Keskustelufestivaalin satoa: lapsiperheköyhyydestä täytyy uskaltaa puhua ja lähiluonto kuuluu kaikille

Itla osallistui syyskuun lopussa Hämeenlinnassa järjestettyyn Hyvin Sanottu -keskustelufestivaaliin kahdella keskustelulla. Lapsiperheköyhyydestä keskusteltiin pop up -keskustelussa, jota myös ulkopuoliset saivat seurata. Luottamuksellisessa keskustelussa pohdittiin sitä, mikä meitä Suomessa estää kohtelemasta luontoa kansallisaarteena.

Lapsiperheiden köyhyydestä tulee puhua rohkeasti

Itla kokosi yhteen vaikuttajia, tutkijoita ja kolmannen sektorin toimijoita keskustelemaan aiheesta Ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen – mistä on kyse ja millaisin eri tavoin voimme vähentää lapsiperheköyhyyttä. Tavoitteena ei ollut vain tunnistaa kipupisteitä vaan myös puntaroida, mitä tilanteelle voisi tehdä.

Lapsiperheköyhyys koskettaa suurta joukkoa suomalaisia lapsia. Hintojen nousu ja koronan jälkeiset haasteet yhdistyvät nyt monissa perheissä aikaisempiin toimeentulon haasteisiin. Toisaalta lapsiperheköyhyyteen liittyy usein kaksi puolta – taloudellinen niukkuus itsessään sekä häpeä, joka aiheutuu lapsiperheköyhyyteen liittyvistä muista ongelmista, kuten velkaantumisesta tai terveyshuolista.

Monen on vaikea puhua rahasta tai hakea apua ongelmiin. Keskustelussa tulikin ilmi, että rahapuhe vaatii rohkeutta ja osallistujat toivoivat rahapuheen normalisointia. Raha-asioista voisi puhua myös palveluissa, joissa ei ole pelkoa leimaantumisesta, kuten esimerkiksi neuvolassa.

Keskustelussa tuli ilmi aiheita, joista ei vielä puhuta tarpeeksi. Näitä olivat esimerkiksi harrastukset, joiden kustannukset ovat nousseet, mutta jotka samalla ovat suojaavia tekijöitä ja monelle tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Keskustelijat nostivat esiin myös maahanmuuttajat, joista moni on tullut Suomeen pienin varoin ja osa on voinut velkaantua matkalla. Heidän työllistymistään ja palveluiden käyttöä hankaloittaa kielitaidon puute. Lisäksi nostettiin esille terveyserot eri sosiaaliluokkien välillä.

Halu auttaa toi toiveikkuutta

Keskustelijat pohtivat konkreettisia toimia ylisukupolvisuuden, hintojen nousun ja elämäntapahtumien aiheuttamaan köyhyyteen. Näitä voisivat olla työllistymisen esteiden poistaminen, toimivien perhekeskusten ylläpitäminen monialaisten palveluiden saavutettavuuden varmistamiseksi, hyvinvointia tukevien käyttäytymismallien tukeminen ja maahanmuuttajien palveluiden saannin parantaminen.

Vähemmistäkin resursseista voi saada enemmän irti, kun tunnistetaan perheiden moninaisuus ja tarjotaan aito mahdollisuus osallistua. Yhteisöjen ja yhteisöllisyyden kehittämisellä on merkitystä kaikkien niihin kuuluvien hyvinvoinnin rakentumisessa. Toiveikkuutta loi keskustelussa esillä ollut, jaettu tavoite lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi. Hyvinvointialueilla on nyt mahdollisuus panostaa osallistuvaan lähestymistapaan, joka huomioi sekä yksilöt että yhteisöt.

Lähiluonto kuuluu kaikille

Luottamuksellisessa Mitä jos luonto olisikin kansallisaarre? Lähiluonto hyvinvoinnin lähteenä ja oppimisympäristönä -keskustelussa oli mukana asiantuntijoita ja ammattilaisia koulutuksen ja kasvatuksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin aloilta. Dialogi synnytti yhteistä ajattelua, ideoita ja ideoiden jalostamista yhdessä lähiluonnon merkityksestä lapsille ja nuorille, ja erityisesti siitä millaisten kokemusten kautta lähiluonto tukee hyvinvointia.

Keskustelijoiden oivalluksissa korostui oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon näkökulma. Keskustelijoilla oli kokemuksia siitä, kuinka hyvin erilaisissa ja vaikeissakin elämäntilanteissa olevat ihmiset saavat luonnosta hyvinvointia. Oli sitten kyse oppimisesta tai luonnon hyvinvointivaikutuksista, usein riittää vain luonnossa oleminen, sen kokeminen ja tarkastelu; ”luonto hoitaa”.

Psykologisen omistajuuden merkitys laillisen omistajuuden rinnalla sai kaikupintaa osallistujilta. Sillä, että tuntee omakseen jonkin luontokohteen tai -alueen, oli se sitten Espoon rantaraitti tai koulun lähellä oleva metsäalue, on merkitystä hyvinvoinnille. Suomalaiset jokamiehenoikeudet nähtiin maailman mitassakin ainutlaatuisina. Jokamiehenoikeuksilla on tärkeä merkitys sille, että koemme jaettua omistajuutta luonnosta.

Toisaalta omistajuuden kokemus voi johtaa myös ristiriitoihin. Keskustelussa nousi esille erään koulun oppilaiden kokema suru, kun heille tärkeä metsäalue, jota oli ahkerasti hyödynnetty oppimisympäristönä, kaadettiin. Koulun aikuisilla oli tilanteessa tärkeä rooli auttaa oppilaita käsittelemään metsän merkitystä ja metsän kaatamisen aiheuttamia tunteita.

Lisää tilaa puhua luontokokemuksista

Keskustelussa tunnistettiin suomalainen rakkaus luontoon, mutta samalla turhautti se, että päätöksenteossa raha tuntuu aina menevän luonnon ja hyvinvoinnin edelle. Toivottiin rohkeutta ja tiloja puhua ihmisten omista luontoon liittyvistä kokemuksista, ajatuksista ja tunteista. Lähiluonnon kannalta erityisesti maankäytön ja rakentamisen kysymyksissä olisi tärkeää saada näille tilaa. Luontokeskusteluun kaivattiin lisää erilaisia keskustelijoita. Sallivampi ilmapiiri loisi myös parempaa ymmärrystä ihmisten moninaisista suhteista luontoon. Metsästä elantonsa saava metsänomistaja voi samalla olla luonnonsuojelija ja nämä molemmat identiteetit saavat näkyä. Vahvempi yhteys omiin luontokokemuksiin vahvistaa myös yksilöiden ja yhteisöjen motivaatiota vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan lähiluonnon puolesta.

”Keskustelutilanteessa oli voimaannuttavaa, kun luonto aiheena olikin yhteinen maaperä eikä vastakkainasettelun paikka. Ehkä yhteiskunnassakin asia voisi olla näin, jos keskustelu muuttuisi solidaarisemmaksi ja inklusiivisemmaksi.” Osallistujan oivallus.

Ensimmäinen Hyvin sanottu -keskustelufestivaali järjestettiin Hämeenlinnassa 30.9.-1.10.2022. Tapahtuma oli osa viisivuotista Hyvin sanottu -hanketta, jolla pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Tapahtuman keskustelut käytiin Erätauko-menetelmällä. Itla on yksi hankkeen yhteistyökumppaneista.