Millaisiin teoreettisiin lähtökohtiin yhteisövaikuttavuustyö perustuu?

Yhteisövaikuttavuustyössä systeeminä pidetään lapsen kasvuympäristöjen (perheen, varhaiskasvatuksen, koulun ja vapaa-ajan toimijoiden) ja paikallisten palveluiden muodostamaa yhteisöä. Itseuudistuvaa systeemiä voi parhaiten ymmärtää, kun on itse osa systeemiä. Tällöin on helpompi tunnistaa reagointia vaativia asioita, vaikuttaa keskeisiin prosesseihin ja ohjata niitä haluttuun suuntaan.

Uudistumisen edellytys on systeemin sisältä tai ulkopuolelta tuleva paine. Kun se muodostuu, jokin tavallisesti vaikeasti ennakoitava ilmiö alkaa nousta esiin. Ilmiöiden ennakointia auttaa systeemissä ilmenevien havaintojen systemaattinen kerääminen ja seuraaminen. Ilmiön tunnistaminen alkaa yksittäisistä havainnoista, jotka voivat kasvaa yleisiksi.

Yleistyvä ilmiö aiheuttaa kriisin ja pakottaa kehittämään uusia ratkaisuja

Kun havaintoja tietystä ilmiöstä kertyy yhä enemmän, voi käynnissä olla monimutkaisiin ongelmiin johtava lumipalloefekti. Esimerkkejä tällaisesta ilmiöstä ovat pienten lasten aggressiivisuus sekä lasten ja nuorten neurokehitykselliset haasteet ja mielenterveys. Yleistyessään ilmiö aiheuttaa kriisin systeemin toiminnan kannalta keskeisissä rakenteissa ja pakottaa etsimään uusia ratkaisuja. Yhteisövaikuttavuustyössä tällaisia ilmiöitä pyritään tunnistamaan varhaisessa vaiheessa ja etsimään ratkaisuja ennen kuin ne kriisiytyvät.

Itseuudistuvien systeemien teorian mukaan ongelmien taustalla ei ole yksittäistä juurisyytä, vaan syyt ovat epäselviä ja moninaisia. Perimmäisen syyn etsiminen ei ole ainoa tapa edetä, vaan tärkeintä on keskittyä hakemaan ratkaisua käsillä olevaan tilanteeseen.

Itseuudistuvat systeemit ovat jatkuvassa muutoksessa

Itseuudistuvien systeemien teorian mukaan systeemit ovat aina muutoksessa, ja olemassa olevia rakenteita haastetaan. Epäjärjestyksen aiheuttama paine on avain muutokseen. Muutospaineissa voidaan joko yrittää pitää kiinni vanhoista rakenteista tai mukautua ja uudistua. Päätöksiä tulee tehdä siinä vaiheessa, kun niiden tueksi on saatu tarpeeksi tietoa.

Palautetta tarvitaan sekä siitä, miten nykyiset rakenteet vastaavat ajankohtaisiin tai tuleviin tarpeisiin, että uusista haasteista, joiden täyttämiseen nykyiset rakenteet eivät sovi. Palautteen pohjalta johtoryhmät pystyvät tekemään perusteltuja päätöksiä rakenteiden uudistamisesta tai säilyttämisestä.

Vaikka muutos saadaan aikaiseksi, ei ympäristön muutos lakkaa ja uudenkin rakenteen toimivuutta tulee jälleen tarkastella.

Video | Itseuudistuvat systeemit (16 min)

Katso video, jolla Oulun yliopiston työelämäprofessori Mika Niemelä kertoo itseuudistuvien systeemien teorian merkityksestä yhteisövaikuttavuustyössä. Teorian mukaan systeemin uudistuminen on sen sisältä lähtevä prosessi. Toiminnan kehittäminen perustuu paikallisessa yhteisössä esiin nouseviin ilmiöihin, joihin pyritään vaikuttamaan yhdessä.

Sopimukset ja mittarit ovat onnistuneen muutoksen elinehto

Yhteisövaikuttavuustyössä eri sektorit – varhaiskasvatus, koulu, vapaa-ajan toimijat, lasten ja aikuisten sosiaali- ja terveyspalvelut sekä järjestöt ja seurakunnat – työskentelevät yhteisten tavoitteiden eteen. Keskeisistä asioista on tärkeää laatia sopimukset, joihin kaikki osapuolet sitoutuvat.

Sopimuksien tavoitteena on varmistaa, että perheen elämäntilanteen muuttuessa eri toimijat tukevat lapsen arkea yhdessä, ennaltaehkäisevästi ja pitkäjänteisesti.

Sopimukset ovat yhteisövaikuttavuustyön perusta. Niillä pyritään yhteisen toiminnan tasapainoon ja hyötyyn, joka on isompi kuin mitä eri osapuolet voisivat saavuttaa yksin. Jos sopimuksia ei tehdä, tavoiteltu muutostyö raukeaa tai osa toimijoista ei vie sitä eteenpäin.

Sopimuksia tarvitaan etenkin yhteisen työn solmukohdista

Sopimuksia tarvitaan etenkin yhteisen työn ja tavoitteiden kannalta keskeisistä solmukohdista, kuten silloin kun koulu ja sosiaali- ja terveyspalvelut alkavat työskennellä yhdessä lapsen ongelmien ratkaisemiseksi. Solmukohdat tunnistetaan, kun yhteisövaikuttavuustyössä mukana olevat organisaatiot tarkastelevat ensin omaa toimintaansa huolellisesti ja pohtivat sen jälkeen, miten toinen toimija lähestyy samaa asiaa. Tavoitteena on saada solmukohdat toimimaan mahdollisimman hyvin yhteen.

Sopimuksien tulee olla vastavuoroisia: ihmiset työskentelevät yhteisen tavoitteen hyväksi, kun he näkevät muidenkin tekevän niin ja huomaavat oman työnsä merkityksen kokonaisuuden kannalta.

Sopimuksien laatimisen jälkeen on tärkeä asettaa muutostyön etenemistä ohjaavat mittarit. Ne toimivat lasten, nuorten ja perheiden palveluihin tavoiteltujen muutosten suuntaviittoina. Mittareiden avulla yhteisövaikuttavuustyön johtotiimi voi seurata edistyvätkö sopimuksessa asetetut tavoitteet toivottuun suuntaan vai tulisiko suuntaa yhteisesti muuttaa.

Video | Sopimukset yhteistoiminnan perustana (7min)

Yhteisövaikuttavuustyössä on tärkeää laatia keskeisistä asioista sopimukset, joihin kaikki yhteisessä työssä mukana olevat osapuolet sitoutuvat. Katso video, jolla Oulun yliopiston työelämäprofessori Mika Niemelä kertoo yhteisövaikuttavuustyön sopimuksista ja niiden taustalla vaikuttavasta teoriasta.