Toimiva lapsi & perhe -menetelmät: Vertti-ryhmät
Yhteenveto
Mistä menetelmässä on kyse?
Vertti-ryhmien tavoitteena on vahvistaa vanhemmuutta ja perhettä suojaavia psykososiaalisia tekijöitä. Vanhempien ja lasten vertaistukiryhmät edistävät myönteisiä vuorovaikutussuhteita perheessä ja lapsen kehitystä sekä tukevat lapsiperheen arjen toimivuutta.
Menetelmä sopii tilanteisiin, joissa vanhemmuuden voimavaroja verottaa jokin iso tekijä perheen arjessa, kuten vanhemman vakava fyysinen sairaus, mielenterveys- tai päihdeongelma, vankeus tai lapsen käyttäytymiseen tai tunne-elämään liittyvät vaikeudet.
Menetelmä on kuvattu ja teoreettisesti perusteltu
Menetelmä saa kokonaisarvion 1/5, eli menetelmä on hyvin kuvattu, teoreettisesti perusteltu ja mahdollisesti vaikuttava menetelmä.
Mihin menetelmäarvio perustuu?
Menetelmäarvio koostuu kolmesta osa-alueesta: menetelmän kuvauksen arvioinnista, menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten arvioinnista ja menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista. Voit tutustua osa-alueiden arviointeihin tarkemmin sivun seuraavissa osioissa.
Menetelmäarvio löytyy kokonaisuudessaan systemaattisena katsauksena (pdf). Tutustu myös arviointiprosessiin ja eri menetelmäarvioiden tasoihin.
Menetelmän kuvaus
Psykososiaalisen menetelmän tulee olla hyvin kuvattu, jotta sen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Menetelmästä tehdyn kirjallisen kuvauksen avulla voidaan todentaa, että vaikuttavuustutkimuksissa on tutkittu samaa menetelmää kuin mitä Suomessa käytetään. Menetelmän selkeä kuvaus helpottaa myös sen käyttöönottoa ja käyttöä lapsille, nuorille sekä perheille suunnatuissa palveluissa.
Yhteenveto Vertti-menetelmän kuvauksen arvioinnista
Miten menetelmää on kuvattu?
1. Kohderyhmä
Menetelmän kohderyhmänä on alakouluikäisten lasten vanhemmat. Mukaanottokriteereitä ei ole suoraan kirjattu, vaan vanhempi voi osallistua toimintaan, mikäli hän arvioi hyötyvänsä siitä. Vanhemmalla ei tarvitse olla diagnoosia tai perheellä lähetettä, jotta menetelmään voi osallistua. Osallistumista ei suositella akuutissa kriisissä, tai mikäli vanhempien vointi ja oireilu eivät tue osallistumista. Perheestä osallistuvien lasten tulisi olla iältään lähellä toisiaan. Lasten mahdolliset omat hoidolliset tarpeet priorisoidaan osallistumisen edelle.
2. Ilmiö
Menetelmä vastaa vanhemmuuden paineisiin ja tukee arjen sujuvuutta. Vanhempien mielenterveyshaasteet ja päihdeongelmat voivat vaikuttaa perheen arkipäivän sujuvuuteen. Vanhempien mielenterveysongelmat ovat yhteydessä lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin (Dean ym., 2010). Vaikuttamalla ennaltaehkäisevillä interventioilla voidaan näitä mielenterveysongelmia mahdollisesti ehkäistä (Siegenthaler ym., 2012). Vertti -vertaisryhmäkeskustelulla pyritään tukemaan vanhempia varhaisessa luomalla lapsen arkeen hänen pärjäävyyttään edistäviä tekijöitä siten, että arki toimii vanhemman haasteista huolimatta.
