Lapset puheeksi® -keskustelu

Yhteenveto

Mistä menetelmässä on kyse?

Lapset puheeksi® -keskustelun tavoitteena on vahvistaa vanhemmuutta, lapsen ja vanhemman myönteistä suhdetta sekä lapsen turvallista arkea kotona, koulussa ja päiväkodissa. Interventio on suunnattu lapsiperheille, joissa vanhemmalla on vanhemmuuteen vaikuttavia ongelmia, erityisesti mielenterveysongelmia.

Keskusteluissa käydään läpi lapsen elämäntilanne, tunnistetaan lapsen ja perheen vahvuuksia ja haavoittuvuuksia sekä pohditaan, miten lasta voitaisiin tukea.

Interventiota on käytetty Suomessa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, peruskouluissa sekä Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyössä.

Mitä osa-alueita menetelmäarviossa huomioidaan?

Menetelmäarvio koostuu kolmesta osa-alueesta: menetelmän kuvauksen arvioinnista, menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten arvioinnista ja menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista. Voit tutustua osa-alueiden arviointeihin tarkemmin sivun seuraavissa osioissa.

Tutustu myös arviointiprosessiin ja eri menetelmäarvioiden tasoihin.

Menetelmän kuvaus

Psykososiaalisen menetelmän tulee olla hyvin kuvattu, jotta sen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Menetelmästä tehdyn kirjallisen kuvauksen avulla voidaan todentaa, että vaikuttavuustutkimuksissa on tutkittu samaa menetelmää kuin mitä Suomessa käytetään. Menetelmän selkeä kuvaus helpottaa myös sen käyttöönottoa ja käyttöä lapsille, nuorille sekä perheille suunnatuissa palveluissa.

Toimiva lapsi ja perhe - menetelmien tausta

Toimiva lapsi ja perhe (Tl&p) -menetelmät ovat lapsikeskeisiä toimintamalleja perus- ja erityispalveluihin. Ennaltaehkäisevän menetelmäperheen tavoitteena on rakentaa lapselle toimivia ihmissuhteita ja tukevaa arkipäivää lapsen hyvinvoinnin ja suotuisan kehityksen tueksi niin kotona kuin päivähoidossa ja koulussa. Työtä tehdään tilanteissa, joissa vanhemmuuden voimavaroja verottaa jokin iso tekijä perheen arjessa, esimerkiksi vanhemman vakava fyysinen sairaus, mielenterveys- tai päihdeongelma, vankeus tai lapsen käyttäytymiseen tai tunne-elämään liittyvät vaikeudet.

Kaikille Tl&p-menetelmille keskeinen yhteinen periaate on eri osapuolien asiantuntemuksen kunnioitus. Erityisen tärkeää on mielenterveys- tai päihdeongelmista kärsivän vanhemman vanhemmuuden kunnioittaminen, mikä on toimivan ja luottamuksellisen yhteistyön edellytys. Menetelmät eivät ole lapsen tai vanhemman hoitoa. Tarvittavien lisäpalvelujen ja avun tarve arvioidaan tapauskohtaisesti ^[1].

Tl&p-työn taustalla on tutkimustieto vanhemman ongelmien tuomasta vaarasta lapsen kehitykselle ja mielenterveydelle sekä toisaalta tieto ja kokemus ennaltaehkäisyn vaikuttavuudesta (esim. ^[2][3]). Tl&p-menetelmät perustuvat näkemykseen lapsen kehityksestä biopsykososiaalisena kokonaisuutena sosiaalisessa kontekstissa (ns. transactional bio-psycho-social model). Lapsen kehitys, samoin kuin pärjäävyyden rakentuminenkin, tapahtuu arkisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa kotona, päivähoidossa, koulussa ja kaveripiirissä (kehitysympäristöt). Vanhemman ongelmat vaikeuttavat perheen toimintaa ja kommunikaatiota ja heijastuvat lapseen kotona, päivähoidossa ja koulussa.

Lapset puheeksi® -keskustelu pohjautuu pitkäaikaiseen kokemukseen työskentelystä sekä perheiden että vertaisryhmien parissa, ja pärjäävyyden ymmärtämiseen dynaamisena prosessina sosiaalisessa ympäristössä ^[4]. Pyrkimyksenä on tukea lapsen kehitystä ja ehkäistä häiriöitä yhteistyössä vanhempien kanssa.

