Eletään lapsen lailla – huolenpitoa, rakkautta ja liikkumisen iloa 

Olimme vaimoni kanssa äskettäin juhlissa, joissa Pepe Willberg esitti muun muassa kappaleet Aamu ja Sotilaat, kansat, maat. Aamu johdatteli ajatukset yhteisen elämämme tämänhetkiseen, seesteisempään vaiheeseen ja toisistamme huolehtimiseen. Jälkimmäisen viesti ”etteivät lapsemme nyt sotaa nää, viimeinen olkoon tää” oli ajankohtaisuudessaan tosi puhutteleva. Se vei ajatuksemme lapsiin ja heistä huolehtimiseen. Tämä korostuu vanhempien ikääntymisen myötä. Sanotaanhan ”pienet lapset, pienet huolet; isot lapset isommat huolet”. Näin varmaan saattaa tuntuakin. Elämän eri vaiheissa vanhempien ja perheiden huolet ovat siinä hetkessä kuitenkin aina isoja.  

Ensimmäiset tuhat päivää – ratkaisevat suuntaa

Lasten vanhempien ja huoltajien huolet ja samalla myös ilonaiheet seuraavat lasten kasvamista. Ensimmäiset tuhat päivää ovat tutkimusten mukaan hyvin merkittäviä sekä lapsen tunne-elämän että fyysisen terveyden kehityksen kannalta. Vanhemmat pohtivat: Osaammeko toimia oikein? Tuijotammeko kännykkää, vaikka yhdessä olo lapsen kanssa ja kasvun ja kehityksen seuraaminen olisi tärkeämpää? Onko lapsella turvallinen hoitopaikka ja saako hän kavereita? Vanhemmilla on päävastuu lapsen hyvinvoinnista, kasvatuksesta eli elämän polulla kannustamisesta ja oikeanlaisista rajoituksista.

Vammainen lapsi – osaanko rakastaa

Perheet voivat kohdata myös erityisiä haasteita. Esimerkiksi vammaisen lapsen syntyminen perheeseen tuo vanhemmille monia ennalta arvaamattomia huolia ja kysymyksiä. Kuinka me vanhemmat pärjäämme? Kuinka lapsemme pärjää elämässä? Millaisia apuvälineitä tarvitaan? Oppiiko hän lukemaan ja kirjoittamaan? Millaista koulua lapsemme käy ja pystyykö hän asumaan itsenäisesti tukiverkkojen avulla? Kysymysten määrä ahdistaa. Vanhemmat tarvitsevat tukea ja yhteiskunnan apua. Myös läheisten tuki ja vaikkapa kuunteleminen joskus auttaa jaksamaan. 

Lapsilähtöiset kasvuympäristöt – varhaiskasvatus, koulu ja harrastukset – sekä palvelut tukevat lasten, nuorten ja perheiden pärjäävyyttä sekä arjen pyörityksessä että erityishaasteita kohdattaessa. Parhaiten ennaltaehkäisevästi ja varhaisessa vaiheessa.

Kannusta lastasi liikkumaan – hyvät eväät tulevaisuuteen

Liikunnallinen elämäntapa on hyvä opetella jo lapsena – minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Ihminen on kokonaisuus, ja hyvä fyysinen kunto tukee myös henkistä jaksamista. Lapsen ja nuoren kehitykselle kaikenlainen liikkuminen on hyvästä. Lapsena me pelasimme naapurin lasten kanssa nurkkaluutaa ja pesäpalloa. Liikuttiin ja oltiin ulkona. Tänään annetaan suosituksia, joiden mukaan tulisi liikkua ainakin tunti päivässä. Oppimisen näkökulmasta tarkkaavaisuus paranee, keskittyminen oppitunneilla helpottuu ja häiriökäyttäytyminen vähenee. Liiku – jotta jaksat elää! 

Arjen pienillä teoilla voi olla suuri merkitys lapsille ja nuorille. Kohtaaminen ja huomatuksi tuleminen ei aina vaadi paljon aikaa tai resursseja. Se voi tarkoittaa kuulumisten kysymistä tai aikuisen hyväksyvää katsetta. Voimme luoda arjessa välittäviä yhteisöjä ja tunnetta yhteenkuuluvuudesta.  

Ikuisesti lapsi

Me olemme aina lapsia, ainakin omien vanhempiemme mielissä. Entä jos me kaikki toimisimme kuin lapset? Katsoisimme maailmaa uteliaina, oppimiseen avoimina, uusista asioista kiinnostuen ja turvallisista läheisistä iloiten. Kuitenkin muistaen, että meidän aikuisten on huolehdittava lastemme hyvinvoinnista ja turvallisesta kasvuympäristöstä. Tulisiko Suomesta näin entistä lapsiystävällisempi?

Itlan visio on lapsiystävällinen hyvinvointiyhteiskunta 2040. Rakennamme yhteiskuntaa, jossa lapset, nuoret ja kaikenlaiset perheet uskaltavat unelmoida ja luottaa hyvään tulevaisuuteen. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa hallituksen jäsenet kirjoittavat lapsi- ja perhemyönteisen Suomen rakentamisen teemoista. Tutustu syksyllä 2024 julkaistuun strategiaamme ja vaikuttavuustavoitteisiimme lapsi- ja perhemyönteisestä yhteiskunnasta, lapsinäkökulmaisen tiedon saamisesta käyttöön ja lapsilähtöisistä kasvuympäristöistä ja palveluista.