3. Tavoitteet ja vastemuuttujat
Toiminnan tavoite on lisätä perheessä jaettua yhteistä ymmärrystä tilanteesta, avointa vuorovaikutusta perheen tilanteesta, auttaa lasta ja vanhempaa tunnistamaan omia tunteitaan sekä vahvistaa myös muita lapsen kehitystä suojaavia tekijöitä arjessa. Jaetun ymmärryksen kautta perhe ymmärtää paremmin tilanteensa, niin vanhempi kuin lapsi ymmärtää paremmin arjen kokemuksia. Vertaistuellinen ulottuvuus vähentää mahdollisuutta yksinäisyyden tunnetta yhteisen pohdinnan kautta.
Avoin vuorovaikutus perheen tilanteesta kulkee läpi menetelmän, ja sitä pyritään lisäämään, jotta lapselle ja vanhemmalle rakentuu myönteinen kokemus siitä, että vaikeista asioista voidaan keskustella yhdessä. Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisen lisäämisen tavoitteena on lisätä lapsen ja vanhemman keinoja pärjätä vaikeiden tunteiden kanssa arjessa ja yhdessä. Arjen suojaavien tekijöiden lisääminen lapsen ja vanhemman arjessa pyrkii vahvistamaan arjessa selviytymistä ja avun pyytämistä, mikäli lapsella herää huoli omasta tai vanhemman tilasta, ja samalla vanhempi saa keinoja siihen, miten hän voi tukea parhaiten lastaan.
Menetelmän vasteina on perheen vuorovaikutussuhteiden ja kommunikaation paraneminen, yhteisen ymmärryksen rakentuminen tavalla, joka vähentää huolta, vääristynyttä syyllisyyttä sekä vastuuta sekä vanhemmuuden arjen keinojen vahvistaminen, joka luo arkeen sujuvuutta. Edistymistä arvioidaan osana viikoittaisia ohjaajatiimien kohtaamisia ennen ryhmätapaamisen alkua ja yhteisessä jälkiarvioinnissa jokaisen tapaamisen jälkeen.
4. Teoriaperusta
Vertti-vertaisryhmätoiminta perustuu ymmärrykseen resilienssistä sekä hyvinvoinnin riski- ja suojatekijöistä. Menetelmässä pyritään tukemaan lapsen resilienssiä ja sitä vahvistavien tekijöiden läsnäoloa tämän elämässä, kun hyvinvoinnin riskitekijöitä ilmenee.
- Resilienssillä viitataan dynaamiseen prosessiin, joka kehittyy yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa ja sisältää sekä suojaavia että riskitekijöitä. Se viittaa yksilön kykyyn sopeutua positiivisesti merkittävien vastoinkäymisten yhteydessä. Resilienssin keskeisiä edellytyksiä ovat altistuminen vakaville kuormittaville vastoinkäymisille ja siitä huolimatta tapahtuva myönteinen kehitys ja olosuhteisiin sopeutuminen. (Luthar ym., 2000)
- Hyvinvoinnin riskitekijöillä tarkoitetaan ominaisuuksia tai olosuhteita, jotka edeltävät tai ennustavat erilaisia haasteita joko yksilön, perheen, yhteisön tai kulttuurin tasolla (Kraemer ym., 1997).
Suojatekijöillä puolestaan tarkoitetaan yksilöllisiä, perheen tai yhteiskunnan ominaisuuksia, jotka liittyvät pienempään todennäköisyyteen ongelmien synnyssä. Näitä ovat selkeä rytmi ja rutiini perheessä, aktiivinen osallistuminen koulutyöhön sekä vapaa-ajan aktiviteetteihin, sekä toisaalta ystävät ja muu sosiaalinen verkosto, joka voi suojata lasta (Werner & Smith 2019). Tukemalla ja vahvistamalla lapsen hyvinvointia suojaavia tekijöitä, voidaan tukea hänen hyvinvointiaan (Beardslee 2002).
5. Ydinelementit ja joustavuus
Vertti-vertaisryhmätoiminnan voidaan sanoa nojaavan kahteen keskeiseen pilariin: tutkittuun tietoon perhekeskeisen työskentelyn (erityisesti TLP-perheintervention) merkityksestä, jossa keskiössä on perheen ja lapsen pärjäävyyden tukeminen sekä vertaisuuden ja vertaisryhmätradition oivalluksiin. Keskiössä ovat vanhemmuus ja lapsen kokemusmaailma.
