Lapsiperheköyhyyden laajuus

Lapsiperheköyhyys on taloudellisten resurssien vähäisyydestä johtuvaa hyvinvoinnin vajetta toimintamahdollisuuksien puutetta tai poissulkemista. Lapsiperheköyhyys estää tai haittaa lasten oikeuksien ja potentiaalin toteutumisen.

Kuvaamme kuinka laajasti lapsiperheköyhyys koskettaa Suomessa ja keihin se kohdistuu. Tämän ohella käsittelemme lapsiperheköyhyyden syitä, seurauksia ja ratkaisuja.

Köyhyys koskettaa joka yhdeksää lasta

Köyhyyttä ei voida mitata täydellisesti koska ei ole olemassa vedenpitävää määritelmää köyhyydelle. Käytettävät mittarit liittyvät aina käytettyyn köyhyyden määritelmään. Kuvaamme seuraavassa lapsiperheköyhyyden yleisyyttä kolmella mittarilla: pienillä tuloilla, toimeentulotuen saannilla ja koetuilla toimeentulovaikeuksilla.

Vuonna 2023 noin 120 000 lasta eli pienituloisessa perheessä. Tämä vastaa 12,2 prosenttia kaikista Suomessa asuvista lapsista. Pienituloiseksi lasketaan, kun lapsi asuu kotitaloudessa, jonka tulot1¹ ovat alle 60 prosenttia maan keskimmäisistä tuloista. Pienituloisuus on lapsiperheköyhyyden resurssipohjainen mittari.²

Alla olevassa kuvassa esitetään lasten määrä, jotka kuuluivat pienituloisiin kotitalouksiin vuosina 2010–2020. Pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten määrä väheni 2010-luvulla. Sen jälkeen määrä on noussut.

Merkittävä osa lapsista on juuri pienituloisuusrajan ala- ja yläpuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että pienet muutokset voivat tiputtaa merkittävä osa pienituloisista lapsista pienituloisuusrajan alapuolelle. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen tutkijoiden mukaan vuoden 2024 ja 2025 sosiaaliturvauudistukset voivat tiputtaa 27 000 lasta pienituloisuusrajan alapuolelle.³

Lasten osuus, jotka elävät pienituloisissa kotitalouksissa. Lähde Tilastokeskus.

Erityisesti pitkittynyt pienituloisuus on haitallista perheille. Pitkittynyt pienituloisuus koskettaa erityisesti yhden aikuisen perheitä ja perheitä, joissa on monta lasta. Yhden aikuisen lapsiperheistä joka kymmennes on pitkittyneesti pienituloinen. Kuvassa alla näytetään lasten pienituloisuusaste ja pitkittynyt pienituloisuus lapsen iän mukaan. Pienituloisuus koskettaa kaiken ikäisiä lapsia.

Toimeentulotuki on viimesijainen takuutulo. Toimeentulotuen saanti on lapsiperheköyhyyden sekä subjektiivinen että objektiivinen mittari.  Subjektiivisuus ilmenee niin, että toimeentulotuen hakija ei koe muuten tulevansa toimeen. Objektiivisuus taas ilmenee niin, että tulot eivät viranomaisten mukaan ole riittävät⁴.  Toimeentulotuen saanti edellyttää varattomuutta ja merkittäviä toimeentulovaikeuksia. Toimeentulotuen käyttöön liittyy häpeää.

Vuonna 2024 toimeentulotukea sai noin 8,4 prosenttia kaikista lapsiperheistä. Luku vastaa noin 46 000 lapsiperhettä. Noin 2,6 prosenttia lapsiperheistä sai toimeentulotukea pitkäkestoisesti eli yli kuusi kuukautta. Pitkäkestoinen toimeentulotuen saanti kertoo pitkittyneistä toimeentulovaikeuksista.

Kuvassa alla on vuosina 1992–2024 toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuudet. Toimeentulotuen käyttö on lisääntynyt merkittävästi lapsiperheissä pitkittyneen taloudellisen taantuman jälkeen.

Pienituloisuusmittarit tai toimeentulotuen saanti eivät kerro lasten köyhyyskokemuksista. Pienituloisten vanhempien kyvyt turvata lasten toimeentulo vaihtelevat, vaikka tulot olisivat samat.

Lapset ovat tietoisia perheen taloudellisista resursseista. Resurssien puute määrittää lasten osallisuutta ja näkyy vertaissuhteissa.

