Mitä tiedämme lasten viisaudesta?

Aikuisiin kohdistuvaa viisaustutkimusta on tehty huomattavasti, mutta lapsiin liittyvää tutkimusta on vielä vähän. Tutkimuksen vähyys on ymmärrettävää, sillä perinteisesti viisauden katsotaan karttuvan vasta iän ja elämänkokemuksen kertymisen myötä. Jo tehdyt muutamat lasten viisautta koskevat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että jo esikouluikäisistä alkaen lapsilla voi olla käsityksiä siitä, mitä viisaus on. Heillä on myös kykyä toimia joidenkin viisaudeksi tulkittujen toimintatapojen mukaisesti.

Mitä on viisaus?

Viisaus on tutkimuksellisesti varsin moniulotteinen ilmiö. Viisauteen liittyy esimerkiksi tunteita, kuten empatiaa ja myötätuntoa. Siihen katsotaan sisältyvän myös itsetranssendenssia eli moraalis-eettistä kykyä toimia yhteisen hyvän eteen. Lisäksi siihen sisältyy viisasta järkeilyä, jonka yhteydessä viitataan usein hiljaiseen kokemustietoon. Viisaus on kuitenkin viisautta vain, jos se ilmenee käytännön toiminnassa.

Aiempien lapsia koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lapsilla on ikä- ja kulttuurisidonnaisia käsityksiä viisaudesta. Siihen liitetään jo varhain prososiaalisuuteen, ajatteluntaitoihin ja arvoihin liittyviä sisältöjä. Lasten kuvauksissa viisaat ihmiset ovat esimerkiksi myötätuntoisia, auttavat ja osoittavat ystävällisyyttä. On myös todennäköistä, että nämä lasten käsitykset heijastavat heitä ympäröivien ihmisten käsityksiä ja ovat siten opittuja.

Viisaus saattaa näyttäytyä myös tilannesidonnaisena toiminnan ulottuvuutena, joka voi tulla esille suotuisissa ympäristöissä.  Viisaan toiminnan tähtäimenä tulisi olla kaikkien hyvä elämä ja kukoistaminen. Tämän tavoitteen voidaan ajatella koskevan sekä ihmistä että luontoa.

Tämän hetken ajankohtainen kysymys lieneekin, tulisiko viisaan toiminnan tähtäimenä oleva hyvä elämä ja kukoistaminen näyttäytyä laajemmin myös planetaarisen hyvinvoinnin vahvistamisena?

Voiko viisautta oppia?

Aiemmat tutkimukset antavat myös viitteitä siitä, että lapsuuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus myöhemmän aikuisuuden viisauden kehittymiseen.

Viisauden opettamisen ja oppimisen mahdollisuuksista on käyty runsaasti keskustelua. On kuitenkin jo selvää, että viisaaseen toimintaan liittyviä taitoja voi jossakin määrin opettaa ja oppimista tukea. Syvällinen oppiminen edellyttää aina henkilökohtaista oppimisen ja oivaltamisen prosessia. Yksilön ja yhteisön kannalta on hyväksi, jos oppimisympäristöissä mahdollistetaan monipuolisesti viisauden elementtien kehittymistä. Näitä ovat esimerkiksi ajattelun laaja-alaistuminen, näkökulmien vaihto, prososiaalisen toiminnan, kuten pyyteettömän auttamisen ja myötäelämisen taitojen vahvistaminen, omien vahvuuksien löytäminen, eettinen toiminta ja kohti yhteistä hyvää pyrkiminen. Näitä on mahdollista opetella ja harjoitella ikätasoisesti jo varhaislapsuudessa.

Viisauden kehittyminen ja metsäsuhteen rakentuminen metsäesiopetuksessa -hankkeessa etsitään metsäympäristössä opittavia viisauden elementtejä sekä tarkastellaan metsän ja lapsen välisen suhteen muodostumista. Hanketta rahoittaa Metsämiesten säätiö.