Kids’Skills (Muksuoppi)

Yhteenveto

Mistä menetelmässä on kyse?

Muksuopin tavoitteena on auttaa 3–12-vuotiaita lapsia selviämään erilaisista psykososiaalisista ongelmista perheen, ystävien ja läheisten tuella. Menetelmällä kehitetään lapsen kykyä havaita ja hallita psykososiaaliseen ongelmaan liittyviä oireita.

Sitä voidaan käytännössä käyttää kaikissa ongelmissa, jotka voidaan ratkaista tai joita voidaan lievittää siten, että lapsi opettelee tietyn taidon.

Mitä osa-alueita menetelmäarviossa huomioidaan?

Menetelmäarvio koostuu kolmesta osa-alueesta: menetelmän kuvauksen arvioinnista, menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten arvioinnista ja menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista. Voit tutustua osa-alueiden arviointeihin tarkemmin sivun seuraavissa osioissa.

Tutustu myös arviointiprosessiin ja eri menetelmäarvioiden tasoihin.

Menetelmän kuvaus

Psykososiaalisen menetelmän tulee olla hyvin kuvattu, jotta sen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Menetelmästä tehdyn kirjallisen kuvauksen avulla voidaan todentaa, että vaikuttavuustutkimuksissa on tutkittu samaa menetelmää kuin mitä Suomessa käytetään. Menetelmän selkeä kuvaus helpottaa myös sen käyttöönottoa ja käyttöä lapsille, nuorille sekä perheille suunnatuissa palveluissa.

Kids'Skills-menetelmän tausta

Kids’Skills (Muksuoppi) pohjautuu alun perin ratkaisukeskeiselle yksilöiden ja työyhteisöjen valmennusmenetelmälle (Reteaming), joka on kehitetty psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin ja sosiaalipsykologi Tapani Aholan perustamassa Lyhytterapiainstituutissa.

Kids’Skillsin teoriataustassa on vaikutteita erityisesti lyhytterapiasta ja ratkaisukeskeisestä terapiasta, psykoterapiavaikuttajista muun muassa Milton Ericksonin ajattelusta ^[1]. Ratkaisukeskeisessä terapiassa kiinnitetään huomio ongelmien syiden sijasta siihen mitä asiakas haluaa saavuttaa ja miten he pääsisivät tavoitteeseensa. Ratkaisukeskeisen terapian tuloksellisuudesta aikuisilla ja lapsilla on tutkimusnäyttöä ^[2][3].

Kids’Skillsissä ei tutkita niinkään perheen vuorovaikutussuhteita tai perhedynamiikkaa, vaan tarkastellaan lapsen arjessaan kokemaa ongelmaa. Menetelmän taustalla on kuitenkin ajatus myös siitä, että keskittymällä lapsen ongelmaan vaikutetaan epäsuorasti myös perheen vuorovaikutussuhteisiin ja lapsen ympäristöön laajemminkin. Kids’Skillsiä voikin luonnehtia systeemiseksi menetelmäksi ^[1][4].

Menetelmässä korostetaan oppimisen merkitystä. Kids’Skillsin keskeisin askel on ”taidottaminen” eli ongelmien kääntäminen opeteltavaksi taidoksi. Sen sijaan, että lasten ongelmat nähtäisiin oireina taustalla olevasta psyykkisestä häiriöstä tai perheen sisäisistä ongelmista, käytetään hyödyksi lapsille ominaista ajattelutapaa siitä, että ongelmat johtuvat jonkin tietyn taidon puutteesta.

Mikäli esimerkiksi ongelmana on, että lapsi suuttuessaan lyö tovereitaan, voisi opittava taito olla suuttumisen tunteen kanssa pärjääminen ja siihen tuen hakeminen aikuiselta. Kids’Skillsin tavoitteena on siis auttaa lapsia kehittämään niitä spesifejä taitoja, joita he tarvitsevat ongelman poistumiseen.

Kids’Skillsin keskeisin etu on, että keskittymällä opeteltaviin taitoihin se luo puitteet sujuvalle yhteistyölle lasten kanssa. Kids’Skills edistää myös yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa. Vanhempia ei syyllistetä, vaan heidät nähdään yhteistyökumppaneina, jotka ovat kykeneviä tukemaan lapsiaan taitojen oppimisessa. Menetelmän käytön tulee aina perustua aidolle yhteistyölle lapsen kanssa, eikä sen kautta tule painostaa tai pakottaa lasta johonkin mitä hän ei itse halua.

