Vahvuutta vanhemmuuteen
Yhteenveto
Mistä menetelmässä on kyse?
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmämallin tavoitteena on edistää lapsen ja vanhempien myönteistä vuorovaikutusta sekä vahvistaa vanhempien mentalisaatiokykyä. Lisäksi tavoitteena on muun muassa tukea vanhempien parisuhdetta, antaa perheille mahdollisuus tutustua toisiin vauvaperheisiin ja jakaa kokemuksia samassa elämäntilanteessa olevien perheiden kanssa.
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmämalli on kehitetty perhevalmennuksen jatkeeksi. Perheryhmämalli vahvistaa vauvaperheiden psykososiaalista tukea ja sopii suomalaiseen perhe- ja neuvolajärjestelmään. MLL on kehittänyt toimintamallin yhteistyössä Folkhälsanin kanssa.
Menetelmä on kuvattu ja teoreettisesti perusteltu
Vahvuutta vanhemmuuteen on hyvin kuvattu ja teoreettisesti perusteltu menetelmä, josta on tehty jonkin verran vertaisarvioitua tutkimusta. Menetelmä saa menetelmäarvion 2/5. Menetelmästä ei ole vaikuttavuusnäyttöä eli menetelmän vaikuttavuudesta ei ole toistaiseksi tietoa.
Mihin menetelmäarvio perustuu?
Menetelmäarvio koostuu kolmesta osa-alueesta: menetelmän kuvauksen arvioinnista, menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten arvioinnista ja menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista. Voit tutustua osa-alueiden arviointeihin tarkemmin sivun seuraavissa osioissa.
Menetelmäarvio löytyy kokonaisuudessaan systemaattisena katsauksena (pdf). Tutustu myös arviointiprosessiin ja eri menetelmäarvioiden tasoihin.
Menetelmän kuvaus
Psykososiaalisen menetelmän tulee olla hyvin kuvattu, jotta sen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Menetelmästä tehdyn kirjallisen kuvauksen avulla voidaan todentaa, että vaikuttavuustutkimuksissa on tutkittu samaa menetelmää kuin mitä Suomessa käytetään. Menetelmän selkeä kuvaus helpottaa myös sen käyttöönottoa ja käyttöä lapsille, nuorille sekä perheille suunnatuissa palveluissa.
Yhteenveto Vahvuutta vanhemmuuteen -menetelmän kuvauksen arvioinnista
Miten menetelmää on kuvattu?
1. Kohderyhmä
Perheryhmä on tarkoitettu ensimmäisen lapsensa saaneille pienten vauvojen vanhemmille, mutta se soveltuu myös muille vauvaperheille.
2. Ilmiö
Suomalaiset vauvaperheet ovat monissa yhteyksissä ilmaisseet saavansa liian vähän sosiaalista tukea ja kaipaavansa lisää sekä ammattilais- että vertaistukea (esim. Häggman-Laitila, 2003). Sosiaalisen tuen puute on vanhemmuutta vahingoittava tekijä (Leahy-Warren ym., 2012), ja vanhemmuuteen kohdentuvalla tuella on tärkeä merkitys paitsi vanhempien itsensä kannalta myös lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Vanhemmaksi tulemista pidetään yhtenä merkittävimmistä muutosvaiheista ihmisen elämässä (Cowan & Cowan, 2000). On esitetty, että siirtymä vanhemmuuteen on ihanteellinen aika psykososiaalisille menetelmille ja interventioille (Salmela-Aro, 2012).
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmän tavoitteena on vastata tähän tarpeeseen tukemalla vanhemmuutta vauvan syntymän jälkeisessä muutosvaiheessa. Tämä tapahtuu edistämällä lapsen ja vanhemman myönteistä vuorovaikutusta ja vahvistamalla ensimmäisen lapsensa saaneiden vanhempien mentalisaatiokykyä. Mitä parempi mentalisaatiokyky vanhemmalla on, sitä enemmän lapsi saa osakseen ymmärtävää, hänen kasvuaan ja kehitystään tukevaa hoivaa ja huolenpitoa. Vanhemman riittävän hyvä mentalisaatiokyky auttaa häntä hahmottamaan lapsen näkökulmaa erityisesti eteen tulevissa hankalissa tilanteissa ja toimimaan niissä sensitiivisesti ja rauhallisesti sekä näkemään myös oman toimintansa vaikutus lapseen (Viinikka ym., 2014a; 2014b; 2014c). Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmä tarjoaa ammatillisen tuen lisäksi vertaistukea.
