Leikitään ja keskitytään (LeKe) perheille

LeKe perheille -interventio on tarkoitettu 3–6-vuotiaille lapsille, joilla on itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen liittyviä haasteita kuten ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Lapsella voi lisäksi olla myös muita pulmia tai kehityksen ongelmia, kuten kielellisiä tai motorisia vaikeuksia, sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia tai aggressiivista käyttäytymistä.

Itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen vaikeudet ovat yksi yleisimmistä syistä hakea tukea lapsen kehitykseen. Niiden ilmeneminen on sidonnaista lapsen kehitykselliseen tasoon ja vaatimuksiin, joita ympäristö eri ikäkausina lapselle asettaa. Alle kouluikäisen lapsen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen vaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi liiallisena vauhtina, odottamisen ja ohjeiden kuuntelemisen vaikeuksina sekä tunnesäätelyn puutteina innostavissa tai turhauttavissa tilanteissa. 

Toiminnanohjauksen vaikeuksien esiintyvyydestä ei ole sellaisenaan kattavaa tutkimustietoa, mutta ne ovat tyypillisiä lapsuusajan kehityksen häiriöissä, kuten ADHD:ssa (esiintyvyys 3,6–7,2 %) (Käypä hoito suositus, 2019), käytöshäiriöissä (esiintyvyys 5 %) (Käypä hoito suositus, 2018b), autismikirjon häiriöissä (esiintyvyys 1 %) (Käypä hoito suositus, 2024) sekä keskosuuden (5,6 %) (Käypä hoito suositus, 2018a) ja oppimisvaikeuksien (esiintyvyys 8-15%) (Voutilainen & Ilveskoski, 2000) yhteydessä. Kun otetaan huomioon oireistojen osittainen päällekkäisyys, arvioidaan noin 10–20 prosentin lapsista kuuluvan riskiryhmään itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen vaikeuksien suhteen.

Varhaisella itsesäätelyllä on todettu vahva, pitkälle aikuisikään saakka ulottuva yhteys toimintakykyyn ja psyykkiseen hyvinvointiin. Pitkittäistutkimuksissa erityisesti lapsuudessa todettujen inhibition vaikeuksien (esim. lapsen vaikeus odottaa ja viivästää houkuttelevaa toimintaa) on todettu liittyvän aikuisiässä terveyden, ihmissuhteiden ja toimeentulon vaikeuksiin (Moffitt ym., 2011). Koulunkäynnin aloittamisen onnistumisessa toiminnanohjauksella on osoitettu olevan yhtä suuri (tai jopa suurempi) merkitys kuin yleisellä älykkyydellä (Blair & Raver, 2015). Akateemisten taitojen ohella toiminnanohjauksen vaikeuksien heijastuminen tunnesäätelyyn on yhteydessä sosiaaliseen käyttäytymisen säätelyn vaikeuksiin koulussa (Blair ym., 2010).

Toiminnanohjauksen taitojen kehitys muokkautuu lapsuusaikana vahvasti päivittäisten aktiviteettien ja vuorovaikutuksen kautta (Blair, 2016). Lapset saavat luontaisesti lukuisia mahdollisuuksia toiminnanohjauksen harjoitteluun arkisissa vuorovaikutustilanteissa ja leikeissä. Jos toiminnanohjaus on lapselle lähtökohtaisesti haastavaa esimerkiksi impulsiivisen käyttäytymisen vuoksi, hän tarvitsee tavallista enemmän toistoa ja harjoitusta. Arjen tilanteissa harjoittelu saattaa kuitenkin jäädä tavallista vähäisemmäksi. Lapsen impulsiivisen käyttäytymisen vuoksi pelit jäävät usein kesken tai lapsi ei pääse leikkeihin mukaan. 

Tutkimuksissa on selkeästi osoitettu, että lasten toiminnanohjauksen taidot vahvistuvat kohdennetun harjoittelun avulla (Diamond & Lee, 2011; Scionti ym., 2020; Takacs & Kassai, 2019). Tutkimusnäyttöä siitä, mitkä menetelmistä ovat tehokkaimpia tai mitkä elementit niissä tekevät harjoittelusta vaikuttavaa, ei vielä toistaiseksi ole riittävästi. Alle kouluikäisten lasten toiminnanohjaukseen vaikuttavan harjoittelun suuntaviivoja on kuitenkin esitetty esimerkiksi Diamondin ja Leen (2011) katsauksessa. Katsauksen mukaan harjoittelun pitää olla riittävän hauskaa ja innostavaa, jotta lapset jaksavat ja haluavat osallistua ja toistoja tulee riittävästi. Parhaiten tällainen harjoittelu toteutuu lapsen arkiympäristössä eli kotona tai varhaiskasvatuksessa, jossa tilaisuuksia toistoon tulee päivittäin. Arkiympäristössä harjoitellut taidot myös yleistyvät paremmin kuin erillisessä harjoitusympäristössä tehty harjoittelu (esim. tietokonepohjainen harjoittelu). Jotta harjoittelu kehittää ja vie lapsen taitoja eteenpäin, tulee harjoittelun haastaa taitoja sopivalla tasolla. Ohjatussa harjoittelussa lasta voidaan tukea ja kannustaa niin, että hän uskaltaa kokeilla vaikeitakin asioita, ja näin orastavalla asteella olevat taidot saavat vahvistusta.

