Tulipalojen sammuttamisen sijaan pitkäjänteistä hyvän kasvun tukea lapsen arjessa
Lasten ja nuorten hyvän kasvun visio 2030:
Vuonna 2030 Suomessa asuvat lapset ja nuoret elävät kokonaisvaltaista suotuisaa kehitystä tukevassa ympäristössä, jossa he voivat kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja saada siihen tarvitsemaansa tukea. Pienellä lapsella tämä edellyttää hänen tarpeisiinsa myönteisesti vastaavia huoltajia ja muita läheisiä. Iän myötä hyvää kasvua alkavat perheen lisäksi tukea myös varhaiskasvatus, koulu, vapaa-aika ja muut ammattilaiset.
Lapsen huoltajien ja muiden läheisten tukena olevien ammattilaisten työn kehittämisessä on keskeistä kokonaisuutena toimiminen sekä tuen tarjoaminen varhain, yhteistyössä, riittävän pitkään ja vaikuttavasti. Tuki tulee räätälöidä perheiden omien tarpeiden mukaan ja sitä pitäisi olla saatavissa lapsen arjen tutuissa ympäristöissä. Tutkimuksen, johtamisen, kehittämisen ja rahoittamisen tulee lähteä arjen tarpeista ja ratkaista käytännön työn haasteita.
Muutoksen onnistuminen edellyttää lasten ja nuorten näkemysten kuulemista yhteiskunnan kaikilla tasoilla, hallituskausien yli ulottuvaa sitoutumista, strategisen tason kansallista tukea hyvinvointialueiden käytännön työlle sekä tiivistä alueellista yhteistyötä.
Siiloutuneista ja järjestelmäkeskeisistä palveluista perhelähtöiseen tukeen
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia on perinteisesti edistetty Suomessa erillisillä järjestelmillä: koulu lisää sivistystä, terveydenhuolto parantaa sairauksia ja sosiaalihuolto ratkaisee sosiaalisia ongelmia. Jokainen palvelu on ollut aikanaan menestystarina, mutta ne eivät pysty erillään vastaamaan nykymaailman monimutkaisiin haasteisiin.
Tällä hetkellä perheitä tuetaan palvelukriteerien mukaan, eikä tukea välttämättä saa, mikäli nämä eivät täyty. Tulevaisuudessa palvelut tulee toteuttaa perheiden omista tarpeista ja tavoitteista käsin asiakaslähtöisesti ja ennaltaehkäisevästi. Oleellista on rakentaa luottamusta ja perheiden uskoa siihen, että he saavat tarvitsemaansa apua myös jatkossa.
Palvelujärjestelmän tulee tunnistaa lasten ja nuorten eri kehitysvaiheet sekä niiden, perheen elämäntilanteen ja kehitysympäristöjen vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen. Tuki tulee räätälöidä koko perheen tilanne ja lapsen muut ympäristöt huomioiden.
Tarvitsemme:
- Lasten ja nuorten näkemyksien kuuntelemista yhteiskunnan kaikilla tasoilla: lähiyhteisöissä, kunnissa, sotepalveluissa, koulutuksessa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa. Lasten ja nuorten tulee olla aktiivisesti mukana luomassa niin arjen kuin tulevaisuudenkin ratkaisuja.
- Organisaatioiden ja palveluiden rajat ylittävää yhteistyötä, jolla ammattilaiset tukevat lasten, nuorten ja perheiden pärjäämistä varhain, yhdessä ja riittävän pitkään– sen sijaan että eskaloituneita ongelmia ratkotaan pistemäisesti, siiloutuneesti ja myöhään.
- Palveluverkoston, jossa lapsi ja nuori on keskiössä, ja ammattilaiset toimivat hänen ympärillään joustavana, tarpeen mukaan tehostuvana monialaisena rakenteena. Palveluiden tehtävä on tukea lapsen ja nuoren kasvuympäristöjä lapsen kanssa tehtävässä arjen työssä. Eri toimijat tarvitsevat yhteisen suunnitelman kokonaisvaltaisen ja samaan suuntaan tehtävän tuen toteutumiseksi.
- Erilaiset elämäntilanteet huomioivia palveluita lapsen, nuoren ja perheen erilaisten elämäntilanteiden mukaan. Tukea ja apua hyvään kasvuun tulee tarjota jo lapsen tai nuoren elämän tilanteen muuttuessa, ei vasta oireiden ilmaantuessa.
