Voimaperheet-toimintamalli

Voimaperheet -toimintamalli on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille, joilla on vanhemman tai ammattilaisen arvioimana käyttäytymiseen tai uhmakkuuteen liittyviä ongelmia.

Lasten käytösongelmat ovat monimuotoisia. Ne ilmenevät pitkäaikaisena, ikätasosta poikkeavana uhmakkuutena, aggressiivisuutena tai epäsosiaalisena käyttäytymisenä ja aiheuttavat haasteita sosiaalisissa suhteissa sekä arjen tilanteissa suoriutumisessa.  Käytösongelmiin liittyy usein kehityksellisiä ongelmia (esim. oppimishäiriöt), oheissairastavuutta (esim. neuropsykiatriset diagnoosit ja päihdehäiriöt) ja psykososiaalista kuormitusta, ja ne vaikuttavat usein taustalla, kun lapsi ohjautuu mielenterveyspalveluihin (Käypä hoito -suositus, 2018). Tutkimuksen valossa tiedetään, että käytöksellään oireilevilla lapsilla on suurempi riski myös aikuisiän psykiatrisiin häiriöihin, päihteiden käyttöön, rikollisuuteen, itsemurhiin ja muihin hyvinvointia uhkaaviin ongelmiin (Caspi ym., 1996; Sourander ym., 2007). Noin puolelle esikouluikäisistä lapsista, joilla on häiritsevää ja aggressiivista käyttäytymistä, kehittyy pysyviä psykososiaalisia ongelmia (Richman ym., 1982; Fischer ym., 1984).

Tutkimuksista on saatu laajasti näyttöä siitä, että vanhempia voidaan valmennuksen avulla tehokkaasti auttaa vähentämään lasten häiriökäyttäytymistä ja parantamaan omia vanhemmuuden taitojaan lapsen suotuisan kehityksen edistämiseksi (Dretzke ym., 2009; Michelson, 2013; Baumel, 2016). Lasten käytösongelmiin apua tarjoavien palvelujen tarve on suuri, mutta vain pieni osa perheistä saa niitä (Jensen ym., 2011). Lapsi- ja perhepalvelujen tulisikin sisältää nykyistä enemmän näyttöön perustuvia vanhempien valmennusohjelmia (Perrin ym., 2016; Weber ym., 2019).

Digitaalisesti avustetut hoito- ja tukimenetelmät ovat yleistymässä, koska niillä voidaan voittaa tavanomaisiin interventioihin liittyviä esteitä (Baumel ym., 2016; Breitenstein ym., 2014). Digitaalisesti avustetut ohjelmat voivat olla kokonaan itsenäisesti toteutettavia verkko-ohjelmia, tai niihin voidaan yhdistää ammattilaisen ohjausta, kuten palautteen antamista ja ongelmanratkaisua. Ohjaus voi tapahtua reaaliaikaisesti esimerkiksi puheluiden tai kuvapuheluiden avulla, tai se voi olla myös ajasta riippumatonta ohjausta, kuten kirjallisen palautteen antamista verkkoalustalla (Baumel ym., 2016). Digitaalisesti avustetut ohjelmat ovat kustannustehokkaita, koska niiden toteuttamiseksi tarvitaan vähemmän henkilöstöä ja interventio voidaan suunnata myös syrjäisillä alueilla asuville perheille, jotka muuten jäisivät palvelujen ulkopuolelle.  Digitaalisten vanhempain ohjaus- ja koulutusinterventioiden voidaan siis katsoa olevan yksi vaikuttava ratkaisu lasten mielenterveyspalvelujen kasvavaan tarpeeseen (McGrath, 2011; Sanders ym., 2012).

Voimaperheet-toimintamallin tavoitteena on lasten käytösongelmien varhainen tunnistaminen ja matalan kynnyksen tuen tarjoaminen digiavusteisen vanhempainohjausohjelman avulla.  Ohjelman päävasteena tarkastellaan lasten käytösoireita (Child Behavior Checklist CBCL/1.5–5) (Achenbach & Rescorla, 2000) sekä vanhempien vanhemmuustaitoja (Parenting Scale) (Arnold ym., 1993). Toissijaisia vasteita ovat arjen sujuvuus (Barkleys' Home Situation Questionnaire) (Barkley & Murphy, 1998), lapsen empatiakyky (ICU-parent-preschool) (Frick, 2004; Essau ym., 2006), vanhemman kokema masennus, ahdistus ja stressi (DASS-21) (Lovibond & Lovibond, 1995) sekä lapsen ärtyneisyys (Affective Reactivity Index ARI-p) (Stringaris ym., 2012).

Voimaperheet-toimintamallin teoriaperustana on Behavioral Parent Training (BPT) (Chacko ym., 2016). Tämä näyttöön perustuva terapeuttinen lähestymistapa on suunniteltu auttamaan vanhempia hallitsemaan lapsensa käyttäytymisongelmia. BPT-mallin teoreettinen perusta yhdistää käyttäytymisen muutoksen, oppimisen ja perheen vuorovaikutussuhteiden kehittämisen. Sen taustalla vaikuttavat kehityspsykologiset teoriat, erityisesti Banduran (1977) sosiaalisen oppimisen teoria, jonka mukaan käyttäytyminen opitaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa mallintamisen, vahvistamisen ja palautteen kautta. BPT:ssä hyödynnetään näitä periaatteita, kun tavoitteena on opettaa vanhemmille myönteisen vanhemmuuden tekniikoita tarjoamalla käytännön työkaluja ja strategioita lasten käyttäytymisen hallintaan.

