Ennuste lasten määrästä
Väestötietelijöiden tunnuslause on, että kaikki lasketaan, koska kaikilla on väliä. Väestöennusteet arvioivat, kuinka monta ihmistä tulevaisuudessa elää, kuinka monta syntyy ja kuolee sekä missä määrin muutetaan. Väestöennusteita tehdään, koska välitämme myös tulevista, vielä syntymättömistä sukupolvista. Jotta voimme edistää lasten hyvinvointia tulevaisuudessa, tarvitsemme arvioita siitä, minne lapsia syntyy ja kuinka paljon.
Keskustelu väestönkehityksestä on kuitenkin keskittynyt aikuisväestöön. Väestöennusteiden pohjalta on arvioitu esimerkiksi eläkkeiden riittävyyttä, työikäisten määrää tai tulevaa hoivatarvetta. Väestöennusteista on puuttunut lasten näkökulma. Lapsilla tässä analyysissa tarkoitetaan alle 18-vuotiaita.
Lapsiväestön tulevan kehityksen arvioiminen on tärkeää. Konkreettisesti meidän tulee varautua siihen, kuinka monta äitiyspakkausta valmistellaan, montako varhaiskasvatuksen paikkaa varataan tai vaikkapa kuinka paljon opettajia tarvitaan. Esimerkiksi THL:n vuoden 2025 perhekeskuskyselyn mukaan 14 alueella äitiys- ja neuvolapalveluita oli supistettu vähenevän syntyvyyden vuoksi: neuvolayksiköitä oli suljettu, tehtäviä oli lakkautettu, toimia jätetty täyttämättä, ammattilaisia oli siirretty muihin yksiköihin ja työtehtäviä oli määritelty uudelleen.
Lapsiväestön muutos vaikuttaa myös siihen, miten lasten etua ja hyvinvointia voidaan edistää yhteiskunnassa. Miten varaudumme ajamaan lasten etua ja varmistamaan lapsen oikeuksien toteutumisen yhteiskunnassa, jossa entistä harvemmalla äänestäjällä on itsellään lapsia?
Tässä analyysissä arvioidaan väestötieteen menetelmillä lapsiväestön tulevaa kehitystä. Vastaamme seuraaviin kysymyksiin:
- Kuinka paljon lapsia on Suomessa vuonna 2050?
- Miten lasten määrä kehittyy maakunnittain?
- Millainen on tulevien lasten tyypillinen perhe?
- Mitä väestökehitys tarkoittaa lasten hyvinvoinnin edistämiselle?
Väestöennusteen on toteuttanut Washingtonin yliopiston tutkijoiden kehittämällä ennustemallilla väestötieteen tohtori Aapo Hiilamo, Estimandi oy.
Tulevaa ei voida varmasti tietää
Väestöennusteiden lähtökohta on nykyinen väestörakenne eli väestön jakautuminen sukupuolen ja iän mukaan. Tuleva väestö ennustetaan kertomalla väestörakenne ikä- ja sukupuolikohtaisilla eloonjäämis- ja muuttotodennäköisyyksillä. Esimerkiksi tulevan vuoden kymmenvuotiaiden määrä ennustetaan tämän vuoden yhdeksänvuotiaiden määrästä, josta poistetaan todennäköisesti kuolleet ja pois muuttaneet ja lisätään maahan muuttaneet. Arviot eloonjäämisestä ja muuttoalttiudesta johdetaan historiallisista tiedoista tai asiantuntijoiden arvioista.
Syntyneiden lasten määrä ennustetaan kertomalla naisten määrä arvioilla heidän ikäkohtaisista hedelmällisyysluvuistaan. Esimerkiksi uusimman tiedon mukaan tuhannen 30-vuotiaan naisen odotetaan saavan noin 90 lasta seuraavan vuoden aikana.
Väestöennusteisiin liittyy aina epävarmuutta. Tuleva on ikuisesti uutta. Emme voi ikinä varmuudella tietää, miten kuolleisuus, syntyvyys ja erityisesti muuttoliike kehittyvät, koska niihin liittyy aitoa satunnaisuutta. Historiallisesti väestöennusteet ovat usein menneet harhaan, ja muuttoliikkeen ennustaminen on ollut kaikkein epävarminta.
