Nuorten Kompassi

Yläkouluikäiset nuoret. Nuorten Kompassi on alun perin kehitetty yläkouluikäisille, mutta se soveltuu myös toisen asteen opintojen alkuvaiheessa oleville nuorille. Menetelmän vaikuttavuutta on tutkittu yläkouluikäisillä, käyttökokemuksia toisen asteen opiskelijoilla. Tämän menetelmäarvion vaikuttavuustutkimukset kohdentuivat yläkouluikäisiin nuoriin.

Nuorten Kompassi koostuu viidestä etapista, joista kukin sisältää johdanto-osion, kolme harjoitusosiota ja vapaaehtoisen palauteosion. Harjoitusosiot aukeavat, kun edellisen etapin suositellut harjoitukset on suoritettu. Suositusaika yhden etapin läpikäymiselle on yksi viikko  ja menetelmän kokonaiskesto on tällä tavoin suoritettuna viisi viikkoa. Menetelmä sisältää kaikkiaan noin 130 harjoitusta, joista kukin on kestoltaan 1–5 minuuttia. Etappien sisältö perustuu psykologisen joustavuuden ydintaitoihin. Menetelmä sisältää seuraavat etapit:

Etappi 1: Suuntaa elämälle – Arvot

Harjoitellaan, miten tunnistaa, mikä on itselle tärkeää, miten asettaa tavoitteita ja miten toimia omien asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarkoituksena on selkeyttää omia arvoja ja tavoitteita sekä auttaa työskentelyä niiden eteen.

Etappi 2: Minä ja mieli – Ajatusten vaikutusten heikentäminen, eli defuusio

Harjoitellaan perspektiivin ottamista asioihin sekä tunteiden ja ajatusten tunnistamista ja käsittelyä. Tarkoituksena on vähentää kriittistä näkemystä itsestä ja auttaa tulemaan paremmin toimeen ympäristöstä tulevien odotusten ja vaatimusten kanssa.

Etappi 3: Minä nyt – Läsnäolo hetkessä ja hyväksyntä

Harjoitellaan läsnäoloa sekä kykyä keskittyä siihen, mitä kullakin hetkellä on tekemässä. Harjoitukset kohdentuvat nuoren elämän keskeisiin toimiin, kuten ruokailuun ja musiikin kuunteluun, jotta harjoitellut taidot olisi mahdollista viedä osaksi nuoren jokapäiväistä elämää.

Etappi 4: Minä itse: Itse kontekstina ja itsemyötätunto

Harjoitellaan itsemyötätuntoa, uuden näkökulman ottamista itseensä sekä uutta tapaa ajatella itsestä. Tarkoituksena on oppia vähentämään itsensä vertailua muihin, liiallista itsekritiikkiä sekä oppia rakentavampaa suhtautumista omiin virheisiin.

Etappi 5: Minä ja muut – Arvot ja myötätunto muita kohtaan

Harjoitellaan positiivista vuorovaikutusta, auttamishalua, empaattisuutta sekä prososiaalisia taitoja. Tarkoituksena on oppia taitoja, jotka voivat edistää yhteistä hyvinvointia ja kehittää ihmissuhteita sekä positiivista vuorovaikutusta suhteessa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Nykytutkimuksen valossa suurin osa nuorista voi psyykkisesti hyvin, mutta peräti 20–25 prosenttia suomalaisista nuorista kokee ahdistusta, stressiä tai masennusta (THL 2019, 2021a, 2021b). Nuoruusiän mielenterveysongelmat liittyvät vahvasti muihin ongelmiin, kuten huonontuneeseen koulumenestykseen, riskinottokäyttäytymiseen, päihteiden käyttöön ja itsemurhakäyttäytymiseen (Kieling ym., 2011; Patel ym., 2007).

Lisäksi nuoruusiän mielenterveysongelmat ennustavat aikuisiän mielenterveysdiagnoosia. Tarvitaankin menetelmiä, joilla pyritään ennaltaehkäisemään nuorten mielenterveysongelmia ja edistämään nuorten psyykkistä hyvinvointia ja siihen läheisesti liittyvää psykologista joustavuutta. Nuorten Kompassi -menetelmän ytimessä on psykologisen joustavuuden käsite. Kliinisissä tutkimuksissa kohentuneen psykologisen joustavuuden on todettu lievittävän oireita ahdistushäiriö- ja masennusdiagnoosin saaneilla potilailla (Hayes ym., 2011, Armstrong ym., 2013, Livheim ym., 2015, Hancock ym., 2018).

