Perhekoulu POP

Alun perin Perhekoulu kehitettiin ylivilkkaiden leikki-ikäisten lasten vanhemmille. Tällä hetkellä Perhekoulua toteutetaan 3–6-vuotiaiden lasten perheille, joissa lapsella on haastavaa käytöstä. Diagnoosia ei tarvita. Perhekoulua ja sen sisältämiä lapsen myönteisen tukemisen keinoja voidaan soveltaa myös alakouluikäisiin lapsiin. Menetelmä soveltuu joiltakin osin myös yläkouluikäisten ja heidän perheidensä ohjaukseen sekä heidän kanssaan toimivien ammattilaisten käytettäväksi. Kohderyhminä ovat sekä lapset että vanhemmat.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön ominaispiirteitä ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Monilla lapsilla on lisäksi uhmakasta, joskus aggressiivistakin käytöstä. Kaikki lapset käyttäytyvät tällä tavoin toisinaan, mutta haastavasti käyttäytyvillä lapsilla tällaista käytöstä esiintyy tavallista enemmän ja useammin. Jopa viidellä prosentilla kouluikäisistä lapsista on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Pojilla tämä on kolme kertaa yleisempää kuin tytöillä. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on neurobiologinen häiriö. Perinnölliset tekijät vaikuttavat lasten häiriöalttiuteen. Ympäristötekijöillä on puolestaan vaikutusta siihen, kuinka voimakkaina tai lievinä oireet tulevat esille. Haastavasti käyttäytyvillä lapsilla on suuri riski joutua kielteiseen vuorovaikutukseen vanhempiensa, opettajien ja ikätovereiden kanssa. Tämä saa heidät tuntemaan tyytymättömyyttä itseään kohtaan ja vaikuttaa osaltaan heidän käyttäytymiseensä.

Perhekoulun tavoitteena on tarjota keinoja ja tukea vanhemmille, joille lapsen käytöksen ongelmat tuottavat haasteita kasvatuksessa. Ohjelmassa vahvistetaan vanhemman taitoja toimia lapsen kanssa ja lisätään ymmärrystä lapsen käytöksestä. Tavoitteena on myös vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä myönteistä vuorovaikutussuhdetta ja tukea lasta sekä suoraan että vanhemman kautta oman käyttäytymisensä parempaan hallintaan. Tärkeänä yleisenä päämääränä on tukea vanhemman itseluottamusta omassa vanhemmuudessaan. Ohjelmassa vanhemmat ja heidän kauttaan lapsen lähiverkosto saavat käyttöönsä arjen hallinnan ja lapsen myönteisen tukemisen työkaluja. Vanhemmille jaetaan myös tietoa neuropsykiatrisista häiriöistä, niiden vaikutuksista arkeen ja perheen elämään sekä tietoa hoitomuodoista. Lisäksi tavoitteena on vastata vanhempia askarruttaviin kysymyksiin. Lapset puolestaan saavat ohjelmassa yksilö- ja ryhmämuotoista tukea. Lisäksi heidän itsesäätelytaitonsa kehittyvät.

Ensi- tai toissijaisia vasteita ei ole määritelty erikseen, mutta seuraavat tavoitteet tunnistetaan:

• Lapsen toivottu käytös lisääntyy.
• Vanhemman kyky havaita lapsen toivottua käytöstä lisääntyy.
• Arjen sujuvuus lisääntyy.
• Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus paranee.
• Kodin myönteinen ilmapiiri vahvistuu.
• Vanhemman keinojen, oman käytöksen tunnistamisen ja hallinnan tunteen lisääntyessä kasvatusväkivallan riski pienenee.
• Ongelmien kasautuminen ja vaikeutuminen vähenee varhaisen tuen myötä.
• Erikoissairaanhoidon tarve vähenee osallistuneilla lapsilla ja perheillä.
• Vanhemman työssä jaksaminen paranee.
• Ammattilaisten varmuus kohdata haastavasti käyttäytyviä lapsia ja heidän vanhempiaan lisääntyy ja työmotivaatio paranee.
• Vaikutusten myötä syntyy hyviä käytäntöjä.