- Lapsen eri kasvuympäristöjen – varhaiskasvatuksen, opetuksen ja vapaa-ajan -sekä perustason sosiaali- ja terveyspalveluiden välisen yhteistyön & positiivisen, toisiaan vahvistavan vuorovaikutuksen aktiivista kehittämistä.
- Tukea, jota tarjotaan lapsen, nuoren ja perheen kannalta sopivassa paikassa – esimerkiksi kodin lähellä tutussa päiväkodissa tai koulussa. Universaaleja lasten ja nuorten hyvää kasvua ja toimivaa vanhemmuutta tukevia palveluita sekä tutkitusti vaikuttaviksi todettuja ennaltaehkäiseviä menetelmiä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
- Tuen tarpeiden systemaattista tunnistamista jo perustasolla sekä kohdennettuja palveluita, kuten vanhemmuuden tukea oikea-aikaisesti, vaikuttavilla menetelmillä. Tämä auttaa ennaltaehkäisemään myöhempiä kalliimpia kustannuksia aiheuttavia ongelmia esimerkiksi lastensuojelussa ja erikoistason palveluissa.
“Keskeistä on kokonaisuutena toimiminen sekä tuen tarjoaminen varhain, yhteistyössä, riittävän pitkään ja vaikuttavasti.
Johtaminen ja rahoitus edistämään yhteisiä päämääriä
Verkostomaisen, monialaisen yhteistyön onnistumista voidaan vauhdittaa ottamalla se lähtökohtaiseksi toimintatavaksi, kehittämällä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin ilmiöihin pureutuvaa tiedolla johtamista ja palvelujen kustannusvaikuttavuuden arviointia.
Tällä hetkellä valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjät eivät tiedä millaiset panostukset ja investoinnit lasten ja nuorten hyvinvointiin ovat vaikuttavia tai millaisia kuluja leikkaukset lapsi- ja perhepalveluista aiheuttavat myöhemmin. Jatkossa päättäjien on huomioitava sekä palvelun nykyhetken hyvinvointivaikutukset että säästöjen vaikutukset 10, 15 tai 20 vuoden kuluttua:
- ennakoivat säästöt on sisällytettävä velkaa ja kestävyysvajetta koskeviin laskelmiin.
- valintojen kustannusvaikuttavuus on tehtävä näkyväksi.
- hyvinvointi- ja lapsivaikutusten arvioinnin on oltava kiinteä osa paikallista ja kansallista budjetointia.
- ammattilaisten työ, johtamisen ja henkilöstön osaamisen kehittäminen, luottamuksen rakentaminen ja verkostot on nähtävä investointeina, ei kuluerinä.
Lapsiperheiden palvelujärjestelmä tulisi nähdä ja sitä johtaa poikkihallinnollisesti ja verkostomaisesti organisaatio- ja sektorilähtöisyyden sijaan. Palveluverkostojen johtajat tarvitsevat valmennusta siihen, että he johtavat muitakin kuin suoria alaisiaan ja ammattilaiset siihen, että heitä voivat johtaa muutkin kuin omat esihenkilöt. Tarvitsemme laajempia ja joustavampia toimenkuvia ja vähemmän toimenkuvia rajoittavia ammattinimikkeitä. “Lupa auttaa” on annettava selkeämmin, useammin ja useammalle, vastuun pallottelun ja ammattilaiselta toiselle siirtelyn sijaan.
Palveluverkoston johtamista ja kehittämistä tulee kehittää asiakkailta ja ammattilaisilta saatavalla palautteella. Palautejärjestelmän avulla käytännön toiminnasta saadaan määrällistä seurantatietoa sekä kertyneisiin kokemuksiin perustuvaa laadullista palautetta. Palauteperustainen johtaminen mahdollistaa yhteisauttamiseen perustuvien toimintamallien kehittämisen ja käyttöönoton sekä alueilla että paikallisesti.
Tutkimuksen ja kehittämisen on noustava arjen tarpeista ja ratkaistava käytännön haasteita
Suomalaisen sosiaalityön pitkäaikainen ongelma on ylhäältä ohjattu, käytännön työstä irrallaan oleva hankekohtainen tutkimus ja kehittäminen. Tutkimuksen ja kehittämisen tulee yhdistyä, nousta arjen tarpeista, tapahtua systeemin sisällä ja auttaa ratkaisemaan käytännön työn haasteita.