Psykologisen joustamattomuuden on puolestaan osoitettu olevan yhteydessä psyykkiseen oireiluun, esimerkiksi ahdistukseen (Hayes ym., 2012). On myös esitetty, että psykologisen joustavuuden harjoittaminen voi auttaa nuorta irrottautumaan häiritsevistä mielikuvista ja pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan sekä parantaa unen laatua (Biegel ym., 2009; Liinamaa ym., 2022). Taitojen vahvistumisen oletetaan edistävän myös muun muassa koulunkäyntiä ja minäkäsityksen kehitystä tunteiden hyväksymisen myötä (Luoma ym., 2008).

Nuorten Kompassi -menetelmän tavoitteena on lisätä nuoren hyvinvointitaitoja, jotka puolestaan lisäävät nuoren itsetuntemusta, hyväksyntää itseä ja ympäristöä kohtaan, läsnäoloa sekä rohkeutta omien valintojen tekemiseen. Lisäksi tavoitteena on oppia soveltamaan hyvinvointitaitoja arjessa. Opittujen hyvinvointitaitojen avulla nuori voi löytää suuntaa elämälleen ja oppia kohtaamaan haasteita sekä käsittelemään tunteitaan ja ajatuksiaan rakentavasti. Nuorten Kompassi -menetelmän kannalta keskeinen opittava hyvinvointitaito on psykologinen joustavuus. (Puolakanaho ym., 2023.)

Nuorten Kompassissa päävasteena on psykologinen joustavuus, joka tarkoittaa ihmisen kykyä keskittyä käsillä olevaan hetkeen tiedostaen ja hyväksyen kaikenlaiset ajatuksensa, tunteensa ja fysiologiset tuntemuksensa. Se tarkoittaa myös, että ihminen tunnistaa itselleen merkityksellisiä asioita ja arvoja elämässään ja tekee valintoja niiden mukaisesti. (Hayes ym., 2011, Hayes ym., 2012; Hayes & Hofmann, 2017).

Nuorten Kompassi -menetelmä pohjautuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (Acceptance and Commitment Therapy, ACT) (Hayes ym., 1999). Nimensä mukaisesti menetelmä jaetaan kahteen osaan: hyväksymiseen, jossa opetellaan tunnistamaan ja hyväksymään kielteiset tunteet ja ajatukset, ja omistautumiseen, jossa opetellaan tunnistamaan itselle merkityksellisiä asioita ja mielekkyyden kokemuksia ja elämään näiden arvojen mukaisesti.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia on niin kutsuttu kolmannen aallon kognitiivinen terapiamuoto, joka tarkastelee ihmisen käyttäytymistä yksilöllisten kokemusten näkökulmasta (Hayes ym., 2011). Tässä lähestymistavassa psyykkistä hyvinvointia ja psykologista joustavuutta pidetään taitoina, joita on mahdollista harjoitella monilla elämän osa-alueilla.

ACT-teoriaan perustuvat menetelmät, kuten Nuorten Kompassi, ovat hoitomuotoja, joilla voidaan vaikuttaa monenlaisiin psykologisiin oirekuviin ja elämän kysymyksiin (Dindo ym., 2017; Hayes & Hofman 2017, Hofman & Hayes, 2019). ACT-menetelmissä keskiössä on psykologisen joustavuuden lisääminen kuutta psykologista ydintaitoa vahvistamalla niin sanotun Hexaflex-mallin mukaisesti (Hayes ym., 2006; 2012).

Ydintaidot jakautuvat tietoisuustaitoprosesseihin, jotka ovat läsnäolo, perspektiivin ottaminen, hyväksyntä ja ajatusten vaikutusten heikentäminen sekä käyttäytymistä aktivoiviin prosesseihin, joita ovat arvojen tunnistaminen ja niiden mukaisten valintojen tekeminen ja tekojen toteuttaminen.

Nuorten Kompassi -menetelmän perustana on nuoren itsensä tekemät lyhyet harjoitukset, joiden tavoitteena on lisätä hyvinvointitaitoja, kuten psykologista joustavuutta. Hyvinvointitaidot puolestaan voivat lisätä nuoren itsetuntemusta, hyväksyntää, myötätuntoa, läsnäoloa ja uskallusta omien valintojen tekemiseen. Menetelmä perustuu nuoren omien ajattelu- ja käyttäytymismallien tarkasteluun ja niiden toimivuuden arviointiin. Nuoren itsenäinen työskentely ja harjoitusten tekeminen on menetelmässä keskeistä. (Puolakanaho ym., 2023.)

Nuorten Kompassi -menetelmässä kaikki viisi etappia ovat sisällöltään keskeisiä hyvinvointitaitojen ja psykologisen joustavuuden näkökulmista. Menetelmäoppaan mukaan etappien sisältämiä harjoituksia voidaan kuitenkin valita esimerkiksi mieltymysten tai tarpeiden perusteella. Menetelmän käyttäminen on joustavaa; nuori voi käyttää sitä itsenäisesti, tai sitä voidaan käyttää ohjatusti yksittäisen nuoren kanssa tai ryhmässä, esimerkiksi yläkoulussa ryhmävalvojan tunnilla tai lukiossa osana opiskelijoiden ryhmäytymistoimintaa. (Puolakanaho ym., 2023.)