6. Menetelmän muokkaus
Menetelmän kuvauksen mukaan menetelmä on kehitetty Finfami Uusimaa ry:ssä, eli menetelmää ei ole muokattu toisesta menetelmästä.
7. Toteuttajat
Vertti edellyttää neljän–viiden ohjaajan työpanosta, ja tiimiin kutsutaan eri toimialojen osaajia. Pääsääntöisesti ohjaajat ovat aikuispsykiatrian, A-klinikan, perheneuvolan ja lastensuojelun yksiköistä sekä seurakunnista ja järjestöistä. Monet muutkin ammattiryhmät ovat olleet aktiivisesti mukana ohjaamassa ryhmiä, kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijät, sosionomit, psykologit, perheterapeutit, sairaanhoitajat, psykiatrit ja diakonit. Pätevyysvaatimuksia ei menetelmän toteuttajalle ei ole, mutta sote-alan osaaminen on koulutuksen pohjalla. Menetelmän toteuttajalta ei edellytetä sertifiointia. Vertti-vertaisryhmätoiminta on parhaimmillaan moniammatillista yhteistyötä. Toimintaa ohjaa tiimi, johon kuuluu kaksi vanhempien ryhmän ohjaajaa sekä kaksi tai kolme lastenryhmän ohjaajaa. Ohjaajat tapaavat tuntia ennen ryhmätapaamisten alkua ja käyvät läpi teematyöskentelyä, ja tapaamisten jälkeen ohjaajat purkavat kokemuksiaan työskentelystä.
8. Toteutustavat
Perheet hakeutuvat menetelmään joko toisen ammattilaisen suosituksesta tai omatoimisesti esitteen pohjalta, minkä jälkeen käydään alkukeskustelu. Ennen varsinaisen ryhmätoiminnan alkamista perheet tavataan yksilöllisesti. Alkukeskustelun tarkoituksena on kartoittaa perheen tilannetta tarkemmin keskustellen vanhemman tai vanhempien kanssa vanhemman sairaudesta ja tämän voinnista sekä perheestä ja lapsen tilanteesta. Tämän jälkeen kerrotaan Vertti-vertaisryhmätoiminnasta ja sen tavoitteista sekä arvioidaan yhdessä vanhempien kanssa, onko toiminta oikea tukimuoto juuri kyseisessä vaiheessa lapsen, vanhemman ja perheen kannalta.
Mikäli toiminta vaikuttaa perheen tuen tarpeisiin sopivalta, järjestetään uusi tapaaminen, johon osallistuvat sekä lapsi että vanhemmat. Myös sisarukset voivat osallistua yhdessä tietyin edellytyksin. Menetelmän antajat kertovat vanhemmille tietoa menetelmästä ja mitä siihen osallistuminen edellyttää, jonka jälkeen vanhempien kanssa tehdään tietoon perustuva yhteistyösopimus osallistumisesta.
Alkutapaamisen jälkeen alkavat viikoittaiset ryhmätapaamiset, joita on yhteensä kymmenen. Yhden kerran kesto on 90–120 minuuttia. Ryhmätapaamiset jakautuvat niin, että kolme tapaamista on lasten ja vanhempien ryhmien yhteisiä, ja muulloin lasten ja vanhempien ryhmät toimivat rinnakkain. Näiden yhteistapaamisten tarkoituksena on sitoa lasten ja vanhempien työskentelyprosessit yhteen ja synnyttää yhteinen kokemus sekä mahdollistaa keinojen löytäminen arjen haasteisiin.
