Cool Kids

Yhteenveto

Mistä menetelmässä on kyse?

Cool Kids -menetelmän tavoitteena on edistää 7–17-vuotiaiden lasten ja nuorten ahdistuksen hallinnan taitoja, opettaa tunnistamaan ahdistavia tilanteita ja vähentää lasten ja nuorten kokemaa huolta. Se opettaa vanhemmille keinoja reagoida lapsen ahdistukseen lasta tukevilla tavoilla.

Menetelmä on suunnattu lapsiperheille ja se toteutetaan joko ryhmä- tai yksilömuotoisesti.

Mitä osa-alueita menetelmäarviossa huomioidaan?

Menetelmäarvio koostuu kolmesta osa-alueesta: menetelmän kuvauksen arvioinnista, menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten arvioinnista ja menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista. Voit tutustua osa-alueiden arviointeihin tarkemmin sivun seuraavissa osioissa.

Tutustu myös arviointiprosessiin ja eri menetelmäarvioiden tasoihin.

Menetelmän kuvaus

Psykososiaalisen menetelmän tulee olla hyvin kuvattu, jotta sen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Menetelmästä tehdyn kirjallisen kuvauksen avulla voidaan todentaa, että vaikuttavuustutkimuksissa on tutkittu samaa menetelmää kuin mitä Suomessa käytetään. Menetelmän selkeä kuvaus helpottaa myös sen käyttöönottoa ja käyttöä lapsille, nuorille sekä perheille suunnatuissa palveluissa.

Cool Kids -menetelmän tausta

Cool Kids -menetelmä on kehitetty Australiassa Macquarien yliopistossa ^[1][2][3]. Menetelmä perustuu kognitiiviskäyttäytymisterapeuttiseen viitekehykseen. Ohjelmaa käytetään Australiassa, USA:ssa ja Euroopassa.

Kohderyhmä

alakouluikäiset, nuoret, perheet

Kohderyhmän kuvaus

Ahdistuneisuushäiriöiden ehkäisyyn ja varhaiseen hoitoon tarkoitettu Cool Kids on suunniteltu 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Menetelmä sisältää kehityksellisesti muokatut työkirjat sekä lasten että nuorten ikäryhmille.

Menetelmän kuvaus

Cool Kids toteutetaan yleensä joko 1) ryhmämuotoisena tai yksilöllisenä perhehoitona, jossa vanhemmat osallistuvat jokaiseen tapaamiseen tai 2) lapsen tai nuoren kanssa toteutettavana ryhmämuotoisena tai yksilöllisenä hoitona, jossa vanhemmilla on erilliset omat tapaamisensa. Lasten (7–12-vuotiaat) hoidossa vanhempi tai molemmat vanhemmat osallistuvat jokaiselle käynnille. Cool Kids -tapaamisia on kymmenen kertaa ja ne toteutetaan alkuun viikoittain, mutta harventuvat myöhemmin järjestettäen joka toinen viikko.

Menetelmä sisältää psykoedukaatiota sekä ajatusten ja tunteiden tunnistamista, kognitiivista uudelleenmuotoilua ja vaiheittaisia altistustamista. Tarpeen mukaan voidaan harjoitella myös ongelmanratkaisua, sosiaalisia taitoja, kiusaamisesta selviytymistä sekä hengitys- ja rentoutusharjoituksia.

Vanhemmille tarjotaan psykoedukaatiota ahdistuksesta ja keinoja ahdistuneen lapsen vanhempana toimimiseen sekä lapsen tai nuoren tukemiseen uusien taitojen käyttöönotossa. Jokaisella tapaamisella harjoitellaan taitoja keskustelun, harjoitusten, pelien ja roolileikkien avulla. Kotona välitehtävinä suoritetuilla harjoituksilla on olennainen osa uusien taitojen juurruttamisessa arkeen.

Tutkimus- ja vaikuttavuusnäyttö

Psykososiaalisen menetelmän vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tietoa tieteellisten tutkimusten avulla. Menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten määrän ja erityisesti niiden laadun arviointi on menetelmäarvion kulmakivi.

Tutkimusnäyttö: 3/3 vahva

Cool Kids -menetelmästä on tehty useita satunnaistettuja vertailukoetutkimuksia (Taulukko 1). Menetelmää on tutkittu ennalta ehkäisevästä ja varhaisen vaiheen näkökulmasta kouluympäristössä ^[4][5], mutta myös ahdistuneisuushäiriön hoito-ohjelmana ^{[2][6][7][8][9]}. Suurin osa tutkimuksista on tehty menetelmän kotimaassa Australiassa ^[2][8][9], mutta Cool Kids -menetelmää on tutkittu myös Yhdysvalloissa ^[7] ja Pohjoismaissa ^[5][6].