LeKe perheille -intervention ensisijaisena tavoitteena on lapsen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen perustaitojen vahvistaminen sekä niiden vaikeuksiin liittyvien haittojen kuten ylivilkkauden, impulsiivisuuden, tarkkaamattomuuden ja tunnesäätelyn vaikeuksien väheneminen kodin tilanteissa. Koska varhaisten toiminnanohjauksen vaikeuksien tiedetään vaikuttavan laaja-alaisesti myöhempään sosiaaliseen kehitykseen, oppimiseen ja terveyskäyttäytymiseen, varhaisen intervention tarkoituksena on ennaltaehkäistä vaikeuksien kasautumista. LeKe perheille -intervention päävasteina ovat lapsen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen vaikeudet ja tavoitteena niiden ennaltaehkäisy ja hoito eli ylivilkkaan, impulsiivisen, tarkkaamattoman ja aggressiivisen käyttäytymisen sekä näihin liittyvän haitan väheneminen kodin tilanteissa.

LeKe perheille -intervention keskeisin teoriapohja on neurokognitiivisessa toiminnanohjauksen teoriassa.  Toiminnanohjauksen keskeisenä tehtävänä on integratiivisen itsesäätelyn teorian (Hofmann ym., 2012) mukaisesti toimia käyttäytymisen, ajattelun ja tunteiden itsesäätelyn välineinä. Muutoksen kohteena ovat lapsen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taidot ja näihin liittyvä haitta arjessa. Toiminnanohjauksen vallitsevan teoreettisen viitekehyksen mukaisesti kohteena ovat 3–6-vuotiailla intensiivisessä kehitysvaiheessa olevat toiminnanohjauksen perustaidot (inhibitio, työmuisti, joustavuus) (Diamond, 2013; Miyake ym., 2000; Nigg, 2017).

Vaikuttamisen keinona on taitojen harjoittelu seuraavien periaatteiden mukaisesti:

• riittävä intensiivisyys eli taitoa harjoitellaan arjen tilanteissa
• riittävä haastaminen
• toiminnanohjauksen laaja-alainen eli usean taidon harjoittelu (mm. Diamond & Lee, 2011; Sciointi ym., 2020).

Vanhempia ohjataan Vygostkyn (1982) teorian mukaisesti muokkaamaan leikkitilanteita niin, että harjoittelu tapahtuu lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä. LeKe-toiminnassa lähikehityksen vyöhykkeellä toimiminen tarkoittaa sitä, että aikuinen muokkaa leikkejä ja tilannetta lapsen toiminnanohjauksen tason mukaisesti sopivan haastaviksi.

LeKe perheille -intervention keskeiset elementit ovat ammattilaisten toteuttama vanhempien ohjaaminen viikoittaisissa ryhmätapaamisissa ja kahden puhelinsoiton aikana, lasten ohjaaminen viikoittaisissa ryhmätapaamisissa sekä lasten ja vanhempien yhteiset päivittäiset leikkihetket kotona. Vanhemmat voivat osallistua tapaamisiin joustavasti yksin tai yhdessä. Vanhempaintapaamisten teemoja voidaan painottaa eri tavoin, kuitenkin niin, että intervention keskeiset elementit toteutuvat. Lasten ryhmät voidaan toteuttaa vaihtoehtoisesti joko vanhempainryhmien rinnalla sote-yksikössä tai varhaiskasvatuksessa. Kotona leikkimiseen voi ajoittain osallistua myös muita lapsia tai aikuisia. Kotona leikkimistä voi tukea kotikäynneillä, joissa työntekijä mallintaa leikkejä tai leikkii perheen mukana. Interventiota voi käyttää myös yksittäisen perheen ohjaamisessa siten, että LeKe perheille -intervention keskeiset elementit toteutuvat. Tämän menetelmäarvion vaikuttavuustutkimukset kohdentuivat ryhmämuotoiseen toimintaan.

LeKe perheille -interventiota voidaan käyttää ohjausmenetelmänä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä yhteistyössä varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa. Varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä painottavana toimintamallina LeKe perheille -interventio soveltuu luontevasti peruspalveluksi esimerkiksi hyvinvointialueilla. Joustavan ja muokattavan toteutuksen vuoksi sitä voidaan käyttää myös esimerkiksi erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon tai lastensuojelun piirissä olevien lasten ja heidän perheidensä tukemisessa. Ryhmämuotoisena LeKe perheille -interventiosta on hyviä kokemuksia sote- ja varhaiskasvatuksen palveluiden rajapinnat ylittävänä interventiona, jossa vanhempien ryhmän ohjaajana toimivat sote-työntekijät kuten psykologi tai perhetyöntekijä ja lasten ryhmää ohjaavat varhaiskasvatuksen työntekijät kuten varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja.  Intervention käyttäjiltä edellytetään LeKe perheille -interventioon liittyvää Niilo Mäki Instituutin järjestämää koulutusta.  