Lasten ryhmissä ryhmäkoko on 5–8 lasta, ja suositeltava ikäero ryhmään osallistuvien lasten välillä on 2–3 vuotta. Ryhmiä järjestetään esimerkiksi 7–9-vuotiaille, 10–12-vuotiaille ja 13–15-vuotiaille. Lapsen sisarukset voivat osallistua myös ryhmään, mikäli he sopivat iältään kohderyhmään ja osallistuminen arvioidaan hyödylliseksi. Vanhempien ryhmiin osallistuvat lasten vanhemmat ja heidän mahdolliset puolisonsa. Ryhmä voi olla isompi kooltaan kuin lasten ryhmä. Lähtökohtaisesti ainakin sairastunut vanhempi osallistuu lapsensa kanssa.
Jokaisella ryhmätapaamisella on oma teemansa, jota käsitellään yhdessä (taulukko 1). Tapaamiset ovat strukturoituja eli noudattavat tiettyä aina toistuvaa rakennetta (alkupiirin tunnesäästä lopetuksen rituaaleihin). Ryhmissä jokaista menetelmän teemaa lähestytään ryhmäläisten omien kokemusten kautta keskustellen ja ryhmäläisten halutessa myös toiminnallisin kerroin. Työskentelyn fokuksessa on vanhemmuus eikä niinkään vanhemman sairaus. Työskentely päättyy loppukeskusteluun, jolloin arvioidaan yhdessä perheen kanssa osallistumista ja keskustellaan mahdollisen jatkotuen tarpeista.
| Vertti-vertaisryhmätapaamisten sisältö | |
| Lasten ryhmä | Vanhempien ryhmä |
| 1 Mikä meitä yhdistää | |
| 2. Tullaan tutuiksi, ryhmän säännöt ja nimi | 2. Tullaan tutuiksi, ryhmän säännöt ja nimi |
| 3. Miten koen ja ymmärrän vanhemman sairauden / vaikeuden | 3. Miten ymmärrän omaa mielen sairautta / vaikeutta |
| 4. Omat tunteet ovat okay! | 4. Lapsen tapa ymmärtää ja kokea mielen sairautta |
| 5. Tunteiden kanssa pärjääminen | 5. Miten autan lasta? |
| 6. Kyky pitää puoliaan | 6. Valmistautuminen kyselytunnille |
| 7. Kyselytunti ja lasten tukiaikuiset | |
| 8. Lupa pyytää apua itselle | 8. Riittävän hyvä vanhemmuus |
| 9. Minä itse / Tulevaisuus | 9. Mitä olemme yhdessä oppineet |
| 10. Loppujuhlat | |
9. Keinot
Vertti-vertaisryhmätoiminnan keinoina ovat teemapohjainen, dialogiin perustuva vertaistyöskentely, jossa käydään keskustelua arkisista kokemuksista vertaisten kesken. Erityisesti lasten ryhmässä teematyöskentely perustuu teemapohjaiseen toiminnallisuuteen; etukäteen suunniteltuun leikkimieliseen tekemiseen, kokemiseen ja keskustelemiseen.
10. Opas toteuttajille
Vertti-vertaisryhmätoiminnasta on olemassa käsikirja ryhmäohjaajille (Söderblom & Inkinen, 2018), joka sisältää tietoa ja taustaa menetelmästä, ohjeita alkukeskusteluiden pitämiseen, ryhmätoiminnan tapaamisten rakenteet sekä kaikki tarvittavat materiaalit.
11. Materiaalit menetelmän saajille
Osallistujat saavat esitteen, jossa kuvataan toimintaa ja sen ideaa, ryhmätapaamisiin tuodaan tarvittavat materiaalit joka kerta.
12. Kustannukset
Menetelmän kustannukset syntyvät koulutuspäivistä sekä mahdollisesta oppaasta sekä juoksevista kuluista. Kuuden koulutuspäivän hinta on noin 5 000–6 000 euroa. Ohjaajille suunnattua käsikirjaa voi ostaa erikseen, ja sen kustannukset ovat noin 20 euroa. Myös mahdollisesta menetelmäohjauksesta (3–4 krt/ryhmä) voi syntyä kuluja. Juoksevat menot koostuvat kymmenen kerran ryhmätapaamisesta, joissa yhteensä esimerkiksi materiaaleista ja välipaloista kuluja syntyy noin 500–700 euroa. Mikäli yhteistyötahojen omia tiloja ei voida käyttää, myös tilavuokra voi synnyttää kuluja. Suurin menoerä on ohjaajien työpanos tunteina. Pääsääntöisesti ohjaajat hoitavat menetelmään kuuluvan työn oman toimenkuvan puitteissa. Yhden ohjaajan osalta ryhmän – alkukeskusteluista loppukeskusteluun – on arvioitu vaativan 65–80 työtuntia.
