelmat yhdistyvät lasten hyvinvoinnin vajeisiin [3].

Maksuhäiriömerkintä on velkaongelmien hallinnollinen mittari. Maksuhäiriömerkintä syntyy velkojen pitkäaikaisesta laiminlyönnistä. Suomessa on noin 101 000 alle 18-vuotiasta lasta perheissä, joissa perheen äidillä on maksuhäiriömerkintä. Yhden huoltajan perheiden vanhemmista noin 22 prosentilla on maksuhäiriömerkintä, ja näissä perheissä elää noin 47 000 lasta. Maksuhäiriömerkinnät liittyvät usein vanhempien työttömyyteen, pieniin tuloihin ja matalaan koulutukseen.[4]

Maksuhäiriömerkintä voi estää vanhempien työllistymisen [5]  ja siten vaikeuttaa poistumista köyhyydestä. Vanhempien maksuhäiriömerkintä yhdistyy myös ylisukupolviseen huono-osaisuuteen, kuten lasten myöhempään toimeentulotuen saantiin [6] ja mielenterveysongelmiin aikuisuudessa [7].

Maksuhäiriömerkintöjen määrä lapsiperheillä. Lähde Hiilamo, Luotonen ja Hakovirta 2022.

 

Syyt

Lapsiperheköyhyys on monisyinen ilmiö. Tilastotiedoilla ei yksin voida kuvata niitä moninaisia syitä ja elämäntilanteita, jotka liittyvät lapsiperheköyhyyteen.

Suomalaiset näkevät köyhyyden johtuvan yksilön omista valinnoista enemmän kuin muut pohjoismaalaiset, jotka painottavat rakenteellisia syitä sekä yhteiskunnan ja poliittisten toimien vaikutusta köyhyyteen [8]. Kolmannen mielipiteen mukaan köyhyys johtuu kontrolloimattomista syistä, kuten epäonnesta. Näkökulmat voivat myös yhdistyä [9].

Vanhempien ero, työttömyys ja sairastuminen

Tarkastelemme lapsiperheköyhyyden taustalla olevia tekijöitä. Suurin osa toimeentulotukea saavista perheistä on saanut toimeentulotukea myös aikaisempina vuosina. Noin 80 prosenttia lapsiperheistä, jotka saivat toimeentulotukea, hakivat sitä myös seuraavana vuonna. Taustalla on siis pitkittynyttä huono-osaisuutta.

Elämäntapahtumista erityisesti vanhempien sairastuminen lisää toimeentulotukiasiakkuuden riskiä. Esimerkiksi isän psyykkinen sairastuminen yhdistyy viisinkertaiseen riskiin siirtyä toimeentulotuelle sairastumista seuraavana vuonna.

Riskisuhteet toimeentulotuen hakemiseen elämäntapahtumien mukaan. Vertailuryhmä on väestö, joka ei kokenut valittua elämäntapahtumaa. Lähde Kohortti 1987 ja 1997 tutkimukset, THL

Lapsiperheköyhyyden tekijöiden kokonaisvaikutuksen arvioinnissa on tärkeää kuinka suuri kyseisen tekijän vaikutus on lapsiperheköyhyyteen ja kuinka yleinen se on. Kuva alla kertoo, kuinka suuri osuus toimeentulotuen hakemisesta voitaisiin mahdollisesti välttää, mikäli valittua elämäntapahtumaa ei tapahtuisi väestössä ollenkaan [i]. [10]

Esimerkiksi 8 prosenttia kaikista toimeentulotuelle siirtymisistä voitaisiin mahdollisesti välttää jos yksikään perhe ei eroasi. Noin 4 prosenttia toimeentulotuelle siirtymisistä voitaisiin välttää jos yksikään äiti ei jäisi työttömäksi. Nämä tilastot eivät tosin osoita aukottomia syy-yhteyksiä.

Kuvion keskeinen viesti on, ettei lapsiperheköyhyyden taustalla ole yhtä suurta elämäntapahtumaa vaan monet tekijät vaikuttavat lapsiperheköyhyyteen.