Lasten subjektiivisista köyhyyskokemuksista on saatavilla vähän väestötason tietoja. Kouluterveyskyselyissä on kysytty tunnetta perheen taloudellisesta tilanteesta 8 ja 9. luokkalaisilta nuorilta.

Vuonna 2025 noin 26prosenttia raportoi perheensä taloudellisen tilanteen olevan joko huono tai vain kohtalainen. Samaan aikaan niiden lasten määrä kotitalouksissa, joiden huoltaja raportoi vaikeita tai hyvin vaikeita toimeentulovaikeuksia on kääntynyt nousuun.

Toimeentulovaikeuksia kokevien osuus. Lähde THL, Tilastokeskus

Pienituloisuus, toimeentulotuen saanti ja subjektiiviset kokemukset antavat toisistaan poikkeavan kuvan lapsiperheköyhyyden kehityksestä viimeisten 10 vuoden aikana.

Lapsiperheköyhyys voi yhdellä ulottuvuudella helpottua ja samaan aikaan toisella syventyä. Esimerkiksi nuoret voivat vertailla taloudellista tilannetta muihin perheisiin. Kun useammalla perheellä on taloudellista niukkuutta, köyhyyden aiheuttama poissulkeminen voi vähentyä.

Lapsiperheköyhyys jakautuu maantieteellisesti

Edellä esitetyt luvut eivät jakaudu tasaisesti Suomessa. Taulukko alla esittää lasten pienituloisuusasteen, toimeentulotuen saannin ja koetun taloudellisen aseman mittarit hyvinvointialueittain.

Lapsiperheköyhyys on edellä mainittujen indikaattorien mukaan korkeinta Pohjois-Karjalassa sekä Päijät-Hämeessä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa 11,3 prosenttia lapsiperheistä oli saanut toimeentulotukea, kun Pohjois-Pohjanmaalla luku on 7,7 prosenttia. Myös muut mittarit osoittavat lapsiperheköyhyyden olevan yleisempää näillä alueilla.

Maantieteelliselle jakautumiselle voi olla useita syitä. Esimerkiksi taloudelliset taantumat voivat kohdistua alueellisesti. Taloudelliset taantumat aiheuttavat työttömyyttä. Työttömyys näkyy lapsiperheissä taloudellisena niukkuutena ja vaikuttavat perheen jäsenten hyvinvointiin⁵. Alueilla voi olla myös vaihtelevat resurssit ehkäistä lapsiperheköyhyyttä.

Lapsiperheköyhyyden mittareiden – pienituloisuuden, toimeentulotuen käytön ja koetun taloudellisen tilanteen – maantieteellinen jakautuminen. Lähde Tilastokeskus, THL.

Kolmannes lapsista on kokenut toimeentulovaikeuksia

Yllä esitetyt luvut kuvaavat lapsiköyhyyden eri ulottuvuuksia tiettynä ajanhetkenä. Moninkertainen joukko kokee taloudellista niukkuutta kuitenkin jossain vaiheessa lapsuuttaan.

Alla oleva kuva esittää osuudet 1987 ja 1997 syntyneistä, joiden perheet saivat vähintään kerran toimeentulotukea, kun lapsi oli alle 18-vuotias. Toimeentulotukea vähintään kerran oli saanut noin 36 prosenttia vuonna 1997 syntyneiden lasten perheistä ja 37 prosenttia vuonna 1987 syntyneiden lasten perheistä. Perheistä, joilla oli vuonna 1997 tai 1987 syntynyt lapsi, noin joka viides oli saanut toimeentulotukea yli kolmena vuotena.

Lapsiperheköyhyys koskettaa siis merkittävää osaa lapsista jossain lapsuuden vaiheessa. Toisaalta moni lapsiperhe kykenee nousemaan pois lapsiperheköyhyydestä.

Velkaongelmat ovat osa 100 000 lapsen perheen arkea

Velkaongelmia ovat liian suuri velkataakka, subjektiivinen kokemus velkaongelmista tai ylivelkaantuneisuutta kuvaava hallinnollinen asema, kuten ulosotto ja maksuhäiriömerkintä. Velkaongelmat ovat merkittävä lapsiperheköyhyyteen liittyvä ulottuvuus, jolla on suoria vaikutuksia lapsen elämään. Vanhempien velkaongelmat yhdistyvät lasten hyvinvoinnin vajeisiin⁶.