Perhekoulu perustuu kognitiivis- ja käyttäytymisterapeuttisten menetelmien periaatteisiin ja sosiaalisen oppimisen teoriaan. Kognitiivisilla ja käyttäytymisterapian menetelmillä voidaan saada aikaan muutosta ajattelussa, tunteissa sekä käyttäytymisessä. Terapia on tavoitteellista ja jäsenneltyä sekä tiiviiseen yhteistyöhön perustuvaa. Lisäksi ohjelmassa hyödynnetään sosiaalisen oppimisen teoriaa. Kognitiivinen käyttäytymisterapia perustuu oletukseen, että tunteet ja toiminta ovat ajatusten ja uskomusten seurausta, ja niihin vaikuttamalla voidaan saada aikaan muutos ajattelussa ja tunteissa (Beck, 1979; Dozois ym., 2019).

Sosiaalisen oppimisen teorian (Bandura, 1977) mukaan kun lapsi oppii havaitsemalla, on oppimisprosessista erotettavissa neljä osaprosessia, joita ovat tarkkaavaisuus, säilyttäminen, suorittaminen eli opitun reaktion tuottaminen sekä motivaatio. Tarkkaavaisuudella, säilyttämisellä ja suorittamisella tarkoitetaan sitä, että ihmiset oppivat erityisesti malleista, kuten vanhempien näyttämästä esimerkistä ja riippuu havainnoitsijan, eli tämän menetelmän kontekstissa lapsen, kyvystä huomioida, muistaa ja jäljitellä havaittua toimintaa. Sosiaalisen oppimisen teoriassa motivaatio tarkoittaa sitä, että oppiminen ei aina vaadi välitöntä palkintoa tai rangaistusta, vaan oppimista voi tapahtua myös tarkkailemalla, millaisia seurauksia muut saavat toiminnastaan.

Keskeisinä elementteinä Perhekoulussa yhdistetään teoriatietoa, kuten tapaamiskertojen teemasisältöä ja psykoedukaatiota, käytännön harjoittelua ja vertaistukea sekä harjoitellaan taitoja kotitehtävien avulla. Keskeistä on saada vahvistusta onnistumisille ja hyväksi havaituille keinoille asiantuntijaohjaajan lisäksi vertaisvanhemmilta. Perhekoulussa tavataan myös perheen lähiverkostoa sekä varhaiskasvatuksen henkilökuntaa, jolloin on mahdollista, että keinojen vaikutus siirtyy myös lapsen lähiympäristöön.

Perhekoulu perustuu Preschool Overactivity Programme (POP) -kuntoutusmenetelmään. Menetelmä on muokattu suomalaiseen kontekstiin Sandbergin, Santasen, Janssonin ja Lauhaluoman toimesta vuonna 1999, ja menetelmää on kehitetty sittemmin. Menetelmän struktuuria ja aikatauluvaatimuksia on kevennetty, ja vanhemmat hakeutuvat nykyään itse menetelmän pariin, eikä lähetettä tarvita. Perhekoulu on nykyisin myös suunnattu vanhemmille tai huoltajille toisin kuin menetelmän alkuaikoina, jolloin vain äidit osallistuivat ohjelmaan. Lisäksi menetelmässä käytettyjä käsitteitä on päivitetty nykytiedon mukaisiksi. Sitä, miten menetelmä on muokattu suomalaiseen kontekstiin, ei ole tarkemmin kuvattu.