3. Tavoitteet ja vastemuuttujat
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmän tavoitteena on tukea vanhemmuutta vahvistamalla vanhempien mentalisaatio- ja reflektiivistä kykyä. Mentalisaatiokyvyn vahvistamisen myötä ohjelma pyrkii tukemaan vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja turvallista kiintymyssuhdetta. Ohjelma pyrkii myös tarjoamaan sosiaalista tukea ammatillisen ja vertaistuen muodoissa. Tasavertaisen vanhemmuuden edistäminen sekä koko perheen kokeman ilon ja hyvinvoinnin lisääminen kuuluvat myös ohjelman tavoitteisiin.
Ohjelman päävaste on vanhemman mentalisaatiokyky, ja menetelmässä mitataan reflektiivistä kykyä yhtenä mentalisaatiokyvyn operationalisointina (Sourander ym., 2021).
Toissijaisia vasteita ovat vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus, kiintymyssuhde, tasavertainen vanhemmuus, koettu ilo ja hyvinvointi.
4. Teoriaperusta
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmän keskeisimmät taustateoriat ovat mentalisaatioteoria ja kiintymyssuhdeteoria, lisäksi mentalisaatioon liittyvänä keskeisenä käsitteenä ohjelmassa on reflektiivinen kyky (Fonagy ym., 1991; Kalland ym., 2016; Slade ym., 2005). Ohjelmassa käytetään vakiintunutta termiä mentalisaatiokyky. Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä pitää oma ja toisen mieli mielessä. Mentalisaatiokyvyn vahvistamisen myötä vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja turvallista kiintymyssuhdetta tuetaan. Mentalisaatioteoriaan perustuvien menetelmien vaikuttavuutta ja niiden soveltuvuutta vanhemmuuden kehykseen on tutkittu, ja tulokset ovat olleet myönteisiä (Byrne ym., 2020; Fonagy ym., 2002; Lo & Wong, 2022). Kiintymyssuhdeteorian suhteen ohjelmassa on hyödynnetty myös polyvagaalista teoriaa (Leikola ym., 2016). Polyvagaalinen teoria kuvaa turvallisen kiintymyssuhteen biologista, hermostollista, taustaa. Ohjelmassa vireystilaa pyritään säätelemään niin, että turvallisuuden tunne vahvistuu ja sitä kautta yhdessä toimiminen ja uuden oppiminen mahdollistuvat. Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmän teoreettinen tausta on kuvattu kattavasti Lapsi mielessä - vanhempainryhmän ohjaajan oppaassa (Oksanen & Matero, 2022).
5. Ydinelementit ja joustavuus
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmän keskeisiä elementtejä ovat seuraavat:
- Kahdeksan teemaa, joiden ympärille ryhmätapaamiset rakentuvat. Tapaamisten keskeiset elementit on määritelty jokaiselle teemalle erikseen. Menetelmän tapaamisten määrässä voidaan joustaa tarpeen mukaan niin, että tapaamisia on 8–12 kertaa.
- Ohjaajilla on mentalisaatioon perustuva reflektiivinen työote, ja vanhempien mentalisaatiokykyä ja vuorovaikutusta tuetaan kysymällä mentalisaatiota tukevia kysymyksiä.
- Tapaamisilla tarjotaan välipala, ja tapaamiset kestävät noin kaksi tuntia. Tapaamisten aikana vanhemmilla on mahdollisuus antaa ja saada vertaistukea vastaavassa elämäntilanteessa olevilta osallistujilta.
- Ryhmän suositeltu koko on 4–6 perhettä.
- On toivottavaa, että koko perhe osallistuu tapaamisiin.
6. Menetelmän muokkaus
Menetelmä on muokattu (adaptoitu) versio Parents First -ohjelmasta, ja muokkaukset on kuvattu hyvin menetelmää koskevassa tutkimusjulkaisussa (Kalland ym., 2016).
7. Toteuttajat
Ryhmän ohjaajina toimii työparina kaksi koulutettua hyvinvointialueen, kunnan tai järjestön työntekijää. Ohjaajien taustakoulutuksen tulee olla sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalta.
8. Toteutustavat
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmä on strukturoitu ryhmämuotoinen tukimuoto. Menetelmä toteutetaan perheryhmänä, johon osallistuvat vauva ja vanhempi tai vanhemmat.
Vahvuutta vanhemmuuteen perheryhmä:
- Ryhmä sisältää 8–12 teemallista kokoontumiskertaa ja toimii suljettuna ryhmänä.
