Toivo hyvästä tulevaisuudesta elää
Tulevaisuus tulee varmasti, päivä kerrallaan, vuosi vuorollaan. Voimme vain aavistella, millaisena sen kohtaamme tai millaisena lapsemme, lastenlapsemme sen kohtaavat. Toivo ja lupaus on siinä, että halutessamme ja niin valitessamme voimme vaikuttaa – ainakin jossain mitassa – siihen, millaisena tulevaisuus tulee.
Tammikuun lopussa pidetyssä työpajassa pohdittiin tulevaisuusvastuuta ja sen erilaisia ilmentymiä ja tulkintoja. Tilaisuuden alussa kuullut mainiot alustukset pureutuivat eri näkökulmista kestävän tulevaisuuden edellytyksiin ja rakentamiseen. Alustukset virittävät keskustelua moniulotteisesti, esille nousivat niin yksilön, organisaation, yhteiskunnan kuin globaalitkin kysymykset. Kysymykset koskettavat meitä kaikkia tavalla tai toisella. Samaan aikaan asiat ovat monimutkaisia, ne kietoutuvat toisiinsa, välillä voi iskeä toivottomuus tai ahdistus isoilta tuntuvien asioiden ja ajatusten edessä.
Keskustelussa väreilivät kuitenkin vahvoina myös toivo ja luottamus. Paljon on käynnissä, monia asioita tehdään. Tarvitaan yhä tiiviimpää yhteistyötä ja jakamista: erilaiset osaamiset ja toiminnat yhdistämällä sekä kokemukset jakamalla saamme enemmän aikaan kuin yksin tai erikseen. Tarvitaan toimivia rakenteita ja verkostoja – ne muodostavat kiinnittymispinnan, joiden avulla palasista rakentuu kokonaisuus. Tarvitaan uskallusta, luottamusta, luopumista ja sinnikkyyttä. Ja sinnikkyydessähän me sisukkaat suomalaiset olemme hyviä. – Tarvitaan huolta, ettemme laiskistu, ja toivoa, ettemme masennu.
Vastuu hyvästä huomisesta on meillä kaikilla. Tulevaisuustalkoisiin tarvitaan kaikki, kukin osallistumaan oman roolinsa ja omien mahdollisuuksiensa mukaan.
”Meillä tämän päivän aikuisilla on vastuu huomisen tulevaisuudesta sekä omien tekojamme kautta että sen kautta, että ohjaamme tulevat sukupolvet tekemään kestäviä ratkaisuja”, painotti Itlan Marika Tammeaid tilaisuuden avaussanoissaan.
Esimerkkeinä tulevaisuustalkoolaisista kuulimme Suomen valtion, julkishallinnon organisaatioiden ja Ensi- ja turvakotien liiton tarinat siitä, miten kestävyyden ja vastuullisuuden juhlapuheet jalkautuvat arjen teoiksi ja toiminnaksi.
Kestävyys on muutakin kuin ilmastonmuutos
”Kestävä kehitys on muutakin kuin ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus – se on koko yhteiskunnan läpäisevä kysymys”, totesi kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Sami Pirkkala puheenvuorossaan. Kestävään kehitykseen kuuluu yhtä lailla niin taloudellinen, ekologinen kuin sosiaalinenkin ulottuvuus. Kestävän kehityksen kysymykset ovat yhteisiä eri maantieteellisille alueille, eri ihmisryhmille ja eri toimialoille. Ne ovat ylikansallisia, ylisukupolvisia, poikkihallinnollisia, planetaarisia.
Koska asiat ovat isoja ja monimutkaisia, niiden ymmärtämiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä eri tahoilla. Yksi esimerkki yhteistyöstä on eri tahoja yhdistävä Suomen kestävän kehityksen toimikunta, toinen esimerkki YK:n koordinoima kansainvälinen yhteistyö.
Pirkkalan mukaan elämme parhaillaan tietynlaista taitekohtaa, jossa tehtävillä valinnoilla voidaan turvata suotuisa kehitys.
”Toivoa paremmasta tulevaisuudesta on – mutta se edellyttää toimenpiteitä ja tietoisia ratkaisuja tässä ja nyt mahdollisimman laajalla rintamalla”, totesi puheenvuorossaan kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtaja Sami Pirkkala.