Paikallisten kysymysten ratkaisussa tarvitaan käytäntölähtöistä ja translationaalista tutkimusta, jonka aiheet nousevat arjen työstä, tutkimustulokset tuodaan käytännön työn tueksi ja tulokset ovat olennainen osa toiminnan kehittämistä. Tutkimus tulee nykymallien sijaan rahoittaa vaikuttavuuslähtöisellä rahalla: paikallisesti muodostetut koalitiot hakevat rahoitusta käytännön työlle, tutkimukselle ja koulutukselle yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Hyvinvointialueiden, kuntien ja kolmannen sektorin tulisi koota yhdessä tietoa sekä toteuttaa yhteiset hyvinvointisuunnitelmat ja niihin perustuvia kokonaisvaltaisia toimenpiteitä. Perhekeskusverkoston paikallisen ja alueellisen lapsia, nuoria ja perheitä tukevan toimijajoukon yhteinen kehittäminen auttaa ennakoimaan ja rakentamaan toivottua tulevaisuutta. Palvelujen yhteensovittaminen ja uusiin ilmiöihin vastaaminen vaatii:
- arjen työstä nousevien tietojen ja havaintojen aktiivista keruuta ja hyödyntämistä perhekeskusten johtoryhmissä yhteisten ratkaisujen ja toimintamallien kehittämiseksi.
- monitieteistä ja -lähteistä tietoa (kuten asiakas-, kokemus-, historia-, vertaisalue- ja ennakointitietoa) ja sen yhteistä tulkintaa ilmiöiden analysoimiseksi.
Ammattilaisilla on ratkaisujen avaimet – mutta he tarvitsevat arvostusta, kannustusta ja yhteistä koulutusta
Vaikeisiin kysymyksiin on löydettävissä käytännön ratkaisuja myös kentän ammattilaisten viisaudella. Ammattilaisia on kannustettava tuomaan esiin arjen onnistumisia ja heille on osoitettava arvostusta, joka rohkaisee toimimaan. On pyrittävä systemaattisesti lisäämään eri alojen ammattilaisten ja organisaatioiden keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä.
Ammattilaisten koulutusta on uudistettava. Tarvitsemme kaikkia toimialoja koskevan, kaikki tasot läpileikkaavan koulutuskokonaisuuden, jonka suunnitteluun tulisi muodostaa kansallinen konsortio psykoterapiakoulutuksen tapaan. Laaja yhteinen paradigma ja yhteiset määritelmät ovat välttämättömyys vaikuttavan, perhelähtöisen, hyvää arkea ja kasvua tukevan työn kehittämiseksi.
Onnistuminen edellyttää kansallista ohjausta ja tiivistä alueellista yhteistyötä
Lasten, nuorten ja perheiden palvelujärjestelmän muutos tarvitsee kansallisia linjauksia ja rakenteita. Uudistustyön tulee ulottua yli hallituskausien, ja sosiaali- ja terveys-, opetus- ja kulttuuri-, oikeus-, työ- ja elinkeino- sekä valtiovarainministeriöiden tulee sitoutua siihen.
Uudistusten onnistuminen edellyttää tiivistä paikallista ja alueellista yhteistyötä: hyvinvointialueet, kunnat, kolmas sektori ja yritykset tarvitsevat yhteiset, paikalliset lapsia ja perheitä koskevat tavoitteet, rakenteet ja toimintatavat. Paikallisten perhekeskusten kehittämistä on tuettava alueiden välistä oppimista edistämällä.
Tarvitaan myös pitkäjänteistä käytännön työn toimeenpanon tukea ja seurantaa. Yhteisövaikuttavuus on tutkimukseen perustuva konkreettinen tapa uudistaa lasten, nuorten ja perheiden paikallista palvelujärjestelmää väestö- ja järjestelmätason muutosten aikaansaamiseksi.
Lisätietoja
Tutkimusprofessori
Kehitysjohtaja
Research Professor
Director of Development
Yhteisövaikuttavuus
Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen
tiina.ristikari@itla.fi
Uutiset