Maksuhäiriömerkintä on velkaongelmien hallinnollinen mittari. Maksuhäiriömerkintä syntyy velkojen pitkäaikaisesta laiminlyönnistä. Suomessa on noin 101 000 alle 18-vuotiasta lasta perheissä, joissa perheen äidillä on maksuhäiriömerkintä. Yhden huoltajan perheiden vanhemmista noin 22 prosentilla on maksuhäiriömerkintä, ja näissä perheissä elää noin 47 000 lasta. Maksuhäiriömerkinnät liittyvät usein vanhempien työttömyyteen, pieniin tuloihin ja matalaan koulutukseen.⁷

Maksuhäiriömerkintä voi estää vanhempien työllistymisen⁸  ja siten vaikeuttaa poistumista köyhyydestä. Vanhempien maksuhäiriömerkintä yhdistyy myös ylisukupolviseen huono-osaisuuteen, kuten lasten myöhempään toimeentulotuen saantiin⁹ ja mielenterveysongelmiin aikuisuudessa¹⁰.

Syyt

Lapsiperheköyhyys on monisyinen ilmiö. Tilastotiedoilla ei yksin voida kuvata niitä moninaisia syitä ja elämäntilanteita, jotka liittyvät lapsiperheköyhyyteen.

Suomalaiset näkevät köyhyyden johtuvan yksilön omista valinnoista enemmän kuin muut pohjoismaalaiset, jotka painottavat rakenteellisia syitä sekä yhteiskunnan ja poliittisten toimien vaikutusta köyhyyteen¹¹. Kolmannen mielipiteen mukaan köyhyys johtuu kontrolloimattomista syistä, kuten epäonnesta. Näkökulmat voivat myös yhdistyä¹².

Vanhempien ero, työttömyys ja sairastuminen

Tarkastelemme lapsiperheköyhyyden taustalla olevia tekijöitä. Suurin osa toimeentulotukea saavista perheistä on saanut toimeentulotukea myös aikaisempina vuosina. Noin 80 prosenttia lapsiperheistä, jotka saivat toimeentulotukea, hakivat sitä myös seuraavana vuonna. Taustalla on siis pitkittynyttä köyhyyttä.

Elämäntapahtumista erityisesti vanhempien sairastuminen lisää toimeentulotukiasiakkuuden riskiä. Esimerkiksi isän psyykkinen sairastuminen yhdistyy viisinkertaiseen riskiin siirtyä toimeentulotuelle sairastumista seuraavana vuonna.

Lapsiperheköyhyyden tekijöiden kokonaisvaikutuksen arvioinnissa on tärkeää kaksi tekijää: kuinka suuri kyseisen tekijän vaikutus on lapsiperheköyhyyteen ja kuinka yleinen se on. Kuva alla kertoo, kuinka suuri osuus toimeentulotuen hakemisesta voitaisiin mahdollisesti välttää, mikäli valittua elämäntapahtumaa ei tapahtuisi väestössä ollenkaan.^{13 14}

Esimerkiksi 8 prosenttia kaikista toimeentulotuelle siirtymisistä voitaisiin mahdollisesti välttää jos yksikään perhe ei eroasi. Noin 4 prosenttia toimeentulotuelle siirtymisistä voitaisiin välttää jos yksikään äiti ei jäisi työttömäksi. Nämä tilastot eivät tosin osoita aukottomia syy-yhteyksiä.

Kuvion keskeinen viesti on, ettei lapsiperheköyhyyden taustalla ole yhtä suurta elämäntapahtumaa vaan monet tekijät vaikuttavat lapsiperheköyhyyteen.

Köyhyyden ylisukupolvisuus

Lapsuudessa koettu köyhyys lisää riskiä kokea köyhyyttä aikuisena. Yhteys ei ole väistämätön ja kaikki lapsuudessa köyhyyttä kokeneet eivät elä köyhyydessä.

Suomessa köyhyyden ylisukupolvisuus on merkittävää. Vuonna 1987 syntyneistä, joiden vanhempi oli saanut toimeentulotukea, 43 prosenttia sai toimeentulotukea itse aikuisuudessa, kun muilla luku oli 10 prosenttia. ¹⁵

Useat tekijät selittävä köyhyyden siirtymistä sukupolvien välillä. Perheen kokema köyhyys estää vanhempia käyttämästä rahaa lasten tulevaisuuteen. Köyhyys lisää perheen kokemaa stressiä ja lannistaa lasten tulevaisuuden odotuksia. Köyhyys voi yhdistyä myös muiden vaikeuksien kanssa. Ongelmien kasaantuminen vahvistaa köyhyyden siirtymistä lapsille. Tutkimusten mukaan köyhyyden ylisukupolvisuutta ei selitä kulttuurilliset, riippuvuuksiin liittyvät tai perinnölliset erot.¹⁶

Seuraukset

Lapsiperheköyhyyttä tulisi vähentää koska se heikentää tai estää lasten oikeuksien toteutumisen. Lapsiperheköyhyydellä on lisäksi merkittäviä seurauksia myöhemmälle elämänkululle.

