Lapsilisän sitominen hintojen nousuun olisi vähentänyt lapsiköyhyyttä
Lapsilisän määrä ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana seurannut hintojen muutoksia toisin kuin indekseihin sidotut sosiaaliturvaetuudet. Mikäli lapsilisä olisi leikkauksen sijaan sidottu indeksiin vuonna 2015, olisi Suomessa ollut köyhiä lapsia noin 2000–3000 vähemmän vuodessa. On arvioitu, että lapsilisää pitäisi korottaa lähes 50–70 prosenttia, jotta se vastaisi vuoden 1994 reaalitasoa.
Lapsilisä korvaa lapsesta aiheutuvia kustannuksia
Jo vuodesta 1948 maksetun lapsilisän ensisijainen tarkoitus on korvata lasten kasvatuksesta aiheutuvia kustannuksia. Lapsilisä on niin sanottu universaali etuus eli sitä maksetaan kaikille lapsiperheille tuloista tai varallisuudesta riippumatta.
Lapsilisän määrä ei kuitenkaan ole viimeisen vuosikymmenen aikana seurannut hintojen muutoksia toisin kuin indekseihin sidotut sosiaaliturvaetuudet. Viime vuosikymmenellä lapsilisän määrää korotettiin vain vuosina 2011 ja 2012, jolloin se liitettiin hetkellisesti kansaneläkeindeksiin. Indeksikorotuksista luovuttiin vuosina 2013–2015 ja vuonna 2016 lapsilisän indeksisidonnaisuus poistettiin kokonaan laista. Lapsilisää myös leikattiin 8,1 prosentilla vuonna 2015, mutta leikkausta kompensoitiin verotuksen lapsivähennyksellä.
Lapsilisän määrät ovatkin pysyneet samana vuodesta 2015, lukuun ottamatta vuonna 2020 tehtyjä korotuksia lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen ja monilapsisten perheiden lapsilisään sekä vuoden 2023 väliaikaista viiden euron nostoa yksinhuoltajakorotukseen. Vuoden 2023 korotuksella ei kuitenkaan merkittävästi pystytty kompensoimaan hintojen nousun vaikutusta (Hiilamo ym. 2022).
Indeksistä irrottaminen ja lapsilisän leikkaaminen ovat johtaneet siihen, että lapsilisän ostovoima on laskenut merkittävästi. Vuonna 2020 Pertti Honkanen (2020) arvioi, että lapsilisää pitäisi korottaa lähes 50–70 prosenttia, jotta se vastaisi vuoden 1994 reaalitasoa.
Kansaneläkeindeksistä irrottaminen ja lapsilisän leikkaaminen vuonna 2015 lisäsi köyhien lasten määrää tuhansilla
Tässä blogissa tarkastelemme mitä lapsiperheköyhyydelle ja lapsilisäjärjestelmän kustannuksille olisi tapahtunut, mikäli lapsilisä olisi pidetty kiinni kansaneläkeindeksissä, eikä sitä olisi leikattu vuonna 2015. Tarkastelu tapahtuu Tilastokeskuksen SISU-mikrosimulointimallilla. Köyhyyttä mitataan pienituloisuus-mittarilla.
Kuvio 2. Palkkikuvio indeksoidusta, ei indeksoidusta, sekä Kelan toteutuneista
euromääräisistä lapsilisistä vuodesta 2011 vuoteen 2023.
Lapsilisän indeksoinnin vaikutukset köyhyyteen on esitetty yllä olevassa kuviossa. Mikäli lapsilisä olisi sidottu indeksiin, köyhiä lapsia olisi ollut vuositasolla noin 2000–3000 vähemmän. Vuoden 2023 poikkeuksellisen kova inflaatio olisi nostanut lapsilisien määrää enemmän kuin aikaisempina vuosina, ja siten myös sen vaikutukset olisivat suuremmat – vuonna 2023 olisi pienituloisissa kotitalouksissa olevia lapsia noin 5000 vähemmän. Köyhien lapsien määrä olisi siis pudonnut noin 114 000 noin 109 000. Siten, vaikka lapsilisän ensisijainen tarkoitus ei ole köyhyyden vähentäminen, on sillä myös köyhyysvaikutuksia. Osaltaan nämä tulokset kertovat siitä, kuinka kauas kasvaneista kuluista lapsiperheille tärkeä etuus on jäänyt.
Kuvio 1. Palkkikuvio köyhien määrän vähenemisestä indeksoidussa lapsilisämallissa vuodesta 2016 vuoteen 2023.
Yllä olevassa kuviossa on esitetty lapsilisäjärjestelmän simuloidut kustannukset ilman indeksointia, indeksoinnin kanssa sekä toteutuneet Kelan maksamat lapsilisät. Indeksoinnin seurauksena lapsilisäjärjestelmän kustannukset vuonna 2023 olisivat noin 280 miljoonaa suuremmat kuin ilman indeksointia. Lapsilisien korotus vaikuttaa kuitenkin myös toimeentulotukimenoihin, jotka olisivat laskeneet noin 16 miljoonalla. Indeksoinnin kokonaiskustannukset vuonna 2023 olisivat siis olleet yli 260 miljoonaa.
Hallituksen säästötoimet lisäävät lapsiköyhyyttä (Hiilamo ym., 2023). Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien lasten määrää 33 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä, joten on tärkeää suunnitella pitkäjänteisiä toimia, joilla tavoitteeseen päästään. Lapsilisän indeksisidonnaisuus on yksi pitkän aikavälin keino tukea lapsiperheitä, joka lapsiperheköyhyyden vähentämisen lisäksi palvelisi lapsilisän ensisijaista tarkoitusta eli kompensoida lapsen saannista aiheutuvia kustannuksia.
Lähteet
Hiilamo, A., Korpela, T., Mäkinen, L., Mukkila, S., Räsänen, T. & Ristikari, T. (2022) Hintojen nousun vaikutuksia lapsiperheköyhyyteen voidaan lieventää vain vähän lapsilisäjärjestelmän muutoksilla. Kelan tutkimusblogi.
Hiilamo, H., Kivipelto, M., Moisio, P., Mukkila, S., Nykänen, E., Ollonqvist, J., Peltoniemi, J., Saikku, P., Tervola, J., Tuovinen, A.-K., & Virrankari, L. (2023). Hallitusohjelman mukaisten sosiaaliturvan leikkausten vaikutukset vuoteen 2027. Työpaperi 45/2023: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Honkanen, P. (2020) Perusturvan kehitys 2010–2020. SOSTE Suomen Sosiaali ja terveys ry.
Näin analyysi tehtiin
Analyysi toteutettiin SISU-mikrosimulointimallilla, joka on luotu sosiaaliturvaetuuksien ja verotuksen suunnittelua ja arviointia varten. Mikrosimulointi pohjautuu Suomen väestöä edustavaan noin 800 000 henkilön rekisteriaineistoon, joka on painotettu vastamaan koko väestöä. Vuotta 2022 edeltävien vuosien laskelmat tuotettiin sen vuoden mukaisella lainsäädännöllä ja aineistolla, vuosien 2022 ja 2023 laskelmat tuotettiin vuoden 2021 aineistosta vuosien 2022 ja 2023 lainsäädännön, sekä tunnusluvuin ajantasaistetuista aineistoista.
Lisätietoja SISU-mallista: Mikrosimulointi | Tilastokeskus (stat.fi)
Köyhyyttä mitattiin pienituloisuusmittarilla, jossa köyhyysraja asetetaan 60 prosenttiin ekvivalenteista mediaanituloista. Tuloksiin vaikuttaa se, että lapsilisä nostaa mediaanituloa, jonka vuoksi lapsilisän köyhyyttä vähentävä vaikutus on pienempi kuin minimibudjettimittarilla.
Uutiset
