Samalta viivalta -ohjelman toisessa ilmiöpöytäkeskustelussa nousi esiin maahanmuuttajataustaisten lasten haavoittuva asema

Ensimmäinen ilmiöpöytäkeskustelu käytiin 9.11., jolloin tutkijoiden keskustelun pohjalta hahmoteltiin aihepiirin keskeisiä kysymyksiä.

Toiseen ilmiöpöytäkeskusteluun osallistui 12 lapsiperheiden palvelujen ammattilaista. Tavoitteena oli kartoittaa, miten perhetaustan vaikutus oppimiseen ja koulutuspolkuihin näkyy ammattilaisten arjessa.

Maahanmuuttajalapset suomalaisessa palvelujärjestelmässä

Lapsiperheiden palvelujen ammattilaisten keskustelussa nousi vahvasti esiin suomalaisen palvelujärjestelmän kyvyttömyys tukea maahanmuuttajaperheitä. Matalan kynnyksen tuki ei tavoita maahanmuuttajataustaisia lapsia, ja korjaavissa palveluissa he ovat yliedustettuina.

Ammattilaiset kohtaavat paljon tilanteita, joissa kuormitusta on niin paljon, että koulun sujumattomuus on huolista pienimpiä. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat eivät myöskään välttämättä ymmärrä koulunkäynnin merkitystä, ja jos kieli ei suju, heidän voi olla mahdotonta tukea lapsen koulunkäyntiä. Ääripäässä ovat paperittomat lapset, jotka tarvitsevat keinotekoiset henkilötunnukset saadakseen edes Wilma-tunnukset.

Koulu ei pysty tukemaan kaikkia lapsia

Keskustelua käytiin myös siitä, että koulussa ei kyetä tukemaan haavoittuvassa asemassa olevia lapsia. Myöskään yhteistyö vanhempien kanssa ei aina toimi. Varhaiskasvatuksessa pystytään pitämään perheet mukana, mutta koulu ei tavoita niitä vanhempia, jotka eivät itse osallistu aktiivisesti.

Oppilaiden yksilölliseen huomioimiseen ei ole aikaa, eivätkä opettajat usein edes tunne oppilaiden taustoja. Ongelmien ilmetessä opettajat eivät ehkä pysty tekemään muuta kuin soittamaan lapsen kotiin ja toteamaan, ettei tämä ole koulukuntoinen.

Kolmiportainen tuki toimii vaihtelevasti

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki toimii kolmiportaisen mallin mukaan. Tasot ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Kolmiportainen tuki toteutuu kouluissa hyvin vaihtelevasti, muun muassa siksi, ettei koulupsykologeja ja kuraattoreja ole riittävästi. Ammattilaisten mukaan oppilashuoltotyö saatetaan ”liian haastavien” perheiden kohdalla ohittaa ja tehdä lapsesta jopa suoraan lastensuojeluilmoitus. Keskustelijat totesivat myös, että usein palvelujen välinen moniammatillinen yhteistyö osoittautuu pelkäksi myytiksi.

Koulupudokkuuden ehkäisyyn tähtäävistä hankkeista huolimatta joka vuosi noin 400 nuorta jää ilman peruskoulun päättötodistusta. Syrjäytymiskierre käynnistyy herkästi. Jos nuori ei koe saavansa hyväksyntää ja positiivista palautetta koulussa, hän hakee sitä usein yhteiskunnan laitamilta. Myönteinen palaute on ensiarvoisen tärkeää omanarvontunteen kehittymiseksi. Juuri siksi korjaavissa palveluissa joudutaan aloittamaan siitä, että lapset saisivat onnistumisen kokemuksia ja alkaisivat uskoa itseensä.

Keskustelu avasi useita kriittisiä kysymyksiä, joihin aiheen tutkimus ei ole vielä tarttunut. Keskustelu osoitti myös sen, että ammattilaisten ja tutkijoiden vuoropuhelua tarvitaan jatkossa entistä enemmän, jotta tunnistetaan keskeisimmät tietotarpeet ja aidosti vaikuttavat toimintatavat, toteaa Itlan erikoistutkija Aapo Hiilamo.

Ilmiöpöytäkeskustelujen jälkeen niiden perusteella tehdään kirjallisuushakuja ja koostetaan tietosynteesejä. Ensimmäinen synteesi tutkijoiden ilmiöpöydästä julkaistaan alkuvuodesta 2022.

Tilaisuuden järjestivät Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) ja Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla. Keskustelu on osa Samalta viivalta -ohjelmassa sovellettavaa Ilmiökartta-menetelmää. Se on Sofin (Science Advice Initiative of Finland) kehittämä menetelmä luotettavien tietosynteesien toteuttamiseksi kompleksisista aiheista. Ilmiöpöytäkeskusteluja vetävät ohjelman johtaja Tiina Ristikari Itlasta ja tutkijayliopettaja, dosentti Jaakko Helander Hämeen ammattikorkeakoulusta.