Digitaalisella alustalla ja puhelinohjauksena toteutettava vanhempainohjausohjelma koostuu 10 viikkoteemasta, joissa harjoitellaan esimerkiksi myönteistä vuorovaikutusta ja palkitsemista, huomion jakamista, arjen tilanteiden suunnittelua, yhteistyötä päiväkodin tai koulun kanssa sekä hallittua lapsen rajoittamista. Vanhempainohjausohjelman ensimmäiset seitsemän viikkoteemaa ovat keskeisiä, ja ohjelman lopussa näitä taitoja sovelletaan tulevaisuutta ajatellen. Puhelinohjaus järjestetään vanhemmalle sopivaan aikaan, tarvittaessa myös virka-ajan ulkopuolella. Motivointipuhelut, vanhemmalle tarvittaessa tarjottava lisäaika viikkoteemojen harjoitteluun sekä digitaalisen alustan läpinäkyvyys varmistavat vanhempien taitoharjoittelun ja tavoiteltujen taitojen oppimisen. Digitaalinen ohjelma mahdollistaa vanhemman tai vanhempien osallistumisen ajasta ja paikasta riippumatta. Toimintamallin joustavuutta lisää myös se, että perheet saavat ohjausta lyhyellä viiveellä, koska prosessiin ei liity aikaa vievää lähetekäytäntöä.

Voimaperheet-toimintamallia toteutetaan Suomessa keskitetysti Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta (Turun yliopisto, 2025). Toimintamalli on ollut käytössä vuodesta 2011 alkaen. Se on käytössä hyvinvointialueilla, ensisijaisesti lastenneuvoloissa ja toissijaisesti perheneuvoloissa. Voimaperheet -toimintamalliin sisältyvä vanhempainohjausohjelma tarjotaan koko hyvinvointialueella seulontakriteerit täyttäville nelivuotiaiden perheille.   Voimaperheet-vanhempainohjausohjelmaa toteuttavat tehtävään koulutetut perhevalmentajat, joilla on soveltuva sosiaali- tai terveysalan AMK-tutkinto. Ohjelmassa mukana olevien hyvinvointialueiden lastenneuvoloiden terveydenhoitajat toteuttavat ohjelman väestöseulonnan eli seulovat mukaan vanhempainohjauksesta hyötyvät perheet.

Toimintamallia toteuttavilla hyvinvointialueilla nelivuotisneuvolaan saapuvat perheet saavat kotiinsa Voimaperheet-kyselylomakkeen lapsen syntymäpäivää edeltävän kuukauden aikana. Lomakkeessa kartoitetaan lasten terveyteen, käyttäytymiseen ja mielialaan sekä perheiden hyvinvointiin liittyviä asioita. Perheille, jotka kyselyssä arvioivat lapsellaan olevan kuormittavia käyttäytymisen vaikeuksia, tarjotaan mahdollisuutta osallistua vanhempainohjausohjelmaan, jossa vanhempi tai huoltaja harjoittelee toimimista haastavissa kasvatustilanteissa sekä myönteisiä vanhemmuuden taitoja. Perheen rekrytoi koulutettu perhevalmentaja Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta. Vanhempainohjausohjelma toteutetaan tarkoitukseen suunnitellulla internetsivustolla (digitaalinen alusta) perhevalmentajan ohjauksessa. Ohjelma sisältää johdantopuhelun ja 10 viikkopuhelua. Se kestää 3–4 kuukautta, minkä jälkeen sen vaikutusta ylläpidetään kertauspuheluilla ja sähköisellä kertausmateriaalilla. Vanhempia kannustetaan suorittamaan digitaalisella alustalla olevat sisällöt, joita on yhteensä 11 kappaletta. Ohjelmassa käytetään internetsivujen tekstin lisäksi erilaisia taitoja ja tilanteita havainnollistavia videoita ja äänileikkeitä. Ohjelmaan sisältyy runsaasti käytännön harjoituksia. Ohjelman käyttöön koulutetut perhevalmentajat ovat viikoittain yhteydessä perheisiin perheiden aikatauluihin parhaiten sopivina aikoina. Ohjelmaan sisältyy myös postitettua materiaalia kuten tarrataulu, tarrat palkitsemissysteemin luomiselle ja päivähoidon palautetaulukko päivähoidon kanssa toteutettavaan yhteistyöhön. Osallistuminen on perheille maksutonta, vapaaehtoista ja luottamuksellista.

Perhevalmentajat ovat terveydenhuollon tai sosiaalialan ammattihenkilöitä. He tukevat perhettä hankalien vuorovaikutustilanteiden ja ongelmien läpikäymisessä ja ratkaisemisessa. Perhe otetaan yksilöllisesti huomioon ohjelman toteutuksessa, ja ohjelman tavoitteet asetetaan yhteistyössä vanhempien kanssa. Perhevalmentajat ovat suorittaneet intensiivikoulutuksen, ja heillä on säännöllinen työnohjaus sekä mahdollisuus konsultoida Lastenpsykiatrian erikoislääkäriä.