Keskustelussa käydään läpi lapsen elämäntilanne kotona, päivähoidossa tai koulussa ja vapaa-aikana ja tunnistetaan lapsen ja perheen vahvuudet ja haavoittuvuudet. Keskustelussa pohditaan, miten vanhempi, päivähoitaja ja opettaja voivat tukea lasta haavoittuvuuksissa ja panostaa vahvuuksiin. Vanhemman kanssa pohditaan miten lasta voi tukea vanhemman oireillessa. Pyrkimyksenä aikuispalveluissa on myös tuoda lapset ja vanhemmuus osaksi vanhemman hoitoprosessia.

Mikäli keskustelussa päädytään siihen, että keskustelijoiden lapsi ja vanhempi tarvitsevat enemmän tukea, voidaan järjestää Lapset puheeksi® -neuvonpito. Lapset puheeksi® -keskustelu ja -neuvonpito muodostavat kaksiosaisen rakenteen, joka voidaan toteuttaa tarpeen mukaan suppeana tai laajana ^[1]. Tarvittaessa annetaan tietoa muista heidän tarpeisiinsa sopivista palveluista.

Menetelmä on manualisoitu ja keskustelu seuraa lokikirjaa. Lapset puheeksi® -työn lokikirjat ja manuaalit ovat kaikkien saatavilla netissä. Vanhempia kehotetaan tutustumaan niihin ja keskustelemaan niistä myös lasten kanssa ennen tapaamisia.

Kohderyhmä

leikki-ikäiset, alakouluikäiset, nuoret, perheet, vanhemmat

Kohderyhmän kuvaus

Menetelmän ensisijaisena kohderyhmänä ovat perheet, joilla on vanhemmuuteen vaikuttavia paineita, erityisesti vanhemman mielenterveysongelmia. Toistaiseksi tutkimustieto menetelmään liittyen on keskittynyt tähän kohderyhmään. Menetelmää on käytetty ja tutkittu myös vanhemman somaattisen sairauden yhteydessä ^[5]. Menetelmä on otettu käyttöön muissakin konteksteissa, mm. kodin ja varhaiskasvatuksen tai koulun välisenä universaalina kasvatuskumppanuuden ja yhteistyön muotona sekä Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyössä.

Menetelmän kuvaus

Lapset puheeksi® -keskustelu

Lapset puheeksi® -keskustelu on raamitettu, mutta joustava tapa auttaa vanhempia tukemaan omia lapsiaan ja vahvistaa lasta suojaavia tekijöitä perheessä. Työntekijä hyödyntää keskusteluissa Lokikirjaa, joka raamittaa keskustelujen sisältöjä ja jonka käyttäminen varmistaa, että kaikki olennaiset teemat tulevat keskusteluissa käsiteltyä. Työmenetelmän kulku Lapset puheeksi® -manuaalin mukaisesti toteutettuna on seuraava:

1. Alustava keskustelu. Vanhemmalle ehdotetaan keskusteluja lapsista ja selitetään mistä on kysymys. Ehdotetaan toisen vanhemman tai tukihenkilön mukaan ottamista, jolloin keskustelu lapsista alkaa seuraavalla tapaamisella. Jos kyseessä on yksinhuoltaja, voidaan työskentely aloittaa heti, jos vanhempi niin haluaa. Vanhemmalle annetaan kotiin luettavaksi Opas vanhemmille ja lasten ollessa sopivan ikäisiä, myös Käsikirja lapsille ja nuorille. Vanhemmille annetaan myös lokikirja tai sen nettiosoite.
2. Ensimmäinen keskustelu. Pääteema on lasten kehityksen ja elämäntilanteen kartoittaminen yhdessä vanhemman/vanhempien kanssa. Käydään läpi vanhempien ilot ja huolet lapsista. Autetaan vanhempia oivaltamaan lasten vahvuudet ja haavoittuvuudet ja annetaan vanhemmille tietoa lapsia suojaavista tekijöistä. Jos vanhemmilla on huolia, kysytään myös, ovatko he hakeneet ja saaneet apua.
3. Toinen keskustelu. Keskustellaan vanhemman mielenterveyden häiriön merkitykseen perheelle ja lapsille. Käytetään apuna Opaskirjaa. Työntekijä kertoo lisää lapsia suojaavista tekijöistä käyden mm. läpi häiriöstä puhumisen tärkeyden ja puhumisen periaatteet. Pohditaan vanhemman tärkeimpien oireiden ilmenemistä kotona ja lasten reaktioita. Tehdään suunnitelma, miten vanhemmat voivat panostaa vahvuuksiin ja suojaaviin tekijöihin ja miten toimia haavoittuvuuksissa ja vanhemman oireillessa.

