Translationaalinen tutkimus on osa havainto- ja palautelähtöistä kehittämistyötä

Mika Niemelä on toiminut vuodesta 2020 Oulun yliopistolla Itlan lahjoittamassa työelämäprofessuurissa. Muun muassa psykoterapeuttina aiemmin työskennelleen Niemelän erikoisalaa on kuormittavissa perhetilanteissa elävien lasten tukeminen psykososiaalisen lapsiperhetutkimuksen keinoin.

Alueellisen oppimisverkoston (AO-verkosto) työssä tutkittu tieto on keskeisessä roolissa. Niemelä johtaa yhteisövaikuttavuuden tueksi perustettua tutkijaverkostoa, ja tuo kentän toimijoita ja tutkimusmaailmaa lähemmäs toisiaan.

“Tutkimusaiheiden pitää nousta kentältä. Se on mun rooli: olla linkki työelämän ja tutkimuksen välillä”, kuvaa Niemelä. “En ole pelkästään tutkija yliopistolla, vaan teen konkreettista kehittämistyötä yhtenä tiimin jäsenenä.”

Tarpeesta tutkimukseksi ja tutkimuksesta kentälle

Translationaalisessa tutkimuksessa tutkimusaiheet nousevat esiin arjen työn tarpeista. Tutkimuksen tulokset viedään mahdollisimman nopeasti takaisin kentälle, työn tueksi.

Tutkimuksen sykli alkaa perhekeskusten muodostamista alueellisista ekosysteemeistä. Niissä eri toimijoista muodostuu yhteistyökokonaisuuksia, joiden johtoryhmät keräävät työntekijöiltä havaintoja arjesta. Tämän pohjalta valitaan tutkimusta vaativat ilmiöt, joihin Niemelän tutkijaverkosto tarttuu.

Monien ilmiöiden ratkaiseminen vaatii paitsi olemassa olevaan tutkimustietoon perehtymistä, myös uutta tutkimusta. Esimerkiksi lasten mielenterveyttä suojaavaa vapaa-ajan toimintaa koskevasta tutkimuskartoituksesta selvisi vain, millainen toiminta vähentää mielenterveyden oireilua. Vahva näyttö mahdollisesta ennaltaehkäisevyydestä puuttui.

Niemelän ryhmä havaitsi, että yhteisöllinen vapaa-aika näyttää olevan yhteydessä myöhempien psykiatristen diagnoosien vähäisempään määrään – myös silloin, kun lapsuudessa ilmenee psyykkistä oireilua.

Toisinaan tuloksista jalostetaan toimintamalleja kentälle. Joskus riittää, että ilmiö tunnistetaan arjen työssä paremmin. Joka tapauksessa vahvistetut tulokset pyritään jalkauttamaan välittömästi.

Tutkittu tieto palvelee käytännön työtä

AO-verkoston ytimessä on tiedon kulkua helpottavan järjestelmän rakentaminen. Kun lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ihmiset kohtaavat kysymyksen, johon arkitieto ei riitä vastaamaan, nousee tutkimus palvelemaan heitä.

Muun muassa professori Sami Räsäsen ja tilastotieteen asiantuntija, FT Helinä Hakon kanssa Niemelä ohjaa väitöskirjatutkijoita, joiden tutkimukset sitoutuvat AO-verkoston ohjelmiin. Tutkimusaineistoja on käytössä monelta suunnalta: Oulun yliopiston aineistojen lisäksi hyödynnetään muun muassa Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen sote-rekistereitä.

Väitöskirjatutkijat työskentelevät usein organisaatioissa, joiden parista tutkimuskysymys nousee. Tulokset palautuvat kentälle yleensä juuri näiden tutkijoiden kautta. Mallilla tavoitellaan alueellisen tutkimusresurssin vahvistumista.

 “Tutkijaksi kouluttautuneet ammattilaiset jäävät osaksi oman organisaationsa toimintaa ja tutkimusnäkökulman hyödyntäminen vahvistuu työssä”, Niemelä summaa.

Lapsiperhepalveluiden hankekehittämisessä tutkimus on aiemmin ollut pienessä roolissa, eikä tutkittu tieto ole ollut näin lähellä käytännön työtä.

“Tutkittu tieto on luotettavinta tietoa mitä meillä on”, painottaa Niemelä. “Meidän pitäisi ponnistella kohti sitä, että ylipäätään nojattaisiin enemmän tutkittuun tietoon. Ja jos tietoa puuttuu, on rakennettava enemmän tutkimusasetelmia ja mahdollisuuksia tutkimukselle.”

Haaveena paradigman muutos

Niemelä haaveilee tulevaisuudesta, jossa hankeaihiot nousevat alueiden sisältä – ei ulkopuolelta tai laajemman poliittisen ohjelman sanelemana. Hän peräänkuuluttaa uutta paradigmaa ja kokonaan uutta, translationaalista työotetta hyödyntävää tutkimusalaa.

Siinä rahoitusmekanismit olisivat erilaisia: tutkimus- ja kehittämisrahoitusta haettaisiin yhtenä kokonaisuutena. Paikalliset ilmiöt ja niiden ympärille kootut toimijakoalitiot olisivat rahoitusten hakijoita, ja tutkimus olisi mukana tavoiteltavissa ratkaisuissa.

“Esimerkiksi polut lastensuojelun tai psykiatrian laitospalveluihin ovat todella moninaisia. Meidän pitää päästä sinne polkujen varteen varhaisessa vaiheessa, jotta saadaan suunnattua palveluita oikeisiin kohtiin ja ehkäistyä raskaiden palveluiden tarvetta”, Niemelä sanoo. “Kuormittavissa tilanteissa ei ole yhtä syytä vaan monimutkaisia kokonaisuuksia. On todella tärkeää päästä syy-ajattelusta ilmiöiden ymmärtämiseen sisältäpäin, jotta lapsen polku päätyisi muualle kuin laitoshoitoon tai kodin ulkopuolelle sijoitukseen.”

Kirjoittaja: Ninnu Koskenalho

Teksti on julkaistu Yhteisövaikuttavuustyön uutisia -uutiskirjeessä. Uutiskirje ilmestyy noin kahdeksan kertaa vuodessa. Voit tilata sen sivun alalaidasta.