Hyvä yhteiskunta tunnistaa monet reitit äitiyteen

Muistan edelleen elävästi, kun ilmoitin isälleni 16-vuotiaana, että minä en kyllä halua lapsia. Perusteeksi sanoin, että koska en halua heteroydinperhettä, lapsiani kiusattaisiin varmasti koulussa. Isäni oli jo tuolloin viisas mies ja vastasi, että älä tuon syyn takia ole lapsia haluamatta. Jos et oikeasti halua, se on tietysti eri asia, mutta älä luovu lapsitoiveesta kiusaajien pelossa.

Isäni sanat olivat vahvasti mielessäni 10 vuotta myöhemmin, kun odotimme esikoistamme. Olen sittemmin käynyt hänen kanssaan monia muitakin merkittäviä vanhemmuuteen liittyviä keskusteluja, kuten esimerkiksi siitä, uskallanko puhua lapselleni ruotsia, vaikka se on kahdesta äidinkielestäni heikompi. ”Ajattele lastasi koulussa pänttäämässä ruotsin kielen alkeita”, isä sanoi, ”aikuisena hän aivan varmasti kiittää sinua toisesta äidinkielestään.”

Tieni äidiksi kulki monien kysymysten kautta, ja onnellista on ollut, että minulla on ollut matkalla viisaita neuvonantajia. Mutta entä jos ei olisi ollut? Olisiko minusta koskaan tullut vanhempaa?

Suomessa on opittu pitämään melko itsestään selvänä sitä, että ihmisellä on oikeus perustaa perhe haluamallaan ja toivomallaan tavalla. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole itsestään selvä, vaan se on vaatinut jatkuvia ja toistuvia kamppailuja aivan viime vuosiin asti.

Esimerkiksi itsellisten naisten hedelmöityshoidot kirjattiin lakiin vasta vuonna 2007, sitä ennen niiden oikeutus ehdittiin eduskunnan lakivaliokuntaa myöten kyseenalaistaa. Itselliset naiset ja naisparit alkoivat saada hedelmöityshoitoa julkisen puolen klinikoilta vasta vuonna 2019, siihen asti klinikoiden ylilääkärit vastustivat näitä hoitoja kiivaasti.

Minun työni on tehdä Suomesta parempi paikka kaikenlaisille monimuotoisille perheille. Työni puolesta saan siis rohkaista ja kannustaa uskaltamaan sekä raivata ihmisten moninaisia polkuja vanhemmuuteen ja perheenä elämiseen.

Samalla näen myös ne esteet, joita ihmiset joutuvat ylittämään. Ne voivat olla henkisiä ja normatiivisia tai lainsäädännöllisiä ja byrokraattisia, joskus myös hyvin konkreettisen lääketieteellisiä. Kokemukseni on, että Suomessa näitä esteitä halutaan kuitenkin purkaa ja ihmisiä rohkaista toivomaan lapsia kaikenlaisissa elämäntilanteissa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on tänä päivänä tilaa ja mahdollisuuksia toivoa lasta ja tulla vanhemmaksi monenlaisia polkuja pitkin. Muualta Euroopasta näemme kuitenkin esimerkkejä siitä, ettei tätä voi pitää itsestään selvänä.

Perhearvot kunniaan?

Tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa artikkelissa* Ritva Nätkin analysoi suomalaisten ja virolaisten opiskelijoiden perhekäsitysten eroja. Kiinnostava löydös liittyy ajatuksiin perheiden monimuotoisuudesta. Siinä missä suomalaiset opiskelijat näkevät perheiden monimuotoistumisen johtavan syntyvyyden kasvuun ja lasten määrän lisääntymiseen, virolaiset opiskelijat näkevät monimuotoistumisen johtavan syntyvyyden laskuun ja uhkaavan perhekeskeistä yhteiskuntajärjestystä.

Vastaavaa ”perinteisiin perhearvoihin” vetoavaa ajattelua on näkyvissä monissa Euroopan maissa Puolasta Bulgariaan, Unkarista Romaniaan. Tämä ajattelu näkyy myös esimerkiksi saksalaisessa arvokonservatiivisessa liikehdinnässä ja laajemmin niin kutsutun anti-gender -liikkeen toiminnassa. Suomessa tätä liikehdintää edustaa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustava Aito avioliitto -liike. Myös Venäjän sota Ukrainassa on osaltaan sotaa liberalisoituvaa ja moniarvoistuvaa yhteiskuntaa vastaan.

Itse kuulun niihin, jotka ajattelevat, että perhe syntyy parhaiten sellaisella tavalla, kuin sen jäsenet haluavat sen rakentaa.

Yhteiskunnan tehtävä on turvata jokaisen lapsen läheiset suhteet mahdollisimman hyvin kaikissa perhemuodoissa ja mahdollistaa jokaiselle perheelle hyvä elämä.

Samalla hyvä yhteiskunta antaa mahdollisuuden vanhemmaksi tulemiseen jokaiselle, joka vanhemmaksi haluaa.

Näin äitienpäivän alla moni pohtii haluaan ja mahdollisuuksiaan vanhemmuuteen. Minun terveiseni teille ovat samankaltaiset kuin isäni aikanaan minulle: Älä anna kenenkään muun määritellä lapsitoivettasi. Jos et halua lapsia, se on aivan hyvä ratkaisu. Mutta jos haluat, älä anna muiden ihmisten estää sinua.

Hyvää äitienpäivää kaikille, jotka sitä viettävät!

Lähde: Nätkin, Ritva (2022): Perhekeskeiset virolaiset, individualistiset suomalaiset. Opiskelijoiden tulevaisuusvisioita perhearvoista ja syntyvyydestä. Yhteiskuntapolitiikka 2/2022, 141-153.