LeKe-interventio kestää kahdeksan viikkoa, ja se sisältää kuusi vanhempien tapaamista, kuusi lasten tai lapsen tapaamista sekä kaksi puhelin- tai videokeskustelua vanhempien kanssa. Toiminta etenee niin, että viikoilla 1–5 järjestetään vanhempien ja lasten tapaamiset, viikoilla 6–7 vanhempiin ollaan yhteydessä puhelimitse tai videotapaamisessa ja viikolla 8 järjestetään vanhempien ja lasten viimeiset tapaamiset. Koko intervention ajan vanhemmat leikkivät lapsen kanssa menetelmäoppaassa olevia leikkejä kotona ja ohjaavat lapsen itsesäätelyä ja toiminnanohjausta leikin yhteydessä.

LeKe perheille -interventiossa voi olla mukana 4–7 perhettä.  Vanhempien ryhmään voi osallistua toinen tai molemmat vanhemmat, ja siinä on kaksi ohjaajaa. Lasten ryhmässä on kaksi ohjaajaa ja vähintään yksi varaohjaaja, joka voi tarvittaessa toimia sijaisena. Vanhempien ja lasten ryhmät kokoontuvat omissa tiloissaan 90 minuutin ajan yhteensä kuusi kertaa. Puhelin- tai videotapaamisten kesto on noin 30 minuuttia, ja ne pidetään kahdesti viikoilla 6–7 jokaisen perheen kanssa. LeKe perheille on ensisijaisesti ryhmäinterventio, mutta sitä on mahdollista soveltaa myös yksittäisten perheiden ohjaamisessa. Yksittäisten perheiden interventio noudattaa samaa ohjelmaa, mutta tapaamisten kesto voi olla lyhyempi (60–90 min). Vanhemmille ja lapselle järjestetään omat tapaamiset, joissa molemmissa on yksi ohjaaja. 

Vanhempien tapaamisissa esitellään kotona leikittävät leikit ja keskustellaan kokemuksista, joita leikkimisestä on saatu kotona. Jokaiseen tapaamiseen sisältyy teema. Ensimmäisissä tapaamisissa painopiste on itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen perustaitojen tunnistamisessa. Myöhemmissä tapaamisissa teemat liittyvät harjoittelun ja taitojen tukemisen yleistymiseen. Ryhmätapaamisissa pyritään aktivoimaan vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta ja vertaistukea. 

Lasten tapaamisten tarkoituksena on ensisijaisesti tukea kotona leikkimistä. Tapaamisissa tehdään leikit tutuiksi ja näin innostetaan lapsia leikkimään myös kotona. Ryhmässä lapset pääsevät leikkimään vertaisryhmässä, jossa pyritään luomaan myönteisiä kokemuksia yhdessä tekemisestä ja tuetaan lapsen osallistumista muiden kanssa toimimiseen. Leikkimistä ohjataan kuvin, ja tapaamisessa käytetyt leikkikuvat annetaan lapselle mukaan kotona leikkimisen tueksi.

Koko intervention ajan tavoitteena on, että vanhempi tai vanhemmat leikkivät lapsen kanssa LeKe-toimintaan kuuluvia leikkejä päivittäin 30 minuutin ajan ja etenevät vanhemman työkirjan mukaisesti. Leikkiessä vanhempi kiinnittää erityisesti huomiota lapsen itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen, esimerkiksi vauhdin säätelyyn, vuoron odottamiseen tai tarkkaavuuden suuntaamiseen, ja kannustaa lasta onnistumaan erityisesti näissä taidoissa. Vanhempi voi muokata leikkejä ja niiden vaikeusastetta lapsen taitojen mukaisesti. Vanhempia pyydetään pitämään leikkipäiväkirjaa, johon täytetään tiedot leikkihetken kestosta, sisällöstä ja tunnelmasta. Yksittäisten perheiden tapaamisiin voidaan tarvittaessa lisätä ohjauskäyntejä kotona leikkimisen tueksi. Kotikäynneillä työntekijät voivat mallintaa lapsen kanssa leikkimistä, leikkien muokkaamista ja toiminnanohjaukseen suuntautunutta palautteen antamista.

Vanhemmat saavat ohjausta, tietoa ja vertaistukea ryhmätapaamisissa, ja lapset tutustuvat leikkeihin etukäteen omissa ryhmätapaamisissa. Itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taitojen harjoittelu tapahtuu vanhemman ohjaamissa leikkitilanteissa kodin arjessa.

LeKe perheille -interventioon on laadittu ohjaajan käsikirja. Ohjaajan käsikirjan saa käyttöönsä koulutuksen yhteydessä. Lisäksi LeKe perheille -interventiota varten on laadittu muun muassa valmiit sähköiset rekrytoinnin kirjepohjat, leikkikuvat sekä arvioinnin ja seurannan välineet.

Jokainen LeKe Perheille -interventioon osallistuva perhe saa vanhempien työkirjan, jossa on ohjeet kaikkiin LeKe-leikkeihin.

LeKe perheille -intervention kustannukset muodostuvat toimintaa ohjaavien ammattilaisten palkkakuluista ja kokoontumisten tilakuluista.