Sovellettaessa Lapset puheeksI® -keskustelua varhaiskasvatuksessa ja koulussa, toteutetaan yksi keskustelu, jossa paneudutaan lapsen arkipäivän sujumiseen ja sen tukemiseen. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa Lapset puheeksi® -keskustelu käydään kahden kasvattajatahon välillä, vanhempien ja varhaiskasvattajan tai opettajan.

Lapset puheeksi® -neuvonpito

Kun tapaamisissa nousee huoli lapsen pärjäämisestä tai lapsen sosiaalisen verkoston hataruudesta, ehdotetaan Lapset puheeksi® -neuvonpitoa. Neuvonpidon tavoitteena on aktivoida lapsen sosiaaliset verkostot tilanteessa, jossa toimiva arki edellyttää vahvempaa tai monialaisempaa tukea kuin mitä Lapset puheeksi® -keskustelun kautta on ollut mahdollista saada. Neuvonpidot ovat verkostokokouksia, joiden periaatteina ovat huomion kiinnittäminen voimavaroihin, sitoutuminen, tavoitteellisuus, konkreettiset teot ja arviointi.

Lapset puheeksi® -neuvonpito valmistellaan yhdessä vanhempien kanssa (ensimmäinen vaihe). Valmisteluvaiheessa suunnitellaan, mitä teemoja tulevassa neuvonpidossa käsitellään, ketä kutsutaan mukaan ja kenen toimesta, sekä sovitaan osallistuvatko lapset neuvonpitoon ja missä roolissa lapset ovat.

Koolle kutsuttujen neuvonpito (toinen vaihe) alkaa tervetulo- ja esittäytymiskierroksella, jonka jälkeen käsitellään ennalta sovittuja aiheita (Lapset puheeksi®-keskustelussa todetut vahvuudet ja haavoittuvuudet) sen mukaisesti, miten vanhempien kanssa on valmisteluvaiheessa sovittu. Vetäjän tehtävänä on tukea keskustelua perheenjäsenten ja paikalle kutsuttujen välillä. Lisäksi vetäjän tehtävänä on selvittää, millaisia konkreettista asioita osallistujat voivat tehdä tukeakseen lasta ja perhettä.

Konkreettiset lupaukset ja sitoumukset kirjataan kaikkien nähtäville neuvonpidon lomakkeelle. Lopuksi sovitaan seurantaneuvonpidon ajankohta sopivan ajanjakson päähän. Seurantaneuvonpidossa (kolmas vaihe) käydään läpi sovitut sitoumukset ja arvioidaan niiden toteutumista. Tarvittaessa tehdään uusi toimintasuunnitelma ja sovitaan uusi neuvonpito yhdessä sovitun ajanjakson päähän.

Tutkimus- ja vaikuttavuusnäyttö

Psykososiaalisen menetelmän vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tietoa tieteellisten tutkimusten avulla. Menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten määrän ja erityisesti niiden laadun arviointi on menetelmäarvion kulmakivi.

Tutkimusnäyttö: 2/3 kohtalainen

Suomalaiset tutkimukset

Suomessa tutkittiin menetelmien soveltuvuutta suomalaiseen järjestelmään kyselylomaketutkimuksella ^[6], jossa kartoitettiin Perheinterventioon ja Lapset puheeksi® -interventioon satunnaistettujen vanhempien ja lasten kokemuksia (n = 109). Lisäksi kliinikot arvioivat kirjallisesti menetelmäuskollisuutta. Toikka ja Solantaus tutkivat kouluttajiksi kouluttautuneiden työntekijöiden keskuudessa kyselylomakkeella (n = 30) koulutuksen vaikutusta ammatillisiin taitoihin ja työtyytyväisyyteen sekä implementaation onnistumista ^[7].

Behm ja Kauppinen selvittivät teemahaastatteluilla opinnäytetyössään ^[8] varhaiskasvatuksen työntekijöiden ja huoltajien kokemuksia Lapset puheeksi -keskustelusta varhaiskasvatuksessa (varhaiskasvatuksen työntekijät n = 5, huoltajia n = 6).

Satunnaistetussa kenttätutkimuksessa (n = 109 perhettä) perheinterventiota (6 kertaa  30–45 min) ja Lapset puheeksi® -keskustelua (aktiivinen kontrolli) verrattiin aikuispsykiatriassa tilanteissa, joissa toinen vanhempi oli hoidossa masennuksen vuoksi. Standardoiduilla mittareilla tutkittiin menetelmien vaikuttavuutta perheen lasten tunne-elämään, attribuutiotyyliin ja käyttäytymiseen, seurannan pituus oli 1,5 vuotta ^[9][10]. Lisäksi on tutkittu ammattilaisten ja vanhempien kokemuksia Tl&p-menetelmistä tilanteissa, joissa lapsen toinen vanhempi sairastaa syöpää ^[5][11].

