Trappan – Portaat
Yhteenveto
Mistä menetelmässä on kyse?
Trappan-menetelmän tavoitteena on tukea 4–18-vuotiaita lapsia, jotka ovat kokeneet perhe- tai lähisuhdeväkivaltaa. Menetelmä koostuu työntekijän ja lapsen välisistä kahdenkeskisistä keskusteluista, joiden tavoitteena on auttaa lasta sanoittamaan ja ymmärtämään väkivaltakokemusta.
Sitä voivat hyödyntää työntekijät, jotka tapaavat perheväkivaltaa kohdanneita lapsia ja nuoria.
Menetelmä on kuvattu ja teoreettisesti perusteltu
Trappan saa menetelmäarvion 1/5 eli ohjelma on hyvin kuvattu ja teoreettisesti perusteltu. Menetelmästä ei ole vaikuttavuusnäyttöä, eli menetelmän vaikuttavuudesta ei ole toistaiseksi tietoa.
Mihin menetelmäarvio perustuu?
Menetelmäarvio koostuu kolmesta osa-alueesta: menetelmän kuvauksen arvioinnista, menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten arvioinnista ja menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista. Voit tutustua osa-alueiden arviointeihin tarkemmin sivun seuraavissa osioissa.
Menetelmäarvio löytyy kokonaisuudessaan systemaattisena katsauksena (pdf). Tutustu myös arviointiprosessiin ja eri menetelmäarvioiden tasoihin.
Menetelmän kuvaus
Psykososiaalisen menetelmän tulee olla hyvin kuvattu, jotta sen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Menetelmästä tehdyn kirjallisen kuvauksen avulla voidaan todentaa, että vaikuttavuustutkimuksissa on tutkittu samaa menetelmää kuin mitä Suomessa käytetään. Menetelmän selkeä kuvaus helpottaa myös sen käyttöönottoa ja käyttöä lapsille, nuorille sekä perheille suunnatuissa palveluissa.
Yhteenveto Trappan-menetelmän kuvauksen arvioinnista
Miten menetelmää on kuvattu?
1. Kohderyhmä
Menetelmän kohderyhmänä on 4–18-vuotiaat lapset ja nuoret, jotka ovat todistaneet perheessään lähisuhdeväkivaltaa. Sisäänottokriteeri Trappan-keskustelun käymiselle on, että väkivalta on loppunut, lapsi on turvassa ja huoltaja on antanut lapselle tai nuorelle luvan kertoa kokemastaan.
2. Ilmiö
Trappan vastaa lapsen tuen tarpeeseen, kun tämä todistaa lähisuhdeväkivaltaa. Lähisuhdeväkivallan todistaneet lapset kokevat usein myös muita lapsuuden ajan haitallisia kokemuksia (Cohen ym., 2006). Mitä enemmän näitä lähisuhdeväkivallan todistamisen kaltaisia lapsuuden ajan haitallisia kokemuksia esiintyy, sitä suurempi on riski, että lapsen todistama väkivalta traumaattisena kokemuksena johtaa myöhempiin ongelmiin kehityksessä (Felitti ym., 1998). Lapselle saattaa kehittyä posttraumaattisen stressin oireita (Lang & Smith Stover, 2008; Saltzman ym., 2005). Lapsuuden ajan traumaattiset kokemukset ovat myös yhteydessä erilaisten vakavien sairauksien kehittymiseen sekä lapsuudessa että aikuisena (Terr, 2003). Vanhempaan kohdistuvan väkivallan todistaminen lapsena voi vaikuttaa haitallisesti lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin ja olla myöhemmin yhteydessä nuoren todennäköisyyteen käyttää itse väkivaltaa muita kohtaan (Goodman ym., 2017; Gjelsvik ym., 2014; Ireland & Smith, 2009).
3. Tavoitteet ja vastemuuttujat
Menetelmän tavoitteena on tukea väkivaltaa kokeneita lapsia ja nuoria sekä tehdä heidän kokemuksensa näkyviksi. Menetelmä mahdollistaa näiden kokemusten pukemisen sanoiksi, mikä tekee niistä lapselle tai nuorelle ymmärrettävämpää.
Vastemuuttujina Trappan-menetelmässä on traumaperäisten stressihäiriön (PTSD) oireiden väheneminen sekä muiden psykiatristen ongelmien väheneminen. Trappan-menetelmän vertaisarvioimattomassa ruotsalaisessa raportissa on arvioitu traumaattisen tapahtuman kokemusta ja sen vaikutusta lapsen arkeen, lapsen koherenssin tunnetta osana elämänhallintaa sekä lasten hyvinvointia (Källström Cater & Ekbom, 2014).