Menetelmää on pääosin tutkittu ryhmämuotoisena. Cool Kids -menetelmästä on tehty myös vertailevaa tutkimusta, jossa muita menetelmiä on verrattu Cool Kidsiin (^[1][2], kirjallisuusterapia; ^[5], lyhyt ryhmämutoinen CBT-menetelmä Vaag). Menetelmän vaikuttavuutta on tutkittu yleisväestöön kuuluvien lapsiperheiden lisäksi taloudellisesti huono-osaisilla lapsiperheillä ^[4] ja verraten koulussa tarjottavaa Cool Kidsiä kotona tarjottavaan ^[9].

Vaikuttavuusnäyttö: 2/3 kohtalainen

Ennaltaehkäisevä ja varhaiseen vaiheen hoidon Cool Kids kouluympäristössä

Matalan sosioekonomisen alueiden lapsilla ja nuorilla (8–11-v.) ryhmämuotoinen Cool Kids koulussa vähensi ahdistuneisuusoireiden osuutta niillä lapsilla, jotka olivat kuvanneet ahdistuneisuusoireita RCMAS-ahdistuneisuuskyselyllä verrattuna jonotuslistan kontrollilapsiin ja -nuoriin ^[4]. Ero oli merkittävä sekä lasten ja nuorten itsensä (p < 0.005, osittainen ŋ2 = 0.134, SCAS-mittarilla; p < 0,05, osittainen ŋ2 = 0,126, CATS-mittarilla) että opettajien raportoimina (p = 0.001, osittainen ŋ2 = 0.155, TRF-int-mittarilla) neljän kuukauden jälkeen menetelmän päätyttyä. Vanhempien aineisto ei mahdollistanut tilastollisten analyysien tekoa.

Norjalaisessa tutkimuksessa ^[5] verrattiin kahta ryhmämuotoista CBT-ohjelmaa – lyhempää viiden kerran ohjelmaa, jossa myös puhelinavusteinen tuki (Vaag) ja standardia 10 kerran ohjelmaa (Cool Kids) – jonotuslistalla oleviin verrokkinuoriin (12–16-v.) koulussa. Tutkimuksen tulosten mukaan lyhyempi CBT ei ollut Cool Kids -menetelmää huonompi. Vaikka sekä lyhyt CBT että Cool Kids vähensivät merkitsevästi ahdistuneisuusoireita (SCAS-nuori/vanhempi-mittarilla), ei lyhyt CBT yhdenveroisuusanalyysin (non-inferiority analysis) mukaan kuitenkaan korvaa pidempää Cool Kids -menetelmää.

Hauglandin tutkimusryhmän lisäanalyysien mukaan Cool Kidsin vaikuttavuus ahdistuneisuuteen oli nuorten raportoimana keskisuurta (d = 0,42, p < 0,001) ja vanhempien arvioimana keskisuurta (d = 0,56, p < 0,001) ennen–jälkeen-asetelmalla verrokkinuoriin verrattuna. Seurantatuloksia ei ollut laskettu, koska jonotuslistalla olevat verrokkinuoret satunnaistettiin interventioryhmiin jälkeen-mittauksen jälkeen.

Ahdistuneisuushäiriön hoito-ohjelma

Tanskalaisessa tutkimuksessa ^[6]  interventioryhmän lapsista ja nuorista (7–16-v.) lähes joka toinen (48,2 %) oli ilman yhtään asetettua ahdistuneisuushäiriödiagnoosia (pää- ja sivudiagnoosit) menetelmän jälkeen – verrokkiryhmässä vain ainoastaan lähes joka kahdeksastoista (5,7 %). Hoito-ohjelman jälkeen 66,1 % interventioryhmän lapsista ja nuorista ei täyttänyt enää päädiagnoosin kriteereitä, kun vastaava luku verrokkiryhmässä oli 7,5 %.

Vaikutukseltaan ryhmämuotoinen Cool Kids -menetelmä oli interventioryhmässä suuri itseraportoiduilla lasten ja nuorten, äitien ja isien (SCAS-)mittareilla mitattuna (0,18 ≤ osittainen ŋ2 ≤ 0,24). Tulos säilyi kolmen kuukauden ja vuoden mittaisten seurantajaksojen jälkeen ryhmät yhdistetyssä aineistossa (< 0,001 ≤ p ≤ 0,021). Menetelmä ei ollut yhtä vaikuttava niillä lapsilla ja nuorilla, joilla päädiagnoosi oli sosiaalisten tilanteiden pelko.