Lapsiväestöä koskevissa ennusteissa epävarmuus on aikuisia koskevia ennusteita suurempaa. Epävarmuus johtuu siitä, että kaikki tulevat lapset eivät ole vielä syntyneet. Epävarmuus kertautuu, koska emme tiedä hedelmällisyysiässä olevien aikuisten määrää varmasti emmekä heidän todennäköisyyttään saada lapsia. Toinen epävarmuuden lähde on muuttoliike: merkittävä määrä hedelmällisyysikäisiä aikuisia ja lapsia muuttaa, ja muuttoliike aiheuttaa epävarmuutta syntyvien määrään.
On tärkeää ottaa epävarmuus huomioon väestöennusteissa. Jos epävarmuus sivuutetaan, emme varaudu kaikkiin mahdollisiin kehityskulkuihin. Epävarmuuden huomioiminen auttaa meitä hahmottamaan, mikä on valitulla todennäköisyyden tasolla mahdollista ja mikä hyvin epätodennäköistä. Joihinkin väestön kehityskulkuihin on hyvä varautua ottamalla huomioon epätodennäköiset kehityskulut. On esimerkiksi tärkeää, että synnytyssairaaloissa, neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa riittää varmasti tilaa kaikille.
Epävarmuutta voidaan hallita simulaatioilla
Käytän seuraavissa analyyseissä Washingtonin yliopiston tutkijoiden kehittämiä epävarmuuden huomioivia väestöennustemalleja. Käytetyt ennustemallit ovat väestötieteilijöiden hyväksymiä. Niitä sovelletaan esimerkiksi YK:n väestöennusteissa. Ennustemallit ovat avoimesti saatavilla. Tämän analyysin toistamiseen tarvittavat koodit olen tallentanut muiden vapaasti saataville Githubiin.
Ennusteissa lasketaan 1 000 mahdollista väestönkehityksen simulaatiota. Simulaatiot perustuvat historialliseen vaihteluun syntyvyydessä, kuolleisuudessa ja muuttoliikkeessä. Simulaatioiden jakauma kuvaa ennusteiden epävarmuutta.
Kutsun todennäköiseksi sellaista kehityskulkua, johon sisältyy keskimmäiset 800 simulaatiota. Tähän väliin osuvan kehityksen todennäköisyys on siis 80 prosenttia. Lasken myös 500 keskimmäisen simulaatiovälin. Tämän alueen sisään kuuluvan kehityskulun todennäköisyys on 50 prosenttia, eli sen sisään sijoittuva väestönkehitys on yhtä todennäköinen kuin sen ulkopuolinen kehityskulku.
Lasten määrän väheneminen jatkuu
YK:n väestöennusteen mukaan maailman lasten määrä saavutti huipun vuonna 2021, kun maailmassa oli 2,3 miljardia lasta. Lasten määrä on siitä lähtien vähentynyt. Ennusteen mukaan koskaan enää ei lapsia tule olemaan näin paljon, koska syntyvyyden pieneneminen jatkuu runsasväestöisissä maissa.
Suomalaisten lasten lukumäärä saavutti huippunsa vuonna 1962. Silloin maassamme oli 1,6 miljoonaa lasta, mikä vastasi kolmasosaa väestöstä. Vuonna 2024 lapsia oli miljoona eli noin kuudesosa väestöstä. Vuonna 2024 lapsia syntyi 44 tuhatta. Samana vuonna lasten muuttovoitto oli 11 tuhatta (lapsia lähti 3 tuhatta ja maahan saapui 14 tuhatta).
Seuraavan kymmenen vuoden aikana lasten määrän odotetaan edelleen vähenevän. Ennuste näytetään seuraavassa kuviossa. Vuonna 2035 lapsia on todennäköisesti 810–970 tuhatta. Todennäköisyys, että lapsia on kymmenen vuoden kuluttua vähemmän kuin nyt, on 97 prosenttia. Väheneminen on siis lähes varmaa. Samana vuonna ennustetaan Suomessa syntyvän todennäköisesti 39–60 tuhatta lasta. Lapsiväestön muuttovoiton odotetaan olevan jotain väliltä 1–10 tuhatta lasta.