4. Teoriaperusta
Trappan-keskustelu pohjautuu kriisiteoriaan psykodynaamisesta viitekehyksestä käsin ja salutogeeniseen lähestymistapaan. Työn lähtökohtana on, että väkivaltaiset tapahtumat ovat mahdollisesti traumatisoivia kokemuksia. Kriisiteoriassa psykodynaamisen viitekehyksen pohjalta ajatellaan, että trauma on yhteydessä johonkin elämäntapahtumaan, joka on niin vaikea, että se vaikuttaa ihmisen kykyyn vastata tähän tapahtumaan oikein. Tällä taas on vaikutusta ihmisen psyykeen. (Lazaratou, 2017.) Aaron Antonovskyn (1979) salutogeeninen lähestymistapa korostaa koherenssin kokemusta, joka voidaan jakaa ymmärrettävyyteen, hallittavuuteen ja merkityksellisyyteen. Nämä ilmenevät menetelmässä osana vaiheita, joissa tapahtunutta väkivaltaa pyritään tekemään lapselle aiempaa ymmärrettävämmäksi ja hallittavammaksi.
5. Ydinelementit ja joustavuus
Trappan-keskusteluiden tulisi olla lapsen tai nuoren ennakoitavissa siten, että jokainen keskustelu noudattaa samaa mallia. Tärkeintä ohjaajalle on luoda turvallisuutta ja seurata lasta joustavasti. On myös tärkeää, että etenkään rekonstruktiovaiheessa ei käsitellä lapsen tunteita, vaan luodaan mahdollisimman kronologisessa järjestyksessä uudelleen väkivaltatapahtuma, jonka lapsi on valinnut käsiteltäväksi. Joustavuutta on esimerkiksi siinä, että keskusteluiden jälkeen tehdään jotain lapsen mielestä mukavaa. Osana Källström Caterin ja Ekbomin (2014) kyselytutkimusta on kysytty Trappania käyttäviltä ammattilaisilta, mitä menetelmän osia he käyttävät osana työtään. Suomessa kysely ei ole kuitenkaan käytössä, eikä kotipesällä ei ole resursseja seurata Trappan-keskustelun menetelmäuskollisuutta. Nuorempien lasten kanssa rekonstruktiovaiheen tukena käytetään leluja ja muuta materiaalia, mutta vanhempien lasten ja nuorten kanssa se on vähäisempää. Pitäisi kuitenkin keskittyä siihen, että keskusteluosio tukee nuorta.
6. Menetelmän muokkaus
Toimintatapa on kehitetty Ruotsissa 1990-luvulla. Suomessa menetelmä otettiin käyttöön 2010. Menetelmän mahdollista muokkausprosessia ei ole kuvattu.
7. Toteuttajat
Trappan-menetelmäkoulutukseen hakevalla tulee olla vähintään sosionomin peruskoulutus.
8. Toteutustavat
Menetelmä koostuu 4–10 kriisikeskustelusta lapsen kanssa. Työskentely jäsentyy esityöskentelyn, lapsen kanssa työskentelyn ja jälkivaihetyöskentelyn vaiheisiin. Esityöskentelyssä käydään keskusteluita vanhempien kanssa ilman lasta, ja niissä kerrotaan Trappan-menetelmän hyödyistä sekä siitä, miten lapsen kanssa käytävät keskustelut toteutetaan. Tämän lisäksi esityöskentelyvaiheessa kysytään myös lapsesta ja hänen kiinnostuksenkohteistaan. Tämän vaiheen tärkein tavoite on, että vanhempi antaa lapselle luvan puhua lapsen todistamasta väkivallasta.
Tätä seuraa varsinainen Trappan-keskustelun työskentelyvaihe lapsen kanssa. Keskusteluita on 4–10, ja keskustelut rakentuvat kolmesta vaiheesta, joita ovat kontakti, rekonstruktio ja tieto. Nämä vaiheet on toteutettava, mutta muuten menetelmän sisältö ei ole tiukasti strukturoitu. Ensimmäisessä eli kontaktivaiheessa luodaan kontakti ja luottamus lapseen. Rekonstruktiovaiheessa käydään läpi ja rekonstruoidaan lapsen itsensä valitsema tapahtuma, jossa hän todisti väkivaltaa. Mikäli osallistuja on lapsi, tulisi hänelle tarjota hänen ikätasolleen sopivaa materiaalia, kuten paperia, värejä, palikoita, leluja tai vastaavaa, joka auttaa lasta esittämään kokemansa rekonstruktiovaiheessa. Viimeisessä eli tietovaiheessa keskustellaan väkivallan vaikutuksista ja annetaan lapselle tietoa siitä. Lisäksi ammattilainen miettii yhdessä lapsen kanssa strategioita sen varalta, jos väkivalta toistuu.