LeKe perheille -intervention käyttöönotto edellyttää ohjaajien osallistumista Niilo Mäki Instituutin järjestämään koulutukseen. Koulutuksessa käyttäjät saavat tiedot, materiaalit ja ohjausta LeKe perheille -intervention toteuttamiseen. Koulutukset ovat avoimia koulutuksia kaikille kiinnostuneille tai tilauskoulutuksia esimerkiksi hyvinvointialueille. Koulutusta järjestetään myös tilauskoulutuksena esimerkiksi hyvinvointialueille. Niilo Mäki Instituutin kautta on myös mahdollista saada työnohjausta toteutuksen tueksi.

Toiminnassa vähäisiä kustannuksia saattaa tulla lasten tapaamisissa käytettävien leikkivälineiden (esim. palloja, palapelejä, kuppeja) hankkimisesta. LeKe-toiminnan leikit on pyritty suunnittelemaan niin, että niiden toteutus onnistuu tavallisilla leikkivälineillä, joita useimmissa yksiköissä ja perheissä on jo ennestään olemassa.  

LeKe perheille -ohjaajan käsikirjassa tuodaan esille, että hyvä ennakkosuunnittelu on erityisesti ryhmämuotoisen toiminnan onnistumisen kannalta tärkeää. Käsikirjassa kuvataan hyvin kohderyhmän rekrytointia. Perheet voivat tulla mukaan LeKe perheille -interventioon useiden eri kanavien kautta. Erityisesti varhaiskasvatus ja neuvola ovat hyviä väyliä tavoittaa perheitä, jotka ovat huolestuneet lapsen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen vaikeuksista, mutta eivät ole vielä hakeutuneet tutkimuksiin tai palveluiden piiriin.

Mukaanotto- ja poissulkukriteereitä kuvataan huolellisesti. Osallistuminen LeKe perheille -interventioon ei edellytä diagnosointia tai arviointijaksoa, jolloin kynnys perheiden ohjaamiseen interventioon on matala jo heti ensikontaktin yhteydessä. Huoli lapsen ylivilkkaudesta sekä tarkkaavuuden ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksista voi tulla esiin esimerkiksi neuvolakäynnillä tai keskusteluissa päiväkodin työntekijöiden kanssa. Jotta osallistujat voivat hyötyä toiminnasta, on toiminnan soveltuvuudesta vielä hyvä keskustella vanhempien kanssa esimerkiksi puhelimitse. LeKe perheille -intervention kannalta on olennaista, että vanhemmalla itsellään on herännyt huoli lapsen ylivilkkaudesta tai tarkkaavuuden ja käyttäytymisen säätelystä. Lapsella voi näiden lisäksi olla myös esimerkiksi kielellisiä tai motorisia vaikeuksia tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia, mutta toiminnan kohteena ovat kuitenkin ensisijaisesti toiminnanohjauksen taidot. Ryhmämuotoista toimintaa varten vanhempien kanssa tulisi myös arvioida, onko lapsella riittävät valmiudet ymmärtää ryhmässä annettuja ohjeita sekä toimia toisten lasten kanssa pienryhmässä ilman jatkuvaa henkilökohtaista ohjausta. Vanhempien on myös hyvä arvioida jo etukäteen, onko heillä aikaa ja voimavaroja osallistua säännöllisiin tapaamisiin sekä järjestää aikaa yhteiseen leikkiin lapsen kanssa päivittäin.

Toteuttajalta vaadittu koulutustaso ja työkokemus on määritelty ohjaajan käsikirjassa. Vanhempien ohjaaminen sopii sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, esimerkiksi psykologeille tai perhetyöntekijöille, joilla on jo jonkin verran aikaisempaa kokemusta vanhempien kanssa työskentelystä. Vastaavasti lasten ohjaajilla, esimerkiksi toimintaterapeuteilla, lastenhoitajilla tai varhaiskasvatuksen opettajilla tai erityisopettajilla, on hyvä olla jonkin verran aikaisempaa kokemusta lasten ohjaamisesta sekä ylivilkkaiden lasten kanssa toimimisesta.

Niilo Mäki Instituutti vastaa menetelmän kouluttamisesta Suomessa. LeKe perheille -interventioon on saatavilla avoimia koulutuksia. Lisäksi esimerkiksi hyvinvointialueilla on mahdollisuus tilata koulutusta omalle henkilöstölle. Koulutus on tarkoitettu varhaiskasvatusikäisten kanssa työskenteleville psykologeille tai perhetyöntekijöille, jotka voivat toimia vanhempien ohjaajina sekä lasten ohjaajille, esimerkiksi toimintaterapeuteille, lastenhoitajille tai varhaiskasvatuksen opettajille tai erityisopettajille. LeKe perheille -koulutuksen kokonaiskesto on noin neljä kuukautta, ja se sisältää kaksi koulutuspäivää, LeKe perheille -ryhmän toteuttamisen omassa työssä, etätyönohjauksen sekä toimintaan liittyvät materiaalit. Koulutukseen liittyy intervention hyväksyttävyyden, käytettävyyden ja menetelmäuskollisuuden seuraaminen palautekyselyjen avulla.