Edellä mainittujen vertaisarvioitujen tutkimusten lisäksi menetelmään liittyen on julkaistu alueellisia raportteja ja selvityksiä mm. menetelmää käyttäneiden ammattilaisten ja asiakkaiden kokemuksista (esim. ^[12]).

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä käytetään Lapset puheeksi® -keskustelua ja neuvonpitoa koko maakunnan alueella kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa universaalina menetelmänä sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hankkeen yhteydessä toteutetaan kvasikokeellinen ekologinen väestötutkimus, jolla arvioidaan menetelmän vaikutuksia vuosina 2015–2018 alueen 30 kunnan lasten ja perheiden hyvinvointiin.

Tutkimuksessa analysoidaan yhteensä 500 000 henkilövuotta 0–17-vuotiaiden lasten ja nuorten ikäryhmässä. Tulosmuuttujina tutkimuksessa ovat mm. lastensuojeluilmoitusten määrä ja sijoitukset sekä lähetteet erikoissairaanhoitoon lasten- ja nuorispsykiatrialle. Tietoja kerätään lisäksi myös kouluterveyskyselyn kautta. Vertailukohtana käytetään vuoden 2014 rekisteritietoja. Tietoja kerätään myös työntekijöiltä, muun muassa Lapset puheeksi® -keskustelujen ja -neuvonpitojen määrästä.

Kansainväliset tutkimukset

Lapset puheeksi® -keskustelun käytäntöjä on välitetty Australiassa kliinikoille (n = 72) myös verkkomuotoisen oppimateriaalin avulla ja tutkittu verkkopohjaisen koulutuksen vaikutusta kliinikoiden taitoihin, tietoihin ja asenteisiin ennen–jälkeen-mittauksella ^[13].

Lisäksi Australiassa tutkitaan parhaillaan Lapset puheeksi -keskustelua sekä laadullisen tutkimuksen keinoin että RCT-asetelmalla (n = 250 perhettä), jossa menetelmän vaikutuksia arvioidaan sekä mielenterveyshäiriöstä kärsivän vanhemman lapsen hyvinvointiin että lapsen ja vanhemman välisiin suhteisiin.

Kreikassa tehdyssä tutkimuksessa 8–16-vuotiaiden lasten masennusdiagnoosin saaneet vanhemmat (N = 62) on satunnaistettu kahteen ryhmään, joista toinen osallistui Lapset puheeksi® -interventioon (n = 32) ja toinen Beardsleen TLP-perheinterventioon (n = 30). Interventioita verrattiin toisiinsa. Varsinainen puhdas verrokkiryhmä puuttui. Lapsilta ja vanhemmilta kerättiin tietoa standardoiduin kyselylomakkein 4, 10 ja 18 kuukautta intervention jälkeen muun muassa masennus- ja ahdistuneisuusoireista, elämänlaadusta sekä koetusta sosiaalisesta tuesta (mm. Beck Depression Inventory, Vaikeudet ja vahvuudet -lomake, Kidscreen-27). Tutkimuksesta on julkaistu tutkimusasetelman kuvaus ^[14] ja varsinainen tutkimusartikkeli ^[15].

Menetelmää koskevaa toimeenpanotutkimusta on tehty Japanissa ^[16]. Tutkimuksen tulokset olivat suotuisia jatkossa toteutettavalle kliiniselle tutkimukselle.

Vaikuttavuusnäyttö: 1/3 vähäinen

Suomalaiset tutkimukset

109 interventioon osallistunutta perhettä, joissa vähintään toisella vanhemmalla oli asetettu mielialahäiriödiagnoosi, satunnaistettiin TLP-perheinterventioon ja Lapset puheeksi® -keskusteluun. Lasten (n = 149) psyykkistä vointia arvioitiin Vahvuudet ja vaikeudet /Strengths and Difficulties (SDQ)-mittarilla ja ahdistusta mittaavalla SCARED-instrumentilla 4, 10 ja 18 kuukauden seurantapisteissä. Analyyseissa kontrolloitiin vanhemman masennuksen aste. Tutkimuksessa ei ollut hoitamatonta kontrolliryhmää, eikä efektikokoja ja niiden luottamusvälejä raportoitu.

