ABC-vanhemmuusryhmä

Yhteenveto

Mistä menetelmässä on kyse?

ABC-vanhemmuusryhmän tavoitteena on vahvistaa 3–12-vuotiaan lapsen ja vanhempien välistä kiintymyssuhdetta sekä edistää sitä kautta lapsen terveyttä ja psykososiaalista kehitystä. Vertaisryhmissä harjoitellaan uusia vanhemmuustaitoja, johdonmukaista vanhemmuutta ja kiintymyssuhteen tärkeyttä.

Mitä osa-alueita menetelmäarviossa huomioidaan?

Menetelmäarvio koostuu kolmesta osa-alueesta: menetelmän kuvauksen arvioinnista, menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten arvioinnista ja menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista. Voit tutustua osa-alueiden arviointeihin tarkemmin sivun seuraavissa osioissa.

Tutustu myös arviointiprosessiin ja eri menetelmäarvioiden tasoihin.

Menetelmän kuvaus

Psykososiaalisen menetelmän tulee olla hyvin kuvattu, jotta sen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Menetelmästä tehdyn kirjallisen kuvauksen avulla voidaan todentaa, että vaikuttavuustutkimuksissa on tutkittu samaa menetelmää kuin mitä Suomessa käytetään. Menetelmän selkeä kuvaus helpottaa myös sen käyttöönottoa ja käyttöä lapsille, nuorille sekä perheille suunnatuissa palveluissa.

ABC-vanhemmuusryhmän tausta

ABC-vanhemmuusryhmä (Föräldraträffarna ABC – Alla Barn i Centrum) on kehitetty Ruotsissa Tukholman kaupungin ja Karoliinisen instituutin psykologien yhteistyönä vuosina 2010–2011. Menetelmä perustuu tutkimustietoon lapsuuden mielenterveyden häiriöiden riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä. Menetelmän kehittämiseksi on kerätty tietoa vanhempien, potentiaalisten ryhmänohjaajien ja lasten toiveista ja tarpeista.

ABC-vanhemmuusryhmän perustana on tutkimusnäyttö sekä ammatillisesti ohjatut, vertaisnäkökulman sisältävät ryhmät, joiden toteutusta ohjaa käsikirja. Menetelmän taustalla on sosiaalisen oppimisen teorian mukainen ajatus siitä, että vanhemmat ovat lastensa esikuvia ja roolimalleja, ja että vanhempien käyttäytymisellä on keskeinen merkitys myönteisen suhteen luomisessa ja suhteen kehittymisessä. ABC-vanhemmuusryhmä on ensisijaisesti suunniteltu edistämään lasten psykososiaalista kehitystä, ei ehkäisemään tai vähentämään lasten käytöshäiriöitä.

Menetelmä sisältää käytöshäiriöiden ennaltaehkäisyssä tehokkaaksi todettuja komponentteja, koska universaalien vanhemmuusohjelmien osalta ei ole käytettävissä näyttöön perustuvaa tietoa vaikuttavista tekijöistä ^[1]. Näitä komponentteja ovat myönteisen kiintymyssuhteen tukeminen, aikalisän käyttämisen opettaminen vanhemmille, johdonmukaisen vanhemmuuden tärkeys sekä uusien taitojen harjoitteleminen lasten kanssa sekä ryhmätapaamisissa että kotona ^[2].

Kohderyhmä

leikki-ikäiset, alakouluikäiset, perheet, vanhemmat

Kohderyhmän kuvaus

Leikki-ikäiset, alakouluikäiset, lapsiperheet,  3–12-vuotiaiden lasten vanhemmat.

Menetelmän kuvaus

ABC-vanhemmuusryhmä on universaali lasten terveyttä ja hyvinvointia edistävä menetelmä vanhemmille, joilla on 3–12-vuotiaita lapsia. Menetelmä koostuu neljästä, 2,5 tunnin mittaisesta, kahden viikon välein järjestettävästä ryhmätapaamisesta, joita ohjaavat koulutetut ABC-ohjaajat. Jokainen ryhmätapaaminen keskittyy johonkin vanhemmuuden teemaan – kiintymyksen osoittamiseen, läsnäoloon, esimerkkinä toimimiseen ja ratkaisujen etsimiseen arjen ristiriitatilanteisiin.