Jokaisen keskustelun aikana pidetään mehu- tai välipalatauko, jotta lapsella tai nuorella on mahdollisuus palautua keskusteluista. Keskustelun voi päättää esimerkiksi pelaamalla peliä tai tekemällä jotain muuta hauskaa yhdessä lapsen kanssa.
9. Keinot
Menetelmässä hyödynnetään keskustelua, mutta myös luovia menetelmiä kuten piirtämistä ja kartan rakentamista, joiden avulla lapsi pääsee sanoittamaan ja kuvittamaan tunteitaan ja kokemuksiaan. Tarinan kerronta ja mielen ymmärtäminen on keskeisessä osassa menetelmää. Viimeisessä vaiheessa lapselle tai nuorelle annetaan myös psykoedukaatiota.
10. Opas toteuttajille
Ohjaajien oppaana toimii Trappan-kirja “Och han sparkade mamma...”. Opasta ei ole suomennettu.
11. Materiaalit menetelmän saajille
Kaikki hyödynnettävä materiaali, joka prosessin aikana on lapsen kanssa tuotettu, tuhotaan, ja lapsi on tästä tietoinen menetelmän alusta asti. Menetelmän kuvauksessa ei kerrota, annetaanko perheelle muita menetelmän materiaaleja, kuten esimerkiksi käsikirjaa.
12. Kustannukset
Folkhälsans Förbund järjestää maksullista koulutusta ruotsiksi ja suomeksi tarpeen mukaan. Trappan-menetelmän käyttö ei aiheuta muita kustannuksia lukuun ottamatta Trappan-työntekijän työaikaa ja menetelmän osana syntyviä materiaalikustannuksia.
Menetelmän kuvaus pohjautuu Källström Caterin ja Ekbomin (2014) raporttiin, menetelmän nettisivuilla olevaan tietoon sekä Folkhälsanilta saatuihin muihin materiaaleihin.
Käyttöönoton tuki
Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät vaikuttavasta psykososiaalisesta menetelmästä vasta kun se on käytössä heille suunnatuissa palveluissa. Mitä enemmän menetelmää ylläpitävä organisaatio tarjoaa tukea menetelmän käyttöönottoon eri palveluissa, sitä todennäköisemmin menetelmän käyttöönotto myös onnistuu.
Käyttöönoton tuki auttaa siis saavuttamaan menetelmän vaikuttavuuden, ja siksi sen arviointi on olennainen osa menetelmäarviota. Käyttöönoton tuesta voidaan puhua myös implementoinnin tukena tai implementoinnin valmiutena.
Yhteenveto Trappan-menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista
Millaista tukea menetelmän käyttöönottoon tarjotaan?
Käyttöönoton tuen vahvuuksina on kohderyhmän rekrytoimisen kuvaaminen, kouluttaminen ja ohjauksen tarjoaminen. Rekrytointiprosessi on suunniteltu niin, että siinä huomioidaan perheen tilanne. Koulutuksen sisältö ja tarjottava ohjaus on hyvin kuvattu. Menetelmän pätevyysvaatimuksia ei ole tarkasti kuvattu. Kuitenkin Trappan-menetelmään on olemassa koulutus, jonka aihe ja sisältö on hyvin kuvattu. Menetelmän kannalta sertifiointi ei ole kotipesän mukaan olennainen. Trappanin kotipesä Folkhälsan tarjoaa Trappan-verkoston puitteissa käyttöönoton tukea, mutta näistä velvollisuuksista käyttöönottavaa organisaatiota kohtaan ei kuitenkaan ole olemassa kirjallista kuvausta. Trappanin käytön seurantaan ei ole tällä hetkellä resursseja. Taulukko sisältää arvion menetelmän käyttöönoton tuesta.
Vaikuttavuusnäyttö
Psykososiaalisen menetelmän vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tietoa tieteellisten tutkimusten avulla. Menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten määrän ja erityisesti niiden laadun arviointi on menetelmäarvion kulmakivi.
Millaista näyttöä menetelmän vaikuttavuudesta on?
Kirjallisuushaussa ei löytynyt Maailman pankin korkean tulotason maan vaikuttavuustutkimusta.
Tutkimukset
Menetelmäarvio perustuu psykososiaalisesta menetelmästä tehtyjen tutkimusten ja erityisesti vaikuttavuustutkimusten luotettavuuden arviointiin.
Löydät alempana eriteltynä menetelmäarvioon vaikuttaneet tutkimukset, tiedoksi annettavat tutkimukset ja kaikki systemaattisessa katsauksessa hyödynnetyt lähteet. Tiedoksi annettavat tutkimukset ovat muita tärkeitä menetelmästä tehtyjä tutkimuksia, jotka eivät kuitenkaan vaikuta vaikuttavuusnäyttöön.
