Selvitys: Hyvinvointierojen kaventaminen vaihtelee kunnittain – Valtionavustusjärjestelmä kaipaa selkeyttämistä
Raportti selvitti valtionavustusten merkitystä lasten ja nuorten hyvinvointierojen kaventamisessa sekä mitkä tekijät estävät tai mahdollistavat kuntien osallistumisen valtionavustushakuihin. Aihetta lähestyttiin Harrastamisen Suomen mallin kautta. Malli on laadittu Islannin mallin pohjalta ja sen päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen ja hyvinvointierojen kaventaminen. Mallissa painottuvat maksuttomuus sekä harrastamisen mahdollisuus koulupäivän yhteydessä.
Selvityksen mukaan hankemuotoinen rahoitus on kunnille raskas. Se ei huomioi riittävästi kuntien eroja.
”Hankeavustusten hakeminen sitoo resursseja hallinnolliseen työhön, ja tuloksena saatavat avustukset ovat määrältään ja kestoltaan vaihtelevia. Jotta hyvinvointieroja voidaan kaventaa, avustuksia olisi kohdennettava eri toimialojen välisiin hankkeisiin sekä laajemmin perheitä huomioiviksi”, projektitutkija Suvi-Sadetta Kaarakainen kertoo.
”Kunnan koko tai taloudellinen tilanne ei saisi vaikuttaa mahdollisuuteen hakea valtionavustuksia. Kunnissa toivotaan järjestelmän selkeyttämistä tai avustusrahoituksen siirtämistä valtionosuuksiin. Se keventäisi hallinnollista taakkaa.”
Kunnissa nähdään Harrastamisen Suomen malli tärkeänä lisänä, mutta yksi toimintamalli ei ratkaise hyvinvointieroihin liittyviä moninaisia ongelmia. Lisäksi se, kuinka malli on saatu toimimaan käytännössä, vaihtelee kunnittain.
”Valtionavustusjärjestelmän aiheuttamat haasteet liittyvät käytännössä esimerkiksi kuljetusten järjestämiseen harvaan asutuilla alueilla sekä siihen, miten harrastustoiminta onnistutaan järjestämään koulupäivän yhteydessä. Koulukyytejä ei pystytä järjestämään harrastustoiminnan aikataulujen mukaisesti ja ohjaajia taas ei saada koulupäivän aikana paikalle, koska monet näistä toimivat vapaaehtoispohjalta ja ovat päivisin muissa töissä”, Kaarakainen kertoo.
”Osassa kunnista on pulaa sekä ohjaajista että osallistujista. Erityisesti yläkouluikäisiä on vaikea saada mukaan, Kaarakainen jatkaa.”
Mallissa pidetään tärkeänä, että lapset ja nuoret voivat itse vaikuttaa siihen, mitä he harrastavat. Toiveita on kysytty opetus- ja kulttuuriministeriön laatimalla koululaiskyselyllä ja kuntien omilla kyselyillä. Yläkouluikäisillä suosiota ovat saaneet ainoastaan kuntosalikerhot.
Lisätietoja
Tutkimusprofessori
Kehitysjohtaja
Research Professor
Director of Development
Yhteisövaikuttavuus
Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen
tiina.ristikari@itla.fi
Uutiset