Voimaperheet-toimintamalli perustuu väestötason seulontaan osana julkisia neuvolapalveluja. Vanhempainohjauksesta hyötyvät perheet tunnistetaan lastenneuvolan nelivuotistarkastuksessa.  Tunnistusmenetelmänä käytetään Vahvuudet ja vaikeudet -kyselyä (SDQ), jossa vanhemmat arvioivat lapsensa vahvuuksia ja vaikeuksia sekä vaikeuksien kuormittavuutta perheen arjessa. Kysely on osa Voimaperheet-neuvolakyselyä, joka lähetetään yhteistyöhyvinvointialueilla asuville perheille ennen lapsen nelivuotissyntymäpäivää Väestörekisterikeskuksesta poimittujen osoitetietojen perusteella. Vanhempia pyydetään tuomaan lomake täytettynä nelivuotisneuvolaan terveydenhoitajan vastaanotolle, tai lomake täytetään vastaanotolla. Terveydenhoitaja lähettää lomakkeet Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskukseen, josta neuvolaan tuotetaan yhteenveto kyselyn Vahvuudet ja vaikeudet (SDQ) -arviosta. Mikäli vanhemmat raportoivat lapsellaan käyttäytymiseen liittyviä ongelmia (käytösosion pisteet ≥ 5) ja kokevat ongelmat kuormittavina, perheelle tarjotaan mahdollisuutta osallistua internetin ja puhelimen välityksellä Voimaperheet-vanhempainohjausohjelmaan koulutetun perhevalmentajan ohjauksessa.  

Voimaperheet-toimintamalliin on yhdistetty seurantatutkimus. Vanhempainohjausohjelmaan osallistuva vanhempi täyttää seurantalomakkeet kuuden, 12, 24 ja 48 kuukauden kuluttua ohjelman aloituksesta ja voi halutessaan kerrata valmennusmateriaalia. Ohjelmaan osallistuvia perheitä pyydetään myös mukaan rekisteritutkimukseen, jossa terveys-, koulu-, lastensuojelurekistereistä saadaan tietoa pitkän aikavälin vaikutuksista ja tekijöistä. Tämän lisäksi perheitä pyydetään mukaan biologiseen tutkimusosuuteen (2022–2027, Digiparent-tutkimus), jossa vanhemman lapselta ottaman poskisolunäytteen avulla tutkitaan epigeneettisiä säätelymekanismeja, jotka ennustavat Voimaperheet-toimintamallin vastetta. Lisäksi kerätään huoltajan ja lapsen hyvinvointia kuvaavia tietoja THL:n, Kelan ja Opetushallituksen rekistereistä. (2022–2027, Digiparent-tutkimus).

Voimaperheet-ohjelman perhevalmentajilla on käytössään Voimaperheet – Huomaa hyvä lapsessasi -valmentajan opas.

Voimaperheet-ohjelmaan osallistuvat vanhemmat saavat käyttöönsä internet-sivuston, joka sisältää tekstimateriaaleja, taulukoita ja kuvia sekä videoita ja äänitteitä.

Voimaperheet-toimintamalli toteutetaan yhteisrahoitteisena tutkimussopimuksella hyvinvointialueiden ja Turun yliopiston kanssa. Sen suorat kustannukset koostuvat perhevalmentajien ja koordinaattoreiden palkka- ja henkilöstökustannuksista sekä palvelin-, ohjelmisto-, materiaali- ja postituskustannuksista. Toimintamallin epäsuoria kustannuksia ovat Turun yliopiston IT-, talous- ja HR-henkilöstökustannukset sekä viestintä- ja markkinointikustannukset.

Vanhempainohjausohjelman kohderyhmälle on määritelty mukaanotto- ja poissulkukriteerit. Mukaanottokriteerit ovat seuraavat: Lapsi on nelivuotias, hänellä on käytösoireita SDQ-pisteytyksen (Goodman, 1997) mukaan viisi tai enemmän (vanhemman täyttämänä) ja vanhempi kokee perheen arjessa kasvatuksellisia haasteita. Poissulkukriteerit ovat seuraavat: Lapsella on vakavampi kehitysviive (esim. puheen kehitys), perheellä on raskaita lastensuojelun toimenpiteitä tai vanhemmalla on vakava mielenterveysongelma, päihdeongelma tai motivaation puute. Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus haastattelee jokaisen mukaanottokriteerit täyttävän perheen rekrytointivaiheessa ja varmistaa sopivuuden ohjelmaan.

Voimaperheet-vanhempainohjausohjelmaa toteuttavilla perhevalmentajilla on oltava soveltuva sosiaali- tai terveysalan AMK-tutkinto sekä kokemusta lasten ja perheiden kanssa työskentelystä. Ohjelmassa mukana olevilla hyvinvointialueilla lastenneuvoloiden terveydenhoitajat toteuttavat ohjelman väestöseulonnan.

Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus kouluttaa sekä keskitetysti tutkimuskeskuksessa työskenteleviä perhevalmentajia että kuntien lastenneuvoloissa työskenteleviä terveydenhoitajia väestöseulonnan toteuttamiseen. Voimaperheet-ohjelman digitaalisen alustan ylläpitoon ja teknisen tuen tarjoamiseen on koulutettu IT-insinööri.

Perhevalmentajien koulutus sisältää

1. Voimaperheet-toimintamallin, sen taustan ja teorian sekä satunnaistettujen vertailukoe- (RCT) ja implementaatiotutkimustulosten esittelyn
2. perehdytyksen digitaaliseen työskentelyyn (puhelinvalmennus ja sähköinen alusta)
3. perehdytyksen lasten käytösongelmiin
4. hoito-ohjelman läpikäynnin teemoittain (teoria, videot, vanhemman ja perhevalmentajan sivusto). 