Köyhyys näkyy arjessa

Köyhyyden seuraukset näkyvät lapsiperheiden arjessa. Taloudellinen niukkuus voi pakottaa säästämään sekä pakollisista elämisen kustannuksista että vapaa-ajan aktiviteeteista. Köyhyys aiheuttaa sosiaalista ulkopuolisuuden tunnetta ja psyykkistä kuormitusta.

Kuvassa alla näkyy osuus lapsista, jotka asuvat toimeentulovaikeuksia kokevissa perheissä. Kolmasosa asuu perheissä, jotka ei selviäisi yllättävistä menoista ja kuudesosa perheissä, joilla ei ole varaa viikon lomaan vuodessa.

Vanhemmat kertovat luopuvansa ensin omista menoistaan siten, ettei esimerkiksi lasten terveyskuluissa jouduta säästämään¹⁷. Silti lapsille iloa tuottavista sosiaalisista tapahtumista kuten syntymäpäiväjuhlista, luokkaretkistä ja huvipuistokäynneistä joudutaan usein karsimaan. Elämänpiiri voi supistua kodin lähiympäristöön.

Lapsiperheköyhyys näkyy lasten vertaissuhteissa. Lapset ovat tietoisia omien ja ystävien perheiden taloudellisista tilanteista. Pahimmillaan lapsiperheköyhyys pahimmillaan johtaa ryhmästä pois sulkemiseen ja kiusaamiseen¹⁸.

Lapsiperheköyhyys määrittää elämänkulkua

Kansainvälinen kirjallisuus on osoittanut, että lapsiperheköyhyys vaikuttaa lasten välittömään hyvinvointiin sekä pitkälle elämänkulkuun. Lapsilla, jotka kokevat köyhyyttä, olisi kaikin puolin parempi tulevaisuus jos he eivät olisi kokeneet köyhyyttä.

Suomalaiset pitkittäistutkimukset yhdistävät lapsuudessa koetun taloudellisen niukkuuden myöhempään työttömyyteen¹⁹, mielenterveysongelmiin²⁰, heikkoon koulumenestykseen²¹ sekä ylivelkaantumiseen²².  Erityisesti vauvaiässä koettu lapsiperheköyhyys yhdistyy huono-osaisuuteen aikuisuudessa²³.

Kuvassa alla esitetään lapsuudessa saadun toimeentulotuen yhteys nuoruuden lopputulemiin. Lapsuuden perheen pitkäaikainen toimeentulotuen saanti yhdistyy 5-kertaiseen riskiin jäädä ilman toisen asteen tutkintoa, kuusinkertaiseen riskiin saada maksuhäiriömerkintä sekä kolmikertaiseen riskiin jäädä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle. Kuviossa ei huomioida sekoittavia tekijöitä eikä se siksi osoita aukottomia syy-yhteyksiä.

Esitetyt ratkaisut

Lapsiperheköyhyyden ratkaisemiseksi tulee ymmärtää ilmiön taustalla olevat syyt ja sen aiheuttamat seuraukset. Selitykset köyhyyden syille heijastavat köyhien asemaa yhteiskunnassa ja vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon. Selityksistä riippuu, minkälaisia ratkaisuja köyhyydelle ehdotetaan.

Lapsiperheköyhyydelle on esitetty useita ratkaisuja. Alla kuvaamme laveasti aikaisemmin muiden esittämiä ratkaisuja, jotka liittyvät sosiaaliturvaan, vanhempien työllisyyteen, koulutukseen ja palvelujärjestelmään sekä arjen kustannuksiin.