Pidemmällä aikavälillä lasten määrään liittyy suurta epävarmuutta. Vuonna 2050 lapsia on todennäköisesti 0,7–1,2 miljoonaa. Lasten määrä voi siis myös kasvaa. 39 prosentin todennäköisyydellä lasten määrä on suurempi vuonna 2050 kuin 2025.
Suurimmassa osassa mahdollisista kehityskuluissa lasten osuus väestöstä pienenee. Arvion mukaan vuonna 2050 sadasta suomalaisesta lapsia on todennäköisesti enää 13–18.
Kehitys riippuu syntyvyydestä ja muuttoliikkeestä
Lasten kuolleisuuden väheneminen Suomessa on saavutus vailla vertaa. Vuonna 1900 joka kolmannen syntyneen lapsen odotettiin menehtyvän ennen 18 vuoden ikää. Luku oli niin suuri, että kolme neljästä samana vuonna eläneestä 40-vuotiaasta äidistä oli menettänyt vähintään yhden lapsen. Vuoden 2024 kuolleisuusluvuilla vain neljän lapsen tuhannesta odotetaan kuolevan ennen täysi-ikää.
Lasten kuolleisuuden hyvin matala taso tarkoittaa, että lasten määrä tulevaisuudessa ei riipu kuolleisuuden kehityksestä. Lapsiväestön tulevaisuuden määrään vaikuttavat syntyvyyden ja muuttoliikkeen kehitys. Vuoden 2050 lapsiväestön määrän epävarmuudesta 60 prosenttia johtuu syntyvyyden kehityksestä ja 40 prosenttia maahanmuuton kehityksestä.
Syntyvyyden ja maahanmuuton merkitystä havainnollistetaan seuraavassa kuviossa. Ensimmäisessä osassa esitetään kaksi äärimmäistä ja hyvin epätodennäköistä syntyvyyden kehityskulkua. Molempiin kehityskulkuihin on laskettu 80 prosentin ennusteväli, joka riippuu väestön muuttoliikkeen kehityksestä.
Jos hedelmällisyys nousisi jatkossa taianomaisesti vuoden 2010 korkealle tasolle, lasten määrä kasvaisi vuoteen 2050 mennessä todennäköisesti 1,1–1,4 miljoonaan lapseen. Tällainen hedelmällisyyden kasvu ei tosin ole kovin realistinen. Jos hedelmällisyys olisi ennustejaksolla merkittävästi pienempi (1 lapsi per nainen nykyisen 1,26:n sijaan), lapsia olisi vuonna 2050 noin 600–800 tuhatta, riippuen maahanmuuton kehityksestä.
Syntyvyyteen ei kuitenkaan nykytiedon mukaan voida juurikaan vaikuttaa – toisin kuin maahanmuuttoon. Maahanmuutto vaikuttaa lapsiväestöön sekä suoraan että epäsuorasti. Merkittävä osa muuttajista on lapsia. Lapset muuttavat yleensä vanhempiensa mukana. Epäsuorasti maahanmuutto lisää hedelmällisyysiässä olevien aikuisten määrää. Sekä lähtijät että tulijat ovat usein nuoria aikuisia.
Muuttoliikkeen merkitystä havainnollistetaan kuvion toisessa osassa. Siinä esitetään kaksi epätodennäköistä kehityskulkua: vuoden 2023 korkean maahanmuuton tason sekä nollamuuton taso ennustejaksolla. Kehityskulkujen 80 prosentin ennusteväli on johdettu syntyvyyteen liittyvästä epävarmuudesta. Jos ennustejaksolla maahanmuutto pysyy vuoden 2023 korkealla tasolla, lapsia on vuonna 2050 noin 1–1,4 miljoonaa.