Vanhempainryhmää pitää ohjaaja, joka on taustakoulutukseltaan terveydenhuollon, sosiaalialan tai kasvatusalan ammattihenkilö. Hän on käynyt Barnavårdsföreningenin Perhekoulun menetelmäkoulutuksen sekä saanut perehdytyksen vanhempainryhmän ohjaamiseen. Menetelmäkoulutuksen voi käydä kahdella tavalla. Ohjaajaksi lapsiryhmään voi kouluttautua olemalla lapsiryhmässä yhden lapsen ohjaajana ja osallistumalla teoriaosuuksiin, joissa käydään läpi menetelmän käsikirjaa ja tehtäviä. Kouluttaja seuraa ohjaajia lapsiryhmässä peililasin kautta ja antaa tilannekohtaista ohjausta korvanappien kautta. Vanhempien ryhmän ohjaajaksi kouluttautuminen vaatii edellämainitun lisäksi osallistumista vanhempien ryhmään tarkkailijana. Toinen tapa suorittaa menetelmäkoulutus on verkkokoulutus, jossa käydään läpi samat teoriaosuudet ja tehtävät, mutta konkreettinen harjoittelu suoritetaan omalla työpaikalla. Tähän koulutukseen voivat osallistua lasten ja perheiden kanssa toimivat ammattihenkilöt, joiden on mahdollista suorittaa harjoittelu omassa toimintaympäristössään. Koulutustapaamisissa käydään myös konsultatiivisia keskusteluita. Ohjaajien kouluttajana toimii Barnavårdsföreningenin työntekijä.

Ennen Perhekoulun aloitusta perheet ja ohjaajakoulutukseen haluavat ilmoittautuvat kotipesälle, ja heidät asetetaan jonoon ilmoittautumisjärjestyksessä. Kun Perhekoulu on alkamassa, vanhemmille tehdään alkuhaastattelu ja -arvio, ja lapsen kanssa pidetään tutustumiskäynti. Haastattelussa vanhemmat kertovat tuen tarpeistaan, lapsensa käyttäytymisestä sekä odotuksistaan menetelmään osallistumisen suhteen, ja he saavat tietoa Perhekoulun prosessista ja aikataulusta. Vanhemmat täyttävät alkuarviolomakkeen, joka kartoittaa perheen arjen sujuvuutta ja haasteita. Jokaiselle lapselle järjestetään oma erillinen tutustumiskäynti Perhekoulun tiloihin, joissa tutustutaan myös päiväohjelmaan ja sääntöihin.

Samanaikaiset vanhempien ja lasten ryhmät kokoontuvat kerran viikossa kymmenen viikon ajan.

• Lasten ryhmä sisältää: kouluttajat (1–2), ohjaajat (6–7) ja lapset (5)
• Vanhempien ryhmä sisältää: ohjaaja (1), tarkkailija (1) ja vanhemmat (5–10)

Lisäksi lähi- ja verkkoryhminä pelkästään vanhemmille suunnatut koulutukselliset ryhmät tapaavat kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Ryhmiä järjestetään sekä suomeksi että ruotsiksi.

Perhekoulupäivinä ohjaajien päivä alkaa klo 8.45 ja päättyy klo 15.30. Päivä alkaa sillä, että ohjaajat käyvät yhdessä läpi kuhunkin päivään liittyvän teeman Perhekoulun käsikirjasta. Perheille päivän ajankohta on klo 10–14, ja heidän saavuttuaan lapset haetaan yksitellen omaan ryhmäänsä, jossa jokaisella lapsella on oma ohjaaja. Ohjaajat harjoittelevat päivän aikana Perhekoulun käsikirjasta oppimiaan keinoja käytännössä lasten kanssa.

Lasten kasvatuksellisessa ryhmässä lapset harjoittelevat itsesäätelytaitoja toiminnallisissa tuokioissa ohjaajien avustuksella. Lastenryhmän kouluttaja ohjaa lastenohjaajia sekä ryhmänä että yksilöllisesti peililasia ja korvakuulokkeita hyödyntäen. Samaan aikaan vanhemmat kokoontuvat omaan ryhmäänsä keskustelemaan arkeen ja vanhemmuuteen liittyvistä kokemuksistaan ja ajatuksistaan sekä käymään läpi uuden teeman Perhekoulun käsikirjasta. Vanhemmat saavat joka kerta uuden vuorovaikutukseen liittyvän kotitehtävän, joka toteutetaan seuraavan viikon aikana. Vanhempien ryhmä sisältää koulutuksellisen osuuden, harjoittelua ja vertaistuellisia keskusteluja.