Ryhmissä keskitytään myönteisen huomion antamiseen, lapsilähtöisyyteen ja myönteisen vanhemmuuden keinoihin. Ryhmätapaamiset sisältävät keskusteluita, rooliharjoituksia ja esimerkkivideoita. Vanhemmille järjestetään tapaaminen 2–3 kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen. Tapaamisessa kerrataan ryhmätapaamisten sisältöjä ja käsitellään jotakin kolmesta aihepiiristä koskien sisaruksia, sukupuolia tai teini-ikäisyyttä.

Tutkimus- ja vaikuttavuusnäyttö

Psykososiaalisen menetelmän vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tietoa tieteellisten tutkimusten avulla. Menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten määrän ja erityisesti niiden laadun arviointi on menetelmäarvion kulmakivi.

Tutkimusnäyttö: 2/3 kohtalainen

Menetelmän pilottitutkimuksessa ^[3] tarkasteltiin 2–12-vuotiaiden lasten vanhempien (n = 104) kasvatusstrategioita ja minäpystyvyyttä (leikkiminen, empatia/ymmärrys, ohjaaminen, rajat, kyvykkyys, tietoisuus), tunteiden säätelyä sekä lapsen hyvinvointia (fyysinen, psyykkinen, emotionaalinen, itsenäisyys, perhesuhteet) ennen ja jälkeen vanhemmuusryhmään osallistumisen sekä neljä kuukautta ryhmän päättymisen jälkeen. Tiedot kerättiin vanhempien täyttämistä kyselylomakkeista. Tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää.

Ruotsissa 3­–12-vuotiaiden vanhemmille tehdyn satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen loppupäätelmä oli, että interventioryhmässä olleiden vanhempien (n = 317) minäpystyvyys (parental self-efficacy, PSE) ja lasten terveyden ja kehityksen havainnointi (perception of children’s health and development, CHD) kasvoi kuuden kuukauden aikana verrattuna kontrollivanhempiin (n = 296) ^[4].

Tutkimuksessa vanhemmat täyttivät kyselyn ennen ohjelman alkua, kaksi viikkoa ohjelman päättymisen jälkeen ja kuuden kuukauden kuluttua ensimmäisestä mittauksesta. Kysely keskittyi tarkastelemaan vanhempien minäpystyvyyden ja lasten terveyden ja kehityksen havainnoinnin lisäksi vanhempien mielenterveyteen.

Lapsen terveyteen ja kehitykseen liittyvät kysymykset kartoittivat vanhempien käsityksiä lasten fyysisestä terveydestä ja mielenterveydestä, emotionaalisesta kehityksestä, itsenäisyydestä, perhesuhteista ja sosiaalisesta kompetenssista. Tulokset saatiin käyttämällä monitasomallinnusta (multilevel linear modelling, MLM) toistaen. Efektiokokoa analysoitiin ŋ² (eta toiseen) -menetelmällä, jonka raja-arvoina käytettiin seuraavia arvoja: 0,02 (pieni), 0,13 (keskitaso) ja 0,26 (suuri).

Tuloksia tarkasteltiin myös muovaavien tekijöiden (moderator) – lapsen iän ja sukupuolen, vanhempien synnyinmaan, koulutustason, myönteisen mielenterveyden ja lasten lukumäärän – kautta.

Mittarit vanhempien minäpysyvyyden (PSE) ja lapsen terveyden ja kehityksen mittaamiseen (CHD) luotiin tätä ohjelmaa varten yleisesti käytettyjen mittareiden pohjalta ^[3]. Maahanmuuttotaustainen kantaväestö osallistui seurantamittauksiin vähemmän verrattuna alkumittaukseen osallistuneisiin. Tällä saattaa olla yhteyttä tuloksiin.