Vaikutukset olivat kuitenkin odotetun suuntaisia ja interventioiden välillä oli vähän eroja: Molemmat interventiot vähensivät tilastollisesti merkitsevästi lasten tunne-elämän ongelmia ja ahdistuneisuutta ja lisäsivät prososiaalista käytöstä kummassakin ryhmässä. TLP-perheinterventio oli Lapset puheeksi® -interventiota vaikuttavampi lasten emotionaalisiin oireisiin ja prososiaaliseen käytökseen heti intervention jälkeen (0–4 kk), pidemmässä seurannassa (4–10 kk) Lapset puheeksi® -keskustelun vaikutukset kasvoivat, 10–18 kk seurannassa interventioiden välillä ei ollut eroja ^[6].

Punamäen ja kollegoiden seurantatutkimuksessa ^[10] tutkittiin interventioiden (Lapset puheeksi® -keskustelu ja TLP-perheinterventio) vaikutusta 8–16-vuotiauden lasten (n = 145) attribuutiotyyliin ja tunne-elämän oireisiin (SDQ), seuranta tehtiin 10 ja 18 kuukauden seurantapisteissä intervention jälkeen. Attribuutiotyylissä havaittiin myönteinen muutos ainoastaan Lapset puheeksi® -keskustelu-ryhmässä siten, että positiiviset attribuutiot lisääntyivät (etan osittaisneliö = 0,08, ei luottamusvälejä raportoitu), erityisesti 10 kk ja 18 kk mittausten välillä (etan osittaisneliö 0,07, ei luottamusvälejä raportoitu). Attribuutiotyylillä oli välittävä (medioiva) vaikutus lasten depressio-oireisiin (CDI) sekä osittainen medioiva vaikutus lapsen emotionaalisiin oireisiin (SDQ). Tutkimuksen rajoitteena varsin suuri kato, attribuutiomittarin reliabiliteetti heikohko.

Menetelmän kehittäjät ovat edellä mainittujen tulosten perusteella todenneet, että Lapset puheeksi® -keskustelu todennäköisesti lisää enemmän vanhempien omaa toimijuutta, kun taas TLP-perheinterventio toimii enemmän terapeuttisena prosessina.

Koulutettujen kokemukset

Laajaan Tl&p kouluttajakoulutukseen (sisältäen koulutuksen TLP-perheinterventioon, Lapset puheeksi® -keskusteluun, ja Lapset puheeksi® -neuvonpitoon) osallistuneista (n = 45) 85 prosenttia koki koulutuksen hyödylliseksi, 15 prosenttia melko hyödylliseksi; 80–90 prosenttia koki työnilon ja kasvaneen mielenterveyshäiriöstä kärsivien vanhempien perheiden tukemisessa ja kokivat myös aihepiirin tietojensa lisääntyneen muun muassa lasten tukemiseen, lasta suojaaviin tekijöihin ja vanhemman masennuksen vaikutuksiin liittyen. Uusien menetelmien käyttöönotto oli lisännyt työhön liittyvää stressiä, toisaalta vastaajien ei ollut aiempaa vaikeampaa selvitä työpaineesta. Yhteistyö lastensuojelun kanssa oli parantunut. Kaikki työntekijät käyttivät menetelmää omassa työssään koulutuksen päätyttyä ja 77 prosenttia oli levittänyt menetelmiä muille työntekijöille. Esimiesten asenne menetelmiin oli valtaosin myönteinen. Kaikki vastaajat pitivät todennäköisenä, että he käyttäisivät menetelmiä työssään jatkossakin ^[7].

Vanhempien kokemukset, fideliteetti ja turvallisuus

Solantaus kollegoineen ^[6] keräsivät lasten ja vanhempien kokemuksia TLP-perheinterventiosta ja Lapset puheeksi® -keskustelusta perheissä, joissa oli yksi tai useampi vanhempi, jolla oli mielialahäiriödiagnoosi. Kuudestakymmenestä TLP-perheinterventioon osallistuneesta vanhemmasta 86 prosenttia raportoi keskustelujen ilmapiirin hyväksi, ja he kokivat huolten vähentyneen, itseymmärryksensä ja tulevaisuudenuskon lisääntyneen, vanhemmuutensa parantuneen.