Jokaisella Perhekoulun tapaamiskerralla on oma teemansa:

Jokaisen perhekoulupäivän päätteeksi ohjaajat kokoontuvat lastenryhmän ja vanhempainryhmän kouluttajien kanssa raportoimaan päivästä lapsikohtaisesti. Viimeisellä kerralla vanhemmat saavat diplomit, lapset kotiin ryhmän aikana tekemänsä päiväkirjat ja ohjaajat todistuksen suoritetusta Perhekoulu POP -ohjaajakoulutuksesta. Vanhemmilta ja ohjaajilta kerätään myös kirjalliset palautteet.

Perhekoulun puolivälissä järjestetään verkostoilta, johon perhe voi kutsua esimerkiksi isovanhempia tai päivähoidon työntekijöitä. Verkostoille kerrotaan Perhekoulun ideasta ja keinoista, joita he voivat hyödyntää lapsen ja vanhempien tukemisessa.

Perhekoulun päättyessä lastenryhmän kouluttaja laatii kirjallisen yhteenvedon lapsen toiminnasta lastenryhmässä. Yhteenveto käydään vanhempien kanssa läpi, ja tarvittaessa heille suositellaan jatkotoimia, kuten yksilöllistä perheohjausta. Kouluttaja voi myös tehdä konsultaatiokäynnin lapsen päivähoitoon perheen ja hoidon henkilökunnan toiveesta.

Kolme kuukautta Perhekoulun päättymisen jälkeen järjestetään seurantatapaaminen, jossa käydään läpi kuulumiset ja vanhempien täyttämä seurantalomake. Lomakkeessa arvioidaan muun muassa lapsen toimintaa, Perhekoulun keinojen hyödyllisyyttä ja vanhemmuuden kokemusta. Lomakkeen tietoja verrataan alkuarviolomakkeeseen, ja tarvittaessa perheille suositellaan yksilöllisiä jatkotapaamisia.

Ryhmätapaamiskerroilla ohjaajat johdattavat keskustelua kunkin tapaamiskerran aiheeseen lyhyen puheenvuoron, kysymysten tai kommenttien avulla. Jokaisen tapaamiskerran jälkeen vanhemmat saavat kotitehtävän lapsensa kanssa tehtäväksi. Kotitehtävistä käydään ryhmäkeskustelua seuraavalla tapaamiskerralla. Ryhmäkeskusteluiden lisäksi vanhempien ryhmässä käytetään toiminnallisia menetelmiä, kuten symbolityöskentelyä, draamaa ja tilanneanalyysiä.

Ohjaajakoulutus sisältää Perhekoulun käsikirjan. 

Perhekoulun käsikirja toimii käytännön oppaana vanhemmille. Kirjassa kerrataan ohjelman teoreettisena pohjana ja käytännön sisältönä olevia asioita, joita ryhmäkokoontumisissa käsitellään. Vanhemmat saavat pitää käsikirjan ohjelman päätyttyä. Kirja tarjoaa lisätietoa aiheesta kaikille, joilla on lähipiirissään haastavasti käyttäytyvä lapsi. Käsikirjasta on suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen versio.Viimeisellä kerralla vanhemmat saavat diplomit, ja lapset saavat kotiin ryhmän aikana tekemänsä päiväkirjat.  

Koulutus on maksullinen. Kuluja syntyy asiantuntijoiden palkkakustannuksista, toimitilojen vuokrasta, materiaalien painattamisesta, suunnittelusta sekä työstämisestä. Lisäksi kuluja aiheuttavat asiantuntijoiden palkat, viestintä sekä lähiryhmien lämpimät lounaat ja muut tarjoilut. Vanhemmille ohjelmaan osallistuminen käsikirjoineen ja tarjoiluineen on maksutonta.

Kohderyhmää tiedotetaan menetelmästä eri kanavien kautta, jotta kaikilla kohderyhmään kuuluvilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus osallistua. Määriteltyä protokollaa kohderyhmän rekrytoimiseen ei kuitenkaan ole. Osallistujat haastatellaan sopivuuden varmistamiseksi.

Perhekoulu-ohjaajaksi voi kouluttautua kasvatus-, sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilainen tai opiskelija.