- Ryhmä alkaa, kun vauva on noin 3–4 kuukauden ikäinen.
- Ryhmät kokoontuvat noin joka toinen viikko, ja tapaamiset kestävät noin kaksi tuntia sekä sisältävät yhteisen välipalahetken.
- Sopiva ryhmäkoko on 4–6 perhettä.
- Ryhmätapaamisten runko: yhteinen välipalahetki, keskustelua kotitehtävästä, ryhmäkeskusteluun johdatteleva teeman pohjustus, keskustelua päivän teemasta, kotitehtävän antaminen ja sen idean aukaiseminen, yhteinen lopetus.
- Tapaamisten teemat:
- ”Olen ainutlaatuinen vauvasi” – Vauva omana yksilönä
- ”Minä olen minä” –Luonteenpiirteiden vaikutus
- ”Mitä odotat minulta?” – Odotukset ja toiveet vaikuttavat
- ”Sinun ilosi ja surusi ovat myös minun” – Vaikutamme toisiimme
- ”Joskus tunnen, että aivan pakahdun” – Voimakkaiden tunteiden käsittely
- ”Hyvässä ja pahassa, olet esikuvani” – Vanhemman oman käyttäytymisen merkitys
- ”Iloitse kanssani” – Yhteisten ilon hetkien merkitys arjessa
- ”Maailmani laajenee” – Oma perhe ja sen tukiverkostot.
9. Keinot
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmässä keskeisenä osana menetelmää on ohjaajien mentalisaatioon perustuva reflektiivinen työote. Ohjelmassa lapsen kokemuksia, tunteita ja reaktioita pohditaan erilaisissa tilanteissa, pyritään näkemään lapsen käyttäytymisen taakse sekä ymmärtämään lapsen omaa erillistä persoonaa, jolla on omat ajatukset, toiveet ja kokemukset. Vauvan kokemusten lisäksi pohditaan vanhemman kokemuksia, tunteita ja reaktiota. Näin pyritään tukemaan vanhemman mentalisaatiokykyä. Vauvan ajatusten ja käytöksen pohtiminen helpottaa vauvan ymmärtämistä ja tarpeisiin vastaamista. Tapaamisilla käytävät keskustelut auttavat lisäksi vanhempia ymmärtämään omia reaktioitaan arjen tilanteissa. Ohjelma ja sen tehtävät on suunniteltu niin, että ne pyrkivät tukemaan tasavertaista vanhemmuutta ja lisäämään koko perheen iloa ja hyvinvointia. Ohjelma tarjoaa vanhemmille myös mahdollisuuden tutustua samassa elämänvaiheessa oleviin vanhempiin sekä saada ja antaa vertaistukea.
10. Opas toteuttajille
Ohjaajat saavat Vahvuutta vanhemmuuteen -ohjaajan oppaan ja Lapsi mielessä -ohjaajan oppaan, jossa näkökulmana on erityistä tukea tarvitsevat perheet ja menetelmän teoriatausta kuvattuna kattavasti. Ohjaajien koulutuksessa hyödynnetään molempia oppaita.
11. Materiaalit menetelmän saajille
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmiin osallistuvat perheet saavat lehtisen jokaisen ryhmätapaamisen päätteeksi. Lehtiset sisältävät kotitehtävät ryhmäkertojen väliseksi ajaksi.
12. Kustannukset
Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmä on osallistuville perheille ilmainen. Järjestäjälle aiheutuu kustannuksia ohjaajien koulutuksesta ja välipalatarjoilusta. Epäsuoria kustannuksia ovat tilakustannukset sekä ryhmän valmisteluun ja ryhmän ohjaamiseen kuluva työaika.
Menetelmän kuvaus perustuu Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmän ohjaajan oppaaseen (Sourander & Okker, 2024), kotipesien tarjoaman Lapsi mielessä -vanhempainryhmän ohjaajan oppaaseen (Oksanen & Matero, 2022), menetelmän verkkosivuilla olevaan tietoon ja MLL:lta saatuihin muihin materiaaleihin. Lapsi mielessä -vanhempainryhmämalli vastaa Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmämallia ja kehitettiin sen jatkoksi tukemaan taaperoikäisten ja leikki-ikäisten lasten perheitä.
Käyttöönoton tuki
Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät vaikuttavasta psykososiaalisesta menetelmästä vasta kun se on käytössä heille suunnatuissa palveluissa. Mitä enemmän menetelmää ylläpitävä organisaatio tarjoaa tukea menetelmän käyttöönottoon eri palveluissa, sitä todennäköisemmin menetelmän käyttöönotto myös onnistuu.