Yli puolet lapsista raportoi kommunikoinnin vanhempien kanssa helpottaneen Perheintervention myötä, ja lapset kokivat vanhempien ymmärtävän heitä aiempaa paremmin. Lapsista 85 prosenttia  suosittelisi interventiota muille lapsille ja yli 95 prosenttia koki voineensa sanoa kaikki tai suurimman osan niistä asioista, joita halusi sanoa. Sekä TLP-perheintervention että Lapset puheeksi® -keskustelun käytössä oltiin menetelmäuskollisia käyntikertojen lukumäärää ja käyntien sisältöä arvioitaessa (fidelity). Kokonaisuudessaan arviot molemmista menetelmistä olivat myönteisiä, mutta perheinterventio arvioitiin vanhempien toimesta myönteisemmin kuin Lapset puheeksi® –interventio (tilastollista merkitsevyyttä ei arvioitu). Interventiot eivät lisää vanhempien ahdistusta tai masennusta, eikä stigman kokemusta (häpeää, syyllisyyttä). ^[6]

Niemelä kollegoineen tutki haastattelututkimuksessa ^[5] työntekijöiden (n = 7) pitkäaikaisia kokemuksia Lapset puheeksi® -keskustelun ja Beardsleen TLP-perheintervention käytöstä perheiden kanssa, joissa toinen vanhempi sairasti syöpää, sekä arvioi interventioiden vaikutusta vanhempien psykiatrisiin oireisiin (14 vanhempaa; SCL-90-instrumentti; ei kontrolliryhmää) neljä kuukautta intervention jälkeen verrattuna tilanteeseen ennen interventiota ^[11]. Kliinikoiden kokemukset Lapset puheeksi® -keskustelun sekä TLP-perheintervention käytöstä syöpää sairastavan vanhemman perheiden kanssa olivat myönteisiä ^[5], lisäksi neljän kuukauden seurannassa todettiin vanhempien psykiatristen oireiden laskeneen normaaliväestön tasolle ^[11].

Behmin ja Kauppisen opinnäytetyön ^[8]mukaan Lapset puheeksi® -keskustelu tukee varhaiskasvatuksen työntekijöiden ja huoltajien välistä yhteistyötä ja lapsen suotuisaa kehitystä, ja se toimii, kun se mukautetaan päiväkodin ja ryhmän arkeen. Erityisesti toimintasuunnitelmaosiota pidettiin käyttökelpoisena.

Kansainväliset tutkimukset

Australiassa verkkopohjainen Lapset puheeksi® -keskustelun koulutusmateriaali lisäsi tilastollisesti merkittävästi perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten itseraportoimia kliinisiä taitoja. Kliinisiä taitoja mitattiin standardoidulla Family-Focused Mental Health Practice -kyselylomakkeella. Muutokset näkyivät kyvyssä ottaa puheeksi ja tukea perhettä ja vanhemmuutta vanhemman hoidon yhteydessä, kyvyssä arvioida vanhemman ongelmien vaikutusta lapseen sekä kyvyssä arvioida vanhemman ymmärrystä lapsen tilanteesta (efektikoko etan osittaisneliö 0,35–0,44, luottamusvälejä ei raportoitu) ^[13].

Australiassa meneillään olevista tutkimuksista ei toistaiseksi ole tieteellisissä lehdissä julkaistuja artikkeleja. Australialaisten RCT-tutkimuksen alustavat tulokset ^[17] viittaavat hyötyihin terapeutti–asiakassuhteessa sekä vanhempien elämänlaadussa ja psyykkisessä hyvinvoinnissa.

Kreikkalaisen tutkimuksen ^[15] mukaan sekä vanhempien että lasten psyykkisessä hyvinvoinnissa tapahtui suotuisia, tilastollisesti merkitseviä muutoksia (p < 0,001) sekä Beardsleen TLP-perheinterventio – että Lapset puheeksi® -keskusteluryhmissä.

Käyttöönoton tuki

Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät vaikuttavasta psykososiaalisesta menetelmästä vasta kun se on käytössä heille suunnatuissa palveluissa. Mitä enemmän menetelmää ylläpitävä organisaatio tarjoaa tukea menetelmän käyttöönottoon eri palveluissa, sitä todennäköisemmin menetelmän käyttöönotto myös onnistuu.

Käyttöönoton tuki auttaa siis saavuttamaan menetelmän vaikuttavuuden, ja siksi sen arviointi on olennainen osa menetelmäarviota. Käyttöönoton tuesta voidaan puhua myös implementoinnin tukena tai implementoinnin valmiutena.

Koulutus

Koulutuksen Lapset puheeksi® -keskustelun vetämiseen voi hankkia useamman koulutuksen kautta, jotka vaihtelevat laajuudeltaan. Menetelmäperheeseen liittyvät koulutukset:

Laaja Toimiva lapsi & perhe -koulutus

• koulutuksista laajin vaihtoehto, kesto kaksi lukukautta, yhteensä 12 koulutuspäivää
• antaa pätevyyden toteuttaa itsenäisesti Lapset puheeksi® -perheinterventiota, -keskustelua ja -neuvonpitoa
• osallistuja voi halutessaan pätevöityä Lapset puheeksi® -kouluttajaksi järjestämällä koulutuksen aikana Lapset puheeksi® -keskustelun koulutuksen (kaksi koulutuspäivää) ja tekemällä siitä kirjallisen työ
• opetukseen kuuluu monipuolinen valikoima opetusmenetelmiä: luentomateriaalin lisäksi rooliharjoituksia, ryhmäkeskusteluja, reflektointia, tapausselostuksia sekä kirjallinen työ.