Australialaisessa tutkimuksessa ^[8] verrattiin kahta ryhmämuotoista menetelmää 7–16-vuotiailla– CBT-pohjaista Cool Kids -menetelmää ja aktiivista kontrolliryhmää, joka sai ryhmätukea ja psykoedukaatiota ahdistuksesta. Tulosten mukaan yli kaksi kolmasosaa (68.6 %) lapsista, jotka osallistuivat Cool Kids -ryhmähoitoon ja vajaa puolet (45.5 %) aktiivisesta kontrolliryhmästä eivät enää täyttäneet ahdistuneisuushäiriön diagnostisia kriteereitä kuuden kuukauden seurannassa.

Tulokset osoittivat, että äidit raportoivat interventioryhmässä tilastollisesti merkitsevämpää paranemista eli ahdistuneisuushäiriöiden diagnostisten kriteereiden täyttävien lasten määrän vähenemistä verrattuna kontrolliryhmään. Kuitenkin lapset raportoivat samanlaista myönteistä muutosta molemmissa ryhmissä. Eri ahdistuneisuusdiagnooseja verrattaessa perheille suunnattu ryhmämuotoinen Cool Kids -menetelmä oli tehokas kaikissa muissa ahdistuneisuushäiriöissä paitsi sosiaalisen ahdistuksen hoidossa ^[8].

McLoone & Rapee ^[9] vertasivat ennen–jälkeen-asetelmalla koulussa ja kotona tarjottavaa Cool Kids -menetelmään osallistuvia lapsia ja nuoria (7–12-v.) jonotuslistan verrokkiryhmään. Tutkimuksen tulosten mukaan interventioryhmään – koulussa tai kotona – osallistuneiden lasten ja nuorten ahdistuneisuus ja siihen liittyvät häiriöt vähenivät merkitsevästi (p < 0,001) vanhempien raportoimina (SCAS-parent-mittarilla) verrattuna jonotuslistalla oleviin verrokkeihin ^[9]. Ero ei ollut merkitsevä vuoden mittaisen seurannan jälkeen. Lasten, nuorten ja opettajien raportoimina muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

USA:ssa tehdyssä käyttöönottotutkimuksessa ^[7] verrattiin kasvokkain tapahtuvaa vanhemmalle ja lapselle suunnattua Cool Kids -menetelmää puhelinvälitteisesti toteutettuun Cool Kids -menetelmään, jossa sekä vanhempi että lapsi saivat työkirjan. Tulosten mukaan vanhemmat raportoivat korkeaa käyttäjätyytyväisyyttä molemmista CBT-pohjaisista menetelmistä sekä matalaa keskeyttämisprosenttia (noin 15 % molemmissa ryhmissä).

Molemmissa ryhmissä tapahtui merkittävää ahdistuneisuusoireiden vähenemistä menetelmän jälkeen sekä vanhemman että lapsen raportoimana SCARED-mittarilla; kasvokkain tapahtuvassa hoidossa pisteet olivat 10.11–10.23, kun taas etähoidossa 14.70–16.33 (cut-off = 25). Oireiden vakavuutta ja parantumista mitattaessa (CGI-I) 58,3–75,0 prosenttia osallistujista raportoi paljon tai erittäin paljon parantumista eri mittauspisteissä.

SCAS: Spence Children’s Anxiety Scale
CATS: Children’s Automatic Thoughts Scale
SCARED: Screen for Anxiety and Related Disorders
CGI-I: Clinical Global Impression of Improvement
TRF-int: Teachers’ Report Form-Internalizing Scale

Käyttöönoton tuki

Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät vaikuttavasta psykososiaalisesta menetelmästä vasta kun se on käytössä heille suunnatuissa palveluissa. Mitä enemmän menetelmää ylläpitävä organisaatio tarjoaa tukea menetelmän käyttöönottoon eri palveluissa, sitä todennäköisemmin menetelmän käyttöönotto myös onnistuu.

Käyttöönoton tuki auttaa siis saavuttamaan menetelmän vaikuttavuuden, ja siksi sen arviointi on olennainen osa menetelmäarviota. Käyttöönoton tuesta voidaan puhua myös implementoinnin tukena tai implementoinnin valmiutena.

Koulutus

Cool Kids -menetelmäkoulutukseen voivat osallistua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, joilla on aiempaa kokemusta mielenterveystyöstä lasten tai nuorten kanssa vähintään vuoden ajalta. Lisäksi koulutukseen osallistujilta vaaditaan aiempaa kokemusta tai koulutusta kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta.