Mitä tutkimuksia Trappan-menetelmän arvioinnissa hyödynnettiin?
Menetelmäarvioon vaikuttavat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Menetelmän vaikuttavuusnäytön arvioon vaikuttavat, mutta arvioimattomat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Tiedoksi annettavat tutkimukset
Mieronkoski, J. (2017). Trappan-modellens spridning och implementering i Finland. Helsingfors universitet. Maisterintutkielma. http://hdl.handle.net/10138/193632
Kaikki systemaattisen katsauksen lähteet
Antonovsky, A. (1979). Health, stress, and coping. New perspectives on mental and physical well-being, 12–37. Jossey-Bass.
Arnell, A. & Ekbom, I. (1999). "och han sparkade mamma" ["...and he kicked Mummy". Encounters with children witness violence in their families]. Stockholm: Rädda Barnen.
Björk, S. & Ingemarson, M. (2024). Trappanmodellen för barn som har bevittnat våld: En förstudie. Marie Cederschiöld högskola.
Cohen, J. A., Mannarino, A. P., Murray, L. K., & Igelman, R. (2006). Psychosocial Interventions for Maltreated and Violence-Exposed Children. Journal of Social Issues, 62(4), 737–766. https://doi.org/10.1111/j.1540-4560.2006.00485.x
Felitti, V., Anda, R., Nordenberg, D., Williamson, D., Spitz, A., Edwards, V., Koss, M. & Marks, J. (1998). Relationship of childhood abuse and household dysfunction to many of the leading causes of death in adult: The adverse childhood experiences (ACE) study. American Journal of Preventive Medicine, 14(4), 245–258. https://doi.org/10.1016/s0749-3797(98)00017-8
Gjelsvik, A., Dumont, D., Nunn, A. & Rosen, D. (2014). Adverse childhood events: incarceration of household members and health-related quality of life in adulthood. Journal of Health Care for the Poor Underserved, 24(3), 1169–1182. https://doi.org/10.1353/hpu.2014.0112
Goodman, M., Hindman, A., Keiser, P., Gitari, S., Ackerman Porter, K. & Raimer, B. (2017). Neglect, Sexual Abuse, and Witnessing Intimate Partner Violence During Childhood Predicts Later Life Volent Attitudes Against Children Among Kenyan Women: Evidence of Intergenerational Risk Transmission From Cross-Sectional Data. Journal of Interpersonal Violence, 35(3–4), 623–645. https://doi.org/10.1177/0886260516689777
Ireland, T. O. & Smith, C. A. (2009). Living in Partner-violent Families: Developmental Links to Antisocial Behavior and Relationship Violence. Journal of Youth and Adolescence, 38(3), 323–339. https://doi.org/10.1007/s10964-008-9347-y
Källström Cater, Å. & Ekbom, I. (2014). Trappan-metoden för barn som upplevt våld i sin familj: reflektioner utifrån olika perspektiv. Regionförbundet Uppsala län. FoU-rapport.
Lang, M. J. & Smith Stover, C. (2008). Symptom patterns among youth exposed to intimate partner violence. Journal of Family Violence, 23, 619–629. https://doi.org/10.1007/s10896-008-9184-5
Lazaratou, H. (2017). Interpersonal trauma: psychodynamic psychotherapy and neurobiology. European Journal of Psychotraumatology, 8(sup4), 1351202. https://doi.org/10.1080/20008198.2017.1351202
Merikukka, M., Backman, H., Heikkilä, L. & Kurki, M. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuus – Opas näytön systemaattiseen arviointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2025:1.
Mieronkoski, J. (2017). Trappan-modellens spridning och implementering i Finland. Helsingfors universitet. Maisterintutkielma. http://hdl.handle.net/10138/193632
Page, M. J., McKenzie, J. E., Bossuyt, P. M., Boutron, I., Hoffmann, T. C., Mulrow, C. D., … & Moher, D. (2021). The PRISMA 2020 statement: an updated guideline for reporting systematic reviews. BMJ (Clinical research ed.), 372, n71. https://doi.org/10.1136/bmj.n71
Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12
Salzman, K. M., Holden, G. W. & Holahan, C. J. (2005). The psychobiology of children exposed to marital violence. Journal of Clininical Child and Adolescence Psychology, 34(1), 129–39. https://doi.org/10.1207/s15374424jccp3401_12
Terr, C. L. (2003). Childhood traumas: An outline and overview. FOCUS The journal of lifelong learning in psychiatry, 1(3), 322–334. https://doi.org/10.1176/foc.1.3.322