Suomessa kehitettyä Perhekoulua tarjoaa Barnavårdsföreningen pääkaupunkiseudulla. Perhekouluja ovat järjestäneet sovellettuina muun muassa seurakunnat, järjestöt sekä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot. Perhekoulu POP -menetelmäkoulutusta järjestetään lapsiryhmän yhteydessä lähikoulutuksena sekä erillisinä verkkokoulutuksina. Verkkokoulutuksissa ei ole lapsiryhmää, joiden kanssa ohjaajat harjoittelevat keinoja käytännössä, vaan heidän harjoittelunsa tapahtuu koulutuskertojen välillä omassa työssä lasten kanssa.

Ohjaajakoulutukseen voi osallistua ammattilainen, jolla on sosiaali-, terveydenhuolto-, varhaiskasvatus- ja opetusalan koulutus, tai alan opiskelija. Koulutuksen laajuus on kolme opintopistettä, ja se antaa valmiudet työskennellä haastavasti käyttäytyvien lasten ja heidän perheidensä parissa. Koulutus yhdistää teoriatiedon suoraan käytännön harjoitteluun, ja toiminnan pohjana käytetään Perhekoulun käsikirjaa.

Ennen Perhekoulun alkamista järjestetään ohjaajien perehdytyspäivä, jossa he saavat tietoa Perhekoulun taustasta, motiiveista ja periaatteista sekä päiväohjelmasta ja ohjaajien rooleista lapsiryhmässä. Perehdytyksessä käsitellään myös tarvittavaa tekniikkaa, ja osallistujille jaetaan koulutusmateriaali. Koulutukseen hakeutuva sitoutuu olemaan mukana yhteensä 11 päivää. Jokaisen Perhekoulun tapaamiskerran päätteeksi ohjaajakoulutukseen osallistuneet arvioivat lasten toiminnan lisäksi omaa toimintaansa ohjaajana esimerkiksi sen kautta, miten oma käytös, aktiivisuus ja reagointi ovat vaikuttaneet lapsen käytökseen.

Vanhempien ryhmän ohjaajaksi kouluttautuva osallistuu ensin ohjaajakoulutukseen lastenryhmässä. Tämän jälkeen hän osallistuu toisen (yleensä seuraavan) Perhekoulu-ryhmän vanhempainryhmään tarkkailijan roolissa. Perhekoulun päätteeksi ohjaajat täyttävät strukturoidun palautelomakkeen, jossa arvioidaan esimerkiksi, miten he kokevat pystyvänsä jatkossa hyödyntämään oppimaansa taitotietoa omassa työssään ja mitkä keinot he kokevat hyödyllisimmiksi.

Perhekoulu-ohjaajan tulee olla sosiaali- tai terveysalan ammattilainen, hänellä tulee olla Perhekoulun menetelmäkoulutus. Menetelmäkoulutuksessa olleet sote- ja kasvatusalan ammattilaiset saavat todistuksen suoritetusta menetelmäkoulutuksesta, joka antaa valmiuksia kohdata haastavasti käyttäytyviä lapsia perheineen omassa työssään ja antaa oikeuden käyttää menetelmää. Vanhempainryhmän ohjaajaksi pätevöityminen vaatii lisäksi osallistumisen vanhempien ryhmään tarkkailijana.

Tällä hetkellä kotipesällä ei ole resurssia tarjota tukea käyttöönottoalueille, jotka aikovat ottaa käyttöön Perhekoulun.

Jokaisen vanhempainryhmäkerran jälkeen tarkkailija ja vanhempainryhmän kouluttaja käyvät läpi huomioita ryhmästä, sen dynamiikasta ja vanhempien prosessista. Lisäksi tarjotaan työnohjauksellista konsultaatiota ryhmien järjestämistä varten jatkossa. Ennen Perhekoulun alkua ohjaajille järjestetään perehdytyspäivä.