Koulutus jatkuu siten, että perhevalmentajat harjoittelevat soittamalla toisilleen ja kuuntelemalla vanhempainohjauspuheluita. Harjoittelukaudella uudet perhevalmentajat saavat viikoittain ohjausta ja arviointia puhelintyöskentelystään.

Voimaperheet-toimintamallia toteuttavilla hyvinvointialueilla järjestetään lastenneuvolan terveydenhoitajille koulutus väestöseulonnan toteuttamiseen ennen Voimaperheet-toimintamallin käyttöönottoa. Terveydenhoitajien koulutuksen painopiste on Voimaperheet-toimintamallin esittelyssä ja sen integroimisessa osaksi lasten nelivuotisterveystarkastusta. Tämän lisäksi mukana olevilla hyvinvointialueilla järjestetään koulutuspäiviä lapsiperheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille sekä alueen päättäjille. Koulutuksen sisältö liittyy lasten käytösongelmien ennaltaehkäisyyn, Voimaperheet-tutkimustuloksiin sekä toimintamallin esittelyyn.

Voimaperheet -toimintamallia toteuttavat perhevalmentajat osallistuvat viikoittain joko ryhmä-, yksilö- tai parityönohjaukseen sekä kuukausittain koulutukselliseen työnohjaukseen. Työnohjauksessa käsitellään vaimentajien haasteita ja onnistumisia valmennettavien perheiden kanssa, ja koulutuksellisessa työnohjauksessa käydään läpi erilaisia valmennustekniikoita sekä ajankohtaisia tutkimukseen liittyviä asioita ja oppeja. Ohjausta antavat perheterapeutti, joka on ollut mukana kehittämässä toimintamallia, sekä kokeneet perhevalmentajat ja tarvittaessa Lastenpsykiatrian erikoislääkäri.

Voimaperheet-toimintamalliin liittyviä kertauskoulutuksia järjestetään säännöllisesti uusille lastenneuvoloiden työntekijöille, sijaisille ja niille, jotka kokevat tarvetta kerrata toimintamalliin liittyviä asioita.

Voimaperheet-toimintamallin seurannan ja ylläpidon välineenä menetelmän kotipesästä on raportoitu koulutettujen lastenneuvolan terveydenhoitajien määrä sekä vanhempainohjausohjelmassa mukana olevien hyvinvointialueiden määrä (14 hyvinvointialuetta vuonna 2023).  Digitaalinen Voimaperheet-alusta kerää kaiken informaation ohjelmaan osallistuvista sekä osallistumisesta kieltäytyneistä ja sen keskeyttäneistä. Digitaalisen alustan avulla pystytään seuraamaan myös kunkin perheen vanhempainohjausohjelman etenemistä sekä perhevalmentajan työn sujumista. Digitaalinen alusta muistuttaa sekä osallistujaa että perhevalmentajaa esimerkiksi siitä, jos ohjelma ei etene sovitusti.

Voimaperheet-toimintamallissa mukana olevat hyvinvointialueet saavat kuukausittain seurantaraportit esihenkilöille (esim. seulontalomakkeiden palautusprosentti) ja viikoittaiset yhteenvedot lastenneuvoloihin.

Perhevalmentajilla on käytössään Voimaperheet – Huomaa hyvä lapsessasi -valmentajan opas. Digitaalinen alusta mahdollistaa ohjelman dokumentoinnin ja tallentamisen.  Viikoittaiset puhelinkeskustelut vanhempien kanssa toteutetaan ennalta määrätyn käsikirjoituksen pohjalta yksilölliset vanhemmuuden ongelmat huomioiden. Perhevalmentajat toteuttavat viikoittain vähintään 20 valmennuspuhelua ja saavat puheluista kirjallisen palautteen. Valmennuspuhelun päätteeksi perhevalmentaja arvioi omaa suoriutumistaan asteikolla neljästä kymmeneen. Jos itsearvioinnin tulos on enintään kuusi, esihenkilö saa viestin digitaaliselta alustalta, ja kyseinen puhelu käydään työntekijän kanssa läpi. Perhevalmentaja voi myös arvioida työtään kuuntelemalla puhelutallenteita jälkikäteen. Menetelmäuskollisuutta ja -taitoja varmistaa myös se, että esihenkilöt kuuntelevat kaikkien perhevalmentajien valmennuspuheluita säännöllisesti ja antavat niistä palautteen.

Voimaperheet-toimintamalli perustuu Strongest Families -hoito-ohjelmaan, jota on tutkittu laajasti Kanadassa (McGrath ym., 2011). Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus on muokannut tästä käsikirjoihin perustuvasta hoito-ohjelmasta tutkimukseen yhdistyvän Voimaperheet-toimintamallin. Strongest Families -hoito-ohjelman kehitystyö ja muokkaus suomalaiseen kontekstiin Voimaperheet-toimintamalliksi on kuvattu Sourander ym. (2016) artikkelissa ja sen liiteosassa.  