Alun perin Kids’Skills kehitettiin lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille (opettajat, psykologit, sosiaalityöntekijät, psykoterapeutit). Menetelmää voivat kuitenkin käyttää myös eri-ikäisten lasten vanhemmat itsenäisesti. Käytön tueksi on saatavilla ilmainen mobiiliapplikaatio.

Kohderyhmä

leikki-ikäiset, alakouluikäiset, nuoret

Kohderyhmän kuvaus

Kids’Skills on 3–12-vuotiaille lapsille, mutta menetelmää voidaan soveltaa myös nuorten ja jopa aikuisten kanssa.

Menetelmän kuvaus

Kids’Skillsiä voidaan käyttää kaikissa ongelmissa, jotka voidaan ratkaista tai joita voidaan lievittää, siten, että lapsi opettelee tietyn taidon. Kids’Skillsiä voidaan käyttää erilaisten psykososiaalisten ongelmien ratkaisemiseen: esim. pelot, uhmakkuus tai käytöshäiriöt, keskittymiskyvyn häiriöt, syömiseen liittyvät ongelmat ja univaikeudet.

Edellytyksenä on, että lapsella on ongelma, joka voidaan ratkaista, tai jota voidaan lievittää, siten, että lapsi opettelee tietyn taidon. Ohjelmaa voidaan käyttää kotona, tai se voi olla kokonaisen lapsiryhmän, esim. varhaiskasvatusryhmän tai luokan käytössä.

Kids’Skills koostuu 15 askelesta. Menetelmän käyttö ei vaadi kaikkien askelten käyttöä tietyssä järjestyksessä, vaan askeleita voi myös jättää pois tai järjestystä vaihtaa ^[4]. Askelet ovat seuraavat:

1. Ongelmien sijaan puhutaan taidoista. Lapsen kanssa keskustellen selvitetään, mikä taito lapsen pitää opetella, jotta hän pääsee ongelmastaan.
2. Lapsen kanssa sovitaan minkä taidon hän opettelee.
3. Taidon hyödyt kartoitetaan ja autetaan lasta näkemään, mitä hyötyä taidon oppimisesta on.
4. Lasta pyydetään keksimään taidolleen hauska nimi.
5. Lasta pyydetään valitsemaan itselleen voimaolento tai –eläin. Lapsi voi myös esim. piirtää voimaolennon kuvan.
6. Lasta autetaan hankkimaan itselleen joukko kannustajia (aikuisia ja lapsia), jotka seuraavat ja tukevat lapsen etenemistä.
7. Vahvistetaan lapsen uskoa siihen, että hän onnistuu oppimaan taidon.
8. Lapsen kanssa suunnitellaan etukäteen, miten taidon oppimista juhlistetaan.
9. Lasta pyydetään kertomaan ja näyttämään, miten hän toimii käytännössä hallitessaan taidon (esim. leikin kautta).
10. Taidon harjoittelemisesta kerrotaan lasta lähellä oleville ihmisille.
11. Lapsi harjoittelee taitoaan yhdessä sovitulla tavalla.
12. Lasta pyydetään kertomaan, miten hän haluaa itseään muistutettavan, jos hän unohtaa taitonsa ja toimii epätoivotulla tavalla.
13. Kun lapsi on oppinut taidon, oppimista juhlistetaan ja hän saa kiittää kaikkia niitä, jotka auttoivat häntä oppimaan taitonsa.
14. Lapselle tarjotaan mahdollisuus opettaa taito muillekin.
15. Lapsen kanssa sovitaan siitä, minkä taidon hän opettelee seuraavaksi.

Muksuopista on saatavilla käytön tueksi myös mobiiliversio. Muksuoppiappi sisältää esimerkkejä yleisistä lasten ongelmista sekä ehdotuksia taidoista, joita ongelmien voittamiseen tarvitaan.

Tutkimus- ja vaikuttavuusnäyttö

Psykososiaalisen menetelmän vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tietoa tieteellisten tutkimusten avulla. Menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten määrän ja erityisesti niiden laadun arviointi on menetelmäarvion kulmakivi.