Jos muuttovoitto on nollassa eli tulijoita ja lähtijöitä on yhtä paljon, lapsia on vuonna 2050 noin 600–880 tuhatta. Toisin sanoen ilman maahanmuuttoa lasten määrä vähenee syntyvyyden kehityksestä riippumatta.
Syntyvyyden ja maahanmuuton merkitys lasten määrän kehitykseen.
Maakunnittain lapsiväestön kehitys on erilaista
Suomen maakunnat eroavat sekä väkiluvultaan että väestörakenteeltaan. Eniten lapsia suhteessa koko väestöön on Keski-Pohjanmaalla ja vähiten Etelä-Savossa, jossa vain joka seitsemäs maakuntalainen on lapsi. Lasten määrän alueellinen ennustaminen on tärkeää, koska lasten määrä vaikuttaa muun muassa siihen, miten sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutuspalvelut järjestetään.
Kuviossa alla näytetään maakuntien kehitys. Alueellisissa ennusteissa on kansallisia ennusteita enemmän epävarmuutta, koska muuttoliike on suurempaa aluetasolla ja syntyvyyden kehitys epävarmempaa. Lasten määrä vähenee todennäköisesti kaikissa muissa maakunnissa paitsi Pirkanmaalla, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Esimerkiksi Kainuussa lasten määrän ennustetaan pienenevän nykyisestä 11 tuhannesta 7–8 tuhanteen vuonna 2035 ja 5–11 tuhanteen vuonna 2050. Kainuulaisten lasten määrä voi siis puolittua seuraavien vuosikymmenten aikana, mikä voi tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi 14 peruskoulun sulkemista alueella.
Kaikilla alueilla lasten määrä suhteessa koko väestöön pienenee. Koko maan ja jokaisen maakunnan ennusteet löytyvät tallennettuina Excel-tiedostoina.
Maakuntakohtaiset ennusteet lasten määrän kehityksestä. Tummempi alue kuvaa 50 % ennusteväliä ja vaaleampi alue kuvaa 80 % ennusteväliä.
Sisarusten määrä vähenee, isoisovanhempien määrä lisääntyy
Syntyvyyden ja kuolleisuuden muutokset muokkaavat perherakenteita. Perhebarometrin mukaan suurin osa isovanhemmista pitää lapsenlapsiaan läheisimpinä sukulaisina. Lapsettomille aikuisille sisarusten lapset ovat usein tärkeimpiä sukulaisia.
Kun syntyvyys pienenee, lasten sisarusten ja serkkujen määrä vähenee. Kun kuolleisuus pienenee, lapsilla on entistä todennäköisemmin elossa olevia vanhempia, setiä, tätejä ja isovanhempia. Keskimääräisiä perherakenteita voidaan arvioida sukulaissuhdemalleilla. Myös näihin lukuihin liittyy oletuksia, ja ne ovat suuntaa antavia.
Seuraavassa kuviossa näytetään keskimääräinen perherakenne vuosilta 1900–2050. Vuosien 2025–2050 kehitys on laskettu edellä esitettyjen ennusteiden pohjalta. Laskettu luottamusväli kuvaa syntyvyyden ja kuolleisuuden kehitykseen liittyvää epävarmuutta, ei sukulaissuhdemallien oletuksiin liittyvää epävarmuutta.
Vuonna 1900 syntyvyys oli runsasta ja lapsia oli paljon suhteessa aikuisväestöön. Silloin kymmenvuotiaalla lapsella oli keskimäärin 2,8 elossa olevaa sisarusta. Vuonna 2024 luku oli 1,5. Luku tarkoittaa, että 75 prosentilla kymmenvuotiaista oli vähintään yksi sisarus. Vuonna 2050 sisaruksia on enää keskimäärin 1–1,4 ja 65–77 prosentilla on vähintään yksi sisarus. Serkkujen määrän väheneminen on vielä huomattavampaa.
Myös sukupolvien välisissä suhteissa tapahtuu muutoksia. 1900-luvun vaihteessa lapsilla ei juurikaan ollut elossa olevia iso- tai isoisovanhempia, koska kuolleisuus oli suurta. Vuoteen 2050 mennessä todennäköisyys, että 10-vuotiaalla lapsella on elossa olevia isovanhempia, on hyvin suuri.
