Talousvaikeuksilla yhteys lasten sijoituksiin kodin ulkopuolelle kuntatasolla
Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa, että lapsiperheköyhyys lisää lastensuojelun toimenpiteiden tarvetta. Suomessa tilanne on kuitenkin paradoksaalinen: lapsiperheköyhyys on muita maita vähäisempää, mutta lastensuojelutoimenpiteiden tarve on poikkeuksellisen korkea. Siksi tutkimuksessa selvitettiin, yhdistyykö lapsiperheiden toimeentulotuen käyttö lasten kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuuteen suomalaisissa kunnissa. Lapsiperheköyhyyden mittarina käytettiin toimeentulotuen käyttöä.
Lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle kertoo vaikeuksista perheissä ja yhdistyy lasten kokemiin myöhempiin vaikeuksiin.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuus on yli kaksinkertaistanut 1990-luvulta
Tutkimuksessa käytettiin kuntatason tietoja toimeentulotuen käytöstä ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrästä kolmelta edelliseltä vuosikymmeneltä. Tutkimusajanjaksolla 1992–2021 kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuus yli kaksinkertaistui: vuonna 1992 kodin ulkopuolella sijoitettuna oli 8 870 lasta kun vastaava luku vuonna 2021 oli 17 883. Kasvu on ollut erityisen suurta teini-ikäisillä.
“Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän valtava kasvu edellisen 30 vuoden aikana on suurin suomalaisten lasten hyvinvointia koskeva kysymys. Mikään muu lasten hyvinvointia kuvaava indikaattori ei ole kehittynyt näin heikosti. Meillä on valitettavan vähän tutkimusnäyttöä siitä mistä kasvu johtuu”, toteaa tutkimuksen johtaja, tutkimusprofessori Tiina Ristikari Itlasta.
Ennaltaehkäisevää lastensuojelua tarvitaan alueilla, joissa perheillä on taloudellisia vaikeuksia
Tutkimuksen mukaan kunnissa, joissa on enemmän toimeentulotukea saavia perheitä, on myös enemmän lapsia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Keskeinen löydös oli, että tämä yhteys on vahvistunut edellisinä vuosikymmeninä.
“Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan siis todeta, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut erityisesti kunnissa, joissa on paljon lapsiperheköyhyyttä”, erikoistutkija Aapo Hiilamo toteaa.
Lisäksi tarkasteltiin kuntien sisäisiä muutoksia vuosien välillä ja osoitettiin, että kun kunnassa perheiden toimeentulotuen käyttö kasvaa yhden prosenttiyksikön, kasvaa myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä 4–25 lapsella 100 000 lasta kohden.
“Tutkimuksen keskeinen rajoitus on ekologinen harha eli se, että ryhmätason yhteydet eivät välttämättä kuvaa yksilötason prosesseja. Tästä harhasta huolimatta tutkimustulokset ovat yhdenmukaisia kansainvälisen, vahvan tutkimusnäytön kanssa, joka osoittaa, että talousvaikeudet lisäävät lastensuojelun tarvetta. Ennaltaehkäiseviä lastensuojeluinterventioita tarvitaan alueilla, joissa perheillä on taloudellisia vaikeuksia”, Tiina Ristikari jatkaa.
Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Child Abuse & Neglect -tiedelehdessä
Lisätietoja
Tutkimusprofessori
Kehitysjohtaja
Research Professor
Director of Development
Yhteisövaikuttavuus
Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen
tiina.ristikari@itla.fi
Uutiset