Tutkimusnäyttö: 2/3 kohtalainen

Kotimainen tutkimus

Kids’Skills intervention vaikuttavuutta tutkittiin varhaiskasvatusympäristössä Suomessa Helsingin yliopistossa monimenetelmätutkimuksessa ^[5]. Koe-kontrollitutkimuksessa interventioryhmä (n = 28) sai Kids’Skills -ohjelman ja kaltaistettu verrokkiryhmä (n = 15) ei saanut interventiota.

Tutkimuskysymykset olivat:

1. Mitä vaikutuksia Kids’Skills interventiolla oli lasten itsesäätelytaitoihin, ja
2. Miten opettajat edistivät interventiossa lasten itsesäätelytaitoja.

Tutkimuksen interventio toteutettiin kahdessa päiväkodissa. Tutkimukseen rekrytoitiin lapsia, joilla oli varhaiskasvatuksen opettajan arvion mukaan heikot itsesäätelytaidot. Tutkimukseen osallistuvat lapset olivat joko yleisen, tehostetun tai erityisen tuen piirissä (kolmiportaisen tuen -malli varhaiskasvatuksessa).

Lapset olivat iältään 4–7-vuotiaita (ka 5 v. 11 kk, 15 tyttöä). Kontrolliryhmään osallistui yhteensä 15 lasta (ka 5 v. 5 kk, kuusi tyttöä) kahdesta muusta päiväkodista, joille Kids’Skills ei ollut tuttu. Päiväkodit, asuinalueet ja lasten tuen tarve oli samankaltainen molemmissa ryhmissä. Yhteensä 13 varhaiskasvatuksen opettajaa koulutettiin toteuttamaan Kids’Skills interventiota.

Lasten itsesäätelytaitojen kehittymistä (tutkimuskysymys 1) tutkittiin strukturoidulla kyselyllä huoltajille ja opettajille lähtötilanteessa sekä intervention jälkeen (CBRS, The Child Behavior Rating Scale, esim. ^[6]). Lapsille tehtiin itsesäätelykykyä mittaava, standardoitu pää–varpaat–polvet–olkapäät-testi (Head-Toes-Knees-Shoulders, HTKS, ^[7][8]) ennen ja jälkeen intervention.

Opettajien edistämää lasten itsesäätelyä (tutkimuskysymys 2) tutkittiin laadullisin menetelmin havainnoimalla opettajien ja lasten välistä vuorovaikutusta videoilta.  Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Laeversin sensitiivisyyden määritelmään pohjautuvaa AES-mittaria (the Adult Engagement Scale (AES) ^[9]). AES-mittarilla kuvataan opettajalle ominaista tapaa toimia ja siinä arvioidaan aikuisen vuorovaikutuksen laatua lapsen kanssa.

Mittarissa on kolme ulottuvuutta, jotka määrittelevät aikuisen sitoutuneisuuttaan vuorovaikutukseen: sensitiivisyys, stimulaatio ja autonomia. Stimuloinnilla eli aktivoinnilla viitataan aikuisen kykyyn antaa lapselle aineksia kommunikaatioon, toimintaan ja ajatteluun.

Autonomialla viitataan siihen, miten aikuinen antaa lapselle vapautta. Interventioryhmässä oli 738 videotilannetta, yli 12 tuntia ja verrokkiryhmässä 255 videotilannetta, myös yli 12 tuntia.

Kansainväliset tutkimukset

Saksassa on toteutettu Kids’Skillsin arviointitutkimus Internet-pohjaisen kyselylomakkeen avulla. Arviointi oli retrospektiivinen, eikä siinä ollut kontrolliryhmää. Vastaajat (n = 23) olivat saaneet Muksuoppi-koulutuksen lukuun ottamatta yhtä vastaajaa, joka oli opiskellut menetelmää omatoimisesti.

Kaikki vastaajat olivat käyttäneet menetelmää enemmän kuin kerran ja kaikilla oli pitkä kokemus joko pedagogisesta tai terapeuttisesta työstä (ammattitaustaa ei spesifioitu). Kaksi vastaajaa oli käyttänyt menetelmää systemaattisesti kaikki 15 askelta läpikäyden, muut olivat käyneet läpi sisällöt soveltaen.

