Vauvaperheiden tulevaisuus – menneisyyden painosta tulevaisuuden imuun
Elämän ensimmäiset 1000 päivää – raskaus ja noin kaksi ensimmäistä elinvuotta – muodostavat perustan lapsen koko elämälle. Tänä aikana aivot kehittyvät nopeammin kuin koskaan, ja lapsi on erityisen herkkä ympäristön vaikutuksille. Samalla vanhemmat ovat vastaanottavaisia tuelle ja muutoksille. Tämä tekee varhaisesta vaiheesta ainutlaatuisen mahdollisuuden vaikuttaa lapsen elinikäiseen hyvinvointiin ja kehitykseen.
Varhaisen vaiheen kokemukset ovat yhteydessä myöhempään fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, tunne-elämän kehitykseen, ihmissuhteisiin, oppimiseen ja tulevaan työkykyyn. Vauva kehittyy vuorovaikutuksessa ja hoivan varassa. Perheen sisäisten lämpimien suhteiden lisäksi hyvinvointia rakentavat myös laajempi tukiverkosto, taloudellinen turva ja turvallinen kasvuympäristö. Kun otetaan huomioon kaikki tämä, odottavien vanhempien ja vauvojen hyvinvoinnin varmistaminen on keskeinen yhteiskunnallinen kysymys.
Miksi tarvitsemme vauvaperheisiin keskittyvää tulevaisuustyötä Suomessa?
Kun katsomme vauvaperheiden tulevaisuutta, katsomme samalla Suomen tulevaisuutta. Tämä tulevaisuus ei ole ennalta määrätty vaan se rakentuu nykyhetken valinnoista, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Vauvaperheiden näkökulmasta ennakointi on erityisen tärkeää, sillä heidän arkeensa vaikuttavat monet pitkäkestoiset yhteiskunnalliset muutokset, jotka jäävät helposti päätöksenteossa näkymättömiksi.
Ennakoinnin avulla voidaan hahmottaa vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja tunnistaa tapoja vastata muutoksiin. Millaisia perhe-elämän ja yhteisöjen muotoja, arjen tukirakenteita ja hyvinvoinnin edellytyksiä tulevaisuudessa tarvitaan? Mitä rakenteita tai ajattelutapoja tulisi ravistella, jotta voisimme paremmin vastata perheiden tulevaisuuden tarpeisiin?
Kutsuimme kesäkuussa monialaisen ja moniäänisen joukon pohtimaan vauvaperheiden tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Työskentelyssä hyödynsimme työkaluna Tulevaisuuskolmiota, joka auttaa hahmottamaan kolmenlaisia vauvaperheiden tulevaisuuteen vaikuttavia voimia:
- menneisyyden painoa,
- nykyhetken työntöä ja
- tulevaisuuden imua.
Yksin ei tarvitse pärjätä
Keskusteluissa menneisyyden painosta korostui näkemys, että vanhemmuuden haasteet eivät ole yksilön ongelmia vaan kytkeytyvät rakenteisiin, kulttuurisiin odotuksiin ja palvelujärjestelmän toimivuuteen. Suomessa on vahva “yksin pärjäämisen eetos”, mikä voi estää avun pyytämistä ja vastaanottamista.
Samalla yhteisöllisen kasvatuksen perinne on kadonnut, mutta sen elementit, kuten vertaistuki, naapuriyhteisöt ja kasvokkaiset kohtaamiset, olisi mahdollista palauttaa osaksi arkea nykyaikaan sopivilla tavoilla. Edelleen perheet tarvitsevat ympärilleen tukiverkoston, joka ei nojaa vain yksittäisiin palvelupisteisiin tai vanhemman omaan jaksamiseen.
Raskausaika on kriittinen vaihe, jolloin vanhemmuuden tukeminen voi ehkäistä myöhempiä ongelmia. Neuvolajärjestelmä on tärkeä, mutta myös neuvolan kaltaisen sosiaalisen innovaation ja kansallisen ylpeyden on pysyttävä ajassa kiinni. Osallistujat toivoivat sen kehittämistä yksilöllisempään suuntaan, isien aktiivisempaa mukaanottoa ja parempaa yhteistyötä perheitä kohtaavien ammattilaisten välillä. Tarvitaan moniammatillista otetta jo ennen syntymää, mikä ei ole vain terveydenhuoltoa vaan myös sosiaalista ja yhteisöllistä tukea, joka huomioi perheiden moninaisuuden ja muuttuvat tarpeet.
Vanhempien jaksamiseen tulisi kiinnittää huomiota myös vauvan syntymän jälkeen. Tuoreen THL:n kyselytutkimuksen mukaan perheet toivovat saavansa enemmän tukea juuri oman jaksamisensa tueksi. Tukea kaivataan myös perusasioihin, kuten imetykseen ja vauvan unen kysymyksiin.
Perhe-elämä ei ole ajaton ihanne vaan aikaan sidottu todellisuus
Globaaleilla ilmiöillä ja megatrendeillä, kuten ilmastonmuutoksella, teknologian ja digitalisaation kehityksellä, väestön muutoksilla ja muuttoliikkeillä, eriarvoistumisella ja hyvinvoinnin haasteilla, on vaikutuksensa perheiden arkeen ja vanhemmuuteen.
Juuri nyt vauvaperheillä on monenlaisia paineita, kuten vanhemmuuden kuormittavuus ja palvelujärjestelmän resurssipula. Digitalisaatio on tuonut uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Lapsiperheiden arki on entistä digitaalisempaa, ja sen vaikutuksia lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen, hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen on vasta hiljattain alettu ymmärtää.