Perhekoulun päätteeksi ohjaajat täyttävät strukturoidun palautelomakkeen, jossa kysytään esimerkiksi, miten he kokevat pystyvänsä jatkossa hyödyntämään oppimaansa taitotietoa omassa työssään ja mitkä keinot he kokevat hyödyllisimmiksi. Kotipesältä saadun tiedon mukaan menetelmän käyttöä ei tällä hetkellä pystytä seuraamaan systemaattisesti, mutta sitä halutaan kehittää ja siihen haetaan resursseja.

Tällä hetkellä kotipesällä ei ole mahdollisuutta menetelmäkoulutuksen saaneiden ohjaajien menetelmänkäytön seurantaan. Kotipesän mukaan suunnitteilla on järjestää säännöllisesti ryhmätapaamisia, joissa on myös konsultaatiomahdollisuus.  

Mittaamisen luotettavuus oli erittäin hyvällä tasolla. Mittarit (PACS ja SDQ) olivat validoituja, ja tutkimuksessa niille tehtiin vielä erillinen monimuuttuja-analyysi arvioimaan mittareiden konsistenssia ja korrelaatiota. Tulokset vahvistivat mittareiden luotettavuutta. Tutkimuksen ansiona oli myös se, että siinä käytettiin useampia informantteja, sekä vanhempi että opettajia.

Tilastoanalyysien luotettavuus arvioitiin tyydyttävän ja hyvän välimaastoon. Tutkimuksessa ei ollut tehty voimalaskelmia ja ryhmät olivat pieniä ja erikokoisia. Keskeyttäneitä ei tutkimuksessa juurikaan ollut. Seurantamittauksen vastausprosentti oli 61 prosenttia, havaintojen puuttumista ei huomioitu tai analysoitu. Aineistomenetelmät olivat kuitenkin aineistoon sopivia (MANOVA ja ANOVA).

Tutkimusasetelma oli havainnoiva, eikä osallistujia satunnaistettu ryhmiin. Ryhmien samankaltaisuus huomioitiin sukupuolen ja iän suhteen alkumittauksessa. Vertailuryhmällä oli erikoissairaanhoidollinen hoitokontakti, mutta heille ei tarjottu Perhekoulu POP -menetelmää tai muuta psykologista hoitoa. Ryhmiin osallistuneet valittiin mukaanottokriteerien pohjalta, vertailuryhmän osallistujat rekrytoitiin HUSin oppimisvaikeuksiin ja kehityshäiriöihin erikoistuneesta yksiköstä. Harhattomuus luokiteltiin tasolle tyydyttävä.

Toistotarkkuuden luotettavuus asettui tasolle hyvä. Toteuttajat koulutettiin menetelmään, ja heille tarjottiin menetelmän käsikirja. Laadunvarmistusmenettelyjä ei ollut. Toistotarkkuuden oletetaan kuitenkin pysyneen hyvänä pienen otoskoon vuoksi.

Tutkimuksen yleistettävyys ja sovellettavuus ovat tyydyttävän ja hyvän välimaastossa. Tutkimus oli ensimmäinen arviointi Perhekoulusta Suomessa, ja se perustuu vakiomuotoiseen Perhekoulu POP -ohjelmaan. Ohjelma toteutui suunnitellusti, ja vaikuttavuus (efektikoot) oli suurta vanhempien kokemana. Tuloksia tukevat myös opettajien havainnot. Hyvää oli myös se, että tutkimuksessa ilmoitettiin mukaanottokriteerit ja osallistujia seurattiin vuoden ajan tutkimuksen alkamisesta.

Tutkimusaineisto oli kuitenkin jossain määrin valikoitunut (haastavasti käyttäytyvät lapset ja motivoituneet vanhemmat), ja joitakin olennaisia taustatekijöitä, kuten vanhempien koulutus- ja tulotasoja, ei raportoitu kattavasti. Seurannassa tutkittiin vain koeryhmän osallistujat. Satunnaistamisen, suuremman otoskoon ja kontrolliryhmän seurantatietojen puute rajoittavat vaikuttavuustiedon yleistämistä.