Millainen on organisaation jalanjälki ja kädenjälki?
Valtiokonttori tukee valtionhallinnon organisaatioiden vastuullisuustyötä tarjoamalla käytännön työkaluja ja malleja vastuullisuudesta raportoimiselle.
”Olemme pyrkineet luomaan helposti käyttöönotettavia toimintatapoja ja esimerkkejä, joiden avulla kukin organisaatio voi tunnistaa oman toimintansa kannalta keskeiset vastuullisuuden elementit”, toteaa vastuullisuusasiantuntija Katri Kanerva Valtiokonttorista.
Tiivistetysti mallin ajatuksena on, että kukin organisaatio tunnistaa oman toimintansa kannalta keskeiset 3-5 YK:n agenda 2030:n tavoitetta, joiden edistämistä seuraa ja raportoi.
Kehikkoon liittyy myös organisaation jalanjäljen ja kädenjäljen pohtiminen. Organisaation toiminnan kädenjälkeä ovat omalla toiminnalla aikaansaadut vaikutukset tunnistettuihin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin joko negatiivisten vaikutusten vähenemisenä tai positiivisten vaikutusten lisääntymisenä. Lisäksi raportoidaan omasta toiminnasta aiheutuvista suorista negatiivisista vaikutuksista toimintaympäristöön. Tämä puolestaan on organisaation toiminnan jalanjälki.
Yhteinen sitoutuminen näkyväksi
Yritykset, kunnat, valtion organisaatiot, järjestöt ja kansalaiset voivat asettaa itselleen mitattavia tavoitteita kestävän kehityksen edistämiseksi ja mahdollistamiseksi tekemällä toimenpidesitoumuksia. Sitoumuksen tekijä määrittää omalle toiminnalle mitattavat tavoitteet, jotka vievät eteenpäin YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteita. Sitoumukset julkaistaan sitoumus2050 -palvelussa, joka toimii ikkunana Suomessa tehtävälle kestävän kehityksen työlle. Palvelussa oma sitoumus saa näkyvyyttä, toisaalta sitoumuksen julkaisu palvelussa edellyttää tulosten raportoimista. Tähän mennessä palveluun on tallennettu yli 2500 sitoumusta.
Yksi sitoumuksen tehneistä toimijoista on Ensi- ja turvakotien liitto. Liitto on sitoutunut kestävän kehityksen toimenpidesitoumuksessaan tukemaan entistä useampaa avuntarvitsijaa sekä vahvistamaan ekologisia toimenpiteitä liiton työssä. Sitoumuksen tekeminen oli kytketty liiton 2020–2023 strategiaan.
”Yhteinen valmistelu tehtiin yhdessä kaikkien jäsenyhdistysten ja henkilöstön kanssa. Prosessin aikana oli hienoa huomata, miten kestävä kehitys ja tulevaisuusvastuu tulivat tutuiksi ja tunnistimme, että itse asiassa monet asiat arjessamme jo toteuttavat kestävyyden periaatteita – ja miten pienilläkin teoilla saadaan vaikuttavuutta”, totesi pääsihteeri Riitta Särkelä puheenvuorossaan.
Liitto sai toimenpidesitoumuksestaan kestävän kehityksen toimikunnan tunnustuksen vuonna 2021. Erityisenä vahvuutena pidettiin yhteistyötä sidosryhmien kanssa sekä toimimista tienavaajana: Ensi- ja turvakotien liiton sitoumukseen on liittynyt omilla sitoumuksillaan useita muita alan järjestöjä.
Työpajan taustaa
Työpaja toteutettiin osana Itlan lapsuuden rakentajat -johtajakoulutusta ”venekuntamme” kurssityönä. Idea lähti omasta arjesta: keskusteluissa omissa organisaatioissamme jokainen meistä oli tavalla tai toisella kohdannut kysymyksen tulevaisuudesta, vastuusta ja perusteltujen valintojen näkyväksi tekemisestä. Kiitokset kaikille esiintyjille, osallistujille sekä Itlalle panoksesta!