Monialaisen yhteistyön vaikuttavuutta ei arvioida tarpeeksi

Jotta monialaisen palvelujärjestelmän hyödyt voidaan saavuttaa, on tärkeää tutkia monialaisen yhteistyön vaikuttavuutta työntekijöiden välisen monialaisen toiminnan ja sen tulosten kautta – siis tutkia sitä, toimivatko monialaiset palvelut todellisuudessa lasten ja nuorten hyväksi.  Muutoin vaarana on, että monialaiset palvelut toteuttavat edelleen yksittäisestä organisaatiosta lähteviä tavoitteita. 

Mitä aito monialaisuus on? 

Monialaista yhteistyötä pidetään yhtenä ratkaisuna aikamme viheliäisiin hyvinvoinnin ongelmiin. Perheissä muun muassa vanhemman päihde- ja mielenterveysongelmat, työttömyys, toimeentulo-ongelmat tai somaattinen sairaus ovat kompleksisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, jotka voivat johtaa huono-osaisuuden kasautumiseen ja lapsen tai nuoren myöhempään syrjäytymiskehitykseen. Palvelujärjestelmän tulisi tällöin vastata lapsiperheen ja nuoren yksilölliseen tuen tarpeeseen monialaisella yhteistyöllä. 

Lasten ja nuorten monialaisten palveluiden kehittämisen aallossa niiden vaikuttavuuden tutkiminen on jäänyt vähäiseksi, vaikka monialaisia toimintamalleja on lukuisia, joista voitaisiin ottaa oppia.

”Vaikuttavuustutkimusta hidastaa se, että suomalaisessa keskustelussa edes monialaisuuden käsitteestä ei olla yhtä mieltä.”

Toiset viittaavat monialaisuudella palvelujen yhteen kokoamiseen eli siihen, että samassa toimipisteessä työskentelevät usean eri alan ammattilaiset. Määritelmällisesti monialainen yhteistyö, puhekielessä monialaisuus, on kuitenkin paljon syvempää. Monialaisen palvelun perustamisen lisäksi se vaatii työntekijöiltä muun muassa:

• aitoa yhdessä toimimista
• yhteiseen tavoitteeseen ja yhteistyöhön sitoutumista 
• säännöllistä yhteydenpitoa 
• kollegoilta oppimista   
• asiakkaan tapaamista yhdessä asiakaslähtöisesti. 

Monialaisia toimintamalleja pidetään vaikuttavina – todellisuudessa ei tiedetä, mikä niissä toimii

On huolestuttavaa, ettei monialaisuuden todellisista vaikutuksista tiedetä vielä juuri mitään. Monialaisuuden hyödyistä, kuten asiakkaan palvelupolun nopeutumisesta, puhutaan runsaasti, mutta tutkimukset perustuvat pääasiassa työntekijöiden ja asiakkaiden käsityksiin monialaisuudesta. Erityisesti monialaisen yhteistyön käytännön toteuttaminen työntekijöiden toimintana on ohitettu tutkimuskohteena. Hyviä käytäntöjä on dokumentoitu jonkin verran, mutta ne jäävät usein yksittäisten hankkeiden tuloksiksi eivätkä välttämättä juurru pysyviksi käytännöiksi.  

Monialaisiksi kootut palvelut eivät välttämättä toimi monialaisesti

Työntekijöiden toiminnan tutkiminen paljastaa sen sijaan karun todellisuuden: monialaisiksi kootut palvelut eivät välttämättä toimi monialaisesti vaan työskentely toistaa yksintekemisen kulttuuria ja nuorten ”luukuttamista” asiantuntijalta toiselle (Lilja, Pukkila & Helander, 2021a;2021b). Tämä johtuu usein yhteistyön taustalla olevista rakenteista, jotka eivät ole muuttuneet saamaa tahtia kuin vaatimus työntekijöiden väliselle yhteistyölle on kasvanut. Ammattilaiset kokevat usein ristiriitaa työn vaatimusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä: yhteistyölle on tarvetta, mutta sen toteuttamiselle ei ole riittävästi aikaa tai resurssia. Monialainen yhteistyö voi kompastua esimerkiksi siihen, että työllisyyspalvelujen työntekijällä ei ole pääsyä sosiaalityöntekijän kalenteriin yhteisen ajan varaamiseksi asiakkaalle.  

Monialaisen yhteistyön arviointiin ei ole olemassa yhtä menetelmää

Monialaisen yhteistyön arvioinnille on selkeä tarve. Siihen ei kuitenkaan ole olemassa yhtä mittaria. Selvää on, että systeemiseen muutokseen pyrkivän monialaisen toimintamallin vaikuttavuuden arviointi ei voi perustua vain yksilön hoitotuloksen tai työllistymisen mittaamiseen. Vaikuttavuutta tutkitaan tällöin edelleen organisaatiolähtöisen palvelujärjestelmän ehdoilla, vaikka palvelujärjestelmän kompleksinen muutos on käynnissä. Katse tulisi suunnata monialaisen palvelun työntekijöiden ja asiakkaiden väliseen yhteistoimintaan, eritoten tekoihin (Engeström, 2004) sekä siihen, miten johtaminen ja rakenteet mahdollistavat yhteistyön. Monialaista yhteistyötä tekoina voidaan tutkia usein eri menetelmin, kuten haastattelu-, kysely- tai havainnointitutkimuksina.

Kirjoittaja

Taru Lilja

Väitöskirjatutkija

Jyväskylän yliopisto

Kirjoittaja

Jaakko Helander

Tutkijayliopettaja

Hämeen ammattikorkeakoulu

Dosentti

Jyväskylän ja Tampereen yliopistot

Kirjoittaja

Päivi Pukkila

Lehtori

Hämeen ammattikorkeakoulu

Väitöskirjatutkija

Jyväskylän yliopisto