Paikallisista tarpeista lähtevä kehittäminen – Radikaalia?

Toiminnan ja palvelujen kehittäminen paikallisista tarpeista lähtien – isojen, universaalien kehittämishankkeiden sijaan – on ollut anglosaksisissa maissa julkisen sektorin kehityssuunta jo vuosikymmeniä. Suomessa paikkalähtöistä lähestymistapaa on julkisella sektorilla hyödynnetty huomattavasti vähemmän.

Yhden poikkeuksen tähän muodostaa yhteisövaikuttavuustyö, jota Itla on toteuttanut lasten, nuorten ja perheiden palvelujärjestelmän uudistamiseksi eri alueilla Suomessa. Työtä on tehty yhdessä kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen kanssa vuodesta 2019.

Yksi kimmoke yhteisövaikuttavuuden levittämiselle Suomessa on ollut perinteisen projektikehittämisen sirpaleisuus ja lyhytjänteisyys. Kapeasti ja hankelähtöisesti määritelty kehittäminen etääntyy helposti ihmisten arjesta. Yhteisövaikuttavuudessa lähdetään paikkalähtöisille periaatteille ominaisesti liikkeelle siitä, että haasteet eivät ole samanlaisia saaristossa ja suuren kaupungin lähiössä.

Ihmisen hyvinvointi on monen asian summa, ja fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa. Tarvitaan siis myös palveluiden rajat ylittävää yhteistyötä, jossa hyvinvoinnin johtaminen nousee yhteiseksi tavoitteeksi, ja jossa hyvinvointia tuetaan yhteistyössä, kokonaisvaltaisesti ja paikalliset erityispiirteet huomioiden.

Ihmislähtöisyys toimintaperiaatteena

Suomessa on pitkä perinne kansallisille kehittämishankkeille ja toimintaohjelmille, joilla strategisia tavoitteita levitetään koko maahan. Kansallinen kehittäminen onkin yksi keino huolehtia siitä, että palvelut ja politiikat uudistuvat, elävät ajassa ja vastaavat kansalaisten tarpeisiin. Samalla keskitetyn kehittämisen luonteeseen liittyy varjopuolia, jotka aiheutuvat tavoitteiden ylhäältä alaspäin määrittelystä. Ne voivat johtaa hyvien paikallisten kehityskulkujen hajoamiseen, syödä pitkällä aikavälillä paikallista toimijuutta ja kykyä omaehtoiseen uudistamiseen ja luoda lisää sirpaleisuutta.

Siinä missä kansallisten toimenpideohjelmien huomio on usein toimintatapojen yhdenmukaisuudessa, paikkalähtöisessä kehittämisessä se on tavoitteessa eli koetun elämänlaadun paranemisessa.

Skotlanti on hyvä esimerkki Suomen kokoisesta maasta, jossa on onnistuttu ansiokkaasti yhdistämään kansallisen ja paikallisen kehittämisen parhaat puolet. Kansalliset toimenpideohjelmat rakentuvat kaikkien työtä ohjaavien tavoitteiden ja toimintaperiaatteiden varaan. Käytännön toimenpiteet sen sijaan muotoillaan paikallistasolla, paikallisista tarpeista ja erityispiirteistä käsin. Yksi ohjaava periaate on, että tarpeiden kartoitusta ja ratkaisuvaihtoehtojen muotoilua tehdään kullakin alueella vahvassa yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa.

Palvelujärjestelmästä ekosysteemiksi

Myös Australiassa ja Uudessa-Seelannissa mallinnetaan aktiivisesti sitä, kuinka palvelujärjestelmä muuntuu herkemmin paikallisiin tarpeisiin reagoivaksi ekosysteemiksi.

Siihen vaikuttaa toiminnan fokuksen tietoinen siirtäminen

1. alueen ihmisten aitoihin tarpeisiin ja niihin perustuviin integroituihin palveluihin
2. paikallisten erityispiirteiden ymmärtämiseen
3. paikallisyhteisön ja sen sosiaalisen pääoman vahvistamiseen
4. vaikuttavuuden painottumiseen lyhyen aikavälin tulosten sijaan.

Kun nämä neljä asiaa toteutuvat palvelutoiminnan kehittämisessä, investoinneissa ja onnistumisen seurannassa, julkisilla toimilla vahvistetaan sekä hyvinvointia että paikallista selviytymiskykyä. Samalla toiminnan näkökulma muuttuu voimavarakeskeiseksi eli puutteiden korjaamisesta päästään olemassa olevien vahvuuksien hyödyntämiseen ja paikallisyhteisön mukaan ottamiseen.

Yhteisöllisyyden, luottamuksen ja osallisuuden vahvistuminen tuottaa hyvinvointia ja toimintakykyä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointi lisääntyy ja asiakaslähtöinen toiminta vahvistuu

Paikkalähtöisen toimintatavan tuloksia voi vetää yhteen kahdella tasolla.

Asiakastuloksissa korostuu tukea vastaan ottavien perheiden määrän sekä osallistumisen keston ja yhteydenpidon suotuisa kehitys sekä parempi sitoutuminen tapahtumiin ja ryhmätoimintaan. Hyvinvointivaikutuksia syntyy erityisesti varhaisemman tuen ja henkilökohtaisen kohtaamisen kautta. Tämä lisää luottamusta, osallisuuden kokemusta ja vahvistaa lähiyhteisöjen resilienssiä.

Julkisten palvelujen ja järjestelmätason tuloksissa korostuu asiakaslähtöisen toimintamallin vahvistuminen ammattilaisten työssä. Ja lisäksi uusien kumppanuus- ja yhteistyösopimuksien määrä sekä tiedonvaihdon ja yhteiskehittämisen helpottuminen. Näillä on iso merkitys toimintatapojen uudistumiselle, palvelujen paremmalle laadulle ja resurssien tehokkaammalle kohdentumiselle.

Paikallisyhteisöjen vahvistaminen luo hyvinvointia

Suomessa on paljon hyviä palveluja ja tukimuotoja lapsille, nuorille ja perheille. Hyvinvointialueuudistuksella on ollut tarkoitus päästä kohti palvelujen parempaa integraatiota. Liian usein eri tahojen palvelut toimivat kuitenkin rinnakkain, mutta eivät yhdessä.

Paikkalähtöinen ajattelutapa on erinomainen tie ilmiöiden ja tarpeiden tarkasteluun kokonaisuutena ja tarvelähtöisesti. Se nostaa esiin myös sen, että palvelujen vaikuttavuuden kannalta tärkeämpää on annetun tuen osuvuus kuin yhdenmukaisuus. Se myös muistuttaa, että parempiin tuloksiin pääsemiseksi ei aina tarvita lisää rahaa ja uusia resursseja.

Monesti strateginen liittoutuminen ja toisin tekeminen yhdessä paikallisyhteisön kanssa voi olla avain, jota etsimme.

Kirjoittaja

Marika Tammeaid

Kehitysjohtaja, Itla

marika.tammeaid@itla.fi

050 340 9798

Tutustu asiantuntijaan