Menetelmästä ei koidu suoria kustannuksia. Vaihtoehtoisia kustannuksia ei ole ilmoitettu.

Nuorten Kompassi on alun perin kehitetty nuorelle itsenäisesti käytettäväksi. Ohjaajien tausta on joustava, ja menetelmää voivat hyödyntää osana ammatillista toimintaa nuorten parissa toimivat ammattilaiset, kuten opettajat, koulupsykologit, terveydenhoitajat ja psykoterapeutit. (Puolakanaho ym., 2023.)

Tähän menetelmäarvioon sisältyneet vaikuttavuustutkimukset sisälsivät kasvokkain tai virtuaalisesti tapahtuvia tapaamisia (Puolakanaho ym., 2019; Lappalainen ym., 2021; Kiuru ym., 2021; Hämäläinen ym., 2023; Lappalainen ym., 2023). Nuorten Kompassi -oppaassa on kuvattu ohjausten sisältö ammattilaisille, kuten alkuinfon sisältö ja kunkin etapin alustus.

Menetelmän käytön aloittaminen ei vaadi erillistä koulutusta. Nuorten Kompassi -menetelmän oppaassa kuvataan, miten ohjaajan tulee suunnitella käytön aloittaminen ja mistä hän voi hakea lisätietoja menetelmästä. Tutkimuksissa, joihin tämän menetelmän arviointi perustuu, oli ohjaajat koulutettu silloin, kun käytettiin ohjaajia, jotka tapasivat nuoria osana menetelmää ja ohjasivat nuoria siinä eteenpäin.

Tutkimuksissa kuvataan, että käytetyt ohjaajat olivat psykologian opiskelijoita ja he olivat saaneet vähintään 11 tunnin mittaisen koulutuksen omistautumis- ja hyväksymisterapian (Acceptance and Commitment Therapy, ACT). Menetelmän aikana heillä oli mahdollisuus osallistua viikoittaisiin tapaamisiin, yhteensä neljä tuntia sekä kahden tunnin yksilölliseen ohjaukseen. (Puolakanaho ym., 2019; Lappalainen ym., 2021; Kiuru ym., 2021; Hämäläinen ym., 2023; Lappalainen ym., 2023.) Nuorten Kompassi -oppaassa ei esitellä koulutusta tai sen sisältöä.

Nuorten kompassi -menetelmää käyttäville ammattilaisille on saatavilla opas, jossa esitellään menetelmän tavoitteet, käyttö ja teoreettiset lähtökohdat.

Menetelmä on vapaasti saatavilla internetissä Nuorten Kompassi -verkkosivuilla.

Mittaamisen luotettavuus vaihteli tyydyttävästä hyvään. Käytetyistä vasteista ei eritelty päävastetta ja toissijaisia vasteita. Kaikissa arvioiduissa tutkimuksissa vasteet olivat linjassa tutkimusten tarkoituksen kanssa.  Mittareiden yhtenäisyyttä oli raportoitu laskemalla Cronbachin alfan suuruus alku- ja loppumittausten välillä ja kaikissa käytetyissä mittareissa oli niiden mukaan hyvä sisäinen konsistenssi.

Arvioinnin tekijät arvioivat käytettyjen mittareiden validiteetin ja reliabiliteetin olevan hyvä. Kaikissa tutkimuksissa informantteina olivat ainoastaan nuoret itse. Tutkimuksissa ei ollut mainintaa tutkittavien tai tutkijoiden sokkouttamisesta, lukuun ottamatta satunnaistamista, jonka teki riippumaton tutkija tietokoneohjelmalla.

Käytetyissä mittareissa oli myös sellaisia, joita ei ollut validoitu tai sitä ei ainakaan ollut raportoitu julkaisuissa, eikä kaikkien mittareiden osalta ollut raportoitu niiden mukauttamista Suomeen. Puolakanahon ynnä muiden (2019) tutkimuksessa nuorten kokemaa yleistä stressiä oli mitattu vain yhdellä kysymyksellä, joka oli kuitenkin validoitu Suomessa.

Saman tutkimuksen koulustressiä mittaava skaala oli otettu kansainvälisestä HBSC-tutkimuksesta (Currie ym., 2012, Kämppi ym., 2012). Samoin akateemisen joustavuuden mittari oli aiemmin validoitu suomalaisessa 9.- luokkalaisten aineistossa, jonka keskimääräistä pistearvoa käytettiin vertailupisteenä myös arvioinnissa mukana olleessa tutkimuksessa.