Tutkimuksen otosjoukko edustaa kuitenkin hyvin sitä kohderyhmää, johon vaikutukset on tarkoitus yleistää suomalaisessa kontekstissa. Tutkimus osoittaa, että Perhekoulu POP toimii pienellä ja motivoituneella kohderyhmällä, eli käytännön merkitys vaikuttaa myönteiseltä, vaikka otosjoukko oli melko pieni.

Suomalaiset vaikuttavuustutkimukset

Salmi, E. (2008). The family school: The impact of a group training programme on overactive hard-to-manage preschool children and their parents. Åbo Akademi University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-765-426-5.

Muut tutkimukset

Palomäki, E. (2003). Ryhmämuotoisen lyhytintervention vaikutus leikki-ikäisten lasten käyttäytymisvaikutuksiin: Perhekoulu POP (Preschool Overactivity Programme). Lisensiaatintyö, Helsingin yliopisto.

Bandura, A. (1977). Social learning theory. Englewood Cliffs.

Barton, J. (1999). Hyperactive children: a practical guide for parents. Child & Family Trust.

Beck, A. R. (1979). Cognitive therapy and the Emotional Disorders. Penguin.

Cohen, J. (1988). Statistical power analyses for the behavioural sciences (2. painos). Lawrence Erlbaum Associates.

Cuijpers, P. (2016). Meta-analyses in mental health research. A practical guide. Vrije Universiteit Amsterdam.

Davies, K. S. (2011). Formulating the evidence-based practice question: A review of the frameworks. Evidence based library and information practice, 6(2), 75–80. https://doi.org/10.18438/B8WS5N.

Dozois, D. J. A., Dobson, K. S. & Rnic, K. (2019). Historical and philosophical bases of the cognitive-behavioral therapies. Teoksessa K. S. Dobson & D. J. A. Dozois (Toim.), Handbook of cognitive-behavioral therapies (4. painos, s. 3–31). The Guilford Press.Goodman, R. (1997). The Strengths and Difficulties Questionnaire: a research note. Journal of child psychology and psychiatry, 38(5), 581–586. https://psycnet.apa.org/doi/10.1111/j.1469-7610.1997.tb01545.x.

Kraemer, H. C. & Kupfer, D. J. (2006). Size of treatment effects and their importance to clinical research and practice. Biological Psychiatry, 59, 990–996. https://doi.org/10.1016/j.biopsych.2005.09.014.

Kuosmanen, M., Kurkio, N., Mahlberg, N., Ruoho-Pettersson, T. & Serenius-Sirve, S. (toim). 2008. Perhekoulun käsikirja. Käytännön opas vanhemmille. Barnavårdsföreningen i Finland rf. Waasa graphics Oy.

Laupacis, A., Sackett, D. L. & Roberts, R. S. (1988). An assessment of clinically useful measures of the consequences of treatment. The New England Journal of Medicine, 318, 1728–1733. https://doi.org/10.1056/nejm198806303182605.

Merikukka, M., Backman, H., Heikkilä, L. & Kurki, M. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuus – Opas näytön systemaattiseen arviointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2025:1.

Page, M. J., McKenzie, J. E., Bossuyt, P. M., Boutron, I., Hoffmann, T. C., Mulrow, C. D., … Moher, D. (2021). The PRISMA 2020 statement: an updated guideline for reporting systematic reviews. BMJ (Clinical research ed.), 372, n71. https://doi.org/10.1136/bmj.n71.

Palomäki, E. (2003). Ryhmämuotoisen lyhytintervention vaikutus leikki-ikäisten lasten käyttäytymisvaikutuksiin: Perhekoulu POP (Preschool Overactivity Programme). Lisensiaatintyö, Helsingin yliopisto.

Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12.

Salmi, E. (2008). The family school: The impact of a group training programme on overactive hard-to-manage preschool children and their parents. Åbo Akademi University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-765-426-5.

Sandberg, S., Santanen, S., Jansson, A., Lauhaluoma, H. & Rinne, O. (toim.) (1999). Perhekoulun käsikirja. Käytännön opas vanhemmille. Suomen Lastenhoitoyhdistys.

Taylor, E. & Schachar, R. (1993). The PACS interview. Translated into Finnish (1999) by K. Castrén.