Mittaamisen luotettavuus vaihteli tutkimuksissa hyvästä erittäin hyvään. Tutkimuksissa oli käytetty useita samoja ja yleisesti käytettyjä mittareita, kuten 21-item Depression, Anxiety, and Stress Scale (Lovibond & Lovibond, 1995), Child Behavior Checklist, versio esikouluikäisille lapsille (Achenbach & Rescorla, 2000), Inventory of Callous-Unemotional Scale (Essau ym., 2006) ja The Parenting Scale. Mittareiden psykometrisiä ominaisuuksia raportoitiin analysoiduissa artikkeleissa niukasti, mutta tietoa on saatavilla artikkelien lähdeviitteiden ja liiteosioiden kautta. Ensisijainen vastemuuttuja oli määritelty kolmessa tutkimuksessa. Tutkimuksissa käytettiin informantteina ainoastaan vanhempia, jotka arvioivat sekä lapsen käytösoireita että omia vanhemmuuden taitojaan.

Tilastoanalyysien luotettavuus vaihteli heikosta hyvään.  Kaikissa tarkastelluissa tutkimuksissa tilastoanalyysit oli kuvattu hyvin, ja ne olivat aineistoon soveltuvia.  Kaikissa koe- ja vertailuryhmän sisältävissä tutkimuksissa (Sourander ym., 2016; Sourander ym., 2018; S. Sourander ym., 2022) oli raportoitu niiden koko. Tutkimuksiin valikoitumiskriteerit oli raportoitu selkeästi kaikissa tutkimuksissa. Voimalaskelmia ei kuvattu yhdessäkään tutkimuksessa.

Harhattomuus vaihteli heikosta hyvään. Kahdessa tutkimuksessa oli käytetty satunnaistettua vertailukoeasetelmaa ja aktiivista vertailuryhmää eli Voimaperheet-toimintamallia (Sourander ym., 2016; Sourander ym., 2018). Lisäksi yksi tutkimuksista sovelsi kvasikokeellista tutkimusasetelmaa, jossa Voimaperheet-toimintamallia tutkittiin RCT-asetelmassa ja osana vakiintunutta neuvolapalvelujärjestelmää (S. Sourander, 2022). Satunnaistamisen havaintoyksikkö näissä tutkimuksissa oli lapsi. Yhdessä tuloksellisuustutkimuksessa (A. Sourander ym., 2022) ei ollut vertailuryhmää.

Satunnaistaminen tehtiin tietokoneohjelman avulla perustasomittauksen jälkeen. Koe- ja vertailuryhmät olivat suurilta osin samankaltaisia, ja silloin, kun eroja löytyi, tutkimuksissa oli pyritty tuomaan esille eron syitä. Voimaperheet-valmennus- tai vanhempainohjausohjelmaa lukuun ottamatta koe- ja vertailuryhmiä kohdeltiin samalla tavalla, mutta tutkimuksista ei käynyt ilmi, olivatko vertailuryhmän vanhemmat voineet saada tietoja Voimaperheet-ohjelmasta koeryhmään osallistuneilta. 

Toistotarkkuus vaihteli tyydyttävän ja hyvän välillä. Tutkimuksissa ei ollut kuvattu, että toimintamallista olisi käytössä manuaali tai käsikirja. Intervention toteuttajille oli järjestetty koulutusta. Kahdessa artikkelissa (A. Sourander, 2022; S. Sourander, 2022) oli kuvattu ohjausohjelman rakenne ja kolmessa kertojen teemat (Sourander ym., 2016; A. Sourander ym., 2022; S. Sourander ym., 2022). Kolmessa tutkimuksessa (Sourander ym., 2016; Sourander ym., 2018; S. Sourander ym., 2022) laadunvarmistusmenettelyksi kuvattiin ohjauspuhelujen systemaattinen nauhoittaminen sekä satunnainen puhelujen auditointi, jonka avulla Voimaperheet-perhevalmentajien ohjaajat arvioivat toistotarkkuutta.

Tutkimuksissa yleistettävyys ja sovellettavuus vaihtelivat tyydyttävästä hyvään. Kaikissa tutkimuksissa oli tehty seuranta, jonka pituus vaihteli kuudesta 24 kuukauteen. Voimaperheet-ohjelma kesti 11 viikkoa. Kaikissa tutkimuksissa oli kirjattu selkeästi mukaanotto- ja poissulkukriteerit, ja kriteerit täyttävien lasten määrä ilmoitettiin. Poisjääneiden määrä ei ollut tutkimuksissa poikkeuksellisen suuri, mutta poisjäännin syitä ei ollut juurikaan pohdittu. Kaikissa tutkimuksissa ei ollut raportoitu, olivatko seurannasta pudonneet taustamuuttujien suhteen samankaltaisia kuin seurannassa mukana olleet (Sourander ym., 2016; Sourander ym., 2018; S. Sourander ym., 2022). Suurimmassa osassa tutkimuksia otosjoukot edustivat kohderyhmää, johon vaikutuksia oli tarkoitus yleistää (Sourander ym., 2016; Sourander ym., 2018; S. Sourander ym., 2022).

Suomalaiset vaikuttavuustutkimukset

Sourander, A., McGrath, P. J., Ristkari, T., Cunningham, C., Huttunen, J., Lingley-Pottie, P., ... & Unruh, A. (2016). Internet-Assisted Parent Training Intervention for Disruptive Behavior in 4-Year-Old Children: A Randomized Clinical Trial. JAMA Psychiatry, 73(4), 378–387. https://doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2015.3411.