Hämäläisen ynnä muiden (2023) tutkimuksessa ei raportoitu, miten elämään tyytyväisyyttä tai kouluun sitoutumista arvioivat mittarit oli validoitu tai mukautettu Suomeen. Saman tutkimuksen masennusoireita arvioiva mittari oli puolestaan validoitu Suomessa. Kiurun ynnä muiden (2021) tutkimuksessa ei ollut raportoitu minkään käytetyn mittarin validointia.

Lappalaisen ynnä muiden (2021) tutkimuksessa masennusoirekysely oli validoitu, mutta elämään tyytyväisyyttä tai välttelyä arvioivien mittareiden validointia ei ollut raportoitu. Lappalaisen ynnä muiden (2023) tutkimuksessa kaikki käytetyt mittarit olivat validoituja (Liite 2).

Arvioitujen tutkimusten tilastoanalyysien luotettavuus vaihteli tyydyttävästä hyvään. Tilastomenetelmät on kuvattu hyvin, ja ne soveltuivat aineiston tilastolliseen käsittelyyn. Voimalaskelmat raportoitiin ainoastaan ensimmäisessä tutkimuksessa (Puolakanaho ym., 2019, Lappalainen ym., 2021, Kiuru ym., 2021, Hämäläinen ym., 2023), mutta siinä ei eritelty, mille vasteelle laskelma toteutettiin. Ryhmäkoot olivat suurempia kuin voimalaskelman mukaan vaadittu osallistujamäärä (20–30 osallistujaa), mutta silti vaikutukset jäivät parhaimmillaankin pieniksi kaikkien vasteiden osalta.

Kaikissa tutkimusartikkeleissa oli tehty hoitoaieanalyysit, mutta tutkimuksissa oli paljon keskeyttäneitä. Lappalaisen ym., (2023) tutkimuksessa pohdittiin, ettei ohjaus automaattisesti lisännyt menetelmään sitoutumista, vaikkakin sillä voitiin tukea menetelmän käyttöä. Kolmasosa osallistujista keskeytti vain muutaman etapin jälkeen, keskeyttäneisä oli erityisen paljon poikia.

Vain 75 prosenttia koe- ja vertailuryhmiin satunnaistetuista osallistujista sai riittävän määrän Nuorten Kompassi -interventiota (vähintään 30 % menetelmästä). Myös per-protocol-analyysit oli tehty sisältäen ne nuoret, jotka olivat suorittaneet interventiota riittävän määrän. Valtaosa tulosten raportoinneista perustui per-protocol-analyyseihin. Hoitoaieanalyysit on tehty kaikissa tutkimuksissa.

Harhattomuus tutkimuksissa on laadultaan hyvällä tasolla. Tutkimusasetelmana käytettiin satunnaistettua vertailukoetta. Ensimmäisen tutkimuksen (Puolakanaho ym., 2019, Lappalainen ym., 2021, Kiuru ym., 2021, Hämäläinen ym., 2023) kohdejoukko (n = 249) valittiin laajemman pitkittäistutkimuksen kohderyhmästä (N~800), joista satunnaistaminen kahteen koeryhmään ja vertailuryhmään toteutettiin kahdessa vaiheessa.

Ensin randomisoitiin saman verran tyttöjä ja poikia kahteen ryhmään: niihin, joilla on heikot opiskelutaidot ja niihin, joilla on tavallisesti kehittyneet opiskelutaidot. Seuraavaksi näistä ryhmistä randomisoitiin kahteen koeryhmään (iACTface, iACT) ja vertailuryhmään. Alkumittaus toteutettiin vasta satunnaistamisen jälkeen, mikä voi aiheuttaa harhaa. Taustatekijöiden tarkastelussa kuitenkin osoitettiin, etteivät ryhmät eronneet olennaisesti toisistaan näiden osalta eikä taustatekijöitä lisätty kovariaateiksi tilastomalleihin.

Toisessa tutkimuksessa (Lappalainen ym., 2023) kohdejoukkona (n = 348) olivat kaikki halukkaat 8. luokkalaiset nuoret 17 eri koulusta. Myös tässä tutkimuksessa alkumittaus tapahtui satunnaistamisen jälkeen.

Tutkimuksissa ei pohdittu tietovuodon mahdollisuutta. Kaikissa ryhmissä oli oppilaita samoista luokista ja kouluista, ja on mahdollista, että koeryhmistä on kulkenut tietoja menetelmän sisällöistä vertailuryhmään. Sokkouttamisesta oli raportoitu ainoastaan, että satunnaistamisen suoritti tutkimuksesta riippumaton tutkija tietokoneohjelman avulla.