Lapsimyönteisyyden edistäminen korostuu
Lasten määrä vähenee todennäköisesti lähitulevaisuudessa. Pidemmällä aikavälillä kehitys on epävarmaa, mutta on todennäköistä, että lapsia on entistä vähemmän suhteessa aikuisiin. Lasten määrän kehitys riippuu syntyvyyden lisäksi maahanmuutosta. Tulevaisuudessa merkittävä osa lapsista on syntynyt Suomen ulkopuolella. Lasten määrä vähenee erityisesti väestöltään pienissä maakunnissa. Tulevaisuudessa lapsilla on entistä vähemmän muita lapsia lähipiirissään ja entistä useammin elossa olevia iso- ja isoisovanhempia.
Merkittävät lasten hyvinvointia edistävät uudistukset tehtiin aikakausina, jolloin lapsia oli paljon suhteessa muuhun väestöön: neuvolajärjestelmä, ilmainen kouluruokailu, lapsilisäjärjestelmä, päivähoitojärjestelmä ja niin edelleen. Lasten hyvinvoinnin edistämiseen oli poliittista vipuvoimaa, kun lastensa etua ajavia vanhempia oli paljon ja lapsia lähipiirissä.
Tulevaisuudessa vastaavaa äänestäjävoimaa ei ole. Tilanne kääntyy päinvastaiseksi, jolloin lasten hyvinvointia edistävät toimijat ovat haasteen edessä. Miten pitää huolta, että julkisen talouden säästöt eivät kohdistu lapsiin ja että lasten määrän suhteellinen väheneminen ei johda heihin kohdistuvien resurssien vähenemiseen?
Lasten perherakenteet muuttuvat. Pitkäikäisten yhteiskunnassa nousee kysymys hoivavastuista. Entistä useammalla lapsella on tulevaisuudessa elossa oleva isoisovanhempi. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että lasten isovanhemmille tulee entistä suurempaa hoivavastuuta: lastenlasten hoitaminen sekä heidän omien vanhempiensa hoiva. Tämä voi aiheuttaa haasteita lasten ja isovanhempien suhteille. Toisaalta pienenevällä lapsiväestöllä on ympärillään aikaisempaa enemmän vanhempia sukupolvia edustavia aikuisia ja potentiaalisia hoivaajia.
Näin analyysit tehtiin
Väestöennusteet laadittiin epävarmuuden huomioivalla mallilla, jonka ovat kehittäneet Washingtonin yliopiston tutkijat. Koko maata koskevassa mallissa arvioitiin ensin toisistaan riippumatta naisten kokonaishedelmällisyysluvun kehitys (arvio lapsista per nainen), vastasyntyneen elinajanodotteen kehitys ja nettomuuttoasteen kehitys. Tämän jälkeen nämä luvut jaetaan ikäkohtaisiin väestökomponenttilukuihin, joiden pohjalta väestörakenne ennustetaan.
Hedelmällisyyden kehityksen simulaatiot otettiin suoraan YK:n väestöennusteen simulaatioista. Malli olettaa, että kun maa siirtyy matalan hedelmällisyyden tasolle, se ei palaa korkean hedelmällisyyden tasolle. Tälle oletukselle on vahva näyttö eri maiden hedelmällisyyden kehityksestä. Suomea koskeva keskiennuste (simulaatioiden mediaaniarvo) on vuonna 2035 1,37 ja vuonna 2050 noin 1,42. Luku on kuitenkin suurempi kuin Tilastokeskuksen vuoden 2024 ennusteen arvio (1,26).
Vastasyntyneiden elinajanodote mallinnettiin kaikkien maailman alueiden historiallisesta kehityksestä. Aineisto otettiin YK:n vuoden 2024 väestöennusteesta. Suomen osalta aineistoa käytettiin vuoteen 2024 asti. Vuoden 2035 keskiennuste miehillä on 81,8 vuotta ja vuonna 2050 84 vuotta. Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen vastaavat luvut ovat 81,9 vuonna 2035 ja 84,7 vuonna 2050. Naisilla vastasyntyneen eliniänodotteen keskiennusteet ovat vuonna 2035 noin 86,4 ja vuonna 2050 noin 88,3. Tilastokeskuksen vastaavat ennusteet ovat hyvin lähellä näitä lukuja (86,2 ja 88,3).