Käyttöönoton tuki auttaa siis saavuttamaan menetelmän vaikuttavuuden, ja siksi sen arviointi on olennainen osa menetelmäarviota. Käyttöönoton tuesta voidaan puhua myös implementoinnin tukena tai implementoinnin valmiutena.
Yhteenveto Vahvuutta vanhemmuuteen -menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista
Millaista tukea menetelmän käyttöönottoon tarjotaan?
Menetelmän käyttöönoton tuen on arvioitu toteutuvan kahdeksassa osa-alueessa yhdeksästä, eli käyttöönoton tuki on hyvää. Arviointi on esitetty taulukossa. Menetelmälle on selkeä kohderyhmä, ja vanhemmat rekrytoidaan neuvolan, järjestöjen ja muiden perhepalveluiden kautta. Ohjaajien tarvittava taustakoulutus on selkeästi määritelty. Arviointikriteerien mukaisten sertifiointimenettelyjen voidaan myös katsoa täyttyvän.
Koulutuksen perusjakson, perheryhmän ohjauksen (8–12 kertaa), 2–3 syventävää koulutuspäivää käyneet ja tehtävät palauttaneet ammattilaiset pätevöityvät Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmän ohjaajiksi. MLL ja Folkhälsan järjestävät koulutuksia. Koulutetuille ohjaajille tarjotaan maksutonta jatkokoulutusta säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi MLL kehittää parhaillaan ohjaajille tarkoitettua Moodle-alustaa, jotta ohjaajat saisivat entistä enemmän tukea koulutusten ulkopuolella. MLL:n ja Folkhälsanin työntekijät tukevat ohjelman käyttöönottavaa organisaatiota muun muassa tarjoamalla markkinointimateriaalia ryhmien käynnistämiseksi ja konsultoimalla erilaisissa käytännön kysymyksissä. Koulutettujen ohjaajien verkostolle lähetetään myös tiedote kaksi kertaa vuodessa.
Toistotarkkuuden varmentamisen voidaan katsoa toteutuvan riittävällä tavalla, sillä menetelmän järjestelmällistä käyttöä seurataan ohjaajien jatkokoulutuspäivissä toteutetuilla kyselyillä, sekä ajoittain toteutettavilla laajemmilla selvityksillä. Menetelmän toteuttaja ei kuvaa välineitä, joiden avulla hän voi seurata menetelmän käyttöä tai tutkia menetelmästä hyötymistä ja tyytyväisyyttä.
Vaikuttavuusnäyttö
Psykososiaalisen menetelmän vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tietoa tieteellisten tutkimusten avulla. Menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten määrän ja erityisesti niiden laadun arviointi on menetelmäarvion kulmakivi.
Millaista näyttöä menetelmän vaikuttavuudesta on?
Kirjallisuushaussa ei löytynyt Maailman pankin korkean tulotason maan vaikuttavuustutkimusta.
Tutkimukset
Menetelmäarvio perustuu psykososiaalisesta menetelmästä tehtyjen tutkimusten ja erityisesti vaikuttavuustutkimusten luotettavuuden arviointiin.
Löydät alempana eriteltynä menetelmäarvioon vaikuttaneet tutkimukset, tiedoksi annettavat tutkimukset ja kaikki systemaattisessa katsauksessa hyödynnetyt lähteet. Tiedoksi annettavat tutkimukset ovat muita tärkeitä menetelmästä tehtyjä tutkimuksia, jotka eivät kuitenkaan vaikuta vaikuttavuusnäyttöön.
Mitä tutkimuksia FHille-menetelmän arvioinnissa hyödynnettiin?
Menetelmäarvioon vaikuttavat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Menetelmän vaikuttavuusnäytön arvioon vaikuttavat, mutta arvioimattomat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Tiedoksi annettavat tutkimukset
Kalland, M., Fagerlund, Å., von Koskull, M. & Pajulo, M. (2016). Families First: the development of a new mentalization-based group intervention for first-time parents to promote child development and family health. Primary health care research & development, 17(1), 3–17. https://doi.org/10.1017/S146342361500016X
Sourander, J., Laakso, M. L. & Kalland, M. (2021). Mentalization-based families first group intervention for first-time parents: Parents’ perspective. Journal of Infant, Child, and Adolescent Psychotherapy, 20(1), 77–90. https://doi.org/10.1080/15289168.2021.1872148
Sourander, J., Oksanen, E. & Viinikka, A. (2016). Mentalisaatioteoriaan perustuva Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmämalli ja vanhempien kokemuksia perheryhmästä. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 26, 52–64.