Väestösyyosuuden toimeentulotuen hakemiseen. Lähde Kohortti 1987 ja 1997 tutkimukset, THL

Hintojen nousu

Esimerkki lapsiperheköyhyyden rakenteellisista syistä on elinkustannusten nousu. Elinkustannukset ovat nousseet huomattavasti viime aikoina.

Kuvassa esitetään, kuinka monella prosentilla eri perhetyypeistä tulot eivät riitä kohtuulliseen minimiin, eli tulot ovat pienemmät kuin minimibudjettiköyhyyden raja. Kuvassa esitetään myös kuinka paljon köyhyysaste kasvaisi jos ruokamenot ja polttoainemenot kasvaisivat 10 prosenttia.

Minimibudjettiköyhyys on selvästi yleisempää yhden huoltajan kuin kahden huoltajan kotitalouksissa.  Yhden lapsen ja yhden aikuisen perheistä 12 prosentilla tulot eivät riitä kattamaan minimibudjetin mukaista kulutusta. Vastaava luku yhden lapsen ja kahden aikuisen taloudessa on kolme prosenttia.

Eniten hintojen nousu lisää yhden huoltajan kotitalouksien köyhyyttä. Minimibudjettiköyhien osuus yhden aikuisen ja neljän lapsen kotitalouksista kasvaisi peräti seitsemän prosenttiyksikköä.

Hintashokin vaikutus toimeentulovaikeuksia kokevien lapsiperheiden osuuksiin (viitebudjettiköyhyyteen). Laatikossa minimibudjettiköyhyyden kasvu prosenttiyksikköinä.

Seuraukset

Lapsiperheköyhyyttä tulisi vähentää koska se heikentää tai estää lasten oikeuksien toteutumisen. Lapsiperheköyhyydellä on lisäksi merkittäviä seurauksia myöhemmälle elämänkululle.

Köyhyys näkyy arjessa

Köyhyyden seuraukset näkyvät lapsiperheiden arjessa. Taloudellinen niukkuus voi pakottaa säästämään sekä pakollisista elämisen kustannuksista että vapaa-ajan aktiviteeteista. Köyhyys aiheuttaa sosiaalista ulkopuolisuuden tunnetta ja psyykkistä kuormitusta.

Vanhemmat kertovat luopuvansa ensin omista menoistaan siten, ettei esimerkiksi lasten terveyskuluissa jouduta säästämään [11]. Silti lapsille iloa tuottavista sosiaalisista tapahtumista kuten syntymäpäiväjuhlista, luokkaretkistä ja huvipuistokäynneistä joudutaan usein karsimaan. Elämänpiiri voi supistua kodin lähiympäristöön.

Lapsiperheköyhyys näkyy lasten vertaissuhteissa. Lapset ovat tietoisia omien ja ystävien perheiden taloudellisista tilanteista. Pahimmillaan lapsiperheköyhyys pahimmillaan johtaa ryhmästä pois sulkemiseen ja kiusaamiseen [12].

Lapsiperheköyhyys määrittää elämänkulkua

Kansainvälinen kirjallisuus on osoittanut, että lapsiperheköyhyys vaikuttaa lasten välittömään hyvinvointiin sekä pitkälle elämänkulkuun. Lapsilla, jotka kokevat köyhyyttä, olisi kaikin puolin parempi tulevaisuus jos he eivät olisi kokeneet köyhyyttä.

Suomalaiset pitkittäistutkimukset yhdistävät lapsuudessa koetun taloudellisen niukkuuden myöhempään työttömyyteen [13], mielenterveysongelmiin [14], heikkoon koulumenestykseen [15] sekä ylivelkaantumiseen [16].  Erityisesti vauvaiässä koettu lapsiperheköyhyys yhdistyy huono-osaisuuteen aikuisuudessa [17].

Kuvassa alla esitetään lapsuudessa saadun toimeentulotuen yhteys nuoruuden lopputulemiin. Lapsuuden perheen pitkäaikainen toimeentulotuen saanti yhdistyy 5-kertaiseen riskiin jäädä ilman toisen asteen tutkintoa, kuusinkertaiseen riskiin saada maksuhäiriömerkintä sekä kolmikertaiseen riskiin jäädä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle. Kuviossa ei huomioida sekoittavia tekijöitä eikä se siksi osoita aukottomia syy-yhteyksiä.