Vaikuttavuusnäyttö: 1/3 vähäinen

Enebrink kollegoineen ^[3] havaitsi tilastollisesti merkitseviä muutoksia vanhemmuuden taidoissa ja minäpystyvyydessä (d = 0,32–0,51, p = 0,001–0,002), masennuksessa tai ahdistuneisuudessa (d = 0,26, p = 0,012) sekä lapsen fyysisen terveyden parantumisessa (d = 0,32, p = 0,002) ja itsenäisyyden lisääntymisessä (d = 0.46, p = 0,001).

Interventioryhmässä oli enemmän myönteisiä vaikutuksia kuin verrokkiryhmässä. Tilastollisesti merkitseviä muutoksia ei havaittu lapsen psyykkisessä terveydessä, perhesuhteissa, vanhemman lapsen kanssa leikkimisessä eikä vanhemman itsesäätelyssä.

Myönteiset muutokset olivat havaittavissa vielä neljän kuukauden seurantamittauksessa, lukuun ottamatta tiedostavaa vanhemmuutta koskevaa muutosta. Vanhemman yliopistokoulutus sekä vanhemman vahvistunut minäpystyvyys alku- ja loppumittausten välillä ennusti lapsen emotionaalista hyvinvointia neljän kuukauden seurantamittauksen kohdalla.

Ulfsdotterin ^[1] tutkimuksen tulosten mukaan interventioryhmän vanhempien minäpystyvyys (PSE) kasvoi (β = 24,1, 95% CI = 20,25−27,99, p < 0,001, ŋ² = 0,18 (keskitaso)) verrattuna kontrolliryhmän vanhempiin kuuden kuukauden tarkastelujaksolla. Vastaavasti lapsen terveyden ja kehityksen havainnointi (CHD) parani vanhempien arvioimana tilastollisesti merkitsevästi enemmän interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (β = 6,7, 95% CI =5,32–8,10, p < 0,001, ŋ² = 0,15).

Vanhempien myönteisen mielenterveyden havaittiin muovaavan (moderoivan) molempia päälöydöksiä. Vanhempien koulutustaso ja lapsilukumäärä moderoi vanhempien minäpystyvyyttä ja lasten ikä lasten terveyden ja kehityksen havainnointia.

Perheet, joissa vanhemmat raportoivat heikommasta mielenterveydestä, joissa vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja, joissa oli enemmän kuin yksi lapsi, ja joissa lapset olivat iältään vanhempia, hyötyivät ryhmään osallistumisesta muita enemmän.

Käyttöönoton tuki

Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät vaikuttavasta psykososiaalisesta menetelmästä vasta kun se on käytössä heille suunnatuissa palveluissa. Mitä enemmän menetelmää ylläpitävä organisaatio tarjoaa tukea menetelmän käyttöönottoon eri palveluissa, sitä todennäköisemmin menetelmän käyttöönotto myös onnistuu.

Käyttöönoton tuki auttaa siis saavuttamaan menetelmän vaikuttavuuden, ja siksi sen arviointi on olennainen osa menetelmäarviota. Käyttöönoton tuesta voidaan puhua myös implementoinnin tukena tai implementoinnin valmiutena.

Koulutus

ABC-vanhemmuusryhmää koskeva menetelmäkoulutus on kestoltaan neljä päivää. Koulutuksen kesto on pidentymässä tulevaisuudessa viisipäiväiseksi (vuoden 2020 tieto). Koulutuksen käytyään osallistuja voi toimia ABC-vanhemmuusryhmän ohjaajana.

Koulutukseen sisältyy teoriaa muun muassa suojaavista tekijöistä ja riskitekijöistä, siinä käydään läpi eri ryhmäkertojen sisältö sekä tehdään erilaisia käytännön harjoituksia. Koulutukseen sisältyy myös työnohjauksellinen osuus, jossa voidaan käydä läpi osallistujien mieltä askarruttavia kysymyksiä.

Uusia ABC-ryhmäohjaajia voi kouluttaa henkilö, joka on suorittanut ABC-kouluttajakoulutuksen. Koulutuksessa syvennetään teoriatietoa sekä koulutuksen aikana että kirjallisella tehtävällä käydään läpi ja harjoitellaan koulutuspäivien sisältöä. Koulutukseen kuuluu myös yhden koulutuksen pitäminen. Koulutusta videoidaan ja videot käydään läpi ohjaajan kanssa.