Suuri osa opetetuista taidoista oli liittynyt koulun käymiseen (esim. työskentelynopeuden parantaminen). Osallistujia pyydettiin vastaamaan kaksiosaiseen kyselyyn, joista ensimmäinen sisälsi yhdeksän kysymystä liittyen menetelmän käyttökokemuksiin arjessa. Näihin vastattiin numeerisesti sekä avoimilla vastauksilla. Toinen osa koostui kvantitatiivisista kysymyksistä, jotka pohjautuivat Kirkpatrickin Four levels of Evaluation –malliin. ^[10]

Edellä mainitun kyselyn lisäksi on tehty kvalitatiivinen puhelinhaastattelu (n = 10), johon valikoitiin menetelmää vuosia käyttäneet ammattilaisia ^[11]. Heiltä kysyttiin kokemuksia menetelmän vaikuttavuudesta.

Vaikuttavuusnäyttö: 1/3 vähäinen

Kotimainen tutkimus

Kids’Skills interventio kehitti lasten itsesäätelytaitoa HTKS-testillä mitattuna verrattuna verrokkiryhmään (intervention jälkeen postmittaus: t (32) = -3,328, p = 0,002). Jälkikäteen laskettu efektikoko ^[12] lasten itsesäätelytaitojen osalta oli 0,626 (keskisuuri) (Kasvun tuki / Merikukka 2021). Huomioitavana kuitenkin, että tutkimuksen otoskoko oli pieni ja ryhmät eri kokoisia (interventioryhmä n = 28, verrokkiryhmä n = 15), eikä luottamusväliä raportoitu.

Vanhempien ja opettajien CBRS-mittarilla arvioima lapsen itsesäätely oli kehittynyt interventioryhmässä paremmin verrattuna verrokkiryhmään (F(1, 24) = 12,42, p = 0,002) ja se säilyi toisessa post-mittauksessa (F(1, 24) = 9,41, p = 0,005). Tulosten luotettavuutta heikentää pieni otoskoko ja erityisesti verrokkiryhmästä eri mittauskohdista tippuneet osallistujat.

Opettajien sitoutuminen edistää lasten itsesäätelytaitoja AES-mittarilla arvioituna oli interventioryhmässä tilastollisesti merkitsevästi korkeampaa kaikissa kolmessa aikuisen sitoutuneisuutta mittaavassa vuorovaikutuksen osa-alueessa (sensitiivisyys, stimulaatio ja autonomia) kuin verrokkiryhmässä (p < 0,001).

Kansainväliset tutkimukset

Saksalaisessa tutkimuksessa arvioitiin Kids’Skills koulutuksen saaneiden kokemuksia koulutuksesta ja menetelmän käytöstä ^[10]. Vastaajista (n = 23) kahdeksan piti Kids’Skillsiä erittäin hyödyllisenä, yhdeksän hyödyllisenä ja yksi tyydyttävänä (18/23 vastausta, viidestä vastauksesta ei tietoa). Kahdeksan vastaajaa oli sitä mieltä, että Kids’ Skills on tuottanut jokaisella käyttökerralla toivotun tuloksen.

Muita numeerisia arvoja tutkimuksessa ei raportoitu, mutta johtopäätöksenä todettiin koulutukseen osallistuneiden kokemusten menetelmästä olevan positiivisia ja osanottajien taidot ovat parantuneet sekä käytös muuttunut koulutuksen seurauksena.

Beckerin ^[11] kvalitatiivisessa tutkimuksessa vastaajat (n = 10) pitivät tärkeimpinä Kids’Skillsin vaikuttavina tekijänä positiivista fokusta, keskittymistä tavoitteiden asettamiseen ja lapsen omien voimavarojen hyödyntämiseen. Vastaajat korostivat myös sitä, että käytettävissä tulee olla riittävästi aikaa sekä sitä, että jokaisen lapsen kohdalla on arvioitava, soveltuuko menetelmä käytettäväksi juuri kyseisen lapsen kohdalla.

Käyttöönoton tuki

Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät vaikuttavasta psykososiaalisesta menetelmästä vasta kun se on käytössä heille suunnatuissa palveluissa. Mitä enemmän menetelmää ylläpitävä organisaatio tarjoaa tukea menetelmän käyttöönottoon eri palveluissa, sitä todennäköisemmin menetelmän käyttöönotto myös onnistuu.

Käyttöönoton tuki auttaa siis saavuttamaan menetelmän vaikuttavuuden, ja siksi sen arviointi on olennainen osa menetelmäarviota. Käyttöönoton tuesta voidaan puhua myös implementoinnin tukena tai implementoinnin valmiutena.