Lapset puheeksi® -koulutus (Lp-koulutus)

• yhteensä kaksi koulutuspäivää
• antaa valmiudet toteuttaa itsenäisesti Lapset puheeksi® -keskustelua
• antaa perustiedot Lapset puheeksi® -neuvonpidon toteuttamisesta

Lapset puheeksi® -keskustelu ja -neuvonpito -koulutus (LpNp-koulutus)

• yhteensä kolme koulutuspäivää
• päivien aikana osallistuja saa valmiudet toteuttaa itsenäisesti Lapset puheeksi® -keskustelua ja -neuvonpitoa

Toimiva lapsi & perhe -kouluttajakoulutus

• koulutukseen voivat hakea Toimiva lapsi & perhe -koulutuksen hyväksytysti suorittaneet
• kesto yksi lukukausi
• yhteensä kuusi koulutuspäivää

Lapset puheeksi® -keskustelun ja -neuvonpidon kouluttajakoulutus

• kesto kaksi lukukautta
• yhteensä kahdeksan koulutuspäivää
• ensimmäisellä lukukaudella opitaan Lapset puheeksi® -keskustelu ja -neuvonpito omaan käyttöön
• toisella lukukaudella opitaan kouluttamaan kyseisiä menetelmiä muille
• koulutus järjestetään usein osana kuntien lapsikeskeisten palvelurakenteiden kehittämistyötä.

Koulutuksen saatavuus

Suomessa on eri puolilla maata noin 320 kouluttajaa, jotka pystyvät kouluttamaan Toimiva lapsi ja perhe -menetelmäperheen eri menetelmiin, mukaan lukien Lapset puheeksi® -keskustelu. Koulutusten hinta on noin 800–1000 €/pv + alv, ja esimerkiksi Lapset puheeksi® keskustelun ja neuvonpidon koulutus on 3 pv x 800–1000 € = 2400–3000 €.

Kustannustehokkuus

Kustannustehokkuustutkimuksia ei Lapset puheeksi® -neuvonpitoon liittyen ole Suomessa tehty. Raahen hyvinvointikuntayhtymässä, jossa on toteutettu Lapset puheeksi® -työtä (Lapset puheeksi® -keskustelut ja Lapset puheeksi® -neuvonpito) systemaattisesti ja laaja-alaisesti vuoden 2012 keväästä lähtien. Lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon kustannukset ovat laskeneet n. 45 prosenttia välillä 2011–2016. (Hannu Kallunki, henkilökohtainen tiedonanto).

Vertailutiedon puuttuessa edellä mainittuja lukuja ei voida suhteuttaa muiden, ei Lapset puheeksi® menetelmiä käyttäneiden alueiden kulukehitykseen. Lisäksi Raahen alueella on toteutettu kahta Lapset puheeksi® –menetelmäperheeseen kuuluvaa interventiota samanaikaisesti (Lp-keskustelu ja Lp-neuvonpito). Näistä syistä Raahen alueen tulosten pohjalta ei toistaiseksi ole mahdollista arvioida Lapset puheeksi® -keskustelun kustannustehokkuutta.

Soveltuvuus

Soveltuu Suomen olosuhteisiin. Menetelmä on ollut käytössä Suomessa jo vuosia (työ aloitettu 2001), ja se on otettu kentällä asiakkaiden sekä työntekijöiden taholta hyvin vastaan. Menetelmä soveltuu kentän toimintatapoihin ja sille on kysyntää (mm. ^[5][6][12]).

Mittaaminen ja arviointi

Kaikkia Lapset puheeksi® -menetelmiä käyttöön otettaessa korostetaan, että työstä tulee tehdä päätös organisaation johdossa ja päätös tulee kirjata näkyviin. Työn toteutumista tulee myös valvoa ja siihen pitää liittää raportointivelvollisuus.

Maakunnallisesti Lapset puheeksi®  -menetelmän käyttöä seurataan toteutuneiden Lapset puheeksi® -keskusteluiden ja neuvonpitojen määrien kautta. Mm. Oulussa kerätään määrällisen tiedon lisäksi myös laadullista tietoa puolivuosittaisen kyselyn kautta (esim. käytetty aika, koettu hyöty). Myös Raahessa kerätään tilastojen lisäksi kentältä käyttäjien kokemuksia ja käydään puolivuosittain läpi toimintojen kehittämistä varten.