LeKe perheille -interventiossa ei ole käytössä erillistä pätevöitymis- tai sertifiointiprosessia. Intervention toteuttamisen viralliselle pätevyydelle ei ole vaatimuksia, eikä pätevyyden laadun varmistamiseksi ole kuvattuna menettelytapoja tai testausta, joilla arvioidaan toimintamallin toteuttajien taitoja tai intervention keskeisiä toimintatapoja.

Niilo Mäki Instituutin vakiintunut strategia on pitää yllä, tiedottaa ja kouluttaa menetelmistä, joita Niilo Mäki Instituutissa on tutkittu ja kehitetty. Se myös ylläpitää Leikitään ja Keskitytään -verkkosivuja (www.keskitytään.fi), joilla on kuvattu perustiedot LeKe perheille -interventiosta. Niilo Mäki Instituutti järjestää uusille käyttäjille koulutusta ammattihenkilöille avoimina LeKe perheille -koulutuksina sekä tilauskoulutuksina. Koulutuksessa käyttäjät saavat tiedot, materiaalit ja ohjausta LeKe-intervention toteuttamiseen. Niilo Mäki Instituutin kautta on myös mahdollista saada työnohjausta toteutuksen tueksi.

Toteuttajilla on mahdollisuus saada Niilo Mäki Instituutilta työnohjausta, mutta työnohjauksen muotoa, kestoa ja tiheyttä ei ole määritelty.

LeKe perheille -intervention käyttöä pyritään seuraamaan muun muassa opinnäytetöinä tehtyjen kartoitusten ja tutkimusten avulla. Niilo Mäki Instituutti ylläpitää osaajarekisteriä koulutuksen käyneistä. Ohjaajan käsikirjassa on valmis kyselylomake vanhemmille. Kyselylomake täytetään intervention päättymisen jälkeen. Lomakkeessa kysytään havaittuja muutoksia harjoiteltavissa toiminnanohjauksen taidoissa, lapsen toiminnassa sekä vanhemman omassa toiminnassa. Lisäksi kysytään tietoja leikkimisen jatkumisesta sekä palautetta tai kokemuksia interventioon osallistumisesta.

LeKe perheille -ohjaajan käsikirjassa todetaan, että intervention vaikuttavuuden ylläpitämiseksi on tärkeää, että intervention keskeiset osiot toteutuvat. Käsikirjassa käydään yksityiskohtaisesti läpi intervention kulku ja kaikki LeKe perheille -interventioon kuuluvat leikit muunnelmineen. Ohjaajan käsikirja sisältää luettelon ennen toiminnan aloittamista ja toiminnan aikana tarvittavista materiaaleista. Toistotarkkuuden kannalta erityisen tärkeä on tarkistuslista LeKe perheille -intervention toteutuksen seurantaa ja arviointia varten. Tarkistuslista toimii myös kehittämisen ja mahdollisten esteiden tunnistamisen työkaluna.

LeKe perheille -interventio pohjautuu kehittämishankkeesta ja pilottikoulutuksista kerättyyn soveltuvuustietoon, LeKe-intervention vaikuttavuustutkimukseen sekä aikaisempaan leikkiperustaisista toiminnanohjauksen interventioista (ENGAGE, Healey & Healey, 2019; TEAMS, Halperin ym., 2020; GAIM, Tamm ym., 2019) saatuun kansainväliseen tutkimustietoon. Kehittämishankkeesta ja pilottikoulutuksista kerätyn palautteen avulla interventiota on pyritty muokkaamaan niin, että se soveltuu toteutettavaksi suomalaisessa toimintaympäristössä, esimerkiksi hyvinvointialueiden toiminnassa. Sovellettavuuden laajentamiseksi toimintamalliin on ryhmämuotoisen intervention ohelle lisätty mahdollisuus yksilölliseen perheiden ohjaamiseen.

Mittaamisen luotettavuuden arvioitiin olevan kaikissa tutkimuksissa hyvä tai erittäin hyvä. Käytetyt mittarit olivat luotettavia, validoituja ja yleisesti käytössä sekä kohderyhmälle soveltuvia. Klenbergin ja kumppaneiden (2023) tutkimuksessa mittareiden soveltuvuus varmistettiin muokkaamalla joitain sanamuotoja paremmin soveltuviksi kohderyhmälle osallistujien iän ja suomalaisen kontekstin vuoksi. Healeyn ja Healeyn (2019) tutkimuksessa huomioitiin vanhempien taipumus arvioida lasten valmiuksien kehittymistä positiivisesti, ja siinä kerättiin vanhemmilta ja opettajilta arvio lasten käyttäytymisessä tapahtuneista muutoksista samoilla mittareilla.

Tilastoanalyysien luotettavuuden arvioitiin olevan kaikissa tutkimuksissa erittäin hyvä. Käytetyt tilastomenetelmät olivat riittäviä ja aineistoon soveltuvia. Lisäksi Klenbergin ja kumppaneiden (2023) satunnaistetussa vertailuasetelmassa interventioryhmään ohjautumista painotettiin. NNT-lukuja ja luottamusvälejä ei artikkeleissa ilmoitettu. Efektikoot ilmoitettiin Klenbergin ja kumppaneiden (2023) tutkimuksessa Cohenin d:nä.