Sourander, A., McGrath, P. J., Ristkari, T., Cunningham, C., Huttunen, J., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Kurki, M. & Lingley-Pottie, P. (2018). Two-Year Follow-Up of Internet and Telephone Assisted Parent Training for Disruptive Behavior at Age 4. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry, 57(9), 658–668.e1. https://doi.org/10.1016/j.jaac.2018.07.001.

Sourander, A., Ristkari, T., Kurki, M., Gilbert, S., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Kinnunen, M., ... & McGrath, P. J. (2022). Effectiveness of an internet-based and telephone-assisted training for parents of 4-year-old children with disruptive behavior: implementation research. Journal of Medical Internet Research, 24(4), e27900. https://doi.org/10.2196/27900.

Sourander, S., Sourander, A., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Ristkari, T. & Kurki, M. (2022).  An Internet-Based Parent Training With Telephone Coaching on Managing Disruptive Behavior in Children at Special Family Counseling Centers During the COVID-19 Pandemic: Feasibility Study. JMIR Pediatr Parent, 5(4):e40614. https://doi.org/10.2196/40614.

Pohjoismaiset vaikuttavuustutkimukset

Ei tutkimusta.

Korkean tulotason maiden vaikuttavuustutkimukset

Ei tutkimusta.

Suomalaiset implementointitutkimukset

Fossum, S., Cunningham, C., Ristkari, T., McGrath, P. J., Hinkka‐Yli‐Salomäki, S., & Sourander, A. (2018a). Does parental mental health moderate the effect of a telephone and internet‐assisted remote parent training for disruptive 4‐year‐old children?. Scandinavian Journal of Psychology, 59(3), 273-280. https://doi.org/10.1111/sjop.12430.

Fossum, S., Ristkari, T., Cunningham, C., McGrath, P. J., Suominen, A., Huttunen, J., ... & Sourander, A. (2018b). Parental and child factors associated with participation in a randomised control trial of an Internet‐assisted parent training programme. Child and Adolescent Mental Health, 23(2), 71-77. https://doi.org/10.1111/camh.12193.

Ristkari, T., Kurki, M., Suominen, A., Gilbert, S., Sinokki, A., Kinnunen, M., ... & Sourander, A. (2019). Web-based parent training intervention with telephone coaching for disruptive behavior in 4-year-old children in real-world practice: implementation study. Journal of medical Internet research, 21(4), e11446. https://doi.org/10.2196/11446.

Ristkari, T., Mishina, K., Lehtola, M. M., Sourander, A., & Kurki, M. (2020). Public health nurses' experiences of assessing disruptive behaviour in children and supporting the use of an Internet‐based parent training programme. Scandinavian journal of caring sciences, 34(2), 420-427. https://doi.org/10.1111/scs.12744.

Sourander, S., Sourander, A., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Ristkari, T., & Kurki, M. (2022). An internet-based parent training with telephone coaching on managing disruptive behavior in children at special family counseling centers during the COVID-19 pandemic: feasibility study. JMIR pediatrics and parenting, 5(4), e40614. https://doi.org/10.2196/40614.

Lintula, S., Sourander, A., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Ristkari, T., Kinnunen, M., Kurki, M., ... & Baumel, A. (2025). Enrollment and completion rates of a nationwide guided digital parenting program for children with disruptive behavior before and during COVID-19. European Child & Adolescent Psychiatry, 34(2), 739–749. https://doi.org/10.1007/s00787-024-02523-6.

Pohjoismaiset implementointitutkimukset

Ei tutkimusta.

Suomalaiset kustannusvaikuttavuustutkimukset

Rissanen, E., Kuvaja-Köllner, V., & Kankaanpää, E. (2024). Cost-Effectiveness of Digital Preventive Parent Training for Early Childhood Disruptive Behaviour. J Ment Health Policy Econ, 27(3), 85–98.

Pohjoismaiset kustannusvaikuttavuustutkimukset

Ei tutkimusta.

Achenbach, T., & Rescorla, L. (2000). Manual for the ASEBA Preschool Forms & Profiles. Burlington, VT: AESBA.

Arnold, D. S., O'Leary, S. G., Wolff, L. S., & Acker, M. M. (1993). The Parenting Scale: a measure of dysfunctional parenting in discipline situations. Psychol Assess, 5(2), 137–144. https://doi.org/10.1037/1040-3590.5.2.137

Bandura, A. (1977). Social learning theory. Englewood Cliffs, Prentice-Hall.

Barkley, R. A. & Murphy, K. (1998). Attention Deficit Hyperactivity Disorder Third Edition: A Clinical Workbook. The Guilford Press.

Baumel, A., Pawar, A., Kane, J. M. & Correll, C. U. (2016). Digital Parent Training for Children with Disruptive Behaviors: Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Trials. J Child Adolesc Psychopharmacol, 26(8), 740–749. https://doi.org/10.1089/cap.2016.0048.

Breitenstein, S. M., Gross, D. & Christophersen, R. (2014). Digital delivery methods of parenting training interventions: a systematic review. Worldviews Evid Based Nurs, 11(3), 168–176. https://doi.org/10.1111/wvn.12040.

Caspi, A., Moffitt, T. E., Newman, D. L. & Silva, P. A. (1996). Behavioral observations at age 3 years predict adult psychiatric disorders. Arch Gen Psychiatry, 53(11), 1033–1039. https://doi.org/10.1001/archpsyc.1996.01830110071009.