Sosiaaliturva

Suomen sosiaaliturva koostuu ansioturvasta, perusturvasta ja vähimmäisturvasta. Sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen. Monimutkaisuus kohdistuu erityisesti vaikeassa asemassa oleviin perheisiin eli niille, jotka ovat oikeutettuja useisiin etuuksiin ja palveluihin²⁴. Monimutkaisuus aiheuttaa etuuksien alikäyttöä ja siten lapsiperheköyhyyttä. Etuusjärjestelmän selkeyttämistä on esitetty yhdeksi lapsiperheköyhyyden ratkaisuksi. Etuusjärjestelmään voidaan tehdä lukuisia lapsiperheköyhyyttä vähentäviä muutoksia.

Vanhempien työllisyys

Lapsiperheköyhyyden eri mittarit yhdistyvät vanhempien vajaatyöllisyyteen. Vanhempien työllisyyttä tukemalla voidaan vähentää lapsiperheköyhyyttä.

Työllistymistä haittaa usein lasten hoidon järjestäminen erityisesti pikkulapsiaikana. On ehdotettu, että työllisyyttä voidaan parantaa joustavimmalla päivähoitomahdollisuuksilla, lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämisellä sekä lapsiperheiden kotipalveluilla²⁵.

Koulutus

Koulutus on lapsiperheköyhyyden taustatekijä. Lapsiperheköyhyys on yleisempää matalasti koulutettujen vanhempien perheillä. Koulutus on myös keskeinen mekanismi, jonka kautta lapsiperheköyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle. Perhetausta liittyy vahvasti koulutuspolkuihin²⁶. Tasavertaiset koulutusmahdollisuudet voivat vähentää köyhyyden ylisukupolvisuutta.

Palvelujärjestelmä

Toimiva palvelujärjestelmä ehkäisee lapsiperheköyhyyttä, vähentää sen haitallisia vaikutuksia lapsiin sekä tukee perheiden mahdollisuuksia poistua köyhyydestä. Varhainen puuttuminen, yksilöllinen tuki ja palveluihin osallistumisen matala kynnys ovat osa toimivaa palvelujärjestelmää. Lapsi- ja perhepalvelujen järjestäminen monialaisiksi kokonaisuuksiksi sekä alueiden tukeminen monialaisen yhteistyön toteuttamisessa ovat mekanismeja, joilla lapsiperheköyhyyteen johtaviin syihin voidaan puuttua.

Arjen kustannukset

Lasten harrastukset, ruoka, korkeat asumismenot ja liikkuminen aiheuttavat erityistä taloudellista rasitetta pienituloisille perheille. Lapsiperheköyhyyden negatiivisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin on yritetty vähentää esimerkiksi Suomen harrastamisen mallilla. Mallissa ilmaista harrastustoimintaa lisätään koulun yhteyteen.

Anna meille palautetta!