Tutkimusten harhattomuus vaihteli tyydyttävästä erittäin hyvään. Healeyn ja Halperin (2015) tutkimuksessa ei ollut satunnaistettua kontrolliryhmää, mutta aineistoa vertailtiin toisessa tutkimuksessa kerättyyn aineistoon sen varmistamiseksi, etteivät havaitut edistykset johdu lasten normaalista kehityksestä tai harjoittelun tuloksesta.  Muissa tutkimuksissa käytettiin kokeellista asetelmaa ja satunnaistettua kontrolliryhmää. Koeasetelmassa ryhmäkoot ja ryhmien sosiodemografiset taustat olivat samankaltaiset. Mukaanottokriteerit kuvattiin tarkasti ja käytettyjen menetelmien erilaisuus huomioitiin sekä toteutuksessa että analyyseissä.

Toistotarkkuuden luotettavuuden arvioitiin olevan Healeyn ja Halperin (2015) tutkimuksessa hyvä ja muissa erittäin hyvä. Menetelmäuskollisuus oli kaikissa tutkimuksissa suuri. Tutkimuksiin osallistuneet lapset ja vanhemmat osallistuivat ryhmiin ja leikkivät myös kotona. Healeyn ja Halperin (2015) tutkimuksessa keskeyttäneistä ei mainittu. Healeyn ja Healeyn (2019) molemmat interventiot toteutettivat sokkona samat, molempiin menetelmiin koulutetut ammattilaiset. Tutkimuksen erityinen vahvuus oli vanhempien arvioiden ja lasten testaamisten 100-prosenttinen pysyvyys. Klenbergin ja kumppaneiden (2023) tutkimuksessa menetelmäuskollisuuden varmistamiseksi käytettiin intervention ohjaajien arvioita ryhmien osallistumisaktiivisuudesta vanhempien raporttien lisäksi.

Yleistettävyyden ja sovellettavuuden arvioitiin kaikissa tarkastelluissa tutkimuksissa olevan hyvä tai erittäin hyvä. Tutkimusten mukaanottokriteerit kuvattiin kaikissa tutkimuksissa hyvin. Myönteistä oli, että tutkimukset toteutettiin samoissa olosuhteissa, joissa interventiota toteutetaan käytännössä. Kaikissa tutkimuksissa tehtiin perustaso- ja loppumittauksen lisäksi seurantamittauksia intervention päättymisen jälkeen. Tulosten mukaan myönteiset muutokset käyttäytymisessä säilyivät. Eroavuudet vanhempien ja opettajien raportoimissa muutoksissa huomioitiin analyyseissä ja käytännön suosituksissa.  Tutkimusten otoskoot olivat verrattain pieniä, joten tilastollisesti merkitseviä tuloksia oli vaikea havaita. Tutkimuksissa pohditaan monipuolisesti tuloksiin vaikuttaneita mekanismeja, ja yksi tällainen on Healeyn ja Halperin (2015) tutkimuksessa esitetty vanhempien lisääntynyt ajanvietto ja leikkiminen lasten kanssa. Mahdollisina mekanismeina esille tuodaan myös intervention myötä lisääntynyt liikunnan määrä ja vanhempien myönteinen tulkinta lastensa käyttäytymisessä tapahtuneista muutoksista. Klenbergin ja kumppaneiden (2023) tutkimuksessa tutkimukseen osallistuneet perheet olivat verrattain korkeasti koulutettuja, joten muutosvalmius ja tuen vastaanottovalmius ovat saattaneet vaikuttaa osallistumisaktiivisuuteen ja tuloksiin. Tutkimusten tulokset olivat lupaavia intervention yleistettävyyden ja sovellettavuuden kannalta.

Suomalaiset vaikuttavuustutkimukset

Klenberg, L., Teivaanmäki, S., Närhi, V., Kiuru, N. & Healey, D. (2023). Effectiveness of ENGAGE in reducing difficulties in everyday executive functions among Finnish preschoolers: a randomized controlled trial. Child Neuropsychology, 1–21. https://doi.org/10.1080/09297049.2022.2164568

Pohjoismaiset vaikuttavuustutkimukset

Ei tutkimusta.

Korkean tulotason maiden vaikuttavuustutkimukset

Healey, D. M. & Halperin, J. M. (2015). Enhancing Neurobehavioral Gains with the Aid of Games and Exercise (ENGAGE): Initial open trial of a novel early intervention fostering the development of preschoolers’ self-regulation. Child neuropsychology, 21(4), 465–480. https://doi.org/10.1080/09297049.2014.906567

Healey, D. & Healey, M. (2019). Randomized controlled trial comparing the effectiveness of structured-play (ENGAGE) and behavior management (TRIPLE P) in reducing problem behaviors in preschoolers. Scientific Reports, 9(1), 3497. https://doi.org/10.1038/s41598-019-40234-0

Suomalaiset implementointitutkimukset

Ei tutkimusta.

