Sosiaali- ja terveyspalveluissa vahvistuu tai murenee nuorten luottamus yhteiskuntaan

Periaattees ainut haave on vaan olla osa yhteiskuntaa. Mä voin tehä työtä ja mennä kotiin hyvällä mielellä päivän päätteeks et ’hei mä oon tehny oman osani’. Vähän siistiä. Pääsen maksaan laskuja ite. — Sellanen oma panos yhteiskunnassa on jostain syystä mulle semmonen varmaan isoin haave.

ALL YOUTH -tutkimushankkeessa haastatellun, Punaisen Ristin Nuorten turvataloilta apua hakeneen nuoren haave on selkeä: saada olla osa yhteiskuntaa. Saman haaveen jakavat miltei kaikki ne sosiaali- ja terveyspalvelujen apuun tukeutuneet nuoret, joita olemme kohdanneet ja tutkineet.

Kansalaisoikeudet kuuluvat jokaiselle nuorelle. Oikeutus aktiivisen kansalaisen kokemukseen ja vaikuttamismahdollisuudet kasautuvat kuitenkin niille nuorille, joilla menee muutenkin elämässä hyvin: on kannattelevia perhe- ja kaveriyhteisöjä, opiskelu- tai työpaikka ja harrastuksia, riittävästi rahaa, katto pään päällä sekä luottamusta ja tietoa yhteiskunnasta. Aktiivisen kansalaisuuden kokemusten kasautumista vain tietylle joukolle voi pitää vakavana perus- ja ihmisoikeusongelmana nuorten elämässä ja koko yhteiskunnassa. Kyse on myös nuorten yhteiskunnallisesta arvosta ja luottamuksesta: ulkopuolisuutta, häpeää, pettymyksiä tai epävarmuutta yhteiskunnassa kokeneiden nuorten voi olla vaikeaa tunnistaa omia vaikuttamismahdollisuuksiaan (Honkatukia ym. 2020; Suurpää, Huhta & Pitkänen 2023).

Voiko olla arvostettu kansalainen, jos ei käy koulussa tai töissä?

Tämän blogin toisen kirjoittajan, Jennin, väitöskirja osoittaa, että asetelma on vielä moniulotteisempi. Turvataloilta apua hakeneet nuoret, joista monet ovat turvautuneet lukuisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin nuoren elämänsä aikana, haastavat vallitsevaa käsitystä yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja siten kansalaisoikeuksien toteutumisesta. Nuorten mielestä arvostetun kansalaisen asema yhteiskunnassa ei saisi rakentua vain sen varaan, miten hyvin nuori onnistuu löytämään paikkansa työelämässä tai koulutuspolulla.

Nuoret peräänkuuluttavat, että myös muita yhteiskuntaan osallistumisen tapoja pidettäisiin tärkeänä ja niihin olisi oikeus saada tukea: nuoret toimivat omissa yhteisöissään erilaisissa rooleissa, auttaen ja tukien toisiaan arjessa ja palvelujärjestelmässä. He rakentavat monin arkisin teoin sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa kuluttamalla vastuullisesti ja esittämällä mielipiteensä oman elämäntapansa kautta.

Hyvinvointipalveluilta nuoret toivovat yhteiskuntaan kuulumisen tarpeiden ja tavoitteiden laaja-alaista tarkastelua ja tukea, nuorten omia lähtökohtia kuunnellen ja arvostaen. (Kallio 2023.)

Sote-palveluissa vahvistuu tai murenee nuorten luottamus yhteiskuntaan

Käytännössä siis se, että ilmeisesti yhteiskuntaa kiinnostaa mun tai ihmisten mielenterveys vasta siinä kohtaa, jos se edistää tai häiritsee mun opiskelua tai työntekoa, mikä on musta suoraan sanottuna todella paskamaista.

Nuorisobarometri 2022 osoittaa, että mielenterveys- ja päihdepalveluista hoitoa hakeneiden nuorten yhteisösuhteet ja yhteiskuntaan kuulumisen kokemukset ovat muita barometriin vastanneita heikommat, katsottiinpa perhe- ja ystävyyssuhteita, koulu- ja harrastusyhteisöjä tai yhteiskunnan instituutioiden luottamuksen kokemuksia. Noin puolet näistä nuorista kokee kuuluvansa johonkin vähemmistöön.