Nettomuuttoaste on muuttovoiton ja väestön suhde, joka voi olla myös negatiivinen. Muuttovoiton kehitys on laskettu hierarkkisella mallilla useiden Euroopan maiden muuttokehityksen pohjalta. Mallissa Suomessa on käytetty aineistoa vuoteen 2025 asti. Maahanmuuton keskiennuste on pienempi kuin Tilastokeskuksen, joka olettaa muuttovoiton olevan vuosittain 40 tuhatta. Vuoden 2035 ja 2050 keskiennuste on noin 31 tuhatta.
Aluekohtaiset ennusteet mallinnettiin kansallisen syntyvyyden ja kuolleisuuden kehityksen pohjalta. Alueelliset ennusteet eroavat koko maan ennusteesta siinä, miten muuttovoittoa mallinnettiin. Aluekohtaisissa ennusteissa muuttovoitto mallinnettiin maakuntien kokonaismuuttovoiton pohjalta. Ennusteissa yhdistetään kuntien välinen muutto sekä maahan- ja maastamuutto. Alueellisissa ennusteissa alueiden kuolleisuus- ja syntyvyysluvut yhdentyvät ajan myötä kansalliseen ennusteeseen.
Arvio maahanmuuton ja syntyvyyden merkityksestä lapsiväestöön tehtiin vertaamalla simulaatioita suhteessa väestöön ja laskemalla selitysaste lineaarisesta mallista, jossa selitettiin simulaation lapsiväestö vuonna 2050 suhteessa tämän simulaation syntyvyyden ja maahanmuuton kehitykseen.
Arviot perherakenteesta tehtiin väestötieteellisillä sukulaissuhdemalleilla. Näissä malleissa arvioidaan hedelmällisyys- ja kuolleisuuslukujen pohjalta keskimääräistä sukulaissuhderakennetta. Vuosien 1900–2024 kehitys arvioitiin Tilastokeskuksen tietojen pohjalta. Vuosien 2025–2050 kehitys arvioitiin edellä kuvattujen ennusteiden perusteella.
Ennusteiden lähtöväestörakenne on väestön ennakkotilaston 31.12.2025 väestö iän, sukupuolen ja maakunnan mukaan. Ennusteet ovat parasta ennen huhtikuuta 2026, kun vuoden 2025 lopulliset väestötiedot julkaistaan.
Analyysit tehtiin R-ohjelmistoympäristössä. Väestöennusteet laadittiin bayesPop-paketilla. Sukulaissuhdearviot tehtiin Demokin-paketilla. Malleja on kuvattu tarkemmin tutkimuskirjallisuudessa.
Kirjallisuutta
- Ševčíková, H. and Raftery, A.E. (2016). bayesPop: Probabilistic Population Projections. Journal of Statistical Software, Vol. 75(5).
- Sorsa T., Lehtonen N., Ahola A., Rotkirch A. (2025) Sukua, ystäviä, yhteydenpitoa. Perhebarometri 2025. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos, Katsauksia E60/2025.
- Tynkkynen, L. K., Paatela, S., Aalto, A. M., Keskimäki, I., Nykänen, E., Peltola, M., … & Viita-aho, M. (2025). Tilannekuvia hyvinvointialueilta: muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina.
- United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population Division (2024). World Population Prospects 2024: Methodology of the United Nations population estimates and projections. UN DESA/POP/2024/DC/NO. 10, July 2024 [Advance unedited version].
- Williams, Iván; Alburez-Gutierrez, Diego; and the DemoKin team. (2021) DemoKin: An R package to implement demographic matrix kinship models. URL: https://github.com/IvanWilli/DemoKin.
- Yu, C., Ševčíková, H., Raftery, A.E., and Curran, S.R. (2023). Probabilistic County-Level Population Projections. Demography, Vol. 60(3): 915-937.