Chacko, A., Jensen, S. A., Lowry, L. S., Cornwell, M., Chimklis, A., Chan, E., ... & Pulgarin, B. (2016). Engagement in behavioral parent training: Review of the literature and implications for practice. Clinical child and family psychology review, 19, 204–215. https://doi.org/10.1007/s10567-016-0205-2.

Cohen, J. (1988). Statistical power analyses for the behavioural sciences (2. painos). Hillsdale, Lawrence Erlbaum Associates.

Cuijpers, P. (2016). Meta-analyses in mental health research. A practical guide. Vrije Universiteit Amsterdam. Longitudinal evidence from a birth cohort. Arch Gen Psychiatry, 53(11), 1033–1039.

Davies, K. S. (2011). Formulating the evidence based practice question: A review of the frameworks. Evidence based library and information practice, 6.2, 75–80. https://doi.org/10.18438/B8WS5N.

Dretzke, J., Davenport, C., Frew, E., Barlow, J., Stewart-Brown, S., Bayliss S, … & Hyde, C. (2009). The clinical effectiveness of different parenting programmes for children with conduct problems: a systematic review of randomised controlled trials. Child Adolesc Psychiatry Ment Health,3(1), 7.  https://doi.org/10.1186/1753-2000-3-7.

Essau, C. A., Sasagawa, S., & Frick, P. J. (2006). Callous-unemotional traits in a community sample of adolescents. Assessment 2006, 13(4), 454-469. https://doi.org/10.1177/1073191106287354

Fischer, M., Rolf, J. E., Hasazi, J. E., & Cummings, L. (1984). Follow-up of a preschool epidemiological sample: cross-age continuities and predictions of later adjustment with internalizing and externalizing dimensions of behavior. Child Dev., 55(1), 137–150.

Fossum, S., Cunningham, C., Ristkari, T., McGrath, P. J., Hinkka‐Yli‐Salomäki, S., & Sourander, A. (2018a). Does parental mental health moderate the effect of a telephone and internet‐assisted remote parent training for disruptive 4‐year‐old children?. Scandinavian Journal of Psychology, 59(3), 273-280. https://doi.org/10.1111/sjop.12430. 

Fossum, S., Ristkari, T., Cunningham, C., McGrath, P. J., Suominen, A., Huttunen, J., ... & Sourander, A. (2018b). Parental and child factors associated with participation in a randomised control trial of an Internet‐assisted parent training programme. Child and Adolescent Mental Health, 23(2), 71-77. https://doi.org/10.1111/camh.12193.

Frick, P. J. (2004). The Inventory of Callous-Unemotional Traits. Unpublished rating scale. https://doi.org/10.1037/t62639-000.

Goodman R. (1997). The Strengths and Difficulties Questionnaire: a research note. Journal of child psychology and psychiatry, and allied disciplines, 38(5), 581–586. https://doi.org/10.1111/j.1469-7610.1997.tb01545.x

Jensen, P. S., Goldman, E., Offord, D., Costello, E. J., Friedman, R., Huff B., … & Roberts, R. (2011). Overlooked and underserved: "action signs" for identifying children with unmet mental health needs. Pediatrics, 128(5), 970–979. https://doi.org/10.1542/peds.2009-0367.

Käypä hoito –suositus. (2018). Käytöshäiriöt (lapset ja nuoret). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen lastenpsykiatriyhdistyksen, Suomen nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistyksen Nuorisopsykiatrian jaoksen asettama työryhmä. Haettu 18.3.2025 osoitteesta www.kaypahoito.fi.

Kraemer, H. C. & Kupfer, D. J. (2006). Size of treatment effects and their importance to clinical research and practice. Biological Psychiatry, 59, 990–996. https://doi.org/10.1016/j.biopsych.2005.09.014.

Laupacis, A., Sackett, D. L. & Roberts, R. S. (1988). An assessment of clinically useful measures of the consequences of treatment. The New England Journal of Medicine, 318, 1728–1733. https://doi.org/10.1056/nejm198806303182605.

Lintula, S., Sourander, A., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Ristkari, T., Kinnunen, M., Kurki, M., ... & Baumel, A. (2025). Enrollment and completion rates of a nationwide guided digital parenting program for children with disruptive behavior before and during COVID-19. European Child & Adolescent Psychiatry, 34(2), 739–749. https://doi.org/10.1007/s00787-024-02523-6.

Lovibond, S., & Lovibond, P. (1995). Manual for the Depression Anxiety Stress Scales. 2nd ed. Psychology Foundation of Australia.

McGrath, P. J., Lingley-Pottie, P., Thurston, C., MacLean, C., Cunningham, C., Waschbusch, D. A., & Chaplin, W. (2011). Telephone-based mental health interventions for child disruptive behavior or anxiety disorders: randomized trials and overall analysis. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry, 50(11), 1162–1172. https://doi.org/10.1016/j.jaac.2011.07.013.

Merikukka, M., Backman, H., Heikkilä, L. & Kurki, M. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuus – Opas näytön systemaattiseen arviointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2025:1 

Michelson, D., Davenport, C., Dretzke, J., Barlow, J. & Day, C. (2013). Do evidence-based interventions work when tested in the "real world?" A systematic review and meta-analysis of parent management training for the treatment of child disruptive behavior. Clin Child Fam Psychol Rev, 16(1), 18–34. https://doi.org/10.1007/s10567-013-0128-0.