Vaikuttavuustutkimuksien toistotarkkuuden arvioitiin olevan laadultaan hyvä. Laadunvarmennus tarkoitti käytännössä sitä, että koeryhmien valmentajille tarjottiin etukäteen vähintään 11 tuntia koulutusta Nuorten Kompassi -menetelmästä ja ACT-terapiasta sekä viikoittaisia ryhmäohjaustapaamisia. Ryhmäohjaustapaamisia tarjottiin kaikkiaan 10, kaksi tuntia kerrallaan. Näistä vähintään kahteen tapaamiseen oli pakollista osallistua (yhteensä neljä tuntia ohjausta).

Ryhmäohjaustapaamisten tarkoituksena oli taata, että kaikki valmentajat noudattivat menetelmän ohjeita sekä ratkaista mahdollisia ongelmatilanteita, joita valmentajat saattoivat menetelmässä kohdata. Menetelmälle on laadittu kattava manuaali ja kaikki valmentajat saivat 11 tuntia menetelmäkoulutusta sen toteuttamiseen. Laadunvarmennus sekä menetelmän tarjoajien eli valmentajien koulutustaso ja lukumäärä sekä sukupuolijakauma raportoitiin sekä artikkeleissa että manuaalissa tarkasti, mikä edesauttoi toistotarkkuutta.

Vaikuttavuustutkimusten yleistettävyys oli laadultaan tyydyttävä. Molemmissa tutkimuksissa oli paljon keskeyttäneitä jo satunnaistamisen jälkeen, ennen alkumittausta, mutta myös menetelmän aikana.

Keskeyttäneiden suuri määrä vaikeutti tulosten validointia ja yleistettävyyttä ikäryhmään, ja keskeyttäneiden määrä oli huomioitu tulosten yleistettävyyden pohdinnassa riittävästi. Keskeyttäneitä oli erityisen paljon pojissa, tytöt sitoutuivat tutkimukseen paremmin. Lisäksi tutkimuksissa havaittiin, että tutkimukseen sitoutuivat paremmin oppilaat, joiden vanhemmilla oli korkeakoulutus.

Tuloksia ei voi yleistää oppilaisiin, joiden vanhemmilla on matala koulutustaso. Huomionarvoista on myös, että löydökset ovat yleistettävissä 15–16-vuotiaisiin nuoriin erityisessä elämäntilanteessa eli kun he hakevat jatkokoulutukseen joko ammattikouluun tai lukioon. Tämä koskee erityisesti ammatinvalintaan liittyviä vasteita (Kiuru ym., 2021).

Tutkimuksissa oli käytetty ainoastaan ennen–jälkeen-mittauksia, jolloin ei voida myöskään arvioida tulosten pysyvyyttä pidemmällä aikavälillä. Kaikissa artikkeleissa on raportoitu mukaanottokriteerit. Poissulkukriteereitä ei ole ilmoitettu.

Suomalaiset vaikuttavuustutkimukset

Kiuru, N., Puolakanaho, A., Lappalainen, P., Keinonen, K., Mauno, S., Muotka, J. & Lappalainen, R. (2021). Effectiveness of a web-based acceptance- and commitment therapy program for adolescent career preparation: A randomized controlled trial. Journal of Vocational Behavior, 127, 103578. https://doi.org/10.1016/j.jvb.2021.103578.

Lappalainen, P., Lappalainen, R., Keinonen, K., Kaipainen, K., Puolakanaho, A., Muotka, J. & Kiuru, N. (2023). In the shadow of COVID-19: A randomized controlled online ACT trial promoting adolescent psychological flexibility and self-compassion. Journal of Contextual Behavioral Science, 27, 34–44. https://doi.org/10.1016/j.jcbs.2022.12.001.

Lappalainen, R., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Hirvonen, R., Eklund, K., Ahonen, T., Muotka, J. & Kiuru, N. (2021). The Youth Compass - the effectiveness of an online acceptance- and commitment therapy program to promote adolescent mental health: A randomized controlled trial. Journal of Contextual Behavioral Science, 20, 1–12. https://doi.org/10.1016/j.jcbs.2021.01.007.

Puolakanaho, A., Lappalainen, R., Lappalainen, P., Muotka, J., Hirvonen, R., Eklund, K., Ahonen, T. & Kiuru, N. (2019). Reducing stress and enhancing academic buoyancy among adolescents using a brief web-based program based on acceptance and commitment therapy: A randomized controlled trial. Journal of Youth and Adolescence, 48, 287–305. https://doi.org/10.1007/s10964-018-0973-8.

Hämäläinen T, Lappalainen, Puolakanaho A, Lappalainen R, Kiuru N. 2023. A guided online ACT intervention may increase psychological well-being and support school engagement in adolescents. Journal of Contextual Behavioral Science 27.

