Selvitys: EHO-jaksoilla paikataan yhä enemmän muiden palveluiden saatavuuden ongelmia
Pohjoisen osaamis- ja tukikeskuksen tilaamassa, Owal Groupin ja Itlan toteuttamassa selvityksessä on tarkasteltu Valtion koulukotien erityisen huolenpidon jaksolla olleiden nuorten palvelupolkuja. Selvityksessä on tarkasteltu myös EHO-päätösten perusteita ja päätösten taustalla olevia tekijöitä sekä EHO-jaksoille asetettuja tavoitteita ja niiden käytännön toimeenpanoa EHO-yksiköissä. Selvityksessä painotettiin työntekijöiden kokemuksia EHO-osastojen toiminnasta ja toiminnan kehittämistarpeista. EHO-osastojen henkilöstön lisäksi selvityksessä kuultiin suurten kaupunkien johtavia sosiaalityöntekijöitä.
Palvelujen tarpeeseen on yhä hankalampi vastata
EHO-osastot toimivat viimesijaisina ja välttämättöminä keinoina katkaista nuorten haitallinen ja itseään tai muita vahingoittava toiminta. Koulukotien EHO-osastot pyrkivät tarjoamaan laajasti nuorten tarvitsemia palveluita, mutta tarpeeseen on yhä hankalampi vastata. Osastojen rooli osana palvelujärjestelmää nähdään merkittävänä, mutta tällä hetkellä EHO-osastoille tulee nuoria, joiden tulisi olla esimerkiksi psykiatrisen hoidon piirissä. Haastatellut asiantuntijat arvioivat, että hoitojakso EHO-osastolla toimii näille nuorille ja heidän verkostoilleen hengähdystaukona, mutta todelliseen avuntarpeeseen ja psyykkisiin ongelmiin hoitojakso ei vastaa tarpeeksi kattavasti.
Hoitojaksojen kysynnän nousu ja nuoremmat asiakkaat herättävät huolta
EHO-jaksoille saapuvilla nuorilla on taustallaan tyypillisesti pitkä lastensuojelun asiakkuus ja vaihtuvia sijaishuoltopaikkoja. Kymmenen vuoden aikana EHO-lähetteiden määrä suhteessa sijaishuollon asiakasmääriin on kasvanut merkittävästi.
”Kymmenen vuotta taaksepäin oli yksittäisiä EHOja silloin tällöin, oli kokeneita työntekijöitä, jotka eivät olleet koskaan tehneet EHO-päätöstä. Nyt tulee sijainen, jolle tulee heti työn alle EHO-päätöksen pohtiminen. Moniammatillinen työryhmä ei antaisi lausuntoa, ellei todellista tarvetta olisi. Eli tarve on kasvanut merkittävästi.” -Sosiaalityöntekijä
Kysyntä on kasvanut, mutta kyse ei ole yleisestä sijaishuollon asiakasmäärien noususta, vaan siitä, että entistä suuremmalla osalla nuorista ongelmat ovat vaikeampia ja monisyisempiä. Entistä useammat nuoret käyvät hoitojaksoilla useammin kuin kerran. Keskimäärin EHO-jakson pituus on 70 päivää ja jonot jaksolle ovat pitkät – muutamista viikoista useisiin kuukausiin, pisimmillään jopa vuoden.
Huolenaiheena nähdään myös viime vuosien muutos EHO-jaksojen asiakkaiden ikäjakaumassa. Aiemmin asiakkaat olivat täysi-ikäisyyttä lähestyviä nuoria, mutta viime vuosina osastoille on tullut yhä enemmän lapsia ja nuoria, jotka ovat iältään lähempänä osastojen 12 vuoden alaikärajaa.
Palveluiden rajapintojen kehittämistä
Selvityksen mukaan pääsääntöisesti EHO-jaksolle asetetut tavoitteet saavutetaan hyvin. EHO-jaksojen ongelmaksi tunnistetaan kuitenkin vaikutusten pysyvyys. Ongelmien juurisyihin ei EHO-jaksoilla juuri voida vaikuttaa. EHO-jaksolla saadaan nuorelle esimerkiksi pidempiaikainen päihteetön jakso, mutta itse päihdeongelmaa EHO ei ratkaise. Tämän vuoksi prosesseja ja rajapintoja erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluihin tulisi kehittää aiempaa yhtenäisemmiksi.
Ratkaisuksi esitetään usein EHO-jaksojen pidentämistä, jotta nuorten ongelmiin voitaisiin pureutua entistä paremmin. EHO-jaksot on kuitenkin tarkoitettu nopeiksi ja lyhytkestoisiksi rajoitustoimenpiteiksi, joiden ei ole tarkoitus eikä mahdollisuuskaan vastata laajempiin päihde- ja mielenterveysongelmiin. Tällaisen osaamisen kehittäminen koulukoteihin ei ole käytännössä mahdollista eikä perusteltua.
Valtion koulukotien EHO-osastojen erikoistuminen tietyntyyppisiin haasteisiin nähdään potentiaalisena kehitysmahdollisuutena sekä asiakaskunnan tarpeisiin vastaamisen että henkilökunnan osaamisen näkökulmasta. Osastojen erikoistuminen mahdollistaisi samankaltaisista ongelmista kärsivien nuorten keskinäisen ja vertaistuellisen kohtaamisen sekä uusien työntekijöiden hakeutumisen suoraan osaamistaan vastaaville osastoille.
Lisätietoja
Tutkimusprofessori
Kehitysjohtaja
Research Professor
Director of Development
Yhteisövaikuttavuus
Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen
tiina.ristikari@itla.fi
Uutiset