Pohjoismaiset implementointitutkimukset

Ei tutkimusta.

Suomalaiset kustannusvaikuttavuustutkimukset

Ei tutkimusta.

Pohjoismaiset kustannusvaikuttavuustutkimukset

Ei tutkimusta.

Korkean tulotason maiden vaikuttavuustutkimukset

Halperin, J. M., Marks, D. J., Chacko, A., Bedard, A.-C., O’Neill, S., Curchack-Lichtin, J., Bourchtein, E. & Berwid, O. G. (2020). Training Executive, Attention, and Motor Skills (TEAMS): A preliminary randomized clinical trial of preschool youth with ADHD. Journal of Abnormal Child Psychology, 48, 375–389. https://doi.org/10.1007/s10802-019-00610-w

Healey, D., Barry, M. & Healey, M. (2022). Adaption and implementation of the engage programme within the early childhood curriculum. Scientific Reports 12:21580. https://doi.org/10.1038/s41598-022-25655-8

Tamm, L., Epstein, J. N., Loren, R. E. A., Becker, S. P., Brenner, S. B., Bamberger, M. E. … & Halperin, J. M. (2019). Generating attention, inhibition, and memory: A pilot randomized trial for preschoolers with executive functioning deficits. Journal of Clinical Child and Adolescent Psychology, 48(1), 131–145. https://psycnet.apa.org/doi/10.1080/15374416.2016.1266645

Suomalaiset muut tutkimukset

Teivaanmäki, S. (2024). Executive function difficulties among preschool-aged children: examining their everyday manifestations and the potential of a play-based intervention. Väitöskija, Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0326-9

Blair, C. (2016). Developmental science and executive function. Current directions in psychological science, 25(1), 3–7. https://doi.org/10.1177/0963721415622634  

Blair, C. & Raver, C. C. (2015). School readiness and self-regulation: A developmental psychobiological approach. Annual review of psychology, 66, 711–731. https://doi.org/10.1146/annurev-psych-010814-015221

Blair, C., Calkins, S. & Kopp, L. (2010). Self-regulation as the interface of emotional and cognitive development. Teoksessa R. H. Hoyle (toim.), Handbook of personality and self-regulation (s. 64–90). Wiley-Blackwell. 

Cohen, J. (1988). Statistical power analyses for the behavioural sciences (2. painos). Lawrence Erlbaum Associates.

Cuijpers, P. (2016). Meta-analyses in mental health research. A practical guide. Vrije Universiteit Amsterdam. https://hdl.handle.net/1871.1/a4ecf595-9255-4446-befa-e9f72c3b1d53

Davies, K. S. (2011). Formulating the evidence based practice question: A review of the frameworks. Evidence based library and information practice, 6(2), 75–80. https://doi.org/10.18438/B8WS5N

Diamond, A. (2013). Executive functions. Annals Review of Psychology, 64, 135–168. https://doi.org/10.1146/annurev-psych-113011-143750

Diamond, A. & Lee, K. (2011). Interventions shown to aid executive function development in children 4 to 12 years old. Science, 333(6045), 959–964. https://doi.org/10.1126/science.1204529

DuPaul, G. J. & Barkley, R. A. (1992). Situational variability of attention problems: Psychometric properties of the revised home and school situations questionnaires. Journal of Clinical Child Psychology, 21(2), 178–188. https://doi.org/10.1207/s15374424jccp2102_10

Halperin, J. M., Marks, D. J., Chacko, A., Bedard, A.-C., O’Neill, S., Curchack-Lichtin, J., Bourchtein, E. & Berwid, O. G. (2020). Training Executive, Attention, and Motor Skills (TEAMS): A preliminary randomized clinical trial of preschool youth with ADHD. Journal of Abnormal Child Psychology, 48, 375–389. https://doi.org/10.1007/s10802-019-00610-w

Healey, D. M. & Halperin, J. M. (2015). Enhancing Neurobehavioral Gains with the Aid of Games and Exercise (ENGAGE): Initial open trial of a novel early intervention fostering the development of preschoolers’ self-regulation. Child neuropsychology, 21(4), 465–480. https://doi.org/10.1080/09297049.2014.906567

Healey, D. & Healey, M. (2019). Randomized controlled trial comparing the effectiveness of structured-play (ENGAGE) and behavior management (TRIPLE P) in reducing problem behaviors in preschoolers. Scientific Reports, 9(1), 3497. https://doi.org/10.1038/s41598-019-40234-0

Healey, D., Barry, M. & Healey, M. (2022). Adaption and implementation of the engage programme within the early childhood curriculum. Scientific Reports 12, 21580. https://doi.org/10.1038/s41598-022-25655-8

Hofmann, W., Schmeichel, B. J. & Baddeley, A. D. (2012). Executive functions and self-regulation. Trends in Cognitive Sciences, 16, 174–180. https://doi.org/10.1016/j.tics.2012.01.006

Kadesjö, B., Janols, L. O., Korkman, M., Mickelsson, K., Strand, G., Trillingsgaard, A., … & Gillberg, C. (2017). Five-To-Fifteen-Revised (5-15R). Haettu osoitteesta www.5-15.org

Klenberg, L., Tommo, H., Jämsä, S. & Häyrinen, T. (2017). Pienten lasten keskittymiskysely PikkuKesky. Käsikirja [The attention and executive functions rating inventory ATTEX-P. Handbook]. Hogrefe Publishing Corp.