Lapsuuden toimeentulotuen ja aikuisuuden lopputulemien yhteys. Lähde Kohortti 1987 ja 1997 tutkimukset, THL.

Esitetyt ratkaisut

Lapsiperheköyhyyden ratkaisemiseksi tulee ymmärtää ilmiön taustalla olevat syyt ja sen aiheuttamat seuraukset. Selitykset köyhyyden syille heijastavat köyhien asemaa yhteiskunnassa ja vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon. Selityksistä riippuu, minkälaisia ratkaisuja köyhyydelle ehdotetaan.

Lapsiperheköyhyydelle on esitetty useita ratkaisuja. Alla kuvaamme laveasti aikaisemmin muiden esittämiä ratkaisuja, jotka liittyvät sosiaaliturvaan, vanhempien työllisyyteen, koulutukseen ja palvelujärjestelmään sekä arjen kustannuksiin.

Sosiaaliturva

Suomen sosiaaliturva koostuu ansioturvasta, perusturvasta ja vähimmäisturvasta. Sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen. Monimutkaisuus kohdistuu erityisesti vaikeassa asemassa oleviin perheisiin eli niille, jotka ovat oikeutettuja useisiin etuuksiin ja palveluihin [18]. Monimutkaisuus aiheuttaa etuuksien alikäyttöä ja siten lapsiperheköyhyyttä. Etuusjärjestelmän selkeyttämistä on esitetty yhdeksi lapsiperheköyhyyden ratkaisuksi. Etuusjärjestelmään voidaan tehdä lukuisia lapsiperheköyhyyttä vähentäviä muutoksia.

Sosiaaliturvakomitea luonnostelee tällä hetkellä mahdollisia ratkaisuja sosiaaliturvan uudistamiseen ja on julkaissut katsauksia sosiaaliturvan ongelmakohdista.

Vanhempien työllisyys

Lapsiperheköyhyyden eri mittarit yhdistyvät vanhempien vajaatyöllisyyteen. Vanhempien työllisyyttä tukemalla voidaan vähentää lapsiperheköyhyyttä.

Työllistymistä haittaa usein lasten hoidon järjestäminen erityisesti pikkulapsiaikana. On ehdotettu, että työllisyyttä voidaan parantaa joustavimmalla päivähoitomahdollisuuksilla, lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämisellä sekä lapsiperheiden kotipalveluilla [19].

Koulutus

Koulutus on lapsiperheköyhyyden taustatekijä. Lapsiperheköyhyys on yleisempää matalasti koulutettujen vanhempien perheillä. Koulutus on myös keskeinen mekanismi, jonka kautta lapsiperheköyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle. Perhetausta liittyy vahvasti koulutuspolkuihin [20]. Tasavertaiset koulutusmahdollisuudet voivat vähentää köyhyyden ylisukupolvisuutta.

Palvelujärjestelmä

Toimiva palvelujärjestelmä ehkäisee lapsiperheköyhyyttä, vähentää sen haitallisia vaikutuksia lapsiin sekä tukee perheiden mahdollisuuksia poistua köyhyydestä. Varhainen puuttuminen, yksilöllinen tuki ja palveluihin osallistumisen matala kynnys ovat osa toimivaa palvelujärjestelmää. Lapsi- ja perhepalvelujen järjestäminen monialaisiksi kokonaisuuksiksi sekä alueiden tukeminen monialaisen yhteistyön toteuttamisessa ovat mekanismeja, joilla lapsiperheköyhyyteen johtaviin syihin voidaan puuttua.

Arjen kustannukset

Lasten harrastukset, ruoka, korkeat asumismenot ja liikkuminen aiheuttavat erityistä taloudellista rasitetta pienituloisille perheille. Lapsiperheköyhyyden negatiivisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin on yritetty vähentää esimerkiksi Suomen harrastamisen mallilla. Mallissa ilmaista harrastustoimintaa lisätään koulun yhteyteen.

 

Sivu on päivittyvä ja kehitämme sitä. Anna meille palautetta!