Kaikki systemaattisen katsauksen lähteet
Byrne, G., Murphy, S. & Connon, G. (2020). Mentalization-based treatments with children and families: A systematic review of the literature. Clinical Child Psychology and Psychiatry, 25(4), 1022–1048. https://doi.org/10.1177/1359104520920689
Cowan, P. & Cowan, C. (2000). When partners become parents: The big life change for couples. Lawrence Erlbaum Associates, Inc.
Fonagy, P., Gergely, G., Jurist, E. & Target, M. (2002). Affect regulation, mentalization, and the development of the self. Other Press.
Fonagy, P., Steele, H., Moran, G., Steele, M. & Higgitt, A. (1991). The capacity for understanding mental states: The reflective self in parent and child and its significance for security of attachment. Infant Mental Health Journal, 13, 200–217. https://doi.org/10.1002/1097-0355(199123)12:3<201::AID-IMHJ2280120307>3.0.CO;2-7
Häggman-Laitila, A. (2003). Early support needs of Finnish families with small children. Journal of Advanced Nursing, 41, 595–606. https://doi.org/10.1046/j.1365-2648.2003.02571.x
Kalland, M., Fagerlund, Å., von Koskull, M. & Pajulo, M. (2016). Families First: the development of a new mentalization-based group intervention for first-time parents to promote child development and family health. Primary health care research & development, 17(1), 3–17. https://doi.org/10.1017/S146342361500016X
Leahy-Warren, P., McCarthy, G. & Corcoran, P. (2012). First-time mothers: social support, maternal parental self-efficacy and postnatal depression. Journal of Clinical Nursing, 3–4, 388–397. https://doi.org/10.1111/j.1365-2702.2011.03701.x
Leikola, A., Mäkelä, J. & Punkanen, M. (2016). Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Duodecim, 132(1), 55-61.
Lo, C. K. & Wong, S. Y. (2022). The effectiveness of parenting programs in regard to improving parental reflective functioning: a meta-analysis. Attachment & Human Development, 24(1), 76–92. https://doi.org/10.1080/14616734.2020.1844247
Merikukka, M., Backman, H., Heikkilä, L. & Kurki, M. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuus – Opas näytön systemaattiseen arviointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2025:1.
Oksanen, E. & Matero, T. (2022). Lapsi mielessä -vanheimpainryhmän ohjaajan opas. Näkökulmana erityistä tukea tarvitsevat perheet. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Page, M. J., McKenzie, J. E., Bossuyt, P. M., Boutron, I., Hoffmann, T. C., Mulrow, C. D., … & Moher, D. (2021). The PRISMA 2020 statement: an updated guideline for reporting systematic reviews. BMJ (Clinical research ed.), 372, n71. https://doi.org/10.1136/bmj.n71
Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12
Salmela-Aro, K. (2012). Transition to parenthood and positive parenting: Longitudinal and intervention approaches. European Journal of Developmental Psychology, 9(1), 21–32. https://doi.org/10.1080/17405629.2011.607584
Slade, A., Sadler, L., DeDios-Kenn, C., Webb, D., Currier-Ezepchick, J. & Mayes, L. (2005). Minding the baby: a reflective parenting programme. Psychoanal Study of the Child, 60, 74–100. https://doi.org/10.1080/00797308.2005.11800747
Sourander, J., Laakso, M. L. & Kalland, M. (2021). Mentalization-based families first group intervention for first-time parents: Parents’ perspective. Journal of Infant, Child, and Adolescent Psychotherapy, 20(1), 77–90. https://doi.org/10.1080/15289168.2021.1872148
Sourander, J. & Okker, A-M. (2024). Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmän ohjaajan opas. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Sourander, J., Oksanen, E. & Viinikka, A. (2016). Mentalisaatioteoriaan perustuva Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmämalli ja vanhempien kokemuksia perheryhmästä. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 26, 52–64.
Viinikka, A., Sourander, J. & Oksanen, E. (2014a). Reflektiivinen työote. Teoksessa A. Viinikka (toim.), Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa (s. 67–74). Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Viinikka, A., Sourander, J. & Oksanen, E. (2014b). Reflektiivinen työote perheryhmän ohjaamisessa. Teoksessa A. Viinikka (toim.), Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa (s. 97–120). Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Viinikka, A., Sourander, J. & Oksanen, E. (2014c). Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmä. Teoksessa A. Viinikka (toim.), Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa (s. 121–141). Mannerheimin Lastensuojeluliitto.