Käyttöönoton tuki
Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät vaikuttavasta psykososiaalisesta menetelmästä vasta kun se on käytössä heille suunnatuissa palveluissa. Mitä enemmän menetelmää ylläpitävä organisaatio tarjoaa tukea menetelmän käyttöönottoon eri palveluissa, sitä todennäköisemmin menetelmän käyttöönotto myös onnistuu.
Käyttöönoton tuki auttaa siis saavuttamaan menetelmän vaikuttavuuden, ja siksi sen arviointi on olennainen osa menetelmäarviota. Käyttöönoton tuesta voidaan puhua myös implementoinnin tukena tai implementoinnin valmiutena.
Yhteenveto Vertti-menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista
Millaista tukea menetelmän käyttöönottoon tarjotaan?
Käyttöönoton tuen arviointi perustuu menetelmän käsikirjaan (Söderblom & Inkinen, 2018) ja menetelmän kotipesältä saatuihin tietoihin. Kokonaisarvio on kuvattu taulukossa.
Menetelmän kohderyhmä on kuvattu ja määritelty, ja osallistumisen poissulkukriteeri on kuvattu. Rekrytointi ja perheiden osallistuminen menetelmään on myös kuvattu riittävästi. Perheiden tilannetta kartoitetaan vielä tarkemmin sopivuuden varmistamiseksi alkukeskustelussa. Menetelmälle on olemassa suositus pohjakoulutuksesta, mutta ei velvoittavia vähimmäisvaatimuksia. Kotipesä tarjoaa menetelmäkoulutusta tarvittaessa, ja sen sisältö on kuvattu riittävästi. Menetelmälle ei ole olemassa erillistä sertifiointiprosessia, eikä sitä edellytetä menetelmän käyttäjiltä, mutta ohjaajat saavat ohjaajatodistuksen koulutuksen jälkeen.
Menetelmän kotipesä antaa työnohjausta, konsultaatiotukea ja menetelmätukea menetelmän käyttäjille sekä uudelleen kouluttaa tarvittaessa. Menetelmän tarjoajalla ei kuitenkaan ole kirjallista kuvausta tehtävistä suhteessa toteuttajaorganisaatioon.
Menetelmän toteuttajat seuraavat osallistujien edistymistä osana ohjaajatiimien kohtaamisia sekä osana jälkiarviointia, sekä osallistujilta kerätään kokemustietoa loppukeskusteluissa ja palautetta menetelmään osallistujilta palautelomakkeilla. Muita välineitä menetelmän tulosten seurantaan ei ole käytössä. Menetelmän tarjoaja ei seuraa tai valvo toistotarkkuutta tai menetelmän toteuttamisen laatua. Menetelmästä ei ole käytettävyys- tai toteutettavuustutkimuksia, joissa menetelmän toimintaympäristö tai käyttäjät olisivat kuvattuna.
Vaikuttavuusnäyttö
Psykososiaalisen menetelmän vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tietoa tieteellisten tutkimusten avulla. Menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten määrän ja erityisesti niiden laadun arviointi on menetelmäarvion kulmakivi.
Millaista näyttöä menetelmän vaikuttavuudesta on?
Kirjallisuushaussa ei löytynyt Maailman pankin korkean tulotason maan vaikuttavuustutkimusta.
Tutkimukset
Menetelmäarvio perustuu psykososiaalisesta menetelmästä tehtyjen tutkimusten ja erityisesti vaikuttavuustutkimusten luotettavuuden arviointiin.