Pohjoismaiset vaikuttavuustutkimukset

Ei tutkimusta.

Suomalaiset implementointitutkimukset

Ei tutkimusta.

Muut kuin pohjoismaiset, korkean tulotason maiden vaikuttavuustutkimukset

Ei tutkimusta.

Muut kuin suomalaiset, pohjoismaiset implementointitutkimukset

Ei tutkimusta.

Suomalaiset muut kuin vaikuttavuus- ja implementointitutkimukset

Hämäläinen, T., Kaipainen, K., Keinonen, K., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Lappalainen, R. & Kiuru, N. (2022). The roles of adherence and usage activity in adolescents’ intervention gains during brief guided online intervention. Journal of Cognitive Psychotherapy: An International Quarterly. https://doi.org/10.1891/JCP-2021-0038.

Hämäläinen, T., Kaipainen, K., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Keinonen, K., Lappalainen, R. & Kiuru, N. (2021). Usage activity, perceived usefulness and satisfaction in a web-based acceptance and commitment therapy program among Finnish ninth-grade adolescents. Internet Interventions, 25, 100421. https://doi.org/10.1016/j.invent.2021.100421.

Puolakanaho, A., Kaipainen, K., Kiuru, N., Lappalainen, P., Keinonen, K. & Lappalainen, R. (2022). Digitaalisen Nuorten Kompassi plus hyvinvointimenetelmän soveltuvuus lukiolaisille. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI-Bulletin, 32(1), 45–64.

Armstrong, A. B., Morrison, K. L., & Twohig, M. P. (2013). A preliminary investigation of acceptance and commitment therapy for adolescent obsessive-compulsive disorder. Journal of Cognitive Psychotherapy, 27(2), 175–190. https://doi.org/10.1891/0889- 8391.27.2.175.

Biegel, G. M., Brown, K. W., Shapiro, S. L., & Schubert, C. M. (2009). Mindfulness-based stress reduction for the treatment of adolescent psychiatric outpatients: A randomized clinical trial. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 77(5), 855–866. https:// doi.org/10.1037/a0016241

Cuijpers, P. (2016). Meta-analyses in mental health research. A practical guide. Vrije Universiteit Amsterdam.

Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., De Looze, M., Roberts, C., & Barnekow, V. (2012). Social determinants of health and well-being among young people: HBSC international report from the 2009/2010 survey. Paris: World Health Organization

Davies K. S. (2011). Formulating the evidence based practice question: A review of the frameworks. Evidence based library and information practice, 6.2, 75–80.

Diener, E., Emmons, R. A., Larsen, R. J., & Griffin, S. (1985). The satisfaction with life scale. Journal of Personality Assessment, 49(1), 71–75. https://doi: 10.1207/s15327752jpa4901_13. PMID: 16367493

Dindo, L., Van Liew, J. R., & Arch, J. J. (2017). Acceptance and commitment therapy: a transdiagnostic behavioral intervention for mental health and medical conditions. Neurotherapeutics, 14 (3), 546–553. https://doi.org/10.1007/s13311-017-0521-3.

Elo, A., Leppänen, A., & Jahkola, A. (2003). Validity of a single-item measure of stress symptoms. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health, 29(6), 444–451. http://www.jstor.org/ stable/40967322

Francis, A. W. L., Dawson, D. L., & Golijani-Moghaddam, N. (2016). The development and validation of the comprehensive assessment of acceptance and commitment therapy processes (CompACT). Journal of Contextual Behavioral Science, 5(3), 134–145. https://doi.org/10.1016/j.jcbs.2016.05.003

Greco, L. A., Lambert, W., & Baer, R. A. (2008). Psychological inflexibility in childhood and adolescence: Development and evaluation of the avoidance and fusion questionnaire for youth. Psychological Assessment, 20(2), 93–102.

Hancock, K.M., Swain, J., Hainsworth, C.J., Dixon, A.L., Koo, S. & Munro, K. (2018). Acceptance and Commitment Therapy versus Cognitive Behavior Therapy for Children With Anxiety: Outcomes of a Randomized Controlled Trial. Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology, 47(2), 296-311. https://doi: 10.1080/15374416.2015.1110822.

Hayes, S. C., & Hofmann, S. G. (2017). The third wave of cognitive behavioral therapy and the rise of process-based care. World Psychiatry, 16(3), 245–246. https://doi.org/10.1002/wps.20442.

Hayes, S. C., Strosahl, K. D., & Wilson, K. G. (1999). Acceptance and commitment therapy: An experiential approach to behavior change. New York, NY: Guilford.