Menetelmäkoulutus on kaksi päiväinen. Sen jälkeen osallistujan tulee osallistua koulutukseen kuuluvaan menetelmäohjaukseen tullakseen akkreditoiduksi työntekijäksi. Koulutuksen ja menetelmäohjauksen lisäksi akkreditointiin vaaditaan kaksi toteutunutta Cool Kids -ryhmähoitoa tai kuusi yksilöhoitoa.

Koulutuksen saatavuus

Suomessa Cool Kids -koulutuksia järjestetään HUS lastenpsykiatrian ja Lastenklinikoiden kummien hankkeessa (7–12-vuotiaat) ja Tulevaisuuden Sote-keskus -hankkeessa (Viva) (13–17-vuotiaat). Tietoa Cool Kids -menetelmästä jaetaan molemmissa hankkeissa valtakunnallisesti ja koulutuksia järjestetään hankeaikana noin kerran vuodessa (2021 ja 2022). Koulutus on hankkeiden aikana osallistujille maksutonta ja niihin pääsee hankkeisiin osallistuvien kuntien työntekijöitä.

Kustannustehokkuus

Cool Kids -menetelmästä ei ole tehty kustannustehokkuustutkimusta.

Soveltuvuus

Suomessa Cool Kidsia on käytetty vuodesta 2015 alkaen HUSin lasten- ja nuorisopsykiatrian yksiköissä.

Mittaaminen ja arviointi

Cool Kids -menetelmän kuuluu aina lapsen, vanhemman ja työntekijän arviot menetelmän vaikuttavuudesta (itsearviointilomakkeet ja työntekijän alku- ja loppuarvio). Näitä tietoja kerätään kootusti käynnissä olevissa hankkeissa ja tuloksista tehdään erilliset (tai yhteiset) raportoinnit hankkeiden päättyessä.

Tutkimukset

Menetelmäarvio perustuu psykososiaalisesta menetelmästä tehtyjen tutkimusten ja erityisesti vaikuttavuustutkimusten luotettavuuden arviointiin. Löydät alla tutkimukset, joita on hyödynnetty suppeassa katsauksessa.

1. Lyneham, H. J., Abbott, M. J., Wignall, A., & Rapee, R. M. (2003). The Cool Kids Anxiety Treatment Program. Sydney: MUARU, Macquarie University.

2. Rapee, R. M., Abbot, M. J., & Lyneham, H. J. (2006a). Bibliotherapy for children with anxiety disorders using written materials for parents: A randomized controlled trial. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 74(3), 436–444. Linkki viitteeseen

3. Rapee, R. M., Lyneham, H. J., Schniering, C. ym. (2006b). The Cool Kids child and adolescents anxiety program – therapist manual. Sydney, NSW: Centre for Emotional Health, Macquire University.

4. Mifsud, C., & Rapee, R. M. (2005). Early intervention for childhood anxiety in a school setting: Outcomes for an economically disadvantaged population. Journal of the American Academy of Child Adolescent Psychiatry, 44(10), 996–1004. Linkki viitteeseen

5. Haugland, B., Haaland, Å. T., Bast, V., Bjaastad, J., Hoffart, A., Rapee, R. M., Raknes, S., Himle, J. A., Husabø, E., & Wergeland, G. J. (2020). Effectiveness of brief and standard school-based cognitive-behavioral interventions for adolescents with anxiety: A randomized noninferiority study. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 59(4), 552–564. Linkki viitteeseen

6. Arendt, K., Thastum, M., & Hougaard, E. (2016). Efficacy of a Danish version of the Cool Kids program: a randomized wait-list controlled trial. Acta Psychiatrica Scandinavia, 133, 109–121. Linkki viitteeseen

7. Chavira, D. A., Drahota, A., Garland, A. F., Roesch, S., Garcia, M., & Stein, M. B. (2014). Feasibility of two modes of treatment delivery for child anxiety in primary care. Behaviour Research and Therapy 60, 60–66. Linkki viitteeseen

8. Hudson, J. R., Rapee, R. M., Deveney, C., Schniering, C. A., Lyneham, H. J., & Bovopoulos, N. (2009). Cognitive-behavioral treatment versus an active control for children and adolescents with anxiety disorders: A randomized trial. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 48(5), 533–544. Linkki viitteeseen

9. McLoone, J. K., & Rapee, R. M. (2012). Comparison of an anxiety management program for children implemented at home and school: Lessons learned. School Mental Health, 4, 231–242. Linkki viitteeseen