1. Tuloilla tässä yhteydessä tarkoitetaan kotitalouden ekvivalentteja tuloja, jotka saadaan kun käytettävissä olevat tulot jaetaan kulutusyksiköiden määrällä. Kulutusyksikkö lasketaan niin, että kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat painon 0.5. ja alle 14-vuotiaat painon 0.3. Esimerkiksi kahden huoltajan ja kahden lapsen perheen yhteenlasketuille tuloille pienituloisuusraja oli 2680 euroa kuukaudessa vuonna 2020. ↩︎
2. Mittarista esitetään neljän tyyppistä kritiikkiä: 60% mediaanitulojen raja on mielivaltainen; mediaanitulokytkentä voi aiheuttaa tilanteen, jossa köyhyys laskee taloudellisessa lamassa, kun mediaanitulot pienenevät; kotitalouskohtainen tarkastelu tekee vahvoja oletuksia kotitalouden sisäisestä resurssien jaosta; mittari ei huomioi kotitalouden aineettomia resursseja, kuten palveluja tai velattomassa omistusasunnosta saatavaa hyötyä. ↩︎
3. Tervola, Jussi, and Joonas Ollonqvist. ”Muuttuuko arvio sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista, kun toimeentulotuen simulointia tarkennetaan?.”https://doi.org/10.31235/osf.io/f7yxn_v2 ↩︎
4. Ilmakunnas, I., Kauppinen, T. & Moisio, P. (2020). Huono-osaisuus jatkuu sukupolvelta toiselle: Tarkastelussa nuorten aikuisten toimeentulotukiasiakkuus. Teoksessa Kallio, J. & Hakovirta, M. (toim.) Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino, s. 199-224. ↩︎
5. Hiilamo, A., Hiilamo, H., Ristikari, T., & Virtanen, P. (2021). Impact of the Great Recession on mental health, substance use and violence in families with children: A systematic review of the evidence. Children and Youth Services Review, 121, 105772. ↩︎
6. Berger, L. M., & Houle, J. N. (2016). Parental debt and children’s socioemotional well-being. Pediatrics, 137(2). ↩︎
7. Hiilamo, A., Luotonen, N., & Hakovirta, M. (2022). Lapsiperheiden ylivelkaantuneisuus Suomessa. ↩︎
8. Bos, M., Breza, E., & Liberman, A. (2018). The labor market effects of credit market information. The Review of Financial Studies, 31(6), 2005-2037. ↩︎
9. Lehtonen, I. (2016). Periytyvätkö velan vaikutukset?: Vanhempien ylivelkaantumisen yhteys lasten toimeentulotuen saamiseen. ↩︎
10. Tanskanen, J. (2015). Parental over-indebtedness as a predictor for children’s psychiatric morbidity: A 13 year follow-up of the 1987 birth cohort. ↩︎
11. Oorschot, Wim Van & Halman, Loek. (2000). Blame or Fate, Individual or Social? An international comparison of popular explanations of poverty. European Societes 2(1), 1-28. ↩︎
12. Niemelä, Mikko. (2007). Oma vika, epäonni vai rakenne? Suomalaisten köyhyyden syitä koskevat mielipiteet. Yhteiskuntapolitiikka 72(6), 585-598. ↩︎
13. Kuvassa esitetään väestösyyosuudet (Population Attritable Fraction). Väestöosuutta käytetään kansanterveystieteissä kun arvioidaan riskitekijöiden merkitystä. Väestöosuus kuvaa kuinka suuri osa taudista tai valitusta ilmiöstä johtuu tietystä riskitekijästä. Väestöosuus lasketaan kaavalla (O-E)/O, jossa O on havaittujen tapausten määrä ja E on odotettavissa olevien tapausten määrä ilman riskitekijää. ↩︎
14. Hiilamo, A., Helander, J., & Ristikari, T. (2022). Rapid review: perhetaustasta kumpuavat erot koulumenestyksessä ja koulutuspoluissa. ↩︎
15. Paananen ym. (2012) Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa ↩︎
16. Bucelli, I., & McKnight, A. (2024). Review of the mechanisms underlying the intergenerational transmission of poverty. Itla Reports, 3. ↩︎
17. Kallio, Johanna & Hakovirta, Mia. (toim.) (2020). Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino ↩︎
18. Hakovirta, Mia & Rantalaiho, Minna (2012) Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Helsinki: Kelan tutkimusosasto ↩︎
19. Lallukka, T., Kerkelä, M., Ristikari, T., Merikukka, M., Hiilamo, H., Virtanen, M., … & Halonen, J. I. (2019). Determinants of long-term unemployment in early adulthood: A Finnish birth cohort study. SSM-population health, 8, 100410. ↩︎
20. Bask, M., Haapakorva, P., Gissler, M., & Ristikari, T. (2021). Growing up in economic hardship: The relationship between childhood social assistance recipiency and early adulthood obstacles. International Journal of Social Welfare, 30(2), 130-139. ↩︎
21. Ristikari, T., Keski-Säntti, M., Sutela, E., Haapakorva, P., Kiilakoski, T., Pekkarinen, E., … & Gissler, M. (2018). Suomi lasten kasvuympäristönä: Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. THL. ↩︎
22. Hiilamo, A., Keski-Säntti, M., Kääriälä, A., & Hiilamo, H. (2021). Nuorten aikuisten maksuhäiriömerkinnät: rekisteritutkimus ikäkohorteilla 1987 ja 1997. ↩︎
23. Ristikari, T., Merikukka, M., & Hakovirta, M. K. (2018). Timing and duration of social assistance receipt during childhood on early adult outcomes. Longitudinal and Life Course Studies, 9(3), 312-326. ↩︎
24. Sihvonen, E., Juvonen-Posti, P., Tuovinen, A. K., Seppänen, L., Saikku, P., Blomgren, S., … & Virrankari, L. (2021). Tutkimuskatsaus Suomen sosiaaliturvan monimutkaisuuteen. ↩︎
25. Zad Y. & Kaunisto T-E. Yksinhuoltajien työllisyys paranisi joustavamman lastenhoidon avulla. HS 15.1.2021. ↩︎
26. Mansournia, M. A., & Altman, D. G. (2018). Population attributable fraction. Bmj, 360. ↩︎