Kaikki onnelliset perheet ovat onnellisia omalla tavallaan

Työssäni monimuotoisten perheiden parissa kohtaan usein ajatuksen siitä, että perhe, joka jollakin tavalla poikkeaa normista, muodostaa mahdollisen ongelman. Erityisesti yhden vanhemman perheisiin, uusperheisiin, sateenkaariperheisiin tai maahanmuuttajataustaisiin perheisiin kohdistuu helposti ajatus, että perhetilanne on jotenkin lähtökohtaisesti haastava tai hankala.

Tämä ei ole välttämättä tiedostettu asenne, harva ajattelee, että perhe on oikeasti ongelmallinen. Kyse on enemmänkin mielikuvasta. Siitä, että ajatellaan arjen ainoan vanhemman kuormittuvan kohtuuttomasti, että uusperheen arki on riitaisaa ja monimutkaista, että sateenkaariperhe kohtaa varmasti syrjintää ja ennakkoluuloja tai että maahanmuuttajaperhe kamppailee rasismin ja taloudellisten huolien kanssa.

Samalla saatetaan unohtaa, että näihin perhemuotoihin sisältyy myös onnellisia asioita. Yhden vanhemman perheessä taustalla voi olla vanhempien ero, joka on päättänyt stressaavan ja riitaisen parisuhteen. Yhteistyö vanhemmuudessa ja lapsen arjen jakamisessa toimii suurimmalla osalla eronneista vanhemmista hyvin, ja monissa tilanteissa jopa paremmin kuin parisuhteen kestäessä.

Näissä tilanteissa lapsella on vahva suhde vanhempiinsa sekä vanhemmilla usein erittäinkin toimiva tasapaino lapsenhoitovastuun ja vapaa-ajan välillä. Monet yhden vanhemman perheet syntyvät myös ainoan vanhemman tietoisella päätöksellä, toivottu lapsi syntyy suunniteltujen hedelmöityshoitojen tuloksena ja on vanhempansa suuren toiveen täyttymys.

Hyvinvointi lähtee hyvistä perhesuhteista

Uusperhekuviot ovat joskus haastavia, mutta myös täynnä elämää, tunnetta, rakkautta, puhetta ja naurua. Lapsille ja vanhemmille syntyy uusia perhesuhteita, jotka ovat, kuten kaikki perhesuhteet, monimuotoisia ja moniulotteisia. Eivät yksinomaan hyviä tai huonoja. Parhaassa tapauksessa perheenjäsenet saavat lahjaksi loppuelämänmittaisia kannattelevia ihmissuhteita.

Sateenkaariperheiden lapset ja nuoret voivat kaikessa kirjavuudessaan tutkimusten mukaan jopa paremmin kuin heteromuotoisten perheiden vastaavat. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että sateenkaariperheen perustaminen vaatii sekä suunnittelua että ajatustyötä. Demografisesti katsottuna sateenkaariperheiden vanhemmat ovat hiukan vanhempia, paremmin toimeen tulevia ja paremmin koulutettuja kuin vanhemmat keskimäärin. Sateenkaariperheissä onni rakentuu monissa erilaisissa muodoissa ja valmiit roolit sekä odotukset ovat vähäisempiä. Se vapauttaa vanhemmat toteuttamaan omaa vanhemmuuttaan itselleen sopivilla tavoilla.

Maahanmuuttajataustaiset perheet puolestaan ovat jo itsessään niin kirjava joukko ihmisiä, että mitään yleistyksiä siitä on vaikea tehdä. Samalla tutkimusnäyttöä on siitä, että etenkin heikommin toimeentulevissa ryhmissä maahanmuuttajataustaisten perheiden nuoret pärjäävät koulussa jopa samassa sosioekonomisessa asemassa olevia kantasuomalaisia nuoria paremmin. Tämä siitä huolimatta, että monet eivät puhu äidinkielenään suomea. Ilmiötä selitetään sekä motivaatiolla pärjätä suomalaisessa yhteiskunnassa että tiiviimmällä perheyhteydellä.

Perheiden monimuotoiseen kirjoon kuuluu myös useita muita tapoja järjestää arkea, joissa kaikissa on omat puolensa. Sijaisperheissä lastensuojelun kautta sijoitetut lapset kasvavat perheen ympäröiminä. Näistä tilanteista puhuu kauniisti esimerkiksi Huuhkajien Joona Toivio, jonka vanhemmat ovat toimineet sijaisperheenä Joonan lapsuudessa. Adoptioperhe tarjoaa perheen lapselle, jolta se muutoin olisi puuttunut. Monikkoperheissä lapsia syntyy kerralla useampi ja elämä mullistuu moninkertaisesti, samalla kaksosuus tai kolmosuus on oma aivan ainutlaatuinen sisaruuden muotonsa.

Myös suru kuuluu elämään kaikessa monimuotoisuudessaan

On kuitenkin myös tilanteita, jotka ovat aidosti haastavia ja surullisia, ja niillekin täytyy olla elämässä tilaa. Joskus perhe menettää lapsen tai lapsi syntyy kuolleena, joskus vanhempi menehtyy liian varhain. Joka viides lasta toivova perhe kohtaa tilanteen, jossa toiveesta huolimatta raskaus ei ota alkaakseen.

Näissäkin tilanteissa perheiden hyvinvointia lisää se, jos ympäristö osaa suhtautua tilanteisiin empatialla ja kauhistelematta. Suru on osa elämää ja se näkyy jokaiselle omalla tavallaan. Surevalle on tärkeää, että hänen oma surunsa ja yksilöllinen kokemuksensa saa tilaa, ja että häntä ei painosteta suremaan tietyllä tavalla tai jollakin kaavalla.

Tällä viikolla Helsingissä vietetään Pride-viikkoa. Minun toivelistallani on kolme asiaa:

1) Että jokaisella vuoden viikolla jokainen ihminen voisi olla omasta perheestään ylpeä ja onnellinen.
2) Että näkisimme vahvuudet jokaisessa perheessä, niissä aivan tavallisissa ja niissä, joissa on jotakin epätavallista.
3) Ettei mitään perhemuotoa nähtäisi itsessään ongelmana, vaan kaikki perheet saisivat olla onnellisia omalla tavallaan.

Onnellista Pride-viikkoa kaikille, jotka sitä viettävät!

Kirjallisuus

Kia Aarnio, Kati Kallinen, Jari Kylmä, Tytti Solantaus ja Anna Rotkirch 2017: Sateenkaariperheiden lasten ja nuorten hyvinvointi ja kokemukset. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/sateenkaariperheiden-lasten-ja-nuorten-hyvinvointi-ja-kokemukset/

Antti Kääriälä et. al. 2020: Suomi seuraavan sukupolven kasvuympäristönä. Seuranta Suomessa vuonna 1997 syntyneistä lapsista, joilla on ulkomailla syntynyt vanhempi. THL. https://www.julkari.fi/handle/10024/140741