Tutkimukset

Menetelmäarvio perustuu psykososiaalisesta menetelmästä tehtyjen tutkimusten ja erityisesti vaikuttavuustutkimusten luotettavuuden arviointiin. Löydät alla tutkimukset, joita on hyödynnetty suppeassa katsauksessa.

1. Solantaus, T. & Niemelä, M. (2016). Arki kantaa – kun se pannaan kantamaan. Perheterapia, 1, 21-33. Linkki viitteeseen

2. Beardslee, W. R. & Podorefsky, D. (1988). Resilient adolescents whose parents have serious affective and other psychiatric disorders: Importance of self-understanding and relationships. American Journal of Psychiatry, 145(1), 63–69. Linkki viitteeseen

3. Beardslee, W., Salt, P., Versage, E., Gladstone, T., Wright, E. & Rothberg, P. (1997). Sustained change in parents receiving preventive interventions for families with depression. American Journal of Psychiatry, 154, 510–515. Linkki viitteeseen

4. Ungar, M. (2013). The social ecology of resilience. A Handbook of Theory and Practice. Springer, New York. Linkki viitteeseen

5. Niemelä, M., Väisänen, L., Marshall, C., Hakko, H. & Räsänen, S. (2010). The experiences of mental health professionals using structured family-centred interventions to support children of cancer patients. Cancer Nursing 33, E18–27. Linkki viitteeseen

6. Solantaus, T., Toikka, S., Alasuutari, M., Beardslee, W. R. & Paavonen, E. J. (2009). Safety, feasibility and family experiences of preventive interventions for children and families with parental depression. International Journal of Mental Health Promotion 11, 15–24.

7. Toikka, S. & Solantaus, T. (2006). The effective family programme II. Clinicians' experiences of training in promotive and preventative methods in child mental health. International Journal of Mental Health Promotion 8, 4–10. Linkki viitteeseen

8. Behm, N. & Kauppinen, J. (2019). Kokemuksia Lapset puheeksi -keskustelusta varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö, Karelia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma.

9. Solantaus, T., Paavonen, E. J., Toikka, S. Punamäki R-L. (2010). Preventive interventions in families with parental depression: Children's psychosocial symptoms and prosocial behaviour. European Child and Adolescent Psychiatry 19, 883–92. Linkki viitteeseen

10. Punamäki, R-L., Paavonen, J., Toikka, S. & Solantaus, T. (2013). Effectiveness of preventive intervention in improving cognitive attributions among children of depressed parents: A randomized study. Journal of Family Psychology 27, 683–690. Linkki viitteeseen

11. Niemelä, M., Repo, J., Wahlberg, K., Hakko, H. & Räsänen, S. (2012). Pilot evaluation of the impact of structured child-centered interventions on psychiatric symptom profile of parents with serious somatic illness: struggle for life trial. Journal of Psychosocial Oncology, 30, 316–330. Linkki viitteeseen

12. Niemi, H. (2008). Toimiva lapsi ja perhe – työmenetelmien arviointiselvitys. Vanhempien ja työntekijöiden näkemyksiä. Lapin sairaanhoitopiiri, Rovaniemi.

13. Tchernegovski, P., Reupert, A. & Maybery D. (2015). Let's Talk about Children: A pilot evaluation of an e-learning resource for mental health clinicians. Clinical Psychologist, 19(1), 49–58. Linkki viitteeseen

14. Giannakopoulos, G., Tzavara, C. & Kolaitis, G. (2015). Preventing psychosocial problems and promoting health-related quality of life in children and adolescents struggling with parental depression. Open Journal of Depression, 4, 24–29.

15. Giannakopoulos, G., Solantaus, T., Tzavara, C. & Kolaitis, G. (2021). Mental health promotion and prevention interventions in families with parental depression: A randomized controlled trial. Journal of Affective Disorders, 114–121. Linkki viitteeseen

16. Ueno, R., Solantaus, T., Murakoshi, A.,& Inoue, T. (2019). Safety, Feasibility, Fidelity, and Perceived Benefits of an Intervention for Parents with Mood Disorders and Their Children — “Let’s Talk About Children” in Japan. Journal of Family Psychotherapy, 30(4), 272–291. Linkki viitteeseen

17. Goodyear, M. (2017). Let’s talk about children – promoting recovery in parents with mental illness. Esitys. Open day forum. Monash University.