Koulutus

Oppimaa tarjoaa Muksuoppi / Kids’Skills -työmenetelmästä suomenkielistä verkkokoulutusta Oppimaa-palvelussa:

• Muksuoppi 5 op – teoria ja soveltaminen, kouluttautuminen Muksuoppi-ohjaajaksi
• Mestariluokka – Muksuopin pohjalta kehitetty menetelmä kouluille
• Vanhempainkurssi – Muksuoppia ja muita menetelmiä vanhemmille

Oppimaan englanninkielinen Kids’Skills-verkkokoulutus

• Kids’Skills for Professionals 3 cr + 2 cr

Koulutukseen sisältyy 3 opintopisteen verkkokurssi, joka suoritetaan itsenäisenä opiskeluna. Verkkokurssiin sisältyy 6 välitenttiä. Lisäksi opiskelija osallistuu keskustelufoorumin keskusteluihin. Sen jälkeen opiskelija suorittaa 2 opintopisteen kokonaisuuden, johon sisältyy menetelmän soveltaminen lapsen tai lapsiryhmän kanssa sekä loppuraportti. Soveltamisen kesto 1-4 kk.

Hyväksytyn suorituksen jälkeen opiskelija saa todistuksen ja hänellä on oikeus käyttää Muksuoppi-ohjaaja-titteliä.

Kuuden opintomoduulin otsikot:

• Moduuli 1. Muksuopin taustaa
• Moduuli 2. Muksuopin askeleet I
• Moduuli 3. Muksuopin askeleet II
• Moduuli 4. Muksuopin askeleet III
• Moduuli 5. Muksuopin erityiskysymyksiä (mm. kansainvälinen koulutus, Muksuoppi eri kulttuureissa, Muksuoppi ja kotoutuminen, Muksuoppi ja vapaaehtoistyö)
• Moduuli 6. Kysymyksiä ja vastauksia (esim. miten suhtautua takapakkeihin, miten toimia, jos vanhemmat eivät lähde yhteistyöhön)

Kurssin päätteeksi kursseihin sisältyy koulutuspalautteen antaminen (itsefeflektointi, kurssin sisällön ja opetustavan toimivuuden arvio, numeerinen arvio 1–5). Koulutuksen kehittäjät seuraavat palautetta ja keskustelufoorumia ja hyödyntävät ideoita kehitystyössä.

Oppimaan tuottama Muksuoppi-koulutus on hyväksytty useassa ammattikorkeakoulussa vapaavalintaisin tai täydentäviin opintoihin.

Koulutus hankitaan Oppimaa-sivuston kautta.

Koulutuksen saatavuus

Verkko-opetusta Kids’Skillsistä (Muksuopista) on tarjolla jatkuvasti. Suomenkielisen viiden opintopisteen Muksuoppi-kurssin hinta on 130 euroa. Englanninkielisen Kids’Skills-verkkokoulutuksen hinta on 99 € (teoria) + 75 € (soveltamisen arviointi).

Tiedot päivitetty 7.3.2024.

Kustannustehokkuus

Tutkimuksia kustannustehokkuudesta ei ole saatavilla.

Soveltuvuus

Virallisessa rekisterissä olevia Muksuoppi-ohjaajia on Suomessa tällä hetkellä noin 100. Ulkomailla ohjaajia on useampia tuhansia. Menetelmä on käytössä kymmenissä päiväkodeissa ympäri Suomea.

Päiväkodeissa menetelmällä pyritään tukemaan kasvattajan ajattelutavan muutosta, jolloin siitä tulee osa heidän päivittäin toteuttamaansa pedagogiikkaa. Paitsi päiväkodeissa, on menetelmää sovellettu myös kouluissa, perheneuvoloissa, lastensuojelulaitoksissa ja joillakin lastenpsykiatrian poliklinikoilla.

Yhteenvetoa sadoissa Kids’Skills raporteissa olevista käyttäjäkokemuksista ja palautteista (perheet, lapset ja koulutettavat) ollaan parhaillaan kokoamassa.

Kirjoja Kids’Skillsistä on saatavilla yli 20 kielellä ja sertifioituja Kids’Skills-koulutettuja löytyy 26 maasta. Menetelmä Suomen lisäksi juurtunut mm. useisiin Euroopan maihin ja Aasiaan.