Klenberg, L., Moisio, P. & Teivaanmäki, S. (2024). Leikitään ja keskitytään (LeKe) perheille. Ohjaajan käsikirja. Toim. Klenberg, L. Niilo Mäki Instituutti. (vain koulutuksen käyneiden ohjaajien käyttöön)

Klenberg, L., Teivaanmäki, S., Närhi, V., Kiuru, N., & Healey, D. (2023). Effectiveness of ENGAGE in reducing difficulties in everyday executive functions among Finnish preschoolers: a randomized controlled trial. Child neuropsychology: a journal on normal and abnormal development in childhood and adolescence, 29(8), 1341–1361. https://doi.org/10.1080/09297049.2022.2164568

Kraemer, H. C., & Kupfer, D. J. (2006). Size of treatment effects and their importance to clinical research and practice. Biological psychiatry, 59(11), 990–996. https://doi.org/10.1016/j.biopsych.2005.09.014

Käypä hoito suositus. (2018a). Ennenaikainen synnytys. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Käypä hoito -suositus. (2018b). Käytöshäiriöt (lapset ja nuoret). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen lastenpsykiatriyhdistyksen, Suomen nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistyksen Nuorisopsykiatrian jaoksen asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 

Käypä hoito -suositus. (2019). ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Käypä hoito -suositus. (2024). Autismikirjon häiriö. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen, Suomen Kehitysvammalääkäreiden, Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 

Laupacis, A., Sackett, D. L. & Roberts, R. S. (1988). An assessment of clinically useful measures of the consequences of treatment. The New England Journal of Medicine, 318, 1728–1733. https://doi.org/10.1056/nejm198806303182605

Merikukka, M., Backman, H., Heikkilä, L. & Kurki, M. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuus – Opas näytön systemaattiseen arviointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2025:1.

Miyake, A., Friedman, N. P., Emerson, M. J., Witzki, A. H., Howerter, A. & Wager, T. D. (2000). The unity and diversity of executive functions and their contributions to complex “Frontal lobe” tasks: A latent variable analysis. Cognitive Psychology, 41(1), 49–100. https://doi.org/10.1006/cogp.1999.0734

Moffitt, T. E., Arseneault, L., Belskya, D., Dickson, N., Hancox, R. J., Harrington, H., … & Caspi, A. (2011). A gradient of childhood self-control predicts health, wealth, and public safety. Proceedings of the National Academy of Sciences USA, 108, 2693–2698. https://doi.org/10.1073/pnas.1010076108

Nigg, J. T. (2017). Annual Research Review: On the relations among self-regulation, self-control, executive functioning, effortful control, cognitive control, impulsivity, risk-taking, and inhibition for developmental psychopathology. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 58, 361–383. https://doi.org/10.1111/jcpp.12675

Page, M. J., McKenzie, J. E., Bossuyt, P. M., Boutron, I., Hoffmann, T. C., Mulrow, C. D., … & Moher, D. (2021). The PRISMA 2020 statement: an updated guideline for reporting systematic reviews. BMJ (Clinical research ed.), 372, n71. https://doi.org/10.1136/bmj.n71.

Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12.

Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12.

Reynolds, C. R. & Kamphaus, R. W. (2004). Behavior assessment system for children (2nd ed.). Pearson Assessments.

Scionti, N., Cavallero, M., Zogmaister, C. & Marzocchi, G. M. (2020). Is cognitive training effective for improving executive functions in preschoolers? A systematic review and meta-analysis. Frontiers in Psychology, 10, 2812. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.02812

Takacs, Z. K. & Kassai, R. (2019). The efficacy of different interventions to foster children’s executive function skills: A series of meta-analyses. Psychological Bulletin, 145, 653–697. https://doi.org/10.1037/bul0000195

Tamm, L., Epstein, J. N., Loren, R. E. A., Becker, S. P., Brenner, S. B., Bamberger, M. E., … & Halperin, J. M. (2019). Generating attention, inhibition, and memory: A pilot randomized trial for preschoolers with executive functioning deficits. Journal of Clinical Child and Adolescent Psychology, 48(1), 131–145. https://psycnet.apa.org/doi/10.1080/15374416.2016.1266645

Teivaanmäki, S. (2024). Executive function difficulties among preschool-aged children: examining their everyday manifestations and the potential of a play-based intervention. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0326-9

Voutilainen, A. & Ilveskoski, I. (2000). Terveydenhuollon rooli oppimisvaikeuksien tutkimisessa ja hoidossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 116(18), 2025–2031. 

Vygotsky, L.S. (1982). Ajattelu ja kieli. Kansankulttuuri.

Wilson, D. B. (2023). Practical meta-analysis effect size calculator (Version 2023.11.27). Haettu osoitteesta https://www.campbellcollaboration.org/calculator/