Hayes, L., Boyd, C.P. & Sewel, J. (2011). Accentance and commitment therapy for the treatment of adolescent depression: A pilot study in a psychiatric outpatient setting. Mindfulness, 2(2), 68-94 https://10.1007/s12671-011-0046-5

Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behaviour Research and Therapy, 44(1), 1–25. https://doi.org/10.1016/j.brat.2005.06.006

Hayes, S. C., Pistorello, J., & Levin, M. E. (2012). Acceptance and commitment therapy as a unified model of behavior change. The Counseling Psychologist, 40(7), 976–1002. https://doi.org/10. 1177/0011000012460836

Hofmann, S. G., & Hayes, S. C. (2019). The Future of Intervention Science: Process-Based Therapy. Clinical Psychological Science, 7(1), 37–50. https://doi.org/10.1177/2167702618772296

Hämäläinen, T., Kaipainen, K., Keinonen, K., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Lappalainen, R. & Kiuru, N. (2022). The roles of adherence and usage activity in adolescents’ intervention gains during brief guided online intervention. Journal of Cognitive Psychotherapy: An International Quarterly, 25:JCP-2021-0038.R1. Epub ahead of print. https://doi.org/10.1891/JCP-2021-0038.

Hämäläinen, T., Kaipainen, K., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Keinonen, K., Lappalainen, R. & Kiuru, N. (2021). Usage activity, perceived usefulness and satisfaction in a web-based acceptance and commitment therapy program among Finnish ninth-grade adolescents. Internet
Interventions, 25, 100421. https://doi.org/10.1016/j.invent.2021.100421.

Hämäläinen, T., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Lappalainen, R. & Kiuru, N. (2023). A guided online ACT intervention may increase psychological well-being and support school engagement in adolescents. Journal of Contextual Behavioral Science, 27, 152–159. https://doi.org/10.1016/j.jcbs.2023.02.002.

Keinonen, K., Puolakanaho, A., Lappalainen, P., Lappalainen, R., & Kiuru, N. (2021). Developmental trajectories of experiential avoidance and depressive symptoms and association to health behaviors among adolescents during brief guided online acceptance and commitment therapy.
Journal of Contextual Behavioral Science, 22, 24-31. https://doi.org/10.1016/j.jcbs.2021.08.002

Kieling, C., Baker-Henningham, H., Belfer, M., Conti, G., Ertem, I., Omigbodun, O., et al. (2011). Child and adolescent mental health worldwide: Evidence for action. Lancet, 22, 1515–1525. https://doi: 10.1016/S0140-6736(11)60827-1.

Kiuru, N., Puolakanaho, A., Lappalainen, P., Keinonen, K., Mauno, S., Muotka, J. & Lappalainen, R. (2021). Effectiveness of a web-based acceptance- and commitment therapy program for adolescent career preparation: A randomized controlled trial. Journal of Vocational Behavior, 127, 103578. https://doi.org/10.1016/j.jvb.2021.103578.

Kraemer, H. C. & Kupfer, D. J. (2006). Size of treatment effects and their importance to clinical research and practice. Biological Psychiatry, 59, 990–996.

Koivisto, P., Vinokur, A. D., & Vuori, J. (2011). Effects of career choice intervention on components of career preparation. The Career Development Quarterly, 59(4), 345–366. https://doi.org/10.1002/j.2161-0045.2011.tb00074.x.

Kämppi, K., Välimaa, R., Ojala, K., Tynjälä, J., Hapasalo, I. & Kannas, L. (2012). Koulukokemusten kansainvälistä vertailua 2010 sekä muutokset Suomessa ja Pohjoismaissa 1994-2010: WHO-Koululaistutkimus (HBSC-Study). Opetushallitus, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen seurantaraportit; 2012, 8.

Lappalainen, P., Lappalainen, R., Keinonen, K., Kaipainen, K., Puolakanaho, A., Muotka, J. & Kiuru, N. (2023). In the shadow of COVID-19: A randomized controlled online ACT trial promoting adolescent psychological flexibility and self-compassion. Journal of Contextual Behavioral Science, 27, 34–44. https://doi.org/10.1016/j.jcbs.2022.12.001.

Lappalainen, R., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Hirvonen, R., Eklund, K., Ahonen, T., Muotka, J. Kiuru, N. (2021). The Youth Compass - the effectiveness of an online acceptance- and commitment therapy program to promote adolescent mental health: A randomized controlled trial. Journal of Contextual Behavioral Science, 20, 1–12. https://doi.org/10.1016/j.jcbs.2021.01.007.

Laupacis, A., Sackett, D. L. & Roberts, R. S. (1988). An assessment of clinically useful measures of the consequences of treatment. The New England Journal of Medicine, 318, 1728–1733.