Tiedot päivitetty 7.3.2024.

Mittaaminen ja arviointi

Menetelmään on sisäänrakennettu sen toimivuuden arviointi siten, että menetelmän viimeiset vaiheet ”juhlistaminen” ja ”toiselle opettaminen” voidaan toteuttaa vastaa, kun on toistuvasti huomattu lapsen hallitsevan tavoitteena olleen taidon (jonka oppiminen on samalla poistanut ongelman).

Menetelmästä on kerätty satoja tapauksia käsittävä tapaustutkimusaineisto, jonka avulla on kartoitettu miten menetelmää opiskelevat, Kids’Skillsiä käyttävät ja perheet kokevat menetelmän. Joitakin tapaustutkimuksista on julkaistu kirjassa Muksuopin lumous ^[1]. Vanhempien ja lasta tukevien aikuisten myönteisistä kokemuksista Kids’Skills -menetelmään liittyen on raportoinut Kanadassa Gohier neljän haastattelun pohjalta ^[13].

Tutkimukset

Menetelmäarvio perustuu psykososiaalisesta menetelmästä tehtyjen tutkimusten ja erityisesti vaikuttavuustutkimusten luotettavuuden arviointiin. Löydät alla tutkimukset, joita on hyödynnetty suppeassa katsauksessa.

1. Furman, B. (2016). Muksuopin lumous. Luova tapa auttaa lapsia voittamaan psyykkiset ongelmat. Lyhytterapiainstituutti.

2. Gingerich, W. & Peterson, L. (2013). Effectiveness of solution-focused brief therapy: A systematic qualitative review of controlled outcome studies. Research on Social Work Practice, 23, 266–283. Linkki viitteeseen

3. Bond, C., Woods, K., Humphrey, N., Symes, W. & Green, L. (2013). Practitioner review: The effectiveness of solution focused brief therapy with children and families: a systematic and critical evaluation of the literature from 1990–2010. J Child Psychol Psychiatr, 54, 707–723 .Linkki viitteeseen

4. Bentner, A. (2014). Muksuoppi tutkimuksen kohteena. Saksalaisia selvityksiä suomalaisesta lasten ongelmien ratkaisumenetelmästä.

5. Hautakangas, M., Kumpulainen, K. & Uusitalo, L. (2021). Children developing self-regulation skills in a Kids’ Skills intervention programme in Finnish Early Childhood Education and Care. Early Child Development and Care. Linkki viitteeseen

6. Bronson, M., Goodson, B, Layzer, J. & Love, J. (1990). Child behavior rating scale abt associates. Cambridge, MA.

7. Ponitz, C. C., McClelland, M. M., Jewkes, A. M., Connor, C. M., Farris, C. L., & Morrison, F. J. (2008). Touch your toes! Developing a direct measure of behavioral regulation in early childhood. Early Childhood Research Quarterly, 23, 141–158. Linkki viitteeseen

8. McClelland, M., Cameron, C., Duncan, R., Bowles, R., Acock, A., Miao, A. & Pratt, M. (2014). Predictors of early growth in academic achiement: the head-toes-knees-shoulders task. Frontiers of Psychology, 5, 599. Linkki viitteeseen

9. Laevers, F. (1994). The Leuven involvement scale for young. In F. Laevers (Ed.), Children manual: Experiential education series, No 1 (pp. 44). Leuven, Belgium: Centre for Experiential Education.

10. Stephan, J. (2014). Kuinka hyvin Muksuoppi toimii. Teoksessa Muksuoppi tutkimuksen kohteena. Saksalaisia selvityksiä suomalaisesta lasten ongelmien ratkaisumenetelmästä.

11. Becker, A. (2014). Miksi Muksuoppiohjaajat arvostavat Muksuoppia? Teoksessa Bentner, A. (toim.): Muksuoppi tutkimuksen kohteena. Saksalaisia selvityksiä suomalaisesta lasten ongelmien ratkaisumenetelmästä. Hansaprint Oy.

12. Morris, S. B. (2008). Estimating Effect Sizes From Pretest-Posttest-Control Group Designs. Organizational Research Methods,11(2), 364–386. Linkki viitteeseen

13. Gohier, F. (2006). A support team’s experience of a solution-focused intervention with children. Opinnäytetyö (Master of Arts in Counceling Psychology). City University, Vancouver Island, British Columbia.