Koulutuksen saatavuus

Koulutusta ei ole tällä hetkellä saatavilla Suomessa (vuoden 2019 tieto). Koulutusta saatavilla vain Ruotsissa. Tukholman kaupunki omistaa oikeudet menetelmään ja keväästä 2017 alkaen Tukholman kaupungin ulkopuolella Ruotsissa tapahtuvan ABC-toiminnan hallinnoinnista ja menetelmän tutkimuksesta on vastannut Tukholman Karoliininen instituutti. Koulutusta on saatavilla Ruotsissa ruotsin kielellä.

Kustannustehokkuus

ABC-vanhemmuusryhmien kustannusvaikuttavuutta on tarkasteltu ruotsalaisessa kliinisen neurotieteen väitöskirjassa ^[4], jossa käytettiin useita aineistoja kustannusten laskemiseksi. Kustannukset jaettiin järjestämiseen liittyviin (esim. ohjaajien kouluttaminen ja siihen käytetty aika) ja toiminnallisiin (operating, esim. osallistujien rekrytointi, ryhmän käyttämät tilat) kustannuksiin.

Vaikuttavuuden keskeisenä muuttujana käytettiin laatupainotteista elinvuotta (quality adjusted life-years, QALYs) sekä vanhemman arviota omasta ja lapsensa terveydentilasta intervention eri mittausajankohtina. Tutkimuksen tulokset olivat kustannusvaikuttavuuden osalta lupaavia, mutta lyhyen tarkastelujakson sekä aineistoihin liittyvien merkittävien epävarmuustekijöiden vuoksi eivät yleistettävissä.

Soveltuvuus

Suomessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri ry järjestää ABC-vanhemmuusryhmiä Uudenmaan alueella. MLL Uudenmaan piiri on kouluttanut vuoteen 2023 mennessä 50 ABC-ohjaajaa valtakunnallisesti.

ABC-käsikirja ja menetelmään liittyvä muu materiaali on saatavilla ruotsin kielellä, ja ne ovat koulutuksen käyneiden käytettävissä. Menetelmä on suunniteltu Ruotsin oloihin ja sen voidaan katsoa olevan hyvin sovellettavissa Suomeen.

Mittaaminen ja arviointi

Ruotsissa on kehitetty useita soveltuvia mittareita ABC-vanhemmuusryhmien vaikutusten mittaamiseksi ryhmä- ja yksilötasolla. Suomessa ryhmiä on toistaiseksi järjestetty muutamia eikä niiden osalta ole kerätty systemaattisesti palaute- tai vaikuttavuustietoa.

Tutkimukset

Menetelmäarvio perustuu psykososiaalisesta menetelmästä tehtyjen tutkimusten ja erityisesti vaikuttavuustutkimusten luotettavuuden arviointiin. Löydät alla tutkimukset, joita on hyödynnetty suppeassa katsauksessa.

1. Ulfsdotter, M., Enebrink, P. & Lindberg, L. (2014). Effectiveness of a universal health-promoting parenting program: a randomized waitlist-controlled trial of All Children in Focus. BMC Public Health 14, 1083. Linkki viitteeseen

2. Kaminski, J., Valle, L., Filene, J. & Boyle, C. (2008). A meta-analytic review of components associated with parent training program effectiveness. Journal of Abnormal Child Psychology 36(4), 567–589. Linkki viitteeseen

3. Enebrink, P., Danneman, M., Mattsson, V. B., Ulfsdotter, M., Jalliong, C. & Lindberg, L. (2014). ABC for parents: Pilot study of a universal 4-session program shows increased parenting skills, self-efficacy and child well-being. Journal of Child and Family Studies 24(7), 1917–1931. Linkki viitteeseen

4. Ulfsdotter, M. (2016). Evaluation of a Swedish universal health-promoting parenting program: effectiveness, cost-effectiveness and predictors. Väitöskirja. Karoliininen Instituutti, Ruotsi. Linkki viitteeseen