Yhteiskunnan julmuutta on se, että yksinjääminen ja yksinpärjäämisen paineet näyttävät kasautuvan niille nuorille, jotka erityisesti tarvitsevat paitsi yhteisöllistä tukea ja yhteiskunnan huolenpitoa, myös tukea kansalaisoikeuksiensa toteutumiseen.

Monen mielenterveys- ja päihdepalveluista apua hakeneen nuoren matka yhteiskunnan vaikuttamisen keskustoihin on pitkä. Tämä ei tarkoita, etteikö yhteiskuntasuhdetta voisi lujittaa. Juuri tässä piilee nuoria tukevien palvelujen huima kansalaisvastuun potentiaali.

Palvelujen piirissä olevien nuorten yhteiskuntasuhde rakentuu palvelujen kautta

Nuorten mielenterveyden tukeminen sosiaalihuollossa ja matalan kynnyksen toiminnassa -tutkimushaastattelut tuovat esille, miten julkisen sektorin ja järjestöjen sosiaalipalvelujen piirissä olleiden nuorten yhteiskuntasuhde rakentuu pitkälti palvelujen kautta (Pitkänen ym. 2022; Suurpää, Huhta & Pitkänen 2023). Tutkimuksessa mukana olleiden nuorten mukaan juuri palvelukohtaamisissa konkretisoituu yhteiskunnan nuoriin kohdistama arvostus sekä ymmärrys heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Palvelujen saatavuus tai kohtaamisen laatu ovat nuorille kannanotto heidän arvostaan yhteiskunnassa. Nuorten kokemus epäinhimillisestä kohtaamisesta tai palvelujen kohtuuttoman pitkät jonot merkitsevät nuorelle nuorten heikkoa arvostusta yhteiskunnassa: meillä ei ole arvoa, meistä ei välitetä – tai meillä on arvo vain hyötyä tuottavina kansalaisina, kuten yllä siteerattu nuori toteaa (Pitkänen ym. 2022). Ja päinvastoin: nuoren kohtaaminen kokonaisena ihmisenä, joka yhdistyy kokemukseen kuulluksi, arvostetuksi ja ymmärretyksi tulemisesta, voi lujittaa merkittävällä tavalla yhteiskuntaan kuulumisen kokemuksia.

Nuorten kansalaisoikeuksien tukeminen on jokaisen nuoren kanssa toimivan aikuisen tehtävä

Nuoria hyvinvointipalveluissa kohtaavilla aikuisilla on merkittävä tehtävä nuorten kansalaisoikeuksien tukijoina ja siten koko yhteiskunnan demokratian vahvistajina. Yhteiskuntaan kuulumisen ja merkityksellisen toimijuuden kokemusten tiedetään parantavan fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Ja etenkin mielenterveyden vuoksi yhä useammat nuoret hakeutuvat palveluihin.

Kukaan nuori ei ole liian ”huonossa kunnossa” ollakseen oikeutettu toimimaan yhteiskunnan merkityksellisenä jäsenenä. Sen sijaan yhteiskuntaan osallistumisen ja kuulumisen kokemukset ovat keskeinen osa nuorten hyvinvointia. Siksi näiden kokemusten vahvistaminen voi olla sosiaali- ja terveyspalveluiden luonteva tehtävä.

Nuorten kokonaisvaltainen kohtaaminen merkitsee sitä, että perus- ja ihmisoikeudet – taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet – nähdään toisiinsa nivoutuvana kokonaisuutena, hyvinvointipalvelujen sektorista riippumatta. Nämä oikeudet tulevat nuorille tunnetuiksi, eletyiksi ja koetuiksi arjen kohtaamissa, ei vain paperilta luettuina.

Kirjoittaja

Leena Suurpää

Nuorten turvatalotoiminnan johtaja, nuorisotutkija

Punainen Risti

Kuva: Maria Santto

Kirjoittaja

Jenni Kallio

Nuorisotutkimuksen väitöskirjatutkija

Tampereen yliopisto

Kuva: Tomi Hanhiniemi