Liinamaa, S., Taulavuori, M., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Lappalainen, R., & Kiuru, N. (2022). The role of psychological inflexibility in adolescent satisfaction with the educational track and school dropout intentions. Journal of Contextual Behavioral Science, 24, 141-148. https://doi.org/10.1016/j.jcbs.2022.05.003

Livheim, F., Hayes, L., Ghaderi, A., Magnusdottir, T., Högfeldt, A., Rowse, J., Turner, S., Hayes, S. C. & Tengström, A. (2015). The Effectiveness of Acceptance and Commitment Therapy for Adolescent Mental Health: Swedish and Australian Pilot Outcomes. Journal of Child and Family Studies, 24, 1016-1030. https://doi.org/10.1007/s10826-014-9912-9

Luoma, J. B., Kohlenberg, B. S., Hayes, S. C., Bunting, K., & Rye, A. K. (2008). Reducing self-stigma in substance abuse through acceptance and commitment therapy: Model, manual development, and pilot outcomes. Addiction Research & Theory, 16(2), 149–165. https://doi.org/10.1080/16066350701850295

Martin, A. J., & Marsh, H. (2009). Academic resilience and academic buoyancy: multidimensional and hierarchical conceptual framing of causes, correlates and cognate constructs. Oxford Review of Education, 35, 353–370. https://doi.org/10.1080/ 03054980902934639.

Marteau, T. M., & Bekker, H. (1992). The development of a six-item short-form of the state scale of the Spielberger State-Trait Anxiety Inventory (STAI). British Journal of Clinical Psychology, 31(3), 301–306. https://doi.org/10.1111/j.2044-8260.1992.tb00997.x

Martin, A. J., & Marsh, H. W. (2008). Academic buoyancy: Towards an understanding of students’ everyday academic resilience. Journal of School Psychology, 46, 53–83. https://doi.org/10. 1016/j.jsp.2007.01.002.

Nuorisobarometri 2017. Opin polut ja pientareet. Nuorisoparometri 2017. [Educational paths. Youth Barometer]. https://tietoanuorista.fi/ nuorisobarometri/nuorisobarometri-2017/

Patel, V., Flisher, A. J., Hetrick, S., & McCorry, P. (2007). Mental health of young people A global public-health challenge. Lancet, 369, 1302–1313. https://doi: 10.1016/S0140-6736(07)60368-7.

Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12.

Polanczyk, G.V., Salum, G.A., Sugaya, L.S., Caye, A., Rohde, L.A. Annual research review: A meta- analysis of the worldwide prevalence of mental disorders in children and adolescents. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 56(3):345-65. https://doi: 10.1111/jcpp.12381. Epub 2015 Feb PMID: 25649325.

Puolakanaho, A., Lappalainen, P., Kaipainen, K., Keinonen, K., Lappalainen, R., Kiuru, N. (2023). Nuorten Kompassi -hyvinvointimenetelmä: Opas nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Niilo Mäki Instituutti.

Puolakanaho, A., Kaipainen, K., Kiuru, N., Lappalainen, P., Keinonen, K. & Lappalainen, R. (2022). Digitaalisen Nuorten Kompassi plus -hyvinvointimenetelmän soveltuvuus lukiolaisille. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI-Bulletin, 32(1), 45–64.

Puolakanaho, A., Lappalainen, R., Lappalainen, P., Muotka, J., Hirvonen, R., Eklund, K., Ahonen, T. & Kiuru, N. (2019). Reducing stress and enhancing academic buoyancy among adolescents using a brief web-based program based on acceptance and commitment therapy: A randomized controlled trial. Journal of Youth and Adolescence, 48, 287–305. https://doi.org/10.1007/s10964-018-0973-8.

Raes, F., Pommier, E., Neff, K. D., & Van Gucht, D. (2011). Construction and factorial validation of a short form of the self-compassion scale. Clinical Psychology & Psychotherapy, 18, 250–255. https://doi: 10.1002/cpp.702.

Salokangas, R.K., Poutanen, O. & Stengård, E. (1995). Screening for depression in primary care. Development and validation of the Depression Scale, a screening instrument for depression. ACTA Psychiatrica Scandinavica, 92(1), 10-16. https://doi: 10.1111/j.1600-0447.1995.tb09536.x

Spielberger, C. D., Gorsuch, R. L., Lushene, R., Vagg, P. R., & Jacobs, G. A. (1983). Manual for the state-trait anxiety inventory. Consulting Psychologists Press, Palo Alto.

Taylor, K. M., & Betz, N. E. (1983). Applications of self-efficacy theory to the understanding and treatment of career indecision. Journal of Vocational Behavior, 22, 63–81. https://doi.org/10.1016/0001-8791(83)90006-4.

THL (2019 ja 2021a) Suomalainen kouluterveyskysely. Tilastoraportit kouluterveyskyselyistä vuosilta 2019 ja 2021. https:// sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1

THL (2021b). Nuorten mielenterveyshäiriöt. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot