Asiantuntijoiden erilaisuus tuo vahvuutta työyhteisöön

Käsityksemme työympäristöön sopivasta asiantuntevasta olemuksesta ja käytöksestä alkaa muodostua jo lapsuuden kokemusten pohjalta: miten vanhempi laittautuu aamulla ennen työpaikalle lähtöä tai miten kaverit koulussa kommentoivat toisten olemusta välitunneilla. Asiantuntijuuden jopa pölyttynyt mielikuva syvenee aikuisuudessa läpi urapolun. Vaikeiden termien käyttäminen lisää uskottavuutta ja vaikutusvaltaa. Apua ei kehtaa kysyä, jos haluaa vaikuttaa pätevältä. Liiallinen nauru tai hymyily viestii epäammattimaisesta käytöksestä. Mistä tällaiset odotukset edelleen kumpuavat? 

Heitetään naamiot pois

Nuorempana otin nämä normit vakavasti ja pyrin muokkaamaan kaikkea itsessäni toisten tavalliseen sopivaksi, ettei erilaisuuttani leimattaisi epäammattimaisuudeksi. Nyt tunnistan oppineeni taitavaksi naamioitumisessa tai puhekielellä maskauksessa. Naamioituminen tulee englannin kielen sanasta masking ja sillä tarkoitetaan synnynnäisten neurokirjon piirteiden kätkemistä ja neurotyypillisten tapojen opettelua ja matkimista, jotta sosiaalinen kanssakäyminen olisi sujuvampaa.

Harvard Medical Schoolin artikkelissa korostetaan neuromoninaisuutta, joka viittaa olemisen moninaisuuteen – ei ole vain yhtä oikeaa tapaa oppia, käyttäytyä ja ajatella. Erilaisuudet voidaan nähdä niin työyhteisössä kuin muuallakin yhteiskunnassa vahvuuksina.

Moninaisuus linssin alla myös Itlassa 

Kevään aikana Itlasta minä ja osa kollegoistani on osallistunut Säätiöt ja rahastot ry:n järjestämälle DEIB-kurssille. Lyhenne DEIB koostuu käsitteistä moninaisuus (diversity), yhdenvertaisuus (equity), osallisuus (inclusion) ja kuuluminen (belonging). Kurssilta saatuja oppeja otetaan osaksi itlalaisten jokapäiväistä arkea työyhteisössämme ja toiminnassamme lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Itlassa DEIB-kysymykset on sisäänkirjoitettu jo perustehtävän kautta kaikkeen toimintaan, onhan Itlan missio edistää ja tukea lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja asemaa sekä hyvää tulevaisuutta.

Itlassa DEIB-kysymykset on sisäänkirjoitettu jo perustehtävän kautta kaikkeen toimintaan, onhan Itlan missio edistää ja tukea lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja asemaa sekä hyvää tulevaisuutta.

DEIB-työ on osa sosiaalista vastuullisuutta, ja kuten vastuullisuuskysymyksissä laajemmin, myös sosiaalisessa vastuullisuudessa käsitykset muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Siksi meidän on tärkeä pysyä niiden äärellä ja tarvittaessa myös pyrkiä haastamaan sekä päivittämään näkemyksiämme ja toimintatapojamme. Vastuullisuuden suuntaa ja tulevaisuutta pohtiessa on hyvä huomata, että se mikä oli vastuullista eilen, ei ole sitä välttämättä enää huomenna. Kuten Vastuullisuuden tulevaisuus -raportti vinkkaa, ”Vastuullisuusvaatimuksia ennakoidessa kannattaakin pysähtyä hetkeksi kuvittelemaan, millaisia vastuullisuustavoitteita tulevat sukupolvet meille tänä päivänä asettaisivat.”

Yhdenvertaisuuslain mukaisesti ketään ei saa syrjiä, oli sitten kyse esimerkiksi ikään, alkuperään, terveydentilaan, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vaikkapa perhesuhteisiin liittyvistä asioista. Itselleni kurssin tärkeimpiä nostoja oli se, että pelkästään syrjimättömyyteen sitoutuminen ei vielä riitä: kaikella toiminnalla tai valinnalla jättää toimimatta on aina DEIB-vaikutus. Oivalsin sen, että on jokaisen organisaation vastuulla tunnistaa sekä kielteisiä että toivottuja vaikutuksia ja miettiä, vievätkö ne haluttuun suuntaan. 

Asiantuntemus on ykkönen

Omalla kohdallani aikuistumisen myötä tuli yllättäen helpotus siitä, että normit, joiden mukaan olin itseni rakentanut, ovat myös kyseenalaistettavissa.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan asiantuntija on henkilö, jolla on asiantuntemusta jostakin aiheesta. Jostain syystä asiantuntijuuden määritelmään on kuitenkin kertynyt reaalimaailmassa valtava määrä erilaisia olettamuksia esimerkiksi taustasta, ulkonäöstä ja käyttäytymisestä. Pidetäänkö jotain tiettyä ajatusmallia asiantuntevampana lähestymistapana kuin toista?

Monenlaista tietoa ja erilaisia näkökulmia yhdistelemällä voidaan löytää kompleksisiin asioihin raikkaita, jopa yllättäviäkin ratkaisuja maailmassa, jossa ongelmiin on yhä harvemmin enää yhtä oikeaa vastausta.

Erilaisista taustoista, kokemusmaailmoista ja tieteenaloilta tulevien ihmisten ottaminen innolla mukaan yhteiseen keskusteluun ja ymmärryksen ja erilaisten tulkintojen luomiseen on mielestäni yksi parhaita keinoja lisätä moninaisuutta, osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja kuulumisen tunnetta. 

Pitäisikö kokeilla riisua kaikki ylimääräinen määritelmän ympäriltä ja keskittyä olennaiseen eli asiantuntemukseen moninaisessa työympäristössä?