Löydät alempana eriteltynä menetelmäarvioon vaikuttaneet tutkimukset, tiedoksi annettavat tutkimukset ja kaikki systemaattisessa katsauksessa hyödynnetyt lähteet. Tiedoksi annettavat tutkimukset ovat muita tärkeitä menetelmästä tehtyjä tutkimuksia, jotka eivät kuitenkaan vaikuta vaikuttavuusnäyttöön.
Mitä tutkimuksia Vertti-menetelmän arvioinnissa hyödynnettiin?
Menetelmäarvioon vaikuttavat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Menetelmän vaikuttavuusnäytön arvioon vaikuttavat, mutta arvioimattomat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Tiedoksi annettavat tutkimukset
Suomalaiset muut kuin vaikuttavuus- ja implementointitutkimukset
Pihkala, H. & Söderblom, B. (2015). Tre metoder för familjer med psykisk ohälsa. Projektrapport, Folkhälsomyndigheten.
Kaikki systemaattisen katsauksen lähteet
Beardslee, W. R. (2002). Out of the darkened room : when a parent is depressed : protecting the children and strengthening the family / William R. Beardslee. Little, Brown.
Beardslee, W. R., Gladstone, T. R., Wright, E. J., & Cooper, A. B. (2003). A family-based approach to the prevention of depressive symptoms in children at risk: evidence of parental and child change. Pediatrics, 112(2), e119–e131. https://doi.org/10.1542/peds.112.2.e119
Bearslee, W. R., Wright, E. J., Gladstone, T. R., & Forbes, P. (2007). Long-term effects from a randomized trial of two public health preventive interventions for parental depression. Journal of family psychology : JFP : journal of the Division of Family Psychology of the American Psychological Association (Division 43), 21(4), 703–713. https://doi.org/10.1037/0893-3200.21.4.703
Dean, K., Stevens, H., Mortensen, P. B., Murray, R. M., Walsh, E. & Pedersen, C. B. (2010). Full spectrum of psychiatric outcomes among offspring with parental history of mental disorder. Archives of general psychiatry, 67(8), 822–829. https://doi.org/10.1001/archgenpsychiatry.2010.86
Kraemer, H. C., Kazdin, A. E., Offord, D. R., Kessler, R. C., Jenssen, P. S. & Kumpfler, D. J. (1997). Coming to terms with terms of risk. Archives of general Psycchiatry, 54(4), 327–342. https://doi.org/10.1001/archpsyc.1997.01830160065009
Luthar, S. S., Cicchetti, D. & Becker, B. (2000). The construct of resilience: A critical evaluation and guidelines for future work. Child Development, 71(3), 543–62. https://doi.org/10.1111/1467-8624.00164
Merikukka, M., Backman, H., Heikkilä, L. & Kurki, M. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuus – Opas näytön systemaattiseen arviointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2025:1.
Page, M. J., McKenzie, J. E., Bossuyt, P. M., Boutron, I., Hoffmann, T. C., Mulrow, C. D., … & Moher, D. (2021). The PRISMA 2020 statement: an updated guideline for reporting systematic reviews. BMJ (Clinical research ed.), 372, n71. https://doi.org/10.1136/bmj.n71
Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12
Pihkala, H. & Söderblom, B. (2015). Tre metoder för familjer med psykisk ohälsa. Projektrapport, Folkhälsomyndigheten.
Siegenthaler, E., Munder, T. & Egger, M. (2012). Effect of preventive interventions in mentally ill parents on the mental health of the offspring: Systematic review and meta-analysis. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 51, 8–17. https://doi.org/10.1016/j.jaac.2011.10.018
Söderblom, B. & Inkinen, M.(2018). Vertti : käsikirja ryhmäohjaajille. Profami.
Werner, E. E., & Smith, R. S. (2019). Overcoming the Odds : High Risk Children from Birth to Adulthood / Ruth S. Smith, Emmy E. Werner. (1st ed.). Cornell University Press. https://doi.org/10.7591/9781501711992