Viitteet

  1. Ilmakunnas, I., Kauppinen, T. & Moisio, P. (2020). Huono-osaisuus jatkuu sukupolvelta toiselle: Tarkastelussa nuorten aikuisten toimeentulotukiasiakkuus. Teoksessa Kallio, J. & Hakovirta, M. (toim.) Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino, s. 199-224. Linkki viitteeseen
  2. Hiilamo, A., Hiilamo, H., Ristikari, T., & Virtanen, P. (2021). Impact of the Great Recession on mental health, substance use and violence in families with children: A systematic review of the evidence. Children and Youth Services Review, 121, 105772. Linkki viitteeseen
  3. Berger, L. M., & Houle, J. N. (2016). Parental debt and children’s socioemotional well-being. Pediatrics, 137(2). Linkki viitteeseen
  4. Hiilamo, A., Luotonen, N., & Hakovirta, M. (2022). Lapsiperheiden ylivelkaantuneisuus Suomessa. Linkki viitteeseen
  5. Bos, M., Breza, E., & Liberman, A. (2018). The labor market effects of credit market information. The Review of Financial Studies, 31(6), 2005-2037. Linkki viitteeseen
  6. Lehtonen, I. (2016). Periytyvätkö velan vaikutukset?: Vanhempien ylivelkaantumisen yhteys lasten toimeentulotuen saamiseen. Linkki viitteeseen
  7. Tanskanen, J. (2015). Parental over-indebtedness as a predictor for children’s psychiatric morbidity: A 13 year follow-up of the 1987 birth cohort. Linkki viitteeseen
  8. Oorschot, Wim Van & Halman, Loek. (2000). Blame or Fate, Individual or Social? An international comparison of popular explanations of poverty. European Societes 2(1), 1-28.
  9. Niemelä, Mikko. (2007). Oma vika, epäonni vai rakenne? Suomalaisten köyhyyden syitä koskevat mielipiteet. Yhteiskuntapolitiikka 72(6), 585-598.
  10. Hiilamo, A., Helander, J., & Ristikari, T. (2022). Rapid review: perhetaustasta kumpuavat erot koulumenestyksessä ja koulutuspoluissa Linkki viitteeseen
  11. Kallio, Johanna & Hakovirta, Mia. (toim.) (2020). Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino
  12. Hakovirta, Mia & Rantalaiho, Minna (2012) Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Helsinki: Kelan tutkimusosasto Linkki viitteeseen
  13. Lallukka, T., Kerkelä, M., Ristikari, T., Merikukka, M., Hiilamo, H., Virtanen, M., ... & Halonen, J. I. (2019). Determinants of long-term unemployment in early adulthood: A Finnish birth cohort study. SSM-population health, 8, 100410. Linkki viitteeseen
  14. Bask, M., Haapakorva, P., Gissler, M., & Ristikari, T. (2021). Growing up in economic hardship: The relationship between childhood social assistance recipiency and early adulthood obstacles. International Journal of Social Welfare, 30(2), 130-139. Linkki viitteeseen
  15. Ristikari, T., Keski-Säntti, M., Sutela, E., Haapakorva, P., Kiilakoski, T., Pekkarinen, E., ... & Gissler, M. (2018). Suomi lasten kasvuympäristönä: Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. THL. Linkki viitteeseen
  16. Hiilamo, A., Keski-Säntti, M., Kääriälä, A., & Hiilamo, H. (2021). Nuorten aikuisten maksuhäiriömerkinnät: rekisteritutkimus ikäkohorteilla 1987 ja 1997. Linkki viitteeseen
  17. Ristikari, T., Merikukka, M., & Hakovirta, M. K. (2018). Timing and duration of social assistance receipt during childhood on early adult outcomes. Longitudinal and Life Course Studies, 9(3), 312-326. Linkki viitteeseen
  18. Sihvonen, E., Juvonen-Posti, P., Tuovinen, A. K., Seppänen, L., Saikku, P., Blomgren, S., ... & Virrankari, L. (2021). Tutkimuskatsaus Suomen sosiaaliturvan monimutkaisuuteen. Linkki viitteeseen
  19. Zad Y. & Kaunisto T-E. Yksinhuoltajien työllisyys paranisi joustavamman lastenhoidon avulla. HS 15.1.2021. Linkki viitteeseen
  20. Mansournia, M. A., & Altman, D. G. (2018). Population attributable fraction. Bmj, 360. Linkki viitteeseen