Syntyvyyden lasku on noussut koko kansakunnan kohtalonkysymykseksi, johon ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Keskustelu jää usein yksipuoliseksi ja vauvaperheiden arjen todellisuus taustalle. Lapsitoiveiden toteutumisella on ratkaiseva merkitys vauvaperheiden tulevaisuudelle.
Väestöpoliittisen selvityksen mukaan vanhemmaksi tulleiden keski-ikä on noussut Suomessa loivasti jo pitkään, ja suurin osa syntyvyyden laskusta Suomessa johtuu ensimmäisen lapsen saamisen vähenemisestä. Sukupuoli, parisuhde, koulutustausta ja asuinalue ovat yhteydessä elinikäiseen lapsettomuuteen. Vauvaperheiden arjen näkökulmasta kiinnostavaa on myös se, että kuntalaisten välinen yhteydenpito ja sosiaalinen tuki ovat yhteydessä korkeampaan syntyvyyteen.
Kadonnutta vanhemmuutta on etsitty yhteiskunnallisessa keskustelussa, palvelujärjestelmässä ja mediassa jo useamman vuosikymmenen ajan. Vallitseva keskustelu korostaa vanhemmuutta tehtävänä tai suoritteena, josta selviämiseen vanhemmilla joko on tai ei ole riittävästi taitoja, resursseja ja voimavaroja.
Mis- ja disinformaatio ovat globaalisti merkittäviä riskitekijöitä, joilta raskaana olevat ja vanhemmat eivät voi välttyä. Keskustelut vauvaperheajan ympärillä kärjistyvät helposti ja täydellisen vanhemmuuden ihanne uuvuttaa monia. Tässä keskusteluilmapiirissä unohtuu se, että huomattavan suuri osa vauvan vanhemmista on erittäin tai melko tyytyväisiä elämäänsä ja itseensä vanhempina (93 %). (THL Työpaperi 48/2025).
Kohti lapsi- ja perhemyönteistä tulevaisuutta
Tulevaisuuden näkymät ja mielikuvat vauvaperheiden elämästä vaikuttavat suoraan siihen, halutaanko lapsia ja vanhemmuutta. Yksilöllisiä valintoja korostavassa yhteiskunnassa vanhemmuus asettuu menneisyydestä kumpuavien jäykähköjen rooli- ja arvo-odotusten, työelämän paineiden ja lapsen kehitystä ja kasvuympäristöä koskevan asiantuntijatiedon ristipaineeseen. Tämä voi heijastua nuorten tulevaisuusodotuksiin, joissa perheen asema on pudonnut. Nuorisobarometrin mukaan vuonna 1998 perheen saavuttamista tärkeänä piti 86 prosenttia, mutta 2024 vuonna vain 69 prosenttia.
Keskustelussamme vauvaperheisiin liittyviä tulevaisuuskuvia ja visioita tunnistettiin olevan tarjolla melko vähän. Tulevaisuuden imu kiteytyi moniin toiveisiin ja tavoitteisiin:
- jokainen voisi toteuttaa lapsitoiveensa
- vanhemmuus olisi tasa-arvoista ja yhteisöllistä
- työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen helpottuisi
- monimuotoiset perhemuodot otettaisiin huomioon palveluissa
- luontosuhde ja ilmastoystävällisyys tukisivat tulevaisuuden uskoa
- hoivatyölle annettaisiin arvo
- päätöksenteossa huomioitaisiin lapsen näkökulma läpileikkaavasti.
Vauvaperheiden tulevaisuus rakentuu luottamuksesta, turvallisuudesta ja toivosta. Näitä voidaan vahvistaa lisäämällä kohtaamisia, parantamalla palveluiden saavutettavuutta ja tunnistamalla monimuotoiset perhemallit sekä vahvistamalla läpileikkaavasti lapsi- ja perhemyönteisempää yhteiskuntaa.
Panostamalla sekä hyvinvointia rakentavaan tukeen että myönteisiin ja kannatteleviin kohtaamisiin vauvojen ja heidän perheidensä kanssa voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa, ja jossa vanhemmuus ei ole yksin selviytymistä, vaan arvokas ja ainutlaatuinen osa elämää.
Tietoa raskaus- ja pikkulapsiajan merkityksestä
Pohjoismainen Lapsen 1 000 ensimmäistä päivää -verkosto lisää ymmärrystä raskauden ja kahden ensimmäisen ikävuoden merkityksestä. Suomi on tänä vuonna Itlan ja THL:n johdolla verkoston puheenjohtajamaa. Pohjoismaisen yhteistyön tavoitteena on rakentaa sosiaalisesti kestävä Pohjola, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tämä edellyttää vahvoja investointeja jo raskauden alkuvaiheesta lähtien.
Verkosto on linjannut toimenpiteitä, joilla edistetään vauvojen ja heidän perheidensä asemaa ja hyvinvointia. Yksi ensimmäisistä askeleista on se, että päätöksenteon kaikilla tasoilla huomioidaan niiden vaikutus lasta odottavien ja pienten lasten perheiden hyvinvointiin. Siten voimme rakentaa perheiden ja perheellistyvien luottamusta tulevaisuuteen, jossa he eivät jää yksin.
Vauvaperheiden tulevaisuus rakentuu luottamuksesta, turvallisuudesta ja toivosta. Näitä voidaan vahvistaa lisäämällä kohtaamisia, parantamalla palveluiden saavutettavuutta ja tunnistamalla monimuotoiset perhemallit sekä vahvistamalla läpileikkaavasti lapsi- ja perhemyönteisempää yhteiskuntaa.
Kirjoittaja
Katri Vataja
Toimitusjohtaja, Itla
katri.vataja@itla.fi
Kirjoittaja
Jonna Lehikoinen
Asiantuntija, Itla
jonna.lehikoinen@itla.fi
Uutiset