Olthuis, J. V., McGrath, P. J., Cunningham, C. E., Boyle, M. H., Lingley-Pottie, P., Reid, G. J., ... & Sdao-Jarvie, K. (2018). Distance-delivered parent training for childhood disruptive behavior (Strongest Families™): a randomized controlled trial and economic analysis. Journal of abnormal child psychology, 46(8), 1613-1629. https://doi.org/10.1007/s10802-018-0413-y.

Page, M. J., McKenzie, J. E., Bossuyt, P. M., Boutron, I., Hoffmann, T. C., Mulrow, C. D., … & Moher, D. (2021). The PRISMA 2020 statement: an updated guideline for reporting systematic reviews. BMJ (Clinical research ed.), 372, n71. https://doi.org/10.1136/bmj.n71.

Perrin, E. C., Leslie, L. K. & Boat, T. (2016). Parenting as Primary Prevention. JAMA Pediatrics, 170(7), 637–638. https://doi.org/10.1001/jamapediatrics.2016.0225.

Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12.

Richman, N., Stevenson, J. & Graham, P. J. (1982). Pre-school to School: A Behavioural Study. Academic Press.

Rissanen, E., Kuvaja-Köllner, V., & Kankaanpää, E. (2024). Cost-Effectiveness of Digital Preventive Parent Training for Early Childhood Disruptive Behaviour. J Ment Health Policy Econ, 27(3), 85–98. 

Ristkari, T., Kurki, M., Suominen, A., Gilbert, S., Sinokki, A., Kinnunen, M., ... & Sourander, A. (2019). Web-based parent training intervention with telephone coaching for disruptive behavior in 4-year-old children in real-world practice: implementation study. Journal of medical Internet research, 21(4), e11446. https://doi.org/10.2196/11446. 

Ristkari, T., Mishina, K., Lehtola, M. M., Sourander, A., & Kurki, M. (2020). Public health nurses' experiences of assessing disruptive behaviour in children and supporting the use of an Internet‐based parent training programme. Scandinavian journal of caring sciences, 34(2), 420-427. https://doi.org/10.1111/scs.12744. 

Sanders, M. R., Baker, S. & Turner, K. M. T. (2012). A randomized controlled trial evaluating the efficacy of Triple P Online with parents of children with early-onset conduct problems. Behav Res Ther, (11), 675–684. https://doi.org/10.1016/j.brat.2012.07.004.

Sourander, A., Jensen, P., Davies, M., Niemelä, S., Elonheimo, H., Ristkari, T., … & Almqvist, F. (2007). Who is at greatest risk of adverse long-term outcomes? The Finnish From a Boy to a Man study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry, 46(9), 1148–1161. https://doi.org/10.1097/chi.0b013e31809861e9.

Sourander, A., McGrath, P. J., Ristkari, T., Cunningham, C., Huttunen, J., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Kurki, M. & Lingley-Pottie, P. (2018). Two-Year Follow-Up of Internet and Telephone Assisted Parent Training for Disruptive Behavior at Age 4. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry, 57(9), 658-668.e1. https://doi.org/10.1016/j.jaac.2018.07.001.

Sourander, A., McGrath, P. J., Ristkari, T., Cunningham, C., Huttunen, J., Lingley-Pottie, P., ... & Unruh, A. (2016). Internet-Assisted Parent Training Intervention for Disruptive Behavior in 4-Year-Old Children: A Randomized Clinical Trial. JAMA Psychiatry, 73(4), 378–387. https://doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2015.3411.

Sourander, A., Ristkari, T., Kurki, M., Gilbert, S., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Kinnunen, M., ... & McGrath, P. J. (2022). Effectiveness of an internet-based and telephone-assisted training for parents of 4-year-old children with disruptive behavior: implementation research. Journal of Medical Internet Research, 24(4), e27900. https://doi.org/10.2196/27900.

Sourander, S., Sourander, A., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Ristkari, T., & Kurki, M. (2022). An internet-based parent training with telephone coaching on managing disruptive behavior in children at special family counseling centers during the COVID-19 pandemic: feasibility study. JMIR pediatrics and parenting, 5(4), e40614. https://doi.org/10.2196/40614.

Stringaris, A., Goodman, R., Ferdinando, S., Razdan, V., Muhrer, E., Leibenluft, E., & Brotman, M. A. (2012). The Affective Reactivity Index: a concise irritability scale for clinical and research settings. Journal of child psychology and psychiatry, and allied disciplines, 53(11), 1109–1117. https://doi.org/10.1111/j.1469-7610.2012.02561.x

Turun yliopisto. (2025). Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus. Haettu osoitteesta https://www.utu.fi/fi/yliopisto/laaketieteellinen-tiedekunta/lastenpsykiatrian-tutkimuskeskus.

Weber, L., Kamp-Becker, I., Christiansen, H. & Mingebach, T. (2019). Treatment of child externalizing behavior problems: a comprehensive review and meta-meta-analysis on effects of parent-based interventions on parental characteristics. Eur Child Adolesc Psychiatry, 28(8), 1025-1036. https://doi.org/10.1007/s00787-018-1175-3.

Wilson, D. B. (2023). Practical meta-analysis effect size calculator (Version 2023.11.27). Haettu osoitteesta https://